24. Uhmaikää, melua ja kuormittuneiden aivojen lataamista

Hei ja tervetuloa Uplevel-podcastiin! Ihanaa, että olet täällä. Ajattelin tänään tehdä vähän normaalista poikkeavan jakson. Tämä podcast keskittyy vahvasti kokonaisvaltaisen terveyden ympärille. Itse asiassa kyllä tämänkin päivän aihe siitä liippaa. Ajattelin kertoa vähän ajankohtaisia kuulumisia mun elämästä. Erityisesti sellaisesta teemasta kuin äitiys. Mä en täällä bodissa hirveästi puhu äitiydestä, enkä mä mun somessakaan sen enempää. reflektoi sitä asiaa, vaikka sehän on elämän tärkein ja ihanin rooli, myös haastavin. Mutta ehkä just sen takia, että se on niin läsnä koko ajan, niin mä en oo jotenkin halunnut tehdä mun työsisällöistä äitiyskeskeistä. Tai jotenkin, kun on paljon muitakin intohimoja, niin mä oon aika tietoisesti rajannut sitä äitiyttä ulos, ja sitten myös kun arki on niin menevää koko ajan pienten lasten kanssa, niin ei jotenkin kerkeä myöskään esimerkiksi kirjoittaa ajatuksiaan ylös siihen äitiyteen liittyen. Mutta aihe pomppasi mun mieleen eilen illalla, kun oli jälleen kerran aika intensiivinen ilta lasten kanssa, ja sit mä ajattelin, että ehkä mä voisin tehdä tällaisen höpöttelyjakson ja vähän avata, ees miten meillä menee tällä hetkellä, laskella, miten mä koen äitiyden tässä kohtaa, kun mun lapset on nuorempi on vuoden ja yhdeksän kuukautta ja vanhempi on neljä vuotta ja kahdeksan kuukautta. Ja syy, miksi mä haluun höpötellä asiasta tänään, on osittain haluavaa päästä vähän ränttäämään ja sitä myötä toivottavasti saada teiltä vertaistukea, koska varmasti monet on samantyyppisessä tilanteessa tai ollut tai sitten tulossa siihen, niin mä voin tarjota ja toivottavasti myös saada teiltä vertaistukea tähän aiheeseen. Eli eiköhän hyvätä puhumaan vähän uhmaajiasta ja muista ihan niistä asioista, mitä tähän pientenlasten äitiöiden kuuluu. Mä oon ollut äiti nytten vajaan viiden vuoden ajan ja musta tuntuu, että äitiydestä puhutaan aika paljon silleen tai monet äidit kokee esimerkiksi, että ulkopuolelta tulee tosi paljon paineita sitä äitiyttä kohtaan ja neuvotaan paljon ja on paljon semmosia epäkohtia. mitä liittyy vanhemmuuteen tai äityyteen tai pienten lasten kanssa elämiseen. Ja se on varmasti totta, se heidän kokemus, mutta mä en ole ehkä ite jotenkin tämän neljän ja puolen vuoden aikana ikinä oikein samaistunut niihin juttuihin, mitä näkee vaikka somessa. Mä en tiedä johtuuko se siitä, että mä asun vähän kuplassa täällä Landella, mut toisaalta mä en myöskään somessaa ikinä saanut mitään keidaa mun vanhemmuudesta. Niin mä en tiedä, että johtuuko se vaan siitä, että mun energia on aika semmonen, että mä oon äitinä hyvin rento, mut myös aika varma ollut siitä mun äitiydestä aina. Ja mä en ole esimerkiksi kokenut semmoista riittämättömyyden tunnetta kovinkaan vahvasti aikaisemmin, ennen kuin nyt, nyt ihan viime aikoina. Mä meen siihen kohta lisää. Mut jotenkin tuntuu, että kollektiivisesti esimerkiksi somessa näkee tosi paljon semmoista äitien ränttäämistä, et miten he saa niin paljon negatiivista osakseen tai miten äitiyttä shameataan paljon ja tällaisia asioita, niin mä oon jotenkin, ehkä mä oon vaan sitten jotenkin ignorannut ton kaiken tai en oo jotenkin altistunut sille tai ehkä mä en oo vaan