1. Minun tarina

Hello, hello! Tervetuloa Uplevel-podcastin pariin. Olen Sonja Hannos. Olen sun host. Olen tosi iloinen, että olet löytänyt tänne. Tässä intrajaksossa aion avata omaa tarinaani siitä, miten olen päätynyt kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maailmaan. Kaikki, mitä olen oppinut, on muuttanut omaa elämääni. ja millaisia terveyshaasteita olen käynyt läpi, ja miten olen päässyt tähän pisteeseen, missä olen tänään, missä koen olevani kokonaisvaltaisesti terve, hyvinvoiva ja elinvoimainen. Ja myös todella kiitollinen kaikesta, mitä on, vaikka on tietenkin paljon unelmia vielä saavuttamatta. Mutta se terveys on kuitenkin aina tietenkin yksi tärkeimmistä asioista meidän elämässä, ja koen, että olen itse kokenut sillä saralla jo niin paljon, että minulla on paljon annettavaa ja haluan jakaa teille minun kokemuksiani siinä toivossa, että niistä voi olla teille jotain apua. Tässä podcastissa minä tuun toki käsittelemään kaikkia muitakin aiheita, kuten äitiyttä, raskautta, vauvavuotta, se on minulla nimittäin kohta edessä, astrologiaa, yrittäjyyttä, kaikkia minun intohimoaiheita. Tämän podcastin nimi Up Level tulee Lacey Phillipsin työstä. Hän on manifestaatio-opettaja Jenkeissä. Hänellä on oma brändi To Be Magnetic ja Expanded-niminen podcast. Olen tosi inspiroitunut hänen työstään ja saanut siitä paljon vinkkejä ja apua omalle matkalle. Manifestaation voisi ajatella olevan oman näköisen elämän, mahdollisimman autenttisen elämän luomista itselleen. Ja näitäkin työkaluja mä haluun jakaa täällä. Okei, sukelletaan mun taustoihin. Siitä on reilu kymmenen vuotta, se oli varmaan 2010 tai 2011, kun mä aloin kiinnostumaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Ja se tapahtui sitä kautta, että Mä olin syönyt monta vuotta e-pillereita ja lopettanut ne. Mulle oli puhjennut akne sen tuloksena. Jokainen, joka on kärsinyt aknesta, tietää, kuinka hirveä tila se on ja miten vahingollinen se on myös omalle itsetunnolle ja sitä kautta koko elämälle. Esimerkiksi tekottunen hormonitoiminnan kautta. miten suuret vaikutukset sillä on koko elämään. Ja mä olin elänyt aika sellaista railakasta elämää monta vuotta. Olin ollut kunnianhimoinen siinä mielessä. Mä esimerkiksi luin itseni Helsingin kauppakorkeakouluun ja aina olin saanut säsi työpaikkoja, mitä mä halusin ja muuta. Mutta mä olin käyttänyt paljon alkoholia edeltävinä vuosina. Mulla oli aina tosi tärkeetä, että mulla oli laaja sosiaalinen ympyrä, että mä kuuluin porukkaan, että mulla oli kavereita ja alkoholi oli tosi iso osa niitä vuosia. Ja mä olin myös syönyt suhteellisen. En mä muista, että oliko se epäterveellisesti, mutta en ainakaan kovin tietoisesti, että en ollut kiinnittänyt juurikaan huomiota mun ruokavalioon. Ja sen tuloksena mun olo ei varmasti ollut silloin mikään paras muutenkaan aknen lisäksi. Ja mä aloin kiinnostumaan ravinnosta, koska mä ymmärsin, että sillä voisi olla kytkös siihen mun ihon kuntoon ja aknen parantamiseen. Se mun ravintoinnostus lähti kuitenkin vähän käsistä siinä mielessä, että kun mä ymmärsin, että gluteini, sokeri, liha, maitotuotteet ei välttämättä