10. VAUVAKUUME! Mitä tehdä? + kumppanin manifestoinnista

Hello, hello! Ihana kuulija ja tervetuloa takas Uplevel-podcastin pariin. Ihanaa, että olet löytänyt tänne. Nimeni on Sonja Hannus. Tässä podcastissa puhumme kaikesta, mikä liittyy oman näköisen elämän elämiseen, kokonaisvaltaisesta terveydestä ja hyvinvoinnista, etenkin naisen terveydestä, ja kaikesta muustakin maan ja taivaan väliltä. Ja tänään meillä on taas toiveaihe. Ja tää oli mun mielestä aivan ihana toiveaihe, nimittäin vauvakuume. Ja että mitä tehdä silloin, kun on hirveä vauvakuume, mutta se ei ehkä oo ajankohtainen asia just siinä elämänvaiheessa. Ja mä voin niin samaistua tähän, joten mä aattelin puhua tästä tänään. Sukelletaan heti aiheeseen ja mä puhun vähän mun omista kokemuksista, koska se on se, minkä läpi mä voin tätä aihetta peilata. Ja tosiaan mä ymmärrän tosi hyvin tätä kuulijaa ja kaikkia muita, keillä on vauvakuume. Koska mullakin oli vauvakuume suurin piirtein mun koko elämän siihen asti, että musta tuli äiti ja sitten vielä sen jälkeenkin. Puhutaan jakson lopussa siitä, että onks mulla vauvakuumetta vai ei tällä hetkellä. Mutta mä muistan, että ihan lapsesta asti mä oon rakastanut vauvoja. Mä oon aina ollut aika läheisyyden kipeä ja ehkä kun mulla ei ollut pienempiä sisaruksia, mä en koskaan saanut tarpeeksi ehkä läheisyyttä. sellaista, mitä mä oisin kaivannut, jotenkin enemmän ehkä kosketusta ja muuta. Ja sitten, kun mä sain esimerkiksi serkkuja jossain kohtaa, niin mä muistan, että mä rakastin niitä nimenomaan vauvaa ja sitä, että vauva halusi olla sylissä ja sä sait pitää sitä sylissä ja paijata ja näin, niin mä muistan aina miettineeni, että mäkin haluun vauvoja ja mä haluan olla äiti, että se on aina ollut mulle syvimpiä toiveita. Mutta mä en kuitenkaan koskaan tavoitellut sellaista, että musta tulisi tosi nuori äiti, vaan mä kyllä aina ajattelin, että haluan tehdä ensin asioita itsenäisesti, matkustella, opiskella, päätyä johonkin hyvään työpaikkaan ja näin poispäin, eli tää on aika perinteinen reitti. Mutta sit mulla oli kyllä myös aina sellainen pieni pelko, että mitä jos mä en koskaan tuu löytää sitä oikeaa ihmistä, kenen kanssa sais niitä lapsia. koska mä en koskaan ollut mikään semmoinen, että mä helposti päätyisin ihmissuhteisiin tai ihastuisin oikeastaan eestä. Tai mä en ollut koskaan mikään erityisen suosittu tyttö, niin mä en saanut semmoista mallia, ajattelutapaa, että mun olisi helppo päätyä hyvään ihmissuhteeseen. Ja sitten mä myös aina tiedostin, että mulla on tosi korkeat standardit, niin se oli jännittävää. Sitten tähän vielä lisäksi, että mä oon superpitkä, mä oon yli 180 senttiä ja mä aina toivoin, että mun mies ois mua pidempi, niin sekin tietysti rajoittaa sitä. Tiedostin aina, että mulla on aika korkeat standardit sille ihmiselle ja sitten mä oon aina myös kokenut itseni aika erilaiseksi. niin se myös vaikutti tosi paljon siihen, että ajattelin, että tuleeko ikinä tapaamaan ihmistä, jonka kanssa mulla matchaa, että me ollaan samalla aaltopituudella. Ja sitten myös siinä kaksikymppisillä kieppeillä, kun mulla oli niitä hormonihäiriöitä, niin mä myös aina vähän pelkäsin sitä, että onko raskaaksi tuleminen