68. Kun keho sanoo seis – oma kokemukseni ylikuormitustilasta ja palautumisesta

Moi ja tervetuloa Uplevel-podcastiin, rakas kuulija. Tuntuu, että siitä on niin pitkä aika, kun mä oon viimeksi nauhoittanut tällaista solojaksoa, mitä siis suurin osa mun bodin jaksoista on, mutta noi PCOS-sarjon jaksot oli itseasiassa nauhoitettu heinäkuussa, ja sitten mä oon pitänyt nyt taukoa nauhoittamisesta, paitsi Iidan kanssa nauhoitettiin jakso. Mutta nyt muutama päivä sitten me suljettiin ovet liittyä syksyn HH-valmennukseen, saatiin 105 upeaa naista mukaan valmennukseen ja ahman niin niin niin innoissani tulevassa syksystä ja matkasta, mutta samalla kun me saatiin toi lanseraus rapapattua, niin vapautuu kapasiteettia myös Nyt orientoitua syksyn podcast-jaksoihin. Tässä syksyn ekassa jaksossa, tai mulla on sellainen fiilis, koska tää on nyt ensimmäinen jakso, jota mä nauhoitan varsinaisesti syksyllä, niin mä haluun jakaa jotain, mistä mä en oo ihan hirveesti puhunut somessa. Vähän joo, mutta en avannut sen enempää, mutta jota mä oon käynyt läpi. Mä halusin päästä tämän tilan toiselle puolelle ikään kuin, jotta mä voin jakaa sulle sellaisesta paikasta, että sä saat tästä jotain irti, sä saat tästä konkreettisia vinkkejä, koska tää teema on todella yleinen. Mä tiedän, että mä en oo ainaa. Nimittäin mä koin tossa elo-syyskuun aikana ensimmäistä kertaa muistaakseni mun elämässä ihan kehollisella tasolla ylikuormitustilan. Ja se pakotti mua hidastamaan ja muuttamaan mun toimintatapoja. Ja tänään mä haluunkin avata, että mistä mä ensinnäkin tunnistin sen, että mun keho on nyt ylikuormittunut, mitä mä tein, ja mä haluun auttaa myös sua luomaan toimintasuunnitelman, kun sä tunnistat itsesi tästä samasta tilanteesta. Ja mä voin kertoa, että se voi tulla todella salakavalastikin. Eli mennään suoraan asiaan. Tänään puhutaan siis palautumisesta, ylikuormitustilasta, alustavasta burnoutista. Miksi sitä haluaa kutsua? Mä koen, että mä itse koin ylikuormitustilan mun kehossa, palautumishaasteita, mun keho ei palautunut kunnolla. Ja kyseessä oli ehkä jotain alustavaa burnoutia, mutta se ei onneksi sinne mennyt. Ja tänään mä haluun kertoa sulle, että miten mä sain sen noidankehän katkaistua, mitä toimenpiteitä mä tein, ja miten mä sain sen sit lopulta melko nopeesti pysäytettyä tän tilan, ja oon päässyt takas siihen tilaan, et mun keho on vahva, mä pystyn treenaamaan, mä nukun hyvin, niinku mä tiedän ja tunnen taas, että nyt mun keho on taas balanssissa. Mut tottakai tää on tosi herkkä tilanne siinä mielessä, et nyt mä oon hyvin tietoinen tällä hetkellä, et mun täytyy pitää kiinni niistä asioista, mitä mä aloin tekemään, olla hyvin tarkkana tämän tilan kanssa. Eli hypätään asiaan. Tässä bodissa me syvennetään kokonaisvaltaisen terveyden teemoihin, erityisesti naisen hormoniterveyteen. Sä kuuntelet Applable-bodia, mun nimi on Sonja Hannus. Mulla ei ollut vuosiin kiertoa hormonallisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja mulle puhkes vaikea akne. Pelkäsin, että en voisi ikinä tulla raskaaksi ja toteuttaa hartaintounelmaani omasta perheestä ja