59. Ruuhkavuodet - uhka vai mahdollisuus hyvinvoinnille?

Moi ja lämpimästi tervetuloa tämän päivän jakson pariin. Mä nauhoittelen tällä hetkellä mökiltä. Tultiin lasten kanssa pari päivää sitten tänne mun vanhempien mökille. Ja mun vanhemmat on ihanasti ottanut koppia heistä nyt pari päivää, niin oon päässyt ite tekee töitä ja muutenkin käymään vähän kävelyillä ja viettää vähän semmoista omaa aikoa tässä sivussa. Ja tämän päivän jaksoon liittyen niin Arvostan niin suuresti sitä, että omat vanhemmat on vielä elämässä ja on terveitä ja hyvinvoivia ja haluaa ja pystyy viettämään lasten kanssa aikaa. Munkin isä otti äsken molemmat lapset mukaan kauppareissulle ja he kävivät leikkipuistossa ja muuta, niin tälleen pienten lasten vanhempana Tällainen apu on niin korvaamatonta ja on kyllä niin supersuperkiitollinen. Jos sulla on pieniä lapsia, kiireinen arki ja tunne siitä, että sä oot ehkä vähän hukassa sun oman jaksamisen, etenkin ehkä hormoniterveyden tai ylipäätään terveyden naisena kanssa, ehkä sulla on epämääräisiä oireita ja tuntuu vaan, että on vähän semmonen ähmähnänen, uupunut, jaksaminen kortilla olo, niin tää jakso on sulle. Tai ehkä sä et oo vielä äiti, mutta sua kiinnostaa saada semmonen rehellinen kurkistus siihen, millasta perhearki on tai voi olla ja miten siitä tavallaan voi selvitä, koska paljonhan sitä pelotellaan ja mä muistan, että itsekin se tuntuu aika pelottavalta ajatukselta, että miten pystyy pitää omasta elämästä ja jaksamisesta kiinni äidiksi tultua. Niin myös sulle mä haluun sanoa, että tervetuloa kuulolle. Tänään mä avaan sitä, miten mä itse pidän huolta mun terveydestä, hyvinvoinnista ja jaksamisesta ruuhkavuosien keskellä. Vaikka mä oon kahden pienen lapsen äiti, niin mä koen tällä hetkellä olevani oikeasti aidosti tervein, mitä mä oon koskaan ollut. Terveydestä, hyvinvoinnista ja myös esimerkiksi painonhallinnasta on tullut vaivatonta. Se ei oo aikaisemmin koskaan ollut mulle näin vaivatonta. Ehkä se on se iän myötä karttunut viisaus, että on löytynyt ne oikeat itselle toimivat rutiinit. Ja totta kai ne myös elää koko ajan. Mä tuun myöhemmin tänä vuonna täyttämään 35, ja sitä usein pidetään semmosena tietynlaisena virstanpylväänä tai siirtymisen ikänä naisen hormoniterveyden kannalta, niin mä oon varma, että tulevina vuosina tulee mun rituaalit ja tavat. pitää huolta mun terveydestä ja hyvinvoinnista tulee muuttumaan, mutta joka tapauksessa mulla on semmonen olo, että tällä hetkellä mä oon tosi elinvoimainen, jaksava ja siitä hyvinvoinnista ja terveydestä on tullut vaivattomampaa kuin koskaan aikaisemmin. Niin mä haluun jakaa tänään sulle sitä inspiraatioita ja konkreettisia vinkkejä. Ruuhkavuosia terminä on taidettu kritisoida, mutta mun mielestä se kuvaa tätä elämävaihetta aika hyvin ja mä en koe, että siinä on mitään negatiivista klongia, koska kyse on elämän intensiivisimmästä ajasta, en siitä pääse mihinkään. Se on ihanaa, mutta ei voi kieltää, että se ei olisi myös kuormittavaa ainakin paikoin. Mä tiedän itse, että mä tuun aivan takuuvarmasti ikävöimään näitä aikoja joskus, mutta nyt kun niitä elää ja on tavallaan siinä pyrskyn silmässä, niin onhan tää välillä aikamoista settiä ja hermoja koetellaan ja mun mielestä just niitä omia hyvinvointirituaaleja on pakko olla, sun on pakko olla tosi kartalla siitä, miten sä pidät huolta sun omasta terveydestä ja jaksamisesta, jotta sä voit olla paras mahdollinen äiti, mutta sit kun meillä on niin paljon kaikkia muitakin rooleja tässä ruuhkavuosien aikana elämässä. Työntekijä tai yrittäjä, sisko, tytär, puoliso, ystävä, veronmaksaja, meillä on niin paljon eri rooleja. Ja tässä ruuhkavuosien aikana niin useimmiten meillä on varmaan eniten elämässä näitä rooleja samanaikaisesti päällä. Otetaan tähän väliin intro ja hypätään tämän päivän jakson pariin. Tässä bodissa me syvennetään kokonaisvaltaisen terveyden teemoihin, erityisesti naisen hormoniterveyteen. Sä kuuntelet Applable-bodia, mun nimi on Sonja Hannus. Mulle ei ollut vuosiin kiertoa hormonallisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja mulle puhkes vaikea akne. Pelkäsin, että en voisi ikinä tulla raskaaksi ja toteuttaa hartainta unelmaani omasta perheestä ja olla kokonaisvaltaisesti terve. Kun lopulta sain menkat takaisin, ne oli epäsäännölliset, välillä tosi lyhyt kiertö, välillä tosi pitkä, ja kärsin BMS-oireista, kuten pahasta