ylipäätään mulle enää mahdollista, kun mun hormonitoiminta oli niin sekasin ja sammunut. Mutta jos mä katson nyt 33-vuotiaana asiaa jälkikäteen, niin mä toivon, että mä oisin elänyt enemmän rauhallisin mielin sen tiedon kanssa, että se elämä, joka on mulle tarkoitettu, niin se tapahtuu kyllä aikanaan. Mä oon aina ollut aika taipuvainen ahdistukseen eli siihen, että mä oon stressannut tulevaisuutta ja spekuloinut, että mitä tapahtuu. Niin mä muistan, että etenkin siinä 25-vuotiaana suurin piirtein, niin mä olin tosi, välillä tosi ahdistunut ja stressasin sitä tulevaisuutta. Varmasti myös sen takia, että mä koin olevani aika hukassa. niin tuntuu, että onks musta koskaan äidiksi tai tuuks mä ikinä päätymään sinne. Mutta totuus on kuitenkin se, että elämä on tässä, ja se menee ohi, jos mieli on aina tulevassa. Eli mä sanoisin sille nuoremmalle versiolle itsestäni, että oo rauhallisin mielin, sä tuut saamaan ne kaikki asiat. Ja totta kai on tärkeetä pitää se intentio niissä asioissa, mitä haluaa elämässä. Eli mulle oli aina selkeetä, että mä haluun äidiksi, niin totta kai mä tein asioita sen eteen, mutta silti on niin tärkeetä elää siinä hetkessä, ja nauttia jokaisesta elämän vaiheesta, joka on silloin käsillä. Nyt kun mä mietin itteeni kaksikymppisenä, niin mä oon tosi tyytyväinen, että mä tein tosi paljon niitä asioita, joita mä halusin tehdä ennen äidiksi tuloa. Mä vilätin jonkin verran, tutustuin uusiin ihmisiin, mä matkustelin tosi paljon, muutin ulkomaille monta kertaa, mä olin tosi rohkea lähtemään ulkomaille. Ne olivat sellaisia asioita, joita halusin tehdä elämässä, ja olen iloinen, että toteutin ne, koska enhän enää tässä elämäntilanteessa voi kovin helposti lähteä ulkomaille. Olin tosi itsenäinen, tosi pitkään ja semmoinen taipuvainen lähtemään, en oikein juurtunut mihinkään. Olisinkin saattanut hyvin päätyä johonkin toiseen ihmissuhteeseen, jos olisin juurtunut paikallani aikaisemmin. Mutta onneksi en, koska olen tietysti kiitollinen siitä elämästä, jota nyt elän. Mutta mitä mä oisin ehkä voinut tehdä toisin oli, että mä oisin kuunnellut enemmän itseäni jo nuorempana. Että ehkä vasta joskus 25 ikävuoden jälkeen mä aloin uskaltaa elää enemmän mun oman näköistä elämää, mutta sitä nyt on turha jossitella. Mutta sulle, joka kuuntelee tätä, joka potee vauvakuumetta, ja huom, mä en nyt puhu niistä ihmisistä, jotka kärsii lapsettomuudesta tai on vaikeuksia tulla raskaaksi, se on tietysti aivan eri keskustelu, vaan että tää on enemmän sulle, jolla on vauvakuume ja se elämäntilanne ei ole vielä ajankohtainen. Niin mä haluun sanoa sulle, että yritä olla niin kiitollinen just tästä käsillä olemasta elämänvaiheesta, koska se ei tuu takas. Sä et enää ikinä saa elää tollasta aikakautta kuin just nyt. Ja jos sä oot sinkku, niin siinä on niin paljon upeaa. Sä pystyt grindaamaan töissä ihan täysillä. Sä voit oikeesti miettiä, että mitä sä haluut sun uralla tehdä, jos se on sulle tärkeetä. Sä voit tehdä soul-searchingia. Se on semmonen asia, johon ei oo enää niin paljon aikaa, kun sulla on lapsia. Sä voit löytää samanhenkisiä ihmisiä, etenkin naisia, ympärille. Find your tribe. Ja sit taas, kun on parisuhteessa, mutta ei oo