olla kokonaisvaltaisesti terve. Kun lopulta sain menkat takaisin, ne oli epäsäännölliset, välillä tosi lyhyt kiertö, välillä tosi pitkä, ja kärsin BMS-oireista, kuten pahasta reaktiivisuudesta, ahdistuksesta ja vatsakivoista. Lopulta turhauduin, ettei länsimainen lääketiede pystynyt auttamaan, ja syvennyin kokonaisvaltaisten hoitomuotojen maailmaan. Löysin itämaisen viisauden ja opin kuuntelemaan kehoni, mieleni ja sieluni yksilöllisiä tarpeita. Sain lopulta säännöllisen ja täysin oireettoman 28 päivän kierron, löysin elämäni rakkauden ja vihdoin terveen parisuhteen nopeasti hormonieni tasoittumisen jälkeen, ja tulin helposti raskaaksi. Haluan auttaa jokaista, joka haluaa terveen kehon, mielen ja sielun ja elää oman näköistä elämää. Ihanaa, kun saat täällä. Vähän taustaa tähän mun tilanteeseen, eli me oltiin just palattu kesälomalta, lapset oli ollu viisi viikkoa pois päiväkodista, ja mä en ollu juuri pitäny kunnon kesälomaa, koska yrittäjänä on aina jotain hommaa, ja vaikka aikasempina kesinä mä oon oikeesti ollu lomalla ja vetäny aika tarkat rajat, niin tänä kesänä mä oon vaan niin innoissani kaikista mun työkuvioista, ja lisäksi kesän HYH pyöri, niin mä en oikein malttanut pitää lomaa, mä olin vaan niin innoissani. Mutta mehän tiedetään, että myös positiivinen stressi kuormittaa kehoa. Ja se kombo, kun lapset on koko ajan läsnä, ja sä yrität pitää heidät hengissä tyytyväisenä, tietysti palvella heitä aika lailla läpi päivän, ja sitten kun yrittää siinä samalla tehdä myös töitä, niin se on aika intensiivinen kombo. Varmasti jokainen, joka on tehnyt tätä samaa, niin tietää. Mä eniten varsinaisesti koen sellaista mom guiltia tai huomasin, että esimerkiksi mökillä kun mä tein töitä, niin mä vaan nautin niin paljon siitä, että mä sain vetäytyä saunamökkiin tekemään töitä, koska se oli se mun päivän rauhallinen hetki, kun mä saan hetken olla hiljaisuudessa ja keskittyä johonkin. Mä en tiedä, onko se joku introverttipiiremussa, joka kaipaa sitä omaa rauhaa, omaa tilaa ja myös mulle työenergisoimua. Mä rakastan tehdä töitä, mä rakastan sitä, että mä saan tehdä näiden asioiden parissa työtä. Ja mä haluan myös näyttää mun lapsille, että äitikin voi tavoitella kaikkia unelmiaan, ja jotenkin mä en niin kuin koe siitä semmoista varsinaista syyllisyyttä, että mä tekisin töitä, vaikka lapset on lomalla. Toki silloin, kun se menee överiksi ja huomaa, että on vaikka koko ajan puhelimella tai koko ajan vastaamassa johonkin viesteihin tai muuta, niin silloin mä kyllä huomaan, että tää ei oo ok, ja mun on pakko vetää tarkempia rajoja. Mutta mä myös koen, että mä oon lasten kanssa tosi paljon. Mun ei tarvii esimerkiksi reissata mun työn puolesta tai muuta. Mä koen, että mä oon paljon lasten kanssa, vaikka mä myös teen paljon töitä. Mä ehkä koen niin, että mulla tällä hetkellä elämässä ei oo ihan hirveesti muuta kuin perhe ja erityisesti lapset, koska paljon suhteelle ei oo. ihan niin paljon tilaa kuin mitä haluaisi tässä kohtaa elämään. Ja sitten toisena palikkona työt ja kolmantena mun oma terveys. Totta kai parisuhde ja ystävät on hyvänä seuraavina