kiinnittänyt siihen huomiota. Et mä oon aina kokenut aika selkeäksi sen äidin roolin ja Ja tottakai mä oon kehittynyt siinä paljon ja haluun kehittää. Mut mä ehkä koen, että mä en tarvii ulkopuolelta yhtään mitään kasvatusneuvoja. Enkä mä niitä paljon saanutkaan. Mä oon aina kokenut mun miehen kaikista inspiroivimmaksi esimerkiksi kasvattajana, koska hän on opettanut mulle tosi paljon rajojen asettamista lapselle ja kuinka tärkeää se oikeesti on. Et en todellakaan oo täydellinen äiti, mutta mä en oo myöskään ollut perfektionistisen suhteen koskaan. Mutta nyt viime aikoina, kun meidän nuorempi eli tää poika on tosiaan nyt sen vuoden ja kahdeksan kuukautta, niin hänellä on nyt ehkä parin kuukauden ajan jo ollut uhmaikää tullut esiin. Hänellä on tullut tosi voimakas tahto, ja se yhdistettynä tähän meidän tyttäreen, joka on hyvin temperamenttinen myös, ja hänellä on tosi kova ääni, niin tämä yhdistelmä tällä hetkellä, mikä meillä on, eli tämä toinen on uhmaajassa, ja tämä neljävuotias on myös sellainen, että haluaa jatkuvasti tulla nähdyksi ja kuulluksi, ja hänelle pitää antaa koko ajan huomio. Totta kai tää pätee muunkin ikäisiin lapsiin, mutta jostain mä luin, että just neljävuotias on vielä siinä iässä, että hän haluaa kaiken huomioon. Nyt kun meidän molemmat lapset on sellaisessa iässä, niin nyt mä oon alkanut kokea niitä riittämättömyyden tunteita ja sellaista, että mä en oikeasti tiedä, että miten mun kuuluis toimia tietyissä tilanteissa. Me esimerkiksi mennään usein dagiksen jälkeen, heppatallille tuohon meidän lähelle, ja mun poika haluaisi aina mennä heti traktoreiden luo, ja sit mun tyttö haluaisi mennä hevosten luo. Ja näistä tilanteista on oikeasti tullut tosi haastavia, kun mulla on kaksi lasta siinä, molemmat haluaa lähteä eri suuntiin, ja mä en oikeasti tiedä miten mun kuuluisiin toimii, koska yks repii mua toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Ja vaikka mä yritän neuvotella heidän kanssaan, että mennään ensin tonne ja sitten tonne, niin se ei vaan sovi heille. Ja molemmat vetää ihan jäätämät skitsot siinä. Ja totta kai äitinä sä et jaksais aina käydä niitä kasvattavia keskusteluita tai niitä tunteiden purkauksia läpi, koska ne on niin rankkoja ja ei haluis aiheuttaa pettymystä kummallekaan lapselle. Mutta niissä tilanteissa on pakko tuottaa pettymys jollekin. Noista on tullut jotenkin tosi intensiivisiä, aika kuormittavia tilanteita. Se oli vain yksi esimerkki, näitä tapahtuu koko ajan. Nyt kun meidän poika on saanut niin paljon omaa tohtoa ja fyysisyyttä, niin jos hän alkaa laittaa siskolleen kompoihin, niin siitä aiheutuu koko ajan erilaisia tilanteita. Tosi pitkälle ollaan tultu siitä tilanteesta, kun meidän poika syntyi, ja hänen vauvavuosi oli vielä tosi chilliaikaa, kun hän oli niin ihana vauva. Toi on jotenkin todella helppo. Meillä kävi siis hyvä tuuri. Hän oli oikeasti helppo vauva, toisin kuin tytär oli paljon temperamenttisempi ja muutenkin vauvavuosi oli hänen kanssa vaikeampi. Tää ei todellakaan johdu siitä, että me oltiin vanhempina ensikertalaisia, vaan heillä on oikeasti temperamenttieroa. Tai oli, koska nyt tosiaan tässä uhma-iässä se temperamentti on noussut myös täällä meidän pojalla. Ollaan oltu mun miehenkaan ihan