ole hyviä meidän ihon hyvinvoinnille, niin karsin ne kaikki pois. Sehän oli aika raju shokki tila keholle. En varmastikaan osannut syödä tarpeeksi monipuolisesti. Aloin myös vähän innostumaan siitä, kun huomasin, että aloin pudottamaan kiloja. Vaikka olin aina ollut suhteellisen hoikka, noiden vuosien tuloksena olin lopettanut muutaman vuosi aikaisemmin kilpaurheilun. Olin tosiaan todella vapautuneesti kuluttanut alkoholia ja myös ruoan suhteen en ollut mitenkään koskaan rajoittanut mitään epäterveellisen ruoan syömistä niin mä innostuin siitä laihtumisesta ja sehän johti sitten valitettavasti syömishäiriöön ja Siitä mä kärsin vuosia. Se ei koskaan mennyt mitenkään todella kriittiseksi. Sitä ei välttämättä huomannut ulospäin, mutta sisältökäsin mun itsetunto oli nollissa. Yritin kontrolloida mun ruokavaliota ja ympäristöä, mutta sen tuloksella mä myös menetin kontrolliin monta kertaa. Päädyin ahmimaan ruokaa ja sitten päästämään sen ulos mun kehosta. Ja se oli tosi huono kierre, jatkui monta vuotta. Ja niinä vuosina mä en tietenkään voinut mitenkään superhyvin. Ja siihen liittyy myös paljon sellaista henkistä ahdistusta, että mä kohdin, että mä en oo oikealla polulla ja mä en tee merkityksellisiä asioita ja mä en kokenut mun opintoja ja työpaikkoja kovin merkityksellisiksi ja se on ollut aina mulle tosi tärkeä arvo. Mulla oli myös paljon kaikkea tukahdutettuja tunteita lapsuudesta niin kuin varmaan meille kaikilla, mitä mä en osannut käsitellä ja paljon paljon tunnelukkoja. Eli myöhemmin olen löytänyt koko ajan uusia ja tehokkaita keinoja niiden vapauttamiseen. Ja näkisin, että ehkä isoinkään kohta mun hyvinvointimatkalla oli se, kun muutin Etelä-Afrikkaan Stellenbosch-nimiseen kylään 2015. Pääsin sinne maisteripaihtoon. Mutta mä tietysti jätin sen koulunkäynnin aika vähälle. Eli menin sieltä, mistä aitaan matalin. Ja se oli siihen asti mun elämän onnellisinta aikaa, sanoisin. Koska mä ekaa kertaa elin tosi oman näköistä elämää. Mä kävin aamusiin ostamassa vihermehun ja söin aika terveellisesti ja liikuin paljon. Ja opiskelin niitä asioita, joista mä olin intohimoinen. Eli just ravintoa ja mielenpsykologiaa ja muuta. Yksi päivä kahvilassa luin kirjaa, joka on edelleen yksi suosikkikirjaani. Se on Eastern Body, Western Mind. Anodia Judith on kirjailija. Suosittelen suuresti. Kahvilan työntekijä tuli kysymään, olenko koskaan kokeillut meditaatiota. En ollut, mutta olin tosi kiinnostunut. Hän kertoi minulle kymmenen päivän retriitistä, joka oli tulossa lähistöllä. Se päättyi siihen, että ilmoittauduin mukaan kymmenen päivän hiljaiselle meditaatioretriitille. Suoraan syvään päätyin. Ajattelin, että minulla on kerrankin elämässä mahdollisuus tehdä se, niin miksi en tekisi. Tiesin, että tulen saamaan siitä työkaluja, jotka tulee. auttamaan mua ja kuljettamaan mua eteenpäin koko mun loppuelämän. Ja se meditaatioretriitti oli totta kai tosi mullistava kokemus ja ehkä etenkin sen kannalta, että mä opin mitä meditaatio on ja mä halusin pitää sen. harjoituksen mun elämässä. Ja sitten siitä pari kuukautta myöhemmin, niin mä muutin Kap-kaupunkiin, sitten