Starfish & Spider - Vaihtoehtoinen, hajautettu organisaatiorakenne

Toimitusjohtaja Niko Laamanen, Starfish and Spider, vaihtoehtoinen hajautettu organisaatiorakenne. Niko, ole hyvä. Kiitos.

Tervetuloa taas. Hienoa nähdä, että olette vielä mukana ja kukaan ei nukukkaan hirveästi. Kiitos. Pääsen puhumaan minun lempiaiheesta, eli Starfish and Spider, meritähti ja hämähäkki. Puhun myös näkymättömästä kädestä ja puhun myös vahtokarkeista. Eli meritähdet, hämähäkit, näkymätön käsi, vahtokarkit. Siinä on vähän ohjenuoraa. Mistä tämä inspiraatio lähti, on tämä samanniminen kirja, Suosittelen, että luette Starfish and Spider, The Unstoppable Power of Decentralization. Koska nyt ollaan puhuttu tästä älyrahat-eemasta, jossa hyvin voimakkaasti, niin kuin alkuun mainitsin, on tämä antifragilismi, mennään siihen kohta tarkemmin lisää. Mutta myöskin tämä desentralisaatio, mikä liittyy voimakkaasti tähän antifragilismiin, eli kun joku systeemi on hyökkäyksen alla. Niin mitä käy, mitä tapahtuu. Tässä on nyt kaksi eläintä. Kaukaa katsottuna saattaa nähdä niissä jotain samankaltaisuuksia, niillä on jalkoja ja ne on tuommoisia vähän tähtimäisiä molemmat. Mutta siinä ne samanlaisuudet sitten loppuukin. Okei, eli katsotaan vähän tätä rakennetta tarkemmin. Ja mä en tiedä, tunnetteko... Meritähden biologiaa miten, mutta meritähteen kun yrittää vahingoittaa tai vaikka leikata sitä jalan pois, niin sille kasvaa mutanttialkatilalle, eli se muuttuu, ei vaan, se ei ole vaan kestävä, vaan se on antifragiili. Eli kun sitä vastaan hyökätään, se muuttuu vahvemmaksi. Ja toisaalta taas sitten sämähäkkiä vastaan aiheutetaan traumaa. Hyökätään, niin usein hämähäkille käy huonosti. Tai jos siltä otetaan jalka pois, niin vähintäänkin se rampautuu. Eli tämä voisi olla organisaatiotasolla, vaikka yksi jalka on joku tietty osasto yrityksestä, ja jos se rampautetaan tai poistetaan, niin yritys ei ehkä pysty toimimaan sitten mahdollisesti täydellä kapasiteetilla. Kun taas meritähti yhdyskunta tai tämmöinen yritys, kollektiivihmisiä, niin he ovat siinä mukana omista lähtökohdistaan ideologisista syistä. Ja ihmisen voi poistaa yhtälöstä, mutta sitä ideaa on aika vaikea tappaa. Esimerkiksi jos puhutaan vapaudesta. Ja tässä kirjassa oli jännä se, että se julkaistiin vuosi ennen kuin Bitcoin White Paper julkaistiin. Eli tämä ei ole sinänsä... Liity varsinaisesti kryptovaluuttoihin, mutta hauskaasti Bitcoin on ehkä paras esimerkki tällaisesta desentraloidusta organisaatiosta ja antifrageellista organisaatiosta. Ja minkälaisia efektejä sillä voidaan saavuttaa. Ja mä en missään nimessä halua esittää, että nämä hämähäkköorganisaatiot olisivat huonoja, ei laisinkaan. Mutta on hyvä tiedostaa. Kun meillä on tässä tietynlaisena teemana myöskin tämä tulevaisuus, erityisesti millenialien tulevaisuus. Eli millenialta alkaa kasvaa aikuisiksi, menee niin sanottuisiin oikeisiin töihin ja rupeaa johtamaan maailmaa. Minkälaisia ne organisaatiot, valtiot, yritykset on tulevaisuudessa? Onko ne hämähäkki ylhäältä päin saneltuja, että näin ja näin ja näin tehdään hyvin tehokkaasti, vai liikutaanko niin kuin Alasaarella esimerkiksi vinkkaista tähän tekoälysuuntaan? Eli rakennetaan tällaisia autonomisia ja itse kantavia systeemeitä, joihin ihmiset liittyvät omista lähtökohdistaan. Oman kokemuksen perusteella, ja itsenikin luettelen myöhäis- tai varhaismilleni, niin Mulderi sanoi paremmin tämmöinen