sijoina niissä omissa prioriteeteissa, mutta mä koen, että vaikka mä teen paljon töitä, niin mulla on myös paljon aikaa lapsille. No joo, tää ei ehkä suoraan liittynyt asiaan, mutta palataan siihen. Eli noin viikko lomalta paluun jälkeen siinä elokuun alkupuolella mun ouro, jota mä oon käyttänyt nyt noin puolen vuoden ajan, niin ilmoitti, että se näkee minor symptoms eli tämmösiä kevyitä merkkejä jostain, että kehossa on jotain tämmösiä strains. Tämä tuli vähän puskista, koska en tuntenut oloani yhtään kipeäksi, ja mietin, että onkohan minä nyt tulossa kipeäksi. Just oli dagis alkanut lapsilla, ja ehkä heillä tuli jotain ensimmäistä nuhaa tai muuta. Seuraavana päivänä oli taas minor symptoms, ja minä lopetin kaiken treenaamisen ja muuta. Tiedostin, että okei, nyt minun pitää vaan katsoa, että kehittyykö tämä flunssaksi. Kolmantena päivänä tuli major signs, eli että aura havaitsee entistä vahvempia merkkejä siitä. että jokin strain your body. Vitsi kun mulle ei tule mieleen suomenkielistä sanaa, tälle sanalle strain. Mutta tässä kohtaa mä aloin tajua, että tää saattaa nyt olla jotain muuta kuin viesti flunssasta. Mä tiedostin, että mulle ei ollut pahemmin palauttavaa aikaa viime aikoina. Vähän surkuhupaisaa siinä mielessä, että oli kesäloma alla, mutta jokainen pienten lasten vanhempi tietää, kuinka palauttavaa lainausmerkeissä loma on, eli ei niin palauttavaa, ellei siihen ota jotain omaa lomaa. En halua maalata kauhukuvia niille, joilla ei ole vielä lapsia. Se vaan on, mitä on. Lasten kanssa loma voi olla tosi ihanaa. Onkin. Nautin ja aina odotan kesää. Samalla se on tosi intensiivistä. Ei siinä hirveästi kerkeä itse palautumaan. Totta kai on tärkeää ottaa mikrohetkiä. Kokonaiskuva on ollut kaikki vuodet siitä, kun olen tullut äidiksi. Kyllä sitä neljän viiden viikon jälkeen jo odottaa, että lapset menevät rikospäivähoitoon ja itse pääsee lomalle töihin, eli palaamaan näiden rauhallisten työpäivien pariin. Ja Anton oli varoittanut mulle siinä heinäkuun lopulla, että mä teen vähän liikaa töitä, että tää tulee kääntymään mua vastaan jossain kohtaa, kun mä en oikein osaa irrottautua. Ja tää on nyt jotain, mitä mä en todellakaan suosittele kenellekään muulle. Mä tiedostan ite nyt tämän kokemuksen myötä entistä vahvemmin, että mun täytyy osata irrottautua aina välillä. Mun täytyy päättää etukäteen ne viikot. kun mä pystyn vaan irrottautumaan. Oli se sitten kaksi viikkoa vuodessa, vaikka viikko tai kaksi kesällä, viikko joulun aikaan, mutta täytyy pystyä irrottautumaan. Ja toki mä kannustan kaikkia palkkatyöläisiä pitämään vielä pidempiä lomia ja muuta. Mä koin itse, että yrittäjänä mä pystyn kuitenkin sen verran paljon saamaan joustoa mun kalenteriin, ja niin mä en välttämättä tarvii semmoista kuuden viikon kesälomaa. mutta joka tapauksessa on tärkeää ottaa tietty periodi kunnon lomaa, kun ei ajattele, ei tee mitään. Mutta tänä kesänä se oli mulle vähän haastavaa, koska ensinnäkin on mun firman ensimmäinen vuosi vielä menossa, eli ensimmäinen tilikausi, niin on vaan paljon meneillään, tosi innoissaan kaikesta, ja mä en malttanut jättää