vielä lapsia, niin sekin on niin maagista aikaa. Meillä se kesti tosi lyhyen aikaa Antonin kanssa, mutta mä edelleen mietin noita kuukausia niin maagisena ajanjaksona, ja olis tavallaan ollut tosi ihanaa, että se ois ollut meillä vähän pidempi. Meillähän se kesti vaan muutamia kuukausia ennen kuin mä sitten olinkin jo raskaana. Mutta jos sulla on se tilanne, että sä oot parisuhteessa, mutta lapsen saanti ei oo vielä ajankohtaista, niin koita nauttia niin täysillä tosta ajasta ja tehdä siitä teidän näköisen elämänvaiheen. Ja jos tähän vauvakuumeeseen liittyy myös se, että sä manifestoit sulle kumppania, tulevien lasten isää tai äitiä, niin se on totta kai se steppi, joka täytyy tapahtua ennen sitä. Niin siihenkin mä sanoisin, että pidä selkeä intentio siitä, että sä manifestoit kumppania. ja sellaista kumppania, joka haluaa sun kanssa lapsia. Ja tee se myös tosi selväksi potentiaalisille kandidaateille, että sä haluat lapsia. Mutta nauti tästä hetkestä ja tee sun elämästä niin hauskaa. Ja elä niin oman näköistä elämää, että se huokuu kaikkialle sun ympärille ja ihmiset näkee, kuinka vetovoimainen sä oot, kun sä elät niin oman näköistä elämää. Ja tottakai sen kumppanin eteen pitää tehdä aligned action, eli ei vaan riitä, että sen mielentasolla manifestoit asiaa, vaan sen eteen pitää ottaa steppejä ja tehdä asioita. Esimerkiksi mulla silloin, kun mä aloin manifestoimaan on niin mä samanaikaisesti tein paljon sisäistä työskentelyä. Mä puhun siitä mun kirjassa jonkin verran, mutta mä myös laitoin valtavasti energiaa liikkeelle. Mä esimerkiksi kirjoitin Universuminne diestin, missä mä kerroin selkeästi, että mitä mä haen ja että nyt mä oon valmis tapaamaan mun elämän kumppanin ja tavallaan jätin sen diestin Universumille. Ja sitten sen lisäksi niin mä aktivoiduin monien vuosien jälkeen Tinderissä, aloin siellä juttelemaan ihmisten kanssa. Ilmoitin mun kaikille ystäville, että nyt mä oon valmis deittailemaan. Ja päädyinkin sit mun ystävän järjestämänä ainakin parille eri sokkodeiteille. Ja mä tavallaan diestin kaikin tavoin Universumille, että Nyt mä oon valmis ja mä oon valmis laittamaan eforttia sen eteen, että mä tapaan uusia ihmisiä. Mä olin nimittäin rakastanut olla mun comfort zonella. Eihän ne potentiaaliset kumppanit tuu sinne sun kotiin tai välttämättä sun jogatunneille tai mitä ikinä sä teetkään päivien aikana, niin sun täytyy jollain tavalla tehdä niitä action-steppejä, että sä voit tavata niitä ihmisiä. Mutta tee samanaikaisesti sitä sisäistä työtä, jotta sun ympärillä ja aurassa ei ole epätoivosta energiaa, koska sitä me ei haluta välittää. vaan me halutaan olla vetovoimainen, magneettinen itsemme, joka elää jo sitä unelmien elämää. Eli pidä kirkkaana sun intentia mielessä, tee asioita sen eteen. Samaan aikaan tee sisäistä työtä, jotta sun mieli laajenee ja sä puraat niitä rajoittavia uskomuksia, jotka mahdollisesti estää sua tapaamasta sitä sun kumppania. Ja hakeudu myös semmoisten ihmisten seuraan, joilla on jo sitä, mitä sä haluat. Eli mieti, että kenellä sun ystävistä tai tutuista on sellainen parisuhde, jonkalaisen säkin haluat, tai ainakin tiettyjä elementtejä siitä. Ja pysy mahdollisimman lähellä