Stellenboschista, ja siellä mä aloin käymään tosi paljon jouvetunneilla. Ja se oli todella elämänmullistava kokemus mulle. Mä löysin sellaisen paikan, jossa mulla oli niin hyvä olla, ja ne tunnit oli aivan mielettömiä. Ne ohjaajat oli ihan mielettömiä, ja se paikka oli jotenkin todella semmonen high vibes paikka, että sä tunsit, että täällä on hyvä energia ja siellä on jotenkin tosi hyvä olla siellä studiolla, sen nimi on The Shala kakkaupungissa. Ja jokaisen juokatunnin päätteeksi mä lähdin sieltä vaan ihan wow-fiiliksissä ja tiesin, että tätä mä haluan lisää mun elämään. Päätin, että haluan myös kouluttautua jogaohjaajaksi. Haluan syventyä tähän paljon syvemmälle itse. Haluan jonain päivänä myös ohjata muita. Tämä voisi olla mun polku. Se kauppispolku ei ollut koskaan tuntunut mulle omalta. Olin aina vähän kriiseillyt, mikä musta oikein tulee. Mua ei kiinnostanut oikein mikään. sellainen antais perinteinen kauppisduuni, joten mulla alkoi kehittyä mielessä, että ehkä mä voisin jotenkin yhdistää joogan ja yrittäjyyden tai joogan ja bisneselämän jollain tavalla. Ja vaikka mä en tiennyt yhtään, että miten mä voisin hyödyntää sitä joogaa mun tulevalla uralla, niin ehkä mulla alkoi kehittyä mielessä semmonen, että mä voisin ehkä yhdistää jougan ja liike-elämän tai jougan ja yrittäjyyden ja luoda sen ympärille jotain. No, sitten mun olikin aika palata sieltä Etelä-Afrikasta kotiin. Mä oisin niin paljon halunnut jäädä, ja mä selittelinkin vähän vaihtoehtoja, että jos mä jäisin tekemään jouga-opekoulutuksen sinne. Mut mä päätin sit kuitenkin olla NS-fiksu ja palata Suomeen viimeistelemään mun gradun. Ja mä tein sen. parissa viikossa. Se oli siis ihan hyvällä mallilla jo ennen sitä, mutta mulla oli tosi kova motivaatio saada se pakettiin, koska sitten samalla mä buukkasin itselleni jogautekoulutuksen seuraavalle kuulle. Eli mä lähdin sitten Intiaan tosi nopeasti ton Etelä-Afrikan jälkeen käväsin vaan Suomesta tekemään sen gradun ja päädyin kuukauden intensiivikoulutukseen. Se oli minulle oikeastaan tosi selkeää, että haluan tehdä intensiivin ja elää ja hengittää yogaa sen kuukauden ajan ja valmistua ohjaajaksi mahdollisimman nopeasti, että pääsen alkaa opettamaan. Totta kai sä et oo millään tavalla valmis opettajana kuukauden jälkeen, mutta sä pystyt alkaa harjoittelee sitä. Ja se oli totta kai aika intensiivinen kokemus monella tapaa, mutta mä oon tosi iloinen, että mä menin sinne Intiaan tekemään sen tutkinnon ja sain sieltä ihan mielettömiä oppeja. Ja no sitten mä palasin kesäksi Suomeen ja mä perustin toiminimen ja aloitin ohjaamaan pienimuotoisesti jogaa eri konsepteilla. Ja se oli tosi kivaa, mä heti alusta asti tunsin, että Tämä ohjaaminen on mun juttu, mutta totta kai se vaatii tosi paljon toistoa, että siinä alkaa kertymässä hänen kunnan itseluottamus. No, sitten tuli syksy ja mun kaverit alko palaamaan töihin. Mä tajusin, että okei, nyt mulla ei oikein ole mitään kunnan suunnitelmaa, että ei se mun Yritystoiminta vielä kantanut minua kovin pitkälle siinä kohtaa. Aloin miettimään, että ehkä haluaisin mennä johonkin NS-kunnan töihin. Pääsin