reaktiivisuudesta, ahdistuksesta ja vatsakivoista. Lopulta turhauduin, ettei länsimainen lääketiede pystynyt auttamaan, ja syvennyin kokonaisvaltaisten hoitomuotojen maailmaan. Löysin itämaisen viisauden ja opin kuuntelemaan kehoni, mieleni ja sieluni yksilöllisiä tarpeita. Sain lopulta säännöllisen ja täysin oireettoman 28 päivän kierron, löysin elämänirakkauden ja vihdoin terveen parisuhteen nopeasti hormonieni tasoittumisen jälkeen ja tulin helposti raskaaksi. Haluan auttaa jokaista, joka haluaa terveen kehon, mielen ja sielun ja elää oman näköistä elämää. Ihanaa, kun olet täällä. Tosiaan mä oon itse äiti kahdelle tällä hetkellä. Mun tytär on 5,5-vuotias ja mun poika on 2,5-vuotias. Eli me ollaan jo jonkin aikaa eletty tätä ruuhkavuosivaihetta. Vähän taustaa, niin meidän eka vauvavuosi oli melko haastavaa. Meidän tyttärellä ei ollut koliikkia, mutta hän kyllä itki jonkin verran, heräili usein öisin. Ja mä muistan vaan, että mä valvoin itse paljon paljon enemmän ensimmäisenä vauvavuonna versus toisena vauvavuonna. Ja mä olin itse väsynyt silloin ekana vauvavuonna. Mä muistan, että puolen vuoden kohdalla kamelin selkä lopullisesti katkes oli valvottu niinku aika paljon sen ekan puolen vuoden aikana ja sitten oli varmaan ollu hulinat ja jotenkin sit kuuden kuukauden kohdalla mä siis totaalisesti flippasin ja sekosin, mä olin niin väsynyt. Ja mä luulen, että Anton varmaan tällöin ehkä mainitsi tästä tai ehkä soitti tai jotain meidän äidille. Meidän äiti sitten tuli meille, me asuttiin pienessä kaupunkiasunnossa, niin hän muutti meille, oliks hän sit neljä tai viisi vuotta yhteensä, ja siirtyi nukkumaan meidän tyttären kanssa meidän makkariin ja me sit Antonin kanssa nukuttiin Olkkarissa. Äiti oli meillä neljän tai viiden yön ajan ja piti jonkun unikoulun meidän tyttärelle. Kuten sanottu, olen aivan valtavan kiitollinen ollut siitä, että mun äiti ja isä ovat olleet tosi läheisiä ja lähellä meidän elämää ja meidän lapsia alusta asti. Mun äidillä on energiaa tehdä jotain tällaista, että oikeasti usean yön ajan hoitaa lapsia ja pitää heille jotain unikoulua. Ja mä muistan, että se auto, mutta kyllä silti se ensimmäinen vauvavuos, jopa se toinen taaveravuos meidän tyttären kanssa, niin ei ollut mikään helpoin. Ja mä en todellakaan usko, että se johtuu siitä, että mä oisin itse ollut silloin jotenkin tiokempia sitten, rennaampi toisen lapsen myötä. Se ei liittynyt siihen, vaan lapsilla vaan on eroja. Sitten taas meidän poika, joka syntyi kolme vuotta myöhemmin. Mä en ois muuten voinut kuvitellakaan, että ois tullut pienempi ikäero, koska mä en vaan yksikertaisesti ollut vielä valmis, just sen takia, että se oli ollut niin kuormittava se ensimmäinen vauvavuosi, mutta sitten kun meidän poika syntyi vajaa kolme vuotta myöhemmin, niin hän oli ihan toista maata. Nukku öisin alusta asti melko hyvin, tottakai heräili ja mä imetin ja muuta, mut mä muistan et mä olin tosi paljon enemmän oma itseni, koska mä nukuin paremmin, koska unen määrä määrittelee elämänlaatua, mä oon tästä ihan satavarma ja tiedän myös tän vahvistaa. Siinä missä ekana vauvavuonna mä aloin treenaamaan eli harrastaa taas liikuntaa, niin oikeastaan vasta 11 kuukauden kohdalla. Mä olin kyllä kävellyt tosi paljon vauvulenkkejä meidän tyttären kanssa alusta asti, mutta mä en jotenkin jaksanut, mulla ei ollut voimia tehdä mitään muuta treeniä. Ja itse asiassa mä kerron kohta toisen syyn, miksi mä en alkanut treenaamaan aikaisemmin, mutta joka tapauksessa meidän pojan kanssa sitten, eli tokonaan vauvoon, mä aloin treenaamaan jo 5-6 viikon kohdalla. Ja mä uskon, että tää myös vaikutti tosi paljon siihen, että mä koin olevani enemmän oma itseni. Ja kyllä mä myönnän myös sen, että kun kyseessä oli ensimmäinen vauvavuosi ja sä tulit äidiksi, niin se muutoshan on tosi paljon suurempi silloin kuin sitten kun sä oot jo äiti ja sä saat toisen lapsen, niin varmasti mun semmoseen oloon ja jaksamiseen vaikutti myös se, että mä olin jo äiti toisella kerralla ja että jotenkin se toinen vauvavuosi, musta tuntui, että mä olin paljon enemmän oma itseni. Eli kyllä siihen vaikutti myös semmoinen tietynlainen identiteettikriisi, joka tapahtui silloin ekana vauvavuonna. Mutta tässä jaksossa mä en kuitenkaan halua keskittyä sen enempää vauvavuosiin, vaan puhu siitä vaiheesta, kun vauva ei ole enää vauva ja sä oot ehkä palannut töihin ja