näitä ihmisiä, koska silloin kun sä näet, että okei, että toi on mahdollista hänelle, niin sä alat ymmärtämään, että se on mahdollista myös sulle. Ja muista se, että jos sulla se vauvakuumi on oikeesti tosi kova ja sä oikeesti haluut äidiksi, niin sun täytyy uskoa siihen, että se on täysin mahdollista ja että asiat voi tapahtua tosi tosi nopeastikin. Mä oon itse hyvä esimerkki siitä, että tosiaan kun me Antonin kanssa sit tavattiin, niin puolen vuoden päästä mä olin raskaana. Muista, että universumi on meidän puolella. Se haluaa tarjota sinulle mahdollisuuksia. Sinun täytyy tietysti itse mennä niitä tavoitteita kohti, mutta universumi kyllä tarjoilee. Se lähettää sinulle testejä matkan varrella. Jokaisen testin myötä sinä opit lisää itsestäsi siitä, mitä sinä haluat, ja kun sinä kasvatat kerta kerralta sinun omaa self-worth, itsearvoa tai miten tämän kääntäisikään, sitä, mitä sinä koet ansaitsevasi. niin Universumi lähettää testejä testatakseen, että okei, oletko valmis tällaiselle ihmiselle. En tiedä, onko tämä selkeää, mutta itse ajattelen manifestointia tosi vahvasti tällaisen linssin läpi, että Universumi lähettää meille testejä ja meidän pitää pitää ne meidän standardit korkealla. No joo, mä voin tehdä tästä manifestoinnista ihan oman jakson, jos se kiinnostaa teitä, koska yritetään pysyä aiheessa, joka oli siis se vauvakuume. Ja mä en tiedä, että onks mulla tavallaan muuta sanottavaa tänne, koska mun mielestä tärkein viesti on se, että nauti tästä elämäntilanteesta, pidä kirkkaana sun intentio, mut nauti silti jokaisesta päivästä. Ja tee sun elämästä sun oman näköstä, koska sit sä alat vetämään niitä mahdollisuuksia puolees. ja pidä sun oman arvon tunto, se self-worth, korkeana ja tee tosi paljon sisäistä työtä, jos sä huomaat, että sulla on rajoittavia uskomuksia tai susta tuntuu, että mitään ei tapahdu, niin tee sitä sisäistä työtä ja samaan aikaan aligned action eli ota niitä steppejä sitä kohti, mee sinne deittailuäppeihin, vaikka se tuntuu vähän raskaalta tai kerro avoimesti sun ystäville, että sä haluaisit deittailla Tee asioita sen eteen, jotta ihmiset tietävät, että ne voivat tarjota sinulle mahdollisuuksia. Sitten siitä ihan vauvakuumeesta, niin ymmärrän niin hyvin sen vauvakuumeen. Minun mielestäni se on sellainen asia, jonka voi itsessään hyväksyä ja nauttia siitä, että hei, minulla on vauvakuume, mutta sen eteen ei tarvitse juuri tänään. Sinun ei tarvitse ihan nyt tulla raskaaksi, vaan käy ensin tämä elämäntilanne läpi. Ja sitten kun sen itse vauvan oikeasti saa, eli meidän ensimmäinen vauva syntyi 2020 keväällä, niin tottakai se on aivan ihanaa, niin mullistavaa. Ja mussa se äitiys kyllä korjas paljon, vaikka mä ajattelen, että on tärkeää myös olla ihan kokonainen ihminen ennen ilman mitään ulkopuolisia ihmisiä, mutta kyllä se äityys on vielä semmoinen asia, joka korjaa sussa paljon ja tuo niin paljon ihan uuden tason rakkaudelle ja sille, että sä tekisit mitä vaan sen pienen ihmisen eteen niin se tuo tietysti aivan uuden syvyyden elämään ja äityys on ihan parasta elämässä mutta se tuo myös ihan uuden tason siihen elämän rankkuuteen siinä mielessä, että silloin ei tosiaan voi enää yhtä lailla