starfish, eli meritähti malli. Eli se ei tarkoita välttämättä, että se on täysanarkia ja johtajattomuus. Vaan se on erilaista johtamista, johtamista esimerkin kautta. Eli laittaa niin sanotusti ihopeliin skin in the game ja inspiroi muita käskyttämisen sijaan. Ja mun mielestä tämmönen malli on hyvin, tai kannattaa ottaa huomioon, kun miettii esimerkiksi millenialien palkkaamista tai sitten yrityksen perustamista. Ja on tietysti olemassa tämmöisiä hybridimallejakin. Eli voi olla vaikka yksi osasto, joka on tämmönen Starfish. Hippikommuni, jos nyt näin voi sanoa. Mutta nähdäkseni semmoinen hierarkinen käskytysmalli on ehkä väistymässä tulevaisuudessa, silläkin on oma paikkansa. Vertaisin myös samalla tavalla lohkoketjuissa, siellä on erilaisia lohkoketjuja, esimerkiksi just julkiset lohkoketjut, niin kuin Bitcoin, on enemmän tätä Starfish-osastoa, kuin taas sitten nämä yritysten sisäiset lohkoketjut tai tämmöiset niin kuin... Luvanvaraiset tai sanotaan permissioned, missä pitää kysyä lupa joltakin, että saa käyttää heidän palveluaan tai he on portinvartijana ja voi peruuttaa sun siirrot ja näin. Näilläkin on varmasti käyttöä, sitä en sano laisenkaan, mutta pitää olla hyvä tiedostaa se ero. Eli nämä on kaksi erilaista työkalua, joilla voidaan saavuttaa erilaisia tuloksia. Tähän liittyen jaan tuosta kirjasta yhden esimerkin. Eli konkistadorit, espanjalaiset vallottajat, niillä oli hyvin tehokas systeemi. Ne menivät maahan ja leikkasivat tuon pomon pään pois ja veivät kaikki kullat ja sanoivat, että nyt te olette meidän alla. Ja se toimi tosi hyvin. Ne hyökkäiset olivat tottuneet taistelemaan hämähäkkiorganisaatioita valtioita vastaan. Tai kudingaskuntia tai imperiumia, mitä nyt sitten. Eli tietty osa, se hämähäkin pää poistamalla, pystyy allistamaan koko systeemin allensa. Mutta niillä nousi seinä pystyyn, kun ne meni Amazonin tänne sadenmetsään, missä oli näitä heimoja, jotka ei ollut johdettu hierarkisesta pisteestä. Se ei auttanutkaan, kun ne yhden heimopäällikön päälleikkas pois. Sieltä tuli vaan uusi. Uusi päällikkö nousi sitten sieltä ryhmästä. Ne muut seurasivat sitä tyyppiä, ehkä se on vahvempi, ehkä se on nopeampi, ehkä se on parempi metsästäjä, pystyy suojelemaan niitä. Mutta pointti on se, että kaikki ihmiset valitsivat seurata sitä, koska siitä oli heille hyötyä. Se oli heidän kannaltaan paras optio. Ja tällaista ryhmää on aika vaikea tappaa, ja loppujen lopuksi ne onnistui siinä vasta korruptiolla, kun ne antoi hevosia ja maatiloja näille tietyille henkilöille, ja ne saisi sitä kautta sitten... Korruptoitua systeemiä, mutta suora hyökkääminen ei toiminut. Eli tämä on klassinen esimerkki antifrakilismista. Tähän liittyen sitten näkymätön käsi. Eli Adam Smith kirjoitti jo 1700-luvulla näkymättömästä kädestä, joka liittyy myös siihen, että kun ihmiset jättää rauhaan, heille itselle on paras ajamaan omia etujaan ahnesti ja itsekäästi. Mikä on meille tietysti evoluutiopiologisesti luonnollista, koska suurimman osan ihmiskunnan historiasta on ollut totta, että mitä enemmän minulla on resursseja, sitä paremmat mahdollisuudet minulla on selviytyä huomiseen ja siirtää geenejäni eteenpäin. Se on luonnollista, että me ollaan ahneita ja ajatellaan omaa etua. Mutta miten tämä voitaisiin sitten valjastaa semmoiseen hyvään ja yhteiskunnalliseen, kaikkia hyödyttävään käyttöön? Siinä tulee se näkymätön käsi, jota Adam Smith myöskin