sun lapsi tai lapset on päivisin hoidossa ja arki pyörii. Niin silloinhan ne ruuhkavuodet oikeasti lähtee päälle, koska silloin sä oot töissä, mutta sä oot myös vanhempi ja sulla on tosi paljon niitä eri kaikkia rooleja elämässä. niin miten silloin voi huolehtia itsestään niin, ettei jää selviytymismoodiin, vaan pääsisi jopa kokoistukseen tai pääsisi oikeasti sellaiseen tilaan, että kokee, että voi todella hyvin ja on energiaa. Totta kai välillä tulee huonoja öitä ja muuta, mutta niin, että se iso kuva olisi kunnossa ja sulla olisi hyvät rutiinit ja systeemit arjessa, että sulla on oikeasti tilaa pitää itsestäsi huolta. Ja niin kuin sanottu, mä koen, että mä oon itse päässyt siihen pisteeseen ja siksi mä haluun nyt jakaa sulle konkreettisia vinkkejä ja tapoja, joilla siitä on tullut mulle mahdollista ja joista sä voit inspiroitua. Kun lapset on pieniä, niin meidän tärkein rooli elämässähän on olla vanhempia, pitää lapset hengissä, rakastettuina ja turvassa 24-7. Jos lapset on hoidossa, niin joku muu huolehtii heistä ison osan arkipäiväisin, ja se on varmasti monille meistä vanhemmista ihan valtavan iso henkireika arjessa. Mutta tänä aikana kun he on hoidossa, eli sen maks noin kahdeksan tuntia päivässä, niin meidän tulee käydä töissä ja rakentaa uraa, koska useinhan nämä vuodet ja vuosikymmenet on myös ammatillisesti kaikkein otollisinta ja tärkeintä ja kriittisintä aikaa. Ja tottakai tää on yksilöllistä. Musta tuntuu, että esimerkiksi iso osa mun ystäväpiirissä, niin moni on päässyt jo melko korkeaseen asemaan siinä kohtaa, kun heissä tulee vanhempia ja on tavallaan jo näyttänyt kykynsä ja tietää, että pääsee myös palaamaan niinku semmoseen korkeaseen asemaan ja se taloudellinen turva on kunnossa. En puhu siis nyt itsestäni, vaan just monista ystävistäni. Mutta toisaalta sulla on paljon vastuuta ja sulta myös odotetaan silloin paljon. Eli se on semmoista kriittistä aikaa ammatillisesti ja varmaan suuremmalla osalla on vielä paljon uraan liittyviä tavoitteita edessä. Sitten uran lisäksi meidän tulee pyörittää kotia, suunnitella ruokia, hoitaa ostoksia, siivouksia, pyykkejä, vaatteita, hankintoja, muistaa merkkipäiviä, nähdä ystäviä, olla puolisoita, tyttäriä, siskoja, ystäviä, veronmaksajia, ehkä päivittää somea. Siis meillä on loputtomasti asioita, mitä meidän pitäisi muistaa ja tehdä arjessa. Monilla meistä on varmasti koko ajan tuhat ja yksi välilehtöä auki, ja ei mikään ihmekään, että hermosto käy ylikierroksilla. Ja koska hermost on hormonitoiminnan ylinsäätelijä, niin kaikki tämä vaikuttaa suoraan meidän hormonitoimintaan. Erityisesti kortisolin, progesteronin ja estrogeenin tasapainoon ja tuotantoon ja niiden tasoihin. Suomessa ei ole myöskään mitenkään tyypillistä käyttää paljon ulkopuolisia palveluita, kuten vaikka kodin siivousta tai muuta hoitoa, assistenttejä tai mitään tällaista. taloudellisesti suuremmalle osalle tällainen on mahdotonta. Meilläkään ei tällä hetkellä käy mitään ulkopuolista apua, mutta sitten kun me ei myöskään enää eletä yhteisöissä, vaan me eletään nykyään hyvin itsenäisesti, niin mä uskon, että tää on iso syy siihen, miksi sanotaan, että suomalaiset äidit on uupuneempia maailmassa. Mulla ei nyt ole tähän lähdettä, mutta mä muistelen, että näin on puhuttu viime vuosina mediassa. Eli en tiedä, miten tätä on tieteellisesti tutkittu, mutta mä en tavallaan ihmettele sitä, että sanotaan, että länsimaiset tai suomalaiset äidit ja vanhemmat on uupuneempia maailmassa just tästä syystä, että meiltä odotetaan paljon. Meillä on tosi paljon erilaisia rooleja ja kaikki pitäisi hoitaa hyvin itsenäisesti, eli sekä se koti, ura, lapset, niin kuin kaikki pitää hoitaa itsenäisesti. Mutta just tästä syystä, että meillä on niin paljon meneillään ja me tarvitaan paljon energiaa, meidän täytyy voida hyvin ja olla jaksavaisia, että me pystytään pyörittämään tätä pakettia, niin on super super tärkeää panostaa itseensä, itsestään huolehtimiseen ja toimivaan arkeen ja siihen omaan terveyteen. Ruuhkavuosien aikana meidän aivot menee helposti sellaiseen jatkuvaan selviytymistilaan, kun ärsykkeitä tulee koko ajan, eli esimerkiksi lapset huutaa, puhelin piippaa tai soi. Sulla tulee jatkuvia keskeytyksiä sekä töissä että kotona, niin sun sympaattinen hermosto on jatkuvassa aktiivisessa tilassa. Ja kun tätä jatkuu pitkään, niin aivot siirtyy ylivireystilaan. Ja kun