ainakaan vauvavuoden aikana niin grindaa työjuttuja tai panostaa tosi paljon siihen parisuhteeseen tai muuta. Totta kai noita voi siis tehdä, mutta ainakin mun oma kokemus on, että jos sä vähänkään raskaampi sä vauvavuosin, niin sä silloin tosi helposti vähän niin kuin hukut siihen vauvavuoteen, ensimmäisen vauvan kohdalla siis. niin se on vaan hyvä tiedostaa, että se tulee olemaan suht rankkaa ja semmoista intensiivistä, se äitiys tai vanhemmuus, niin nyt sä pystyt nauttimaan ihan eri tavalla vielä elämän osa-alueista. Ja okei, mun vauvakuumin jutuista vielä sen verran, että mulla tuli uudestaan vauvakuume, kun meidän tyttö oli joku kaheksankuinen, koska se oli se koronavuosi ja musta tuntuu, että supermoni mun ystävistä oli raskaana. Silloin myös. Heillä syntyi samana vuonna tai seuraavana vuonna vauvoja, mutta noin vajaa vuoden meidän jäljessä. Kun mun ystävillä alkoi syntyä niitä vauvoja tai he olivat just syntymässä ja meidän tyttö oli kahdeksankuinen, niin mä muistan, että mulla oli ihan hullu hullu vauva kuume. Ja se oli tosi sellainen, että se tuntui koko kropassa, vaikka mulla oli vielä vauvavuosi käynnissä, mutta mä muistan niin vahvasti sen fiiliksen. Mutta mä silti tiesin, että me ei todellakaan haluta tuperä pienellä ikäerolla lapsia, koska se meidän tytön vauvavuosi oli sen verran rankka, että ei missään tapauksessa tullut kuuloon alle kahden vuoden ikäero tai mitään semmoista. Se vauvakuume sit helpotti ja sitten kun tuli ajankohtaiseksi alkaa yrittää toista lasta, kun meidän tyttö oli kaksvuotias, niin silloin se vauvakuume oli taas läsnä ja mä muistan kuinka paljon mä odotin sitä, että saa uudestaan kokea sen itse vauva-ajan, koska Silloin, kun sulla on se ensimmäinen vauva, niin varmaan tosi monilla jää se kokemus, että vitsi, että se aika meni niin nopeesti ja että osasinko mä nauttia siitä tarpeeksi ja näin poispäin. Niin mulla oli ainakin toi ja mä odotin just tosi paljon sitä, että toisen vauvan kanssa mä haluisin ottaa todella iisistä ja vaan olla sohvan nurkassa monta viikkoa. ja sen kokemuksen mä sit sainkin, se oli ihan super ihanaa. Meidän poika syntyi tammikuussa, niin mun mielestä se oli ihana kuukausi syntyä, koska oli vielä ulkona tosi kylmä ja kole, niin oli ihana vaan hyvällä omalla tunnolla olla sisällä kaikki päivät. Ja nythän meidän poika täytti just vuoden, eli mulla on neljä ja yksivuotiaat lapset, ja mun täytyy sanoa, että Mulle ei ole tullut vauvakuumetta tämän toisen lapsen syntymän jälkeen. Tai se oli oikeastaan lästä siinä ihan ensimmäisenä viikkoina, koska meidän poika oli vastasyntyneenä niin chilli ja niin ihana. Siis hän oli maailman helpoin vauva, ainakin verrattuna meidän temperamenttisempaan tyttöön. Niin mä muistan, että silloin ajattelin, että ihan hyvin meille voisi tulla kolme lasta. Ja nyt mä en oo enää varma, koska tällä hetkellä meillä on siis 4 ja 1-vuotiaat, ja tää arki on kyllä semmosta vauhdikasta meininkiä, ja etenkin meidän tyttö on siis superpuhelias ja semmonen superenerginen, ja mä en itse oo luonnostaan mikään megaenerginen tyyppi, vaan aika semmonen, että mä kaipaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta ja näin. Niin tällä hetkellä