ihmeissään. Okei, wow, nyt meillä on kaksi tämmöstä tulista sielua täällä kotona. Onko sulla hormoniepätasapainon oireita, kuten iho-ongelmia, kuukautishäiriöitä, epäsäännöllinen kierto, PMS-oireita, kipuja, endometrioosi tai PCOS-diagnoosi, tai muuten vain haluat syventää sun omaa kiertotietoisuutta? Oppasi terveeseen hormonitoimintaan on e-kirja, jossa mä johdattelen sut naisen luonnollisen hormonitoiminnan äärelle. Me pureudutaan metodiin, jolla mä paransin ensin mun aknen ja sitten palautin mun kehon hedelmälliseen tilaan. vuosien kuukautisten poissaolon jälkeen. Me syvennytään moniulotteisesti hormoniterveyteen niin fyysiseltä kuin psyykkiseltä kantilta. Pureudumme ravintoon, liikuntaan, feminiiniseen ja maskuliiniseen energiaan, palautumiseen, vuorokausirytmiin, sisäiseen lapseen, ruoka- ja kehosuhteeseen, autenttisuuteen ja moneen muuhun teemaan. Podikuulijana sä saat oppaasi terveeseen hormonitoimintaan e-kirjan erityiseen hintaan 22 euroa koodilla UPLEVEL. Sä löydät kirjan show notesien linkistä, muista käyttää koodia UPLEVEL. Ihonia lukuhetkiä ja syventymistä itsesi äärelle. Sä ansaitset tän matkan itseesi ja syventämään omaa kiertotietoisuutta ja palauttamaan sun elinvoimaisuuden ja autenttisen itsesi ja elämään sen mukaista oman näköistä elämää. Sitten yksi juttu, mikä tähän kaikkeen liittyy, on melu. Ja se melun taso on jotain niin jäätävää. Me oltiin muutama päivä sitten syömässä mun Anobin luona, ja siellä oli Anobin lisäksi mun miehensisko. Ja siinä oli sellainen tilanne, että meidän lapset siinä pyörii ja perus huutiristiin ja muuta. Ja sitten tää mun miehensisko oli vaan, että hei, nyt oikeesti hiljaa. Ja mä vaan siinä tilanteessa heräsin siihen, että ei hitto, että meistä on tullut mun miehen kanssa osittain kuuroja sille meidän lasten melulle ja korkeille äänille ja huutamiselle, koska sitä joutuu kestää niin paljon, että sitten kun ollaan jossain sosiaalisessa tilanteessa tai tälleen, vaikka oltiin syömässä, vaikka oltiinkin perheen kesken, niin tottakai pitää osata käyttäytyä, eikä häiritä muita, niin mä tajusin vaan siinä, että ei vitsi, että mä en niinku, että mä että mä tommosessa sosiaalisessakin tilanteessa yritän vaan välillä blokata sen lasten äänen, koska jos mä keskustelisin heidän kanssa koko ajan, niin mulla ei olisi sekuntiakaan antaa huomiota muille aikuisille, ja totta kai mä haluun keskustella muiden aikuisten kanssa, varmasti jokaisen äidin ja isän perustarve. niin mä heräsin siihen tilanteeseen, että ei vitsi, että mähän oon ennen lapsia ollut hyvin ääniherkkä, ja on siis edelleen, mut nyt on vaan ollut pakko jotenkin tottua siihen, että sitä melua on koko ajan. Thank god ei tietysti päivän aikana, kun mä teen töitä, mut silloin kun on lasten kanssa, niin sitä on jotenkin kuuroutunut osittain silleen. Et sä vaan tietyn verran tavallaan blokkaat silloin, kun sä haluut keskittyä johonkin muuhun asiaan, eli keskustelemaan vaik joku toisen Niin joo, mä en tiedä tollasessakaan tilanteessa, että mikä olisi se oikea tapa tässä pikkulapsivaiheessa, koska eihän niillä lapsille voi ja tarvi antaa sun jokaista huomiansekuntia silloin kun te ootte yhdessä. onko se normaalia, että aikuinen ihminen, äiti tai isä, haluaa joko jutella keskenään tai jutella