me ollaan pitkään jatkuneena tässä tilassa, eli hermostoon sympaattisessa tilassa, niin keho ja mieli priorisoi selviytymistä, palautuminen, luovuus ja yhteys omaan kehoon. jää pienemmälle prioriteetille. Keho ei pysty priorisoimaan sitä, koska se priorisoi selviytymistä ja hengissä pysymistä. Mä oon ite huomannut, että kun mä oon ollut lasten kanssa 24-7, eli vauvavuonna, niin mun luovuus kärsii tosi paljon. Ei oo tilaa uusille videoille, koska aivot on siinä jatkuvassa hälytystilassa. Sä oot koko ajan valmiina pitämään heidät hengissä. Ja silloin sä et myöskään kerkee ruokkimaan sun aivoja millään uudella kiinnostavalla asialla ja näin ollen sillä luovuudelle ei jää mitään tilaa ja se ei saa mitään ikään kuin ravintoa, mistä ammentaa. Tämä on varmasti täysin yksilöllistä, mutta just tästä syystä mä oon itse todennut, että mä oon onnellisempi arjessa, jossa lapset käy hoidossa ja mä saan tehdä töitä ja toteuttaa itseäni versus silloin, kun mä oon vauvavuonna ollut heidän kanssa 24h. Musta tuntuu, et musta tuli vaan semmonen haamu itsestäni, joka ei oikein niinku pystyny tarttumaan mihinkään, ei ollu jotenkin, niinku mä en ollu oma itseni, mä en pystyny toteuttamaan itseäni, ja sit se alko syömään mua sisältä päin. Mut kuten sanottu, tää on hyvin yksilöllistä, ja mä itse asiassa itsekin tajusin tän vasta kunnolla toisen lapsen. myötä, koska mun tyttären kanssa, ensimmäisen lapsen kanssa, mä en edes malttanut olla erossa hänestä, mutta sitten samaan aikaan oli tämä ilmiö, että mä en myöskään kokenut olevani oma itseni, koska mä en päässyt toteuttamaan mitään muuta roolia kuin sitä äidin roolia. Tähän kaikkeen auttaa myös arjen systeemit, eli siihen, että me saadaan niitä mentaalisia välilehtiä suljettua. automatisoitua sellaisia asioita, mitä voi. Se, että meidän digitaaliset muistiinpanot ja kaikki tärkeät dokumentit olisi järjestyksessä, kaikille tällaisella on paljon väliä. Mulla on itselläni itse asiassa nytten tää projekti käynnissä, eli tämmönen Personal Organization and Productivity. Mä voisin jossain kohtaa tehdä tästä oman jakson, mä en vielä pysty siitä ihan hirveästi puhumaan, koska mulla on tää vielä niin kesken, mutta mä luen tällä hetkellä pari tosi tosi mielenkiintoista kirjaa ja tavallaan siitä, ammennan ja oon alkanut luomaan itselleni toimivia systeemeitä arkeen ja erityisesti mun digitaaliseen maailmaan. Me puhutaan arjen systeemeissä myös tuolla HelioHormonesissa omalla oppitunnillaan. Aivot etsivät ennakoitavuutta ja järjestystä, mutta kun arki on täynnä yllätyksiä, keskeytyksiä ja epäsäännöllisyyttä, aivot ylikuormittuvat. Seurauksena on usein unohtelua, ärtyneisyyttä, tunnepurkauksia, aivosumua ja uupumusta. Jos tunnistat itsessäsi näitä oireita, tiedät, että täytyy panostaa siihen, että alat sulkemaan välilehtiä, implementoimaan systeemejä ja yleisesti pitämään parempaa huolta. itsestäsi, ja kohta mennään vielä lisää näihin konkreettisiin vinkkeihin. Mä itse huomaan sellaisen, että esimerkiksi nykyään, kun mä oon kotona hiljaisuudessa työpäivän aikana, niin mä kaipaan jatkuvasti ärsykkeitä, mä en osaa olla ilman niitä. Mä otan tosi herkästi puhelimen käteen ja avaan sen, ja tuntuu, että kun on tottunut siihen, että koko ajan joku voi keskeyttää sut, niin sit kun onkin mahdollisuus, että sua ei keskeytetä, niin on tosi vaikea olla siinä, ja sit sä itse luot niitä ärsykkeitä itsellesi. Ja tämä varmasti pätee kaikkiin muihinkin tässä modernissa maailmassa, eli ei vain vanhempiin, mutta tämä on tosi tosi tärkeä tiedostaa, koska me ei haluta, että meidän luovuus kuolee ja että me aletaan unohtelemaan asioita ja olemaan ärtyneitä. Me halutaan, että meidän aivot pysyy freshina ja terveinä. Pitkittynyt stressi myös nostaa kortisolitasoja ja se muuttaa aivojen toimintaa. Hippokampus, eli muistin ja oppimisen keskus, voi itse asiassa kutistua pitkittyneen stressin tuloksena. Amygdala eli pelon ja reagoinnin keskus voi myös herkistyä. Tämä voi näkyä ahdistuksena, univaikeuksina ja jatkuvana ylivireytänä. Aivot eivät erota, onko stressi positiivista kiirettä vai oikeasti hengenvaarallinen tilanne. Nykyään meillä on hyvin harvoin aidosti henkiä uhkaava tilanne, vaan kyseessä on stressi, joka johtuu perusarjen jutuista, kuten deadlineista tai siitä, että sun pommo tekstaa sulle tai pitäisi maksaa se lasku, te tiedätte. hyvin monet erilaiset asiat aiheuttaa