konsultointiyritykseen rekrytoijaksi. Se oli tosi kiva pesti. HR-homma oli mielestäni ihan mielekästä. Firmassa ei ollut mitään vikaa. Mutta sitten muutaman kuukauden päästä mua alkoi kyllä häiritsemään koko ajan enemmän ja enemmän se, että mä en toteuttanut itseään ja mulla ei ollut työpäivien lisäksi resursseja tehdä sitä mun omaa liiketoimintaa tai ohjata jogaa ja kehittyä siinä. Sitten kun minun sopimus oli tulossa päätökseen ja alettiin keskustelemaan seuraavasta sopimuksesta, niin minun intuitioi sanoa, että älä jatka, että kokeilet taas siipiä yrittäjänä. Ja niin minä sitten tein. Ilmoitin, että en jatka elokuun jälkeen. Ja en oikein tiennyt, että mitä mä tuun seuraavaksi tekemään tai mikä mun konkreettinen next move on. Mutta aika nopeasti sen jälkeen, kun mä olin päättänyt, että mä en jatka, niin mä tapasin Hannan, Hanna Toivokan, ja meillä klikkas samantien, ja me tajuttiin, että meillä on tosi samanlainen Tosi samanlainen visio, mitä me haluttais tehdä työksemme ja mitä me haluttais luoda ja tarjota ihmisille. Joten aika nopeasti me päädyttiin siihen, että perustetaan osakeyhtiö yhdessä ja aletaan tarjoamaan yogaa ja erilaisia hyvinvointipalveluita yrityksille, lapsille ja urheilijoille. Se on vuosien varrella painottunut ehdottomasti eniten yrityksiin. Se oli tosiaan aika iso harppaus ihmisen kanssa, jota en tuntenut ennestään. Tällä tiellä ollaan edelleen. Tästä on nyt viisi vuotta aikaa. Virta Wellbeingin matka on tietenkin ollut mielettömän kasvattava. Ihana monella tapaa on päässyt tekemään mielettömiä asiakkuuksia ja projekteja. tai ehkä enemmänkin keikkoja ja kursseja, niin kuin meidän palveluihin kuuluu. Eli me tarjotaan erilaisia säännöllisiä ja satunnaisia hyvinvointipalveluita. Palveluntarjoama on kasvanut paljon joogasta tässä vuosien varrella, eli nykyään mä myös itse ohjaan joogan lisäksi pilatesta, koska mä oon innostunut siitä niin paljon ja kouluttautunut nyt myös siihen. Ja sen lisäksi meillä on mindfulnessa ja rentoutumisharjoituksia, taukoharjoituksia. puheita. Kaikenlaisia palveluita ollaan päästy luomaan tässä vuosien varrella. Ja yrittäjyys on ihan oma juttunsa, mistä mä voin ehdottomasti puhua lisää, jos se aiheena kiinnostaa teitä. Ehkä me voitais Hannan kanssa tehdä joku jakso meidän yhteisestä matkasta. Viiden vuoden matkan varrelle on mahtunut myös tosi isoja elämänmuutoksia mun henkilökohtaisessa elämässä. Eli ehkä vuosi sen jälkeen, kun me oltiin perustettu Virta, niin mä tapasin mun nykyisen miehen, Antonin, ja se oli tosi sellainen salamarakkaus. Se oli tosi salamarakkaus siinä mielessä, että me alettiin viettää saman tien tosi tiiviisti aikaa yhdessä. Mä käytännössä muutin heti Antonin luopeen ekojen deittien jälkeen. ja sitten me lähdettiin aika pian yhteiselle yhdessä Etelä-Afrikkaan ja meillä oli siellä ihan mieletön loma ja sitten kun mä palasin sieltä vähän myöhemmin kuin Anton niin sitten mä muutin ihan lopullisesti hänen luo Meidän tarina oli semmoinen, että heti alusta asti tiedettiin, että halutaan olla yhdessä ja ollaan oltu tosi. Ja oltiin valmiita heti sitoutumaan. Tämä aihe eli romanttinen rakkaus on