silloin, kun on muita ihmisiä, niin heidän kanssaan, tai joskus myös viettää hetken omassa kuplassaan, vaikka lapset onkin läsnä, eli esimerkiksi iltasin kotona. Niin tällaisia tilanteita on, että kun meidän molemmat lapset vaatii niin paljon huomiota, ja sitten taas me mun miehen kanssa molemmat vaaditaan myös omassa kuplassa olemista, niin kuin varmaan jokainen ihminen, Nyt on alkanut tulemaan niitä riittämättömyyden tunteita, koska lasten kanssa oleminen on maan niin intensiivistä tällä hetkellä. Onko siellä muita, jotka pystyy samaistumaan tähän? Olisi ihana kuulla teistä ja teidän kokemuksista ja vaan siitä, että muutkin käy näitä juttuja läpi. Ja tietysti jos on jotain ajatuksia tai vinkkejä, niin saa aina jakaa vaikka Instan DMs. Sit mä oon huomannu, että tää pikkulapsivanhemmuushan vaikuttaa aivoihin myös ihan valtavasti, ja vaikka tää varmasti pätee myös niihin, jotka ei oo vanhempia, että nykyään aivot on tosi sellasessa tilassa, et helposti hyppii asiasta toiseen, ni on tuhat välilehteä auki, kun ollaan taututtu someen, ja siihen, että se pieni dopamiinikikki on niin helposti saatavilla, mutta, sorry, mul poreilee tos vieressä C-vitamiinitabletti, niin mä en tiedä kuuletteeks se sitä, Mutta tämä elämäntilanne pienten lasten vanhempina yhdistettynä siihen, että on jo muutenkin nykyään aivojen on niin vaikea keskittyä, niin tämä on ollut mulla mielessä, koska mä huomaan, miten vaikea mun on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan pidemmän aikaa. Että niin helposti sä avaat jonkun tehtävän, ja sä alat tekemään sitä, ja sit minuutin päästä sä oot silleen, aah, sul tulee mieleen joku ajatus, ja sä avaat välilehden, ja alat tekemään sitä. Ja sit menee 20 minuuttia, ja sä palaat edelliseen tehtävään. niin toihan on niin tehoton tapa toimia ja tosi kuormittavaa myös aivoille. Ja sit sulla on vaan mieli aivan kaauksessa ja sä menetät sen, että mitä sun pitikään, että miten sun oikeastaan pitikään käyttää tää aika, mitä sun sydyylistä oli ja mikä oli tärkeintä ja näin pois päin. Niin tää on sellainen asia, mihin mä haluan nyt kiinnittää huomiota, että oikeasti silloin kun ne tekee töitä, niin ottaa ajan ja blokkaa, ensinnäkin blokkaa puhelimen pois siitä, ja tekee sen asian loppuun, jota on tekemässä. Ei hypi koko ajan asiasta toiseen, koska se ei vaan tuo mitään hyvää. En muista, mistä kuulin tämän, mutta äidin aivot ovat siihen asti, kun lapsi täyttää kaksi vuotta, pahimmassa liskoaivo, vai miksi sitä nyt kutsutaan sellaisessa tilassa. On just haastavampaa vaikka keskittyy tekemään jotain asiantuntijatyötä tai muuta, koska saat jatkuvasti sellaisessa valppaustilassa valmiina, Sulla on koko ajan silmät selässä ja sä oot niin siinä modessa, että sä vahdit jotain taaperoa, joka saattaa olla vaarassa. Niin sun on tosi vaikea kääntää se moodi pois silloin, kun sun lapsi on hoidossa ja sun ei tarvii pitää silmiä selässä. niin toi on jotenkin tosi järkeen käypää mulle ja tunnistan itsessäni, että aivot on vähän kuormittuneessa tilassa, mutta mun mielestä tää on vaan hyvä tiedostaa ja sit tiedostaa, että näitä asioita voi kehittää ja sulla on paljon erilaisia harjoituksia mitä tehdä, jotta sä et ois koko ajan siinä valppaustilassa, vaan sun mieli pääsis myös vähtämään