meille stressiä, usein myös tiedostapattomasti. Ja jotta meidän hormonitoiminta voi olla terve, niin aivojen täytyy saada viesti, että on turvallista levätä. Ja sen takia hermoston työstäminen ja säätely onkin ihan äärimmäisen tärkeässä roolissa myös ruuhkavuosien aikana ja erityisesti silloin. Krooninen kuormitus voi estää ovulaation tai heikentää sitä. Ja tämä voi näkyä esimerkiksi PM-soireina, epäsäännöllisenä kiertona, iho-ongelmina, väsymyksinä, mielialan heittelynä. Eli se hermoston säätely ja parasympaattisen hermoston aktivointi on ihan äärimmäisen tärkeetä. Mulle tärkeitä juttuja arjessa mitä mä teen mun hermoston eteen on esimerkiksi se että aamulla mä en ota heti maailman kaikkia asioita vastaan vaan mä suojelen mun energiaa etenkin aamusin, mä pysyn semmosessa kuplassa ja teen mulle tärkeitä asioita, kuten teen, treenin, syön ravitsevan aamiaisen, aloitan rauhassa työt, mä en lue uutisia aamulla tai muutenkaan selaile somea tai muuta aamuisin. Totta kai välillä on poikkeuksia, mutta yleisesti mun mielestä on tärkeetä, että vähintään ensimmäisen puol tuntia-tunnin pari olisi semmosessa omassa kuplassa. Mä pyrin ottamaan kaikki turhat notifikaatiot pois mun puhelimesta, mä en vastaa viesteihin heti, mä en vastaa sähköposteihin heti. Luonnossa oleilu on mulle tosi tärkeetä, nykyään me asutaan luonnon keskellä, joka vaikuttaa tosi perustavallautusel tavalla mun hermostoon, mutta silloinkin kun mä oon asunut kaupungissa, niin mulle oli tärkeetä käydä joka päivä jossain luonnossa tai vähintään ulkona. Syvät hengitykset, niitä voi tehdä koska tahansa, esimerkiksi työpäivän aikana sä voit koska tahansa, kun sä huomaat, että sun mieli käy kierroksella, ehkä sydän laukkaa, niin ottaa laajoja sisään- ja uloshengityksiä. Mä oon ite viime aikoina vähentänyt tosi paljon minkään sarjojen tai leffojen katsomista ja siirtynyt lukemaan kirjaa, ja se on ihanaa. Mulla on siis Amazonin Kindle ja mä siihen hankin sitten kirjoja. No mulle nykyään tosi tärkeä rutiini on käydä järvessä, eli meillä on takapihalla järvi, niin se on tosi helppoa, mutta siitä on tullut itselleni tosi rakas rutiini. Mä uskon, että sä voit löytää tämmösiä sulle sopivia, helposti toteutettavia rutiineita. Sit mitä mä rakastan tehdä, on laittaa jalat ylös seinää lasten iltasin, eli ennen nukkumaan menoa. Se aktivoi tosi tehokkaasti parasympaattista hermostoa. Sitten meille on tärkeää, että käydään viikonloppuisin saunassa. Eli me käydään yleensä vain kerran viikossa saunassa, koska meillä on puulämmitteinen sauna, mutta semmoinen lauantaissauna on tosi rakas, tärkeä rituaali mulle. Sitten muita iltarutiineita on mulle ottaa aina magnesiumiltasin. Sitten usein mä makoilen piikkimaton päällä just ennen kuin mä meen nukahtamaan. Mä jätän puhelimen aina eri huoneeseen yöksi ja mä pyrin laittamaan se puhelimen kiinni 7-8 aikaa. Tää ei todellakaan aina toteudu, mutta pyrin siihen, että useimpina iltoina. No puhutaan vielä lisää liikunnasta. Mulle liikunta on ollut aina tosi iso osa mun hyvinvointia, mutta tosiaan kun meidän tytär syntyi, niin se jäi tosi pitkäksi aikaa pois. Ja se varmasti vaikutti osaltaan siihen, että mä en ihan tuntenut oloani omaksi itsekseni. Ennen äitiyttä mulle liikunta tarkoitti vähintään tunnin joogaa tai jotain pitkää juoksulenkkiä tai muuta, eli siihen piti varata vähintään tunti. Se oli varmaan yksi syy, minkä takia en pitkään aikaa tehnyt mitään meidän tyttären syntymän jälkeen, koska mulla ei enää ollut aikaa pyhittää tuntia sille. Ja kesti tosi pitkään ennen kuin mä aloin lopulta tekemään tosi lyhyitä treenejä. Ja sillä tiellä mä jäin. Mä siis alkuun tein Melissa Woodin treenejä, mutta nykyään mä teen semmoisen kuin Caroline Deisler, hänen semmoisesta treeniäpistä. Ja niitä oon tehnyt tosi pitkään. Mä oon tosi kiitollinen, että mä löysin tämmöset lyhyet kehonpainotreenit ja myös apuvälineinä käytän välillä pieniä painoja, nauhaa ja nilkkapainoja. Ja nyt noin neljä vuoden ajan mä oon tehnyt oikeastaan lähinnä vaan näitä kotitreenejä. En käy missään salilla, hyvin harvoin missään juoksemassa. Kävelen kyllä paljon arjessa, mutta tää on ollut mun pääsääntöinen liikuntamuoto. Ja mä koen, että mun kroppa on vahvemmassa ja semmosessa liinimmässä kunnossa kuin koskaan, vaikka mä liikun määrällisesti tosi vähän, eli mä teen 15-20, 30 min saa, tosi harvoin pidempää kuin 30 min saa. Ja mä