meillä on aika kova meno päällä silloin, kun lapset on kotona. Ja mulla ei tosiaan ole tullut sitä vauvakuumetta kolmannesta lapsesta. Mä edelleen pidän sen kortin avoimena. Mä oon 33-vuotias. Ja mä ajattelen, että mulla on ehkä vielä muutaman vuosi aikaa. Että ehkä 36-vuotiaana voisi sitten ottaa tilannekatsauksen ja miettiä, että haluttaisiko me vielä yrittää kolmatta lasta. Mut mä oon niin kiitollinen meidän kahdesta lapsesta, että mä en ajattele, että me jäätäis vajaaksi perheeksi, jos meille ei tuu kolmatta lasta, ainakaan tässä kohtaa. Eli se kortti on vielä avoinna ja tällä hetkellä ei ajankohtainen lainkaan. Mä en tällä hetkellä vois kuvitellakaan, että mä oisin raskaana. Ja myös se vauvavuosi on mun mielestä loppujen lopuksi tosi intensiivinen. Tai ehkä jotenkin se, että mä en itse niin nauti siitä oleilusta kuukausitolkulla, vaan mä rakastan tehdä töitä ja rakastan tehdä mun omia juttuja. Ja mä tarviin sellaista luovaa aikaa, että mä voin hyvin. Ja sit kun se viedään vauvavuonna pois, siis tottakai kaikki on järjesteltävissä, mutta meillä on ollut silleen, että mun mies on ollut sata prossaa töissä ja mä oon sit ollut sata prossaa kotona. Niin mä nautin tästä elämänvaiheesta niin paljon, että Molemmat lapset on päiväkodissa ja kaikilla on se oma juttu siinä päivällä. Sitten me kohdataan iltaisin ja viikonloppuisin. Tällä hetkellä ei ole siis vauvakuumetta. Mä en yhtään tiedä, että vastaisiko tämä mun sanoma tai tämä jakso tämän kuulijan toiveeseen, mutta tässä oli mun ajatuksia siitä, että kuten sanottu, niin oon itsekin kokenut vauvakuumetta läpi elämän. Ja olen niin kiitollinen siitä, että olen lopulta saanut kaksi lasta, ja he ovat täyttäneet minun sydäntäni niin paljon, niin vahvasti, että se vauvakuumi, joka minulla oli läpi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden, niin minulla ei sitä enää ole, koska minulla on ne kaksi ihanaa lasta. Totta kai se vauva-aika on tosi spesiaalia, etenkin se vastasyntyneen aika. Mutta kun se totuus on se, että se vastasyntynyt aika kestää niin lyhyen aikaa suhteessa siihen raskauden olemiseen, ja sitten tietysti se fakta, että sulla on yksi ihminen, kenestä sä huolehdit koko loppuelämän, niin mä en ole itse just ihan varma, että oisko musta kolmen lapsen äidiksi, että se tuntuu tosi paljolta. Mutta olen niin kiitollinen tästä tilanteesta, johon olen tultu. Mä lähettäisin itselleni niin paljon mielen rauhaasi niihin vuosiin, kun mulla oli vauvakuume. Ja mä mietin, että tuleekohan se ikinä toteutumaan, se mun toive. Koska mä uskon, että semmoinen levollinen, rauhallinen energia vetää niitä mahdollisuuksia puoleensa ihan eri tavalla kuin semmoinen epätoivoinen tai pelokas energia. Sen takia on niin tärkeää tehdä sitä sisäistä työtä ja löytää sisäistä rauhaa ja turvaa, koska sitten se heijastuu niin vahvasti siihen sun ulkopuoliseen maailmaan, sun ympäristöön ja siihen, että millaisia asioita sä kutsut puolees. Kuten tiedätte, olen aika henkinen ja uskon universumiin ja energioihin. Voi olla, että kaikki eivät ole minun kanssa samoilla linjoilla, mutta tämä on minun näkemys maailmasta ja elämästä. Ja tietysti haluan koko ajan oppia lisää. Ihanaa, kun sä olit