ja toisaalta keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Mulle itelle on tosi tärkeetä pitää kiinni kaikista omista hyvinvointirituaaleista tässä se pikkulapsiarjessakin. Liikunta on mulle ihan supertärkeetä, mun aamupilatesharjoitukset. Mutta sekin on ollut pikkusen haastavaa. Tai on se ollut koko tämän äityden ajan. Välillä on ollut sellaisia vaiheita, että lapset ovat antaneet minun aika kivasti tehdä treeniä aamulla. He pyörivät vähän ympärillä ja leikkivät omia juttujaan. Mutta välillä siitä ei tule yhtään mitään. He haluavat vain olla minun päällä, että en saa mitään tehtyä. Joskus teen sen vielä sen jälkeen, kun olen vienyt heidät daggikseen. Mutta joskus ei enää kerkeä sitä tekemään. No sitten luonto on supertärkeä elementti mulle, joka rauhoittaa mieltä. Yrin kävelemään joka päivä luonnossa, oli se sitten noi siirtymät dogiseen ja kotiin tai muuten käydä vaikka lounasaikaan ees pienellä kävelyllä. Syvät hengitykset on oikeesti Niillä on suurempi vaikutus kuin mitä ajatteliskaan. Tietysti ravintorikas ruoka. Se, että ollaan oikeasti kunnolla, fueled vanhempina, on tosi tärkeää. Kaikki tietävät, että ruokakiukkuinen äiti ei ole paras tai levollisin äiti. Minulle ainakin itselle on supertärkeää koittaa mahdollisimman hyvin pitää kiinni omasta syömisestä. ja sehän on välillä tosi kaoottista ja ei todellakaan mikään zen moment enää, mutta että mulle on tosi tärkeetä, etten skippaa aterioita vaan oikeasti syön niinku lämmintä ruokaa aina iltasen ja näin. Ja sit vaan yritän pitää kans ite mielessä sen, että nää on vaiheita, jotka menee ohi ja lapset on vaan kerran pieniä ja näissä hetkissä on niin paljon sellasia juttuja, joita tulee kaipaamaan ja onhan se lasten kanssa ajan viettäminen ihan parasta, kyllä ainakin aina sitten työpäivän jälkeen, kun on saanut olla omissa oloissaan. Ja kyllähän se on päivän paras hetki ainakin mulla, kun pääsee hakemaan lapset Dougiksesta ja he tulee halaamaan ja on niin iloisia, että sä tulet hakemaan. No meidän kohdalla etenkin tää nuorempi, vanhempi ei oo aina niin fiiliksissä, mutta on hänkin useimmiten. Mut niin, että nauttii niistä hetkistä myös. mahdollisimman täysillä, vaikka välillä on hyvin kuormittavaa. Yksi asia, mistä olen superkiitollinen, on se, että oma kierto on niin tasainen ja oireeton, koska jos vähän yhtälöä lisäisi vaikka kovat BMS-oireet tai sen, että tuntuisi, että tulee kiloja tosi helposti, että paino ei pysyisi siinä, missä toivoo vaivattomasti ja tällaisia asioita, ehkä jotain hedareita tai muita, niin se tuntuisi kuormittavalta, että olisi hormoniepätasapainoireita tässä. Mulla yksi oire, joka tällä hetkellä on, mistä mä oon puhunut täällä podissa, on, että tässä leuan alueella mulla on edelleen vähän tällaista aknea. Vaikka mä oon nyt koittanut tehdä muutoksia, jätin esimerkiksi ne baristakaurumoidut pois, mut musta tuntuu, että jotain mun pitää vielä tehdä tänne ihan eteen, että se pääsee paranemaan ihan lopullisesti. Mutta anyways, toi ei oo semmonen asia, mikä häiritsee mua sisäisesti, mulla on sisäisesti tosi hyvä olo, mutta tosiaan jos olisi vielä vaikka kovat BMS-oireet, niin tämä paketti olisi paljon raskaampi. Muistan ne ajat, kun mulla oli kovat BMS-kivut, niin tuntuu tosi vaikealta, että