koen, että mä en tarvii enempää kuin ton pysyäkseni semmosessa hyvässä kunnossa, että tottakai jossain kohtaa, kun mul on taas enemmän kapasiteettia, niin mä tuun liikkumaan enemmän, koska liikunta on mulle niin rakas osa elämää, Mutta tää riittää pitämään mut terveenä ja vetreenä ja hyvinvoivana ja vahvana. Ja myös ulkonäöllisesti mä koen, että mun kroppa on tosi hyvässä, kivassa kunnossa. Mä viihdyn mun kehossa. Ja myös painonhallinnasta on tullut tosi vaivatonta. Eli mä tosi lämpimästi suosittelen, jos sulla on semmonen tilanne, et sä et ole päässyt sun liikuntarutiineihin lasten syntymän jälkeen tai ei oo löytyny sitä liikunnan iloa, niin pyri siihen, että sä tekisit pitkäjänteisesti. Eli mä teen siis melkein joka päivä jonkun treenin, mut se voi olla vaan kymmenen minuuttia, jos ei oo fiilistä enempään. Sit mä teen kymmeneminsaa ja mä saan esimerkiksi mun kädet ihan tuleen siinä kymmenessä minuutissa. Eli ehkä nyt ei pitkäjänteisesti vain 10 minuuttia, mutta mä sanon, että 20 tai 25-30 minuuttia neljä-viisi kertaa viikossa, niin sä tuut saamaan ihan valtavan hyviä tuloksia. Totta kai vähän riippuen siitä omasta lähtötasosta jaa ja myös siitä, että kuinka paljon sit haastaa itseään niiden treenien aikana, mutta mä sanon, että sä voit saada jo kahdesta kymmenestä minuutista ihan valtavasti irti. Eli tämä vinkkinä, jos sulla on sellainen fiilis, että sä kaipaat inspistä siihen liikuntaan, niin aloita lyhyille treideille, mutta tee sitä pitkäjänteisesti niin, että sä joka päivä astut matolle tai meet kävelylle tai mikä ikinä se on se, mitä sä valitset tehdä, mutta sä teet sen joka päivä tai ainakin lähes joka päivä. Ajan myötä sä huomaat, että siitä tulee tapa, jota sä jo odotat ja joka on vähän niin kuin automaattinen osa sun päivää. Mulle siitä on tullut tosi automaatio, että lähes joka aamu, silloin kun mä oon terve, eli ei oo mitään flunssaa päällä, niin heti aamusta, tai vähintään sen jälkeen kun mä oon vienyt lapsedagikseen, tottakai jos sun pitää lähteä suoraan töihin, niin tää on vähän eri, mutta jokainen meistä voi löytää sen itselle sopivan rituaalin, mihin saa sujahtamaan sen treenin joka päivä, tai lähes joka päivä. Puhutaan vähän ateriorytmistä ja verensokerista, koska ruuhkavuosien aikana ateriat saattaa unohtua tai sä ehkä syöt seisaltaan aterioita tai lastenruokaa, mitä tahansa. Varmaan jokainen vanhempi huomaa, että aterioissa tulee vähän vähemmän rauhallisia hetkiä lasten myötä. Sä joudut ehkä juomaan sun jonkun kupin kahvia viileenä, mitä ikinä. Se ruokailuhetki ei ole ihan yhtä sen kuin ennen lapsia. Mutta verensokerin säätely on naisen terveyden kannalta ihan äärimmäisen tärkeässä roolissa, se on perusta kaikille. Ja jos sä vaikka syöt useasti seisaltaan tai hotkien nopeasti vaan jotain, et ehkä mieti, että sä koostat ne ateriat kunnolla eli niin, että niissä löytyy eri makroravinteita eli proteiinia, hiilaria ja rasvaa, niin tää johtaa verensokerin heittelyyn. Se taas kuormittaa lisämunuaisia ja vaikuttaa suoraan myös kortisoliin ja heikentää, horjuttaa sun hormonitoimintaa. Jos sä syöt ravintoköyhiä aterioita tai juot vaikka paljon jotain juomia, jotka nostattaa sun verensokeria nopeasti ja sitten siellä tulee se kräshi, eli se laskee nopeasti, tai jos sulla on kroonisesti matalalla olevat verensokerit, että sä et vaikka syö riittävästi tai sun ateriovälit on liian pitkiä, Sulla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi energiaa arjessa tehdä niitä tarvittavia asioita, eli olla jaksava energinen vanhempi sun lapselle tai tehdä töitä sellaisella tasolla kuin mihin standardiin sä haluaisit yltää. Äitillä meidän elämä on superaktiivista ja me tarvitaan myös riittävästi kaloreita. Meidän täytyy syödä riittävän säännöllisesti ja ravintorikasta ruokaa. Me myös kulutetaan enemmän kuin jos on sellaisessa elämäntilanteessa, että sun ei tarvitse olla vähän niin kuin koko ajan aktiivinen tai vähän niin kuin koko ajan puuhailla jotain. Eli uskalla syödä riittävästi ja muista pitää huolta ateriaa väleistä. Ja etenkin jos sä imetät, niin tää on ihan äärimmäisen tärkeetä syödä riittävästi. Siis riittävästi kaloreita, mutta myös ravintorikkaita kaloreita. Jos et ole muuten vielä ladannut säätele verensokeria opasta, niin käy lataamassa se show notesien linkin kautta. Me laitetaan linkki tuohon alle, niin sä saat napattua sen. Se sisältää tosi paljon