tänään linjoilla. Laittakaa mulle viestiä. Olisi ihana kuulla teidän kokemuksia vauvakuumeesta. Onko teillä vauvakuumetta tällä hetkellä? Mua myös kiinnostaisi tosi paljon kuulla kolmen lapsen äideiltä kokemuksia. Oliko teillä itsestäänselvyys se, että olisi toive kolmesta lapsesta? Vai oliko vähän epävarma fiilis? Vai miten ollaan päädytty siihen kolmeen lapseen? Ja mä taas pyydän sulta pientä palvelusta. Jos et ole vielä käynyt reittaamassa tätä podcastia, niin käy jättämässä tähtiä Spotifyssa tai peukku ylös Podimossa. Ja kiitokseksi siitä. Mä lähetän sulle mun hyvinvointini Kulmakivet e-kirjan. johon olen koonnut tiivistettynä hyvinvointini kulmakivet nimensä mukaisesti, niin lähde mulle screenshotti sun reittauksesta ja laita se mulle DM-llä, niin lähetän sulle mun e-kirjan. Laita muuten siihen DM-ään myös sun sähköposti, jos muistat, niin saan sen heti matkaan. Jos et ole vielä napannut oppaasi terveeseen hormonitoimintaan ja kiertotietoisuuteen e-kirjaa, niin mä suosittelen lämpimästi koodilla UPLEVEL. Sä saat sen alehintaan, 22 euroa. Tässä kirjassa siis mä jaan metodin, jonka myötä mä oon itse saanut täysin tasapainoisen hormonitoiminnan. Mä en enää kärsi mistään BMS-kivuista. Mä en itse kärsi enää oikeastaan minkälaisista oireista mun kierron aikana. Näin muista, miltä tuntuu PMS. Ja musta on ihanaa, että mun kierto on nykyään niin ennustettava ja just oireeton. Tarkalleen 28 päivää. Ja mä tiedän, milloin mä ovuloin. Ja että miten mun energiatasot kans vaihtelee sen kierron aikana. Niin se tekee elämästä niin paljon helpompaa ja miellyttävämpää. Kirjassa sukellaan siihen, mitä hormonit ovat, kerron omaa tarinaani, puhutaan ruoka- ja kehosuhteesta, veren sokerin tasaamisesta, syklisestä luonnosta naisina, vuorokausirytmistä, hormonaalisesta ehkäisystä. puhdistautumisesta eri tasoilla, hormonystävällisestä ravinnosta, palautumisesta, seksuaalisesta hyvinvoinnista, liikunnasta, kiertotietoisuudesta, henkisestä hyvinvoinnista ja sisäisestä lapsesta, feminiinisen ja maskuliinisen energian välisestä suhteesta, autenttisuudesta sekä yhteisen voimasta. Nämä ovat kaikki sellaisia teemoja, jotka olen itse kokenut todella merkittäväksi matkalla kohti tervettä hormonitasapainoa. Minulla oli siis itsellä akne ja myös sammunut hormonitoiminta. Minulla ei ollut vuosikausiin lainkaan kuukautisia, ja sitten kun oli, niin ne olivat todella epäsäännölliset. Tämä on se metodi, jonka myötä olen saanut parannettua oman terveydeni ja olen nykyään terveempi kuin koskaan. Olen tullut aina helposti raskaaksi. Ja mä haluan jakaa tämän viisauden ja tietämyksen teille helpomman kaavan kautta, eli yksien kansien välistä, kun mä itse sukelsin tähän aiheeseen kymmenen vuoden ajan todella monesta eri näkökulmasta ja hain tietoa eri paikoista. Niin tähän mä oon koonut sen kaiken, minkä mä oon kokenut tärkeäksi ja auttaneen mua itseäni parantumaan. Eli koodilla UPLEVEL sä saat tän kirjan erityisen podcast-kuulijahintaan. Käyd noppaamassa se tosta podcastin show notesin linkistä. Hei, ihanaa pääsiäistä teille, ketkä kuuntelette tältä pääsiäisen aikoihin. Ja me palataan taas ensi viikolla uuden aiheen parissa. Moikka! Kiitos kun katsoit!