kahden pienen lapsen äitinä, että pitäisi vielä deal with that. Niin siinä mielessä olen itselleni kiitollinen, että olen parantanut itseni ja oman kiertoni, alkanut elämään hyvin kiertotietoista elämää ja oikeasti kunnioitan kierran eri vaiheita, ja olen opetellut kuuntelemaan omaa kehoa ja antamaan sille, mitä se kaipaa. Ja esimerkiksi treenit, miettimään vähän sen mukaan, että missä kohtaa kiertoa menee. Silloin kun siinä päivänä vaikka mun make-up alkaa, niin mä en useimmiten tee mitään treeniä, pidän taukoa, ja en harrasta juoksemista lähellä menkkoja, että jos mä menen juoksulenkille, niin sit se on jossain siinä. Suht lähellä ovulaatiota, Ja joskushan on tosi paljon energiaa läpikierron, mutta sitten taas joskus, etenkin siellä kierron loppuvaiheessa, niin sulla on energiat vähissä, niin mun mielestä se on itselleen niin suuri palvelus, että kuuntelee kroppaa ja muuttaa niitä treenejä ja syömisiä sen mukaan, että missä kohtaa kiertoa menee. Ruoan osalta niin mä myös muutan vähän mun syömistä riippuen, että onko alkukierrossa vai loppukierrossa. Alkukierrossa on vain syödä tosi raikkaasti ja paljon hedelmiä ja ehkä kylmiä ruokia. Voin tietysti myös vuoden ajasta ja siitä, että mitä sun kroppa oikeasti kaipaa, mutta yleistäen mä itse syön enemmän raikkaammin ja freshimmin silloin ennen ovulaatiota ja sitten ovulaation jälkeen alkaa tekee enemmän mieli kaikkeen lämmintä ja kypsennettyä ruokaa, niin se myös palvelee itseään tosi paljon, että elää kiertotietoisesti ja kuuntelee oikeasti kroppaa. Jos sua kiinnostaa syventyä kiertotietoisuuteen, niin e-kirjassa oppaasi terveeseen hormonitoimintaan ja kiertotietoisuuteen on tosi kattava kappale tästä kiertotietoisuudesta. Syvennytään kierron eri vaiheisiin, eli kiertohan jakautuu neljän eri viikkoon naisella ja niiden jokaisen viikon eri ominaisuuksiin ja että miten voi alkaa vähän suunnittelemaan sitä omaa elämää silleen, että se, että sun elämä tukee sun kiertoa, siten sä saat ne hyödyt niin, että että sä oot läpikierron energisempi ja hyvin voivempi, opit kuulostelemaan kehoa ja oikeasti palvelemaan sitä. Ja puhutaan esimerkiksi just ihan konkreettisestikin siitä, että millasia ruokia kannattaa syödä millekin viikolla. ja etenkin, jos on kierron kanssa haasteita tai vaikka just PMS-oireita tai muuta, niin se, että sä alat implementoimaan erilaisia asioita sun kierron eri viikoille, niin tukee sitä kehon kokonaisvaltoista parantamista ja sitä hormonitoiminnan tasapainottamista. Kodilla Uplevel sä saat Alemi-kirjasta, linkkikirjaa löytyy tästä show notesista. Tänään oli tällainen suht mini-jakso, vähän pohdintoja vaan tämänhetkisestä tilanteesta. Ihanaa, kun sä olit tänään mukana. Jos sä vaan jaksat, niin käy arvostelemassa tämä podi, antamalla peukku Podimossa tai Tähtiä Spotifyssa. Ja jos sä haluat mun hyvinvointini kulmakivet e-kirjan, niin laita mulle screenshotti vaikka Instan DMS ja sun sähköposti mukaan, niin mä pääsen lähettämään sulle ton mini e-kirjan, joka kirjaimellisesti avaa mun hyvinvointini kulmakiviä. Ja mä jättän itseasiassa ensi viikolla puhua mun aamu- ja iltarituaaleista tai ehkä mä vilkon ne jaksot erikseen. Katsotaan. Mut ihanaa, kun sä olit tänään mukana ja ei muuta kuin ihanaa viikon jatkoa. Moikka!