kuvasi. Eli periaatteessa voi ajatella tämmöinen, että ei siellä tietysti oikeasti ole mitään kättä tai jumalaa välttämättä, mistä mä tiedän vaikka olisikin. Pointti on se, että mikään taho ei sanele esimerkiksi hintoja, markkinahintoja tai palveluita, vaan siellä missä on kysyntä, sinne pitäisi syntyä tarjonta. Ja jos joku haluaa ostaa jonkun palvelun, niin joku sen voi... Tälle kyseiselle asiakkaalle tuottaa. Ja siihen voi aina luottaa, että ihmiset tekee transaktioita, joista he kuvittelee itse jäävänsä plussalla. Eli tämä on rauhanomainen vaihto. Vaikka esimerkiksi menen kahvilaajaan, annan vitosen ja sitten saan kahvin, niin sillä hetkellä arvostan sitä kahvia enemmän kuin viittä euroa. Mutta tämä tietysti yhteydelle voi muuttua. Jos puhutaan sitten taas erilaisista rahoista, eli esimerkiksi taas bitcoin, jos me vertaan siihen. Jos mulla on vaan bitcoinia, niin mä todennäköisesti en välttämättä hae sitä kahvia sillä, koska mä mieluummin säilytän sitä. Se on mulle parempi, mä tiedän, mä uskon siihen, että mä saan sillä kaksi kahvia huomenna esimerkiksi. Tällainen esimerkki vaan. Sitten vahtokarkeista vielä piti mainita. Eli Stanfordin yliopistossa 60-luvulla tehtiin tällainen lapsikoe, jossa huoneeseen on kello ja pöytä ja lautainen, ja lautasella yksi vahtokarkki. Ja sitten lapsia eri taustoista testattiin. Ja mitä näille lapsille sanottiin? Oli, että sä voit milloin vaan syödä ton vahtokarkin. Sulla on täysi oikeus siihen ja sä et sitä joudu pulaan. Se on sun. Mutta jos sä ottais 15 minuuttia ja etsyä sitä, niin sä saat kaksi. Ja sitten tää dokumentoitiin ja osa lapsista söi se heti ja osa lapsista odotti ja ne sai sen toisen sitten. Ja tässä on niin kuin. Esimerkki aikapreferenssistä. Eli just mitä tuo bitcoin-esimerkki äsken sanoin, niin tässä kohtaa lapsi tiesi luottaa siihen, että okei, mä voin luottaa tähän aikuisen sanaan, että se antaa mulle oikeasti kaksi, mun kannattaa odottaa, koska mä tykkään vahtokarkeasti, mä haluan kaksi. Kun taas sitten tietyistä taustoista olevat lapset, ehkä niillä joutuu näkemään nälkää kotona tai ne ei voi luottaa siihen, että onko huomenna ruokaa, ne syö sen saman tien. Minun nähdäkseni me eletään sellaisessa kulutusyhteiskunnassa, jossa kannattaa kuluttaa se huono raha pois mahdollisimman pian. Sen takia tämä desentraloitu ja deflatorinen raha, mistä Stanekin puhui ansiokkaasti, on nähdäkseni milleniaalien tutkalla. Aika voimakkaasti. Tähän liittyen vielä mainitsisin tuosta niukkuudesta. Eli on digitaalisen niukkuuden konsepti, mitä Bitcoin on. Eli mun nähdäkseni on kaksi absoluuttisen niukkaa asiaa, aika ja Bitcoin. Ja aika niistä on niukempi. Ja voit vaihtaa myöskin sitten Bitcoinia ja aikaa. Käydään tässä paneelissa vielä tarkemmin tätä asiaa läpi, mutta haluan vain jättää teille pienen teaserin ja ajatuksen tästä. Että minkälaisessa maailmassa me eletään esimerkiksi 20 vuoden päästä, jos tämä aikapreferenssi, eli nämä jaksataan odottaa sitä vaahtokarkkia vähän pidempään, eikä välttämättä uskota tällaisia höpöllöpöpuheita, että kulutusajaa, kulutus ja erityisesti valtiollinen kulutus ja verorahojen kulutus on jollakin tavalla välttämättömyys talouskasvulle kehitykselle. Onko minulla aikaa vielä yhdelle esimerkille? Yksi esimerkki vielä, sitten päästän... Niin, kysymykset oli kanssa. Tämä haluan vielä sanoa. Otetaan ne kysymykset tähän väliin. Puhuisin niin sekavia, että kaikki ovat siellä.