myös semmoinen, mistä mä ehdottomasti teen jonkun oman jaksonsa, koska mä itse kamppailin tosi pitkään erilaisten rajoittavien uskomusten kanssa ja myös koin olevani itse niin keskeneräinen, että en olisi ikinä vetänyt ketään toista ihmistä puoleeni moneen vuoteen sellaista, joka olisi oikeasti ollut valmis sitoutumaan, koska olin niin kesken omassa prosessissani. Eli myös haluan avata tätä aihetta, jos siellä on joitain ihmisiä, jotka jotka mahdollisesti on sinkkuna ja toivois parisuhdetta. Eihän kaikki sitä välttämättä toivo tai ole sille just tällä hetkellä valmiita. Mutta mä ite koen, että mä manifestoin Antonin ja se oli ihan oma prosessinsa. Joten mä avaan sitä toisessa jaksossa lisää. Ja tässä välissä mun piti vielä tuosta Etelä-Afrikasta sanoa, että se oli siis muutenkin tämmönen mun elämää. mullistava kokemus siinä mielessä, että se paikka on vaan niin maaginen itsessään. Ne, jotka on käynyt siellä, voi allekirjoittaa. Mutta jotenkin, kun sieltä palaa, niin ei vaan ole ihmisenä ennallaan siinä mielessä, että se on niin semmoinen korkeiden vibojen paikka. Ihmiset on ihan mielettömän ihania, ystävällisiä ja aika sellaisia hengellisiä, mutta samaan aikaan myös jollain tavalla urakeskeisiä ja kunnianhimosia. Eli mä jotenkin rakastan semmoista balanssia, että halutaan tosi paljon nauttia elämästä ja luonnosta ja olla aktiivisia. Ihmiset on tosi urheilullisia siellä, mutta myös siellä luodaan uraa ja ollaan aika luovilla aloilla, ihmiset on. Joten siellä pääsee tosi hyvin näkemään erilaisia tapoja elää. Se oli minulle tosi avaava kokemus. Ymmärsin, että kaikkien ei ole pakko painaa 8-5 työpäivää joka arkepäivä, vaan voit luoda erilaisen uran itsellesi, joka on myös kunnianhimoinen. Siellä myös luonnonläheisyys ja se, että ihmiset elää synkassa luonnon kanssa, herää aamulla aikaisin ja käy aamusurfilla tai haikilla. tai lenkillä ja sitten usein mentiin vaikka rannalle tai jonnekin kalliolle katsoa auringonlaskua. Niin mä rakastan sitä elämää, että se on tosi yhteydessä siihen luontoon. Suomessahan se on talvella aika vaikeeta ja sen takia mä oikeastaan toivonkin, että jonain päivänä mä voisin viettää enemmän aikaa vielä talvisin siellä Kapkaupungissa. Mä oon siis mennyt sinne joka talvi, kun on ollut mahdollista. Saatiin viimeisimpänä viedä meidän yksivuotias tytär sinne. Meillä oli ihan mieletön reissu. Mutta tosiaan, kun me oltiin Anttonin kanssa oltu muutama kuukausi yhdessä, niin yllättäen me huomattiin, että mä oon raskaana. Me oltiin tunnettu vaan puoli vuotta, mutta onneksi me oltiin keretty jo kokea yhdessä tosi paljon. Oikeasti seikkailu. Meillä oli ollut muutama ihana reissu ja se tuli yllätyksenä, mutta me sopeuduttiin siihen ajatukseen tosi nopeasti ja mulle se oli siinä mielessä ihan mieletön lohja, koska mä olin kamppailu. tai kärsinyt hormoniepätasapainohaasteista niin monta vuotta, että en ikinä ottanut itsessään selviytenä, että tulisin raskaaksi. Joten se oli tosi onnellinen lahja, ja totta kai nyt kun meillä on meidän ihana tytär, niin on niin kiitollinen siitä yllätyksestä. Meillä on elämä muuttunut myös siinä mielessä, että kun