hyviä konkreettisia vinkkejä verensokerin säätelyyn ja ylipäätään sä opit vielä tarkemmin verensokerista. No puhutaan sitten vielä vähän naiseuden ja feminiinisen energian vahvistamisesta ja semmoisesta uudelleen löytämisestä. Jos sulla on synnytys vielä suht lähellä historiassa, eli ehkä sä elät vielä vauvavuotta tai imetät, tai etenkin jos on ensimmäinen lapsi kyseessä, niin on täysin normaalia, jos sä koet vähän semmoista identiteettikriisiä, mihin mä viittasin. Mä luulen, että se on aika tyypillistä, että etenkin ensimmäisen lapsen myötä me koetaan semmoista tietynlaista identiteettikriisiä. Ja sehän on täysin normaalia, koska sähän oot kirjallisesti uusi ihminen sen jälkeen, kun susta on tullut äiti. Et sä oo enää sama ihminen kuin ennen. Yhtäkkiä joku toinen ihminen on sulle vielä tärkeempi kuin sinä itse. Ja mun mielestä äidiksi tulla on tehnyt elämästä tosi paljon haavoittuvaisempaa. Siihen tulee jatkuva läsnä mukaan. Olin itse aika sellainen huoleton ennen äitiyttä, enkä ollut kovin pelokas, mutta mä huomaan, että vaikka mä en vieläkään ole todellakaan mitenkään neuroottisesti pelokas, niin kyllähän sulla on jatkuva huoli sun lapsista. Etenkin silloin, kun sä et ole itse heidän kanssa läsnä. Mutta tähän mä haluun sanoa, että ensinnäkin anna ajan kulua, se identiteetti muotoutuu ja löytyy kyllä uudelleen ajan kanssa. mulle on auttanut seuraavat asiat. No ensinnäkin oman elämän uudelleen löytäminen eli no mulla vielä osui se ensimmäinen vauvavuosi korona-aikaan ja me muutettiin saman aikaan maalle ja mulla ei ollut autoa käytössä niin musta tuntuu, että se vielä vahvisti tätä mun kokemusta, mut mä luulen todenkaan yleistä, että tuntuu, että ei oikein tiedä, että miten palata siihen omaan elämään tai miten jatkaa tai miten se niinku oma elämäilta se näyttää nykyään, kun sä oot äiti. Mut se on tosi tärkeetä päästä siihen takas kiinni tai luoda semmonen myös oma elämä niin, että sulla on jotain muutakin kuin se äidin rooli. Ja musta on tosi tärkeetä välillä pystyä jättää se lapsi kotiin tai hoitoon ja tehdä jotain omia asioita, nähdä ystäviä, ehkä käydä salilla. käydä tekemässä jotain omaa harrastusta, mitä ikinä se sulle tarkoittaa, niin vaikka se lapsi on tosi vaikeata ehkä jättää kotiin, etenkin mitä pienempi hän on, niin sä tuut aina vähän niinku uudesti syntyneenä tai uusin energioin takas kotiin ja sulla on enemmän annettavaa. Tää on varmasti yksilöllistä, mutta mulle just on ollut tosi tärkeetä luoda omaa uraa. Mä saan siitä niin paljon voimaa ja inspiraatioita ja mä huomaan, että mä vaan voin tosi tosi paljon paremmin, kun mä saan toteuttaa itseäni. Toki tähän vaikuttaa myös se, että mitä tekee työkseen ja kuinka paljon nauttii siitä, mut mä uskon, että jokainen meistä pystyy vaikuttamaan paljonkin siihen meidän uraan ja siihen, että millaisia työmahdollisuuksia meille tarjoutuu, niin mulle se on ollut tosi tosi tärkeetä, että Mä oon pystynyt palaamaan oman uran pariin ja toisen lapsen kanssa mä sitten päätinkin, että meidän poika meni aikaisemmin, aloitti päivähoidon kun meidän tytär, eli meidän poika meni vuoden ikäisenä ja mä palasin silloin takas töihin ja se oli kyllä ihan oikea päätös. Meillä siis mun mielestä ei pitänyt mitään isyysvapaita, Monilla on varmasti toisenlainen tilanne ja tavallaan tämä on ihan itsestäänselvyys, että ei välttämättä olla niin pitkään kotona, mutta mulle se vuosi oli ihan maksimi ja jos joskus tulisi kolmas lapsi, en kyllä usko, että tulee, mutta mä tiedän, että mä silloin tekisin saman, että ihan viimeistään vuoden ikäisenä, mutta itse asiassa varmaan jo aikaisemmin, niin laittaisin päivähoitoon. Toki meillä myös vaikuttaa se, että meidän päivähoito Dagis on tosi tosi ihana paikka. Ystävät. Vaikka mä en näe ystäviä niin usein ja mulla ei ole semmoista ystävää tai ystäväporukkaa, kenen kanssa mä olisin vaikka päivittäin tekemisissä, mutta mulle ystävät on kuitenkin tosi tosi tärkeitä ja mä uskon, että jokaisella meistä on tärkeetä, että on niitä omia ystäviä tai vähintään yksi, niin se, että tekee oikeasti heille aikaa ja tilaa. Mun lempijuttu mun ystävien kanssa on tämmöiset brunssit, mistä on tullut ihana tapa, että aina välillä viikonloppuisin me kokoonotaan johonkin ja nautitaan ihanaa brunssia yhdessä. Silloin kun vauvat on ollut ihan pieniä, niin he on totta kai tervetulleita mukaan ja siis tietysti voisi tulla