meidän tyttö syntyi, korona alkoi ihan samaan aikaan. monen jutun summana siirryttiin viettämään enemmän ja enemmän aikaa Antonin perhetilalla, joka on puolen tunnin matkan päässä Helsingin keskustasta, missä me asuttiin. Jossain kohtaa päädyttiin siihen, että muutetaan tänne lopullisesti. Elämäntilanne tuntui olevan sille otollinen. aiotaan rakentaa tänne talo. Se on itseasiassa ollut jo pari vuotta työn alla ja nyt vihdoin asia edistyy aika kovallakin vauhdilla. Eli toivottavasti. Eli mä voisin tehdä myös tästä ihan omia jaksoja tästä talon rakentamisesta. Mutta tosiaan asutaan nykyään kirkkonummella ja Tämä ei ollut mulle mikään itsestäänselvä päätös muuttaa keskustasta tänne. Mä olin asunut niin monta vuotta siellä, ihan mun lempialueella Ullanlinnassa ja Kaivopuissassa, mutta mä oon tosi luontotyyppi. Täällä on aivan ihana rauha. Tämä on kuitenkin vain puoli tuntia keskustasta. Tämä on ollut meille oikea muutos, tai tämä tuntuu oikealta. Manifestoin meille jonain päivänä myös kaupunkikotia. Paljon siis on ollut muutoksia. Uraan liittyen muutama kuukausi sitten aloitin taas opinnot. IIN eli Institution of Integrated Nutrition eli tämmöstä kokonaisvaltaista hyvinvointia ja ravintoa. Opiskelen ja musta tulee Holistic Health Coach eli hyvinvointivalmentaja. Mä oon nyt opiskellut muutaman kuukauden tuolla koulussa ja se on ollut kans sellanen aivan Ihana uusi matka. Haaveilin tuosta koulusta jo kymmenen vuotta sitten, mutta silloin koin olevani liian kauppiksessa. En olisi pystynyt molempia handlaamaan, mutta tämä on kunnon ympyrä sulkeutuu. Tunne, että nyt pääsen opiskelemaan sen tutkinnon ja pääsen myös alkamaan kehittämään mun uraa siihen suuntaan. Eli vaikka Virta Wellbeing on ollut meille ihana matka Hannan kanssa, Nyt on myös vähän uusien tuulien aika siinä mielessä, että haluan alkaa valmentamaan. Nyt olen aloittanut tällaisilla one-on-one-yksilövalmennuksilla, mutta odotan innolla, mitä kaikkea tulevaisuus tuo. Haluan ehdottomasti tehdä jotain ryhmävalmennuksia jatkossa. Ja sitten toinen iso asia meille tänä vuonna on ollut se, että mä oon taas raskaana. Eli meille on tulossa toinen vauva. Eli meille on tulossa toinen lapsi ensi vuoden alkupuolella, josta me ollaan tosi tietenkin onnellisia. Ja ehdottomasti teen myös raskauteen liittyen jotain jaksoja. Ja itse asiassa myös keskenmeno on sellainen aihe, mistä mä haluun puhua, koska mä kävin Mä kävin sen läpi ja uskon, että jos mun tarina voi antaa jollekin vertaistukea, niin se on sen arvosta jakaa se. Eli ehdottomasti saan näihin aiheisiin liittyen myös laittaa aihetoiveita tulemaan. Mä tosi mielellään puhun just raskauteen, hedelmällisyyteen, äitiyteen liittyvistä aiheista. Mutta ehkä tässä olisi suht tiiviissä paketissa minun viimeiset kymmenen vuotta. Ja toivottavasti. Ja ihanaa, jos kuuntelit tänne asti. Mä pyydän, että käyt laittamassa tämän kanavan tilaukseen, jos haluat jatkaa tämän podcastin parissa. Se merkitsisi mulle tosi paljon. Ja myös jollekin ystävälle tai perheenjäsenelle, joka voisi olla kiinnostunut. Palataan taas ensi jakson parissa. Kiitos kun kuuntelitte jakson. Moikka!