myöhemminkin, mutta meillä on tullut tapana, että ei oteta meidän lapsia mukaan näillä brunsseille just sen takia, että me pystytään keskittämään toistemme seuraan. No treeni, mistä puhuttiinkin jo, se, että mä pidän kiinni treenistä, niin se on mulle ihan super, super tärkeetä ja antaa mulle niin paljon, että mä pystyn olemaan paljon parempi äiti, kun mä pidän kiinni mun omista treeneistä. Mä teen siis treeniä kotona ja etenkin viikonloppuisin, kun mä teen niin, että he on kotona, niin totta kai he välillä keskeyttää, mutta mä teen sen silti, mä teen sen aina ja he tietää, että mä teen sen ja että se on mulle tärkeetä. Vahvat aamu- ja iltarituaalit. Olen itse asiassa tehnyt molemmista bodijakson, eli kannattaa kuunnella ne, jos et ole vielä kuunnellut. Sä saat niistä tosi paljon varmasti inspistä. Tällä hetkellä mun tärkeitä aamurutiineita on no just se treeni, eli joku noin 20-30 minuutin pilates tai vastaava treeni. Sitten mä käyn nopeasti uimassa jäävässä. Sitten mä syön ravinteikkaan aamiaisen. Ja samalla kun mä valmistelen sitä, niin mä kuuntelen jotain kehittävää. usein jotain tämmöistä liiketoimintaa tai yrittäjyyteen liittyvää podia tai sitten naisen terveyteen liittyvää. Ja sit mä aloitan työt. Ja tosiaan mulle työpäivät on semmoista luksusta. Mä rakastan tehdä töitä. Oon tosi kiitollinen, että saan tehdä sellaista työtä, mistä mä aidosti noutin tosi paljon. Jotain, mitä mä aion tehdä lähivuosina tai tulevaisuudessa, ja mitä mä odotan tosi paljon, on, että mä pääsen reissaamaan mun ystävien ja Anttelin kanssa. Eli vaikka kaikki perhereissut on tietysti kanssa aivan ihania, mutta sitä mä odotan nyt kyllä tosi paljon, että välillä pääsee käymään ihan omana itsenään jossain. Siis joko itse asiassa mä voisin hyvin matkustaa myös yksin, mulla asuu monia ystäviä ulkomailla, niin heidän luo tai ystäväporukalla voisin nähdä meidät jossain Etelä-Ranskassa tai ihan missä tahansa, mutta ystäväporukalla ja sitten Antonin kanssa. Odotan tosi paljon sitä, että on taas taloudellisesti mahdollista ja ajallisesti tehdä tällaisia reissuja. Siinä oli mun ajatuksia liittyen ruuhkavuosiin ja omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. huolehtimiseen ja jaksamiseen. Mä toivon, että sä oot saanut tästä konkreettisia vinkkejä ja inspistä sun omaan arkeen. Käydään vielä läpi muutama takeaway, eli mitä mä toivon, että sä otat tästä jaksosta irti. Ruuhkavuoret on tosi täyttä aikaa. Karsi sun elämästä kaikki turha. Älä pelkää päästää irti ihmisistä asioista, kaikesta, mikä ei palvele sua tässä hetkessä. Keskity oleelliseen. Rauhoita hermostoa päivittäin, luo vahva työkalupakki sun hermoston säätelyyn, me pyhitetään tälle ihan oma osionsa tuolla HilioHormones-valmennuksessa eli käy liittymässä waitlistalle, jos HilioHormones kiinnostaa. Sitten kolmantena löydä liikunnan ilo. Jos liikunta on sulle rakas tärkeä osa elämää, mä ajattelen, että sen olisi tärkeää olla jokaisen meidän naisen elämää, mutta toki tää voi olla myös jokin rakas harrastus sulle. Neljäntenä, säätele verensokeria ja syö ravintorikkaita ruokia. Viidentenä, tee asioita, joissa sä oot muissakin rooleissa kuin äitinä. Vaikka olisi vaikeata jättää sun lapsi, niin pidä huolta, että sä voit säännöllisesti lähteä kotouta ja tehdä jotain itseäsi varten. Ja viimeisenä, älä tunne syyllisyyttä, jos sä haluat luoda uraa tai mitä ikinä sä haluat tehdä sun äidin roolin rinnalla, niin älä tunne siitä syyllisyyttä, vaan tiedä, että se on täysin ok ja se ruokkii sua myös äitinä. Mä toivon, että sä sait paljon inspistä tästä jaksosta. Ja hei, käy lataamassa meidän tuore, kiertoa tukeva ravintoopas, mihin me ollaan koottu muistilista ravintorikkoista ruuista. Tää on siis maksuton resurssi ja mä takaan, että sä koet tän tosi arvokkaaksi. Eli käy lataamassa se show notesien kautta. Ja hei, jaa tää jakso sun kaverille tai kollegalle tai siskolle jollekin, joka voisi hyötyä tästä jaksosta ja ehkä tällä hetkellä elää ruuhkavuosia tai pohtii, että mitä se tulee olemaan. Mä myös arvostaisin aivan valtavasti, jos sä käyt arvostelmassa tän podcastin joko Spotifyssa tai Podimassa. Laita mulle siitä screenshotti, lähetä se sonja.sonjahanushealth.com, sähköpostit se, niin kiitokseks mä laitan sulle takas mun mikroravinteet hormonitasapainoon oppaan. Ihanaa, kun sä kuuntelit tän jakson. Palataan taas ens viikolla uuden aiheen kanssa. Moikka!