mun töitä. Mutta Anton oli siis varoittanut tästä, ja nyt sitten elokuun alussa mä aloin tajuumaan, että okei, nyt se taisi tapahtua, mistä Anton varotti. Mut mä tosiaan lopetin heti treenaamisen. Mä olin kulkenut vähän nukahtamisvaikeuksia edellisinä viikkoina, koska mun mielessä pyörii just tosi paljon kaikkia kehitysideoita ja ihan kaikkea niinku töihin liittyvää. No sit elokuva meni aika lailla silleen, että mä vaan niinku tajusin, että nyt mun täytyy pysähtyä. Oura ilmoitti, että mun leposykkeet oli koholla, HRV oli liian matala, eli tämmösiä merkkejä, että sun sydän käy kierroksilla. ja että sitä palauttavaa aikaa ei ole riittävästi ja yö ei riitä palauttamaan kehoa optimaaliselle tasolle. No sit meni viikkoin niin, että mä en edes oikein käynyt kävelyillä, ehkä ihan niin kuin minikävelyillä, mutta mä tiedustin, että mun täytyy minimoida liikkumista ja maksimoida lepoa. Toki lapsiperhearjessa ei pysty kokonaan pysähtymään, mutta sen puitteissa, mitä pystyi, niin mä yritin ottaa tosi, tosi Mutta aika kauan ne oireet lopulta jatku. Just se leposyke oli koholla, HRV matala, mä en saanut ourasta. Jos oura on sulle tuttu, niin mun readinesscore oli sanotaan 70 ja 85 välillä. Tai no ei ees 85 vaan ehkä 81. Et meni siis monta monta viikkoa, et mä en vaan päässy sen yli 85 millään. Ja mulla ei ollut sitä restored-aikaa ollenkaan, eli mun keho ei päässyt palautumisen tilaan, vaikka mä lepäsin sohvalla. Eli kerto siitä, että keho vaan oli ylikuormittunut. No, sitten elokuun lopulla, syyskuun alussa, Mä välillä sain ne Ouran mukaan siniselle kaikki, mutta sitten kun mä esimerkiksi kävin juoksulenkillä, niin tosi nopeasti sen jälkeen mä huomasin, että taas nyt Oura ilmoittaa niistä sykkeistä ja muusta, ja mä tajusin, että mun pitää taas vaan palata siihen levotilaan ja jättää kaikki treenaaminen, vahvistaa tosi paljon iltarutiineita, panostaa siihen uneen. Ja niin mä tein, musta tuntuu, että mä tein kyllä niinku kaikkien ja mä kohta meen siihen, että mitä kaikkea mä tarkalleen tein, jotta sä voit nappaa siitä, mutta kyllä se silti oli sellainen, että ei se heti mee ohjeet, kun sun keho menee tavallaan yli. Niin kyllä mulla tässä kesti sit lopulta sanotaan oikeastaan kuusi viikkoa, ja senhän voi ajatella tosi lyhyenä aikana, mutta se tuntui mulle tosi pitkältä, mutta mä oon kiitollinen, että mä huomasin sen tilan heti, koska mä pystyin heti reagoimaan siihen, että mä luulen, että moni ihminen saattaa mennä kuukausia, ellei jopa vuosia tämmöisessä ylikuormitustilassa. kokea erilaisia oireita, kokea sitä, että keho ei palaudu, mutta kun mä oon niin herkkä nykyään tai mä osaan, niinku, no ensinnäkin mulla on tää oura, joka tosi aikaisessa vaiheessa jo ilmoitti näistä merkeistä, mut lisäks mä aloin tuntemaan kyl mun kehossa sitä, et okei, nyt mun leposykkeet on koholla, me käytiin Antonin kanssa Tukholmassa tosi vajaa viikko sitten, ja mä tunsin sielläkin, et ei, et mä en vaan oo kunnossa, et ihan vaan kaupungilla kävely sai mun sydämen hakkaamaan ihan liian kovaa, ja joo, siitä mä tiesin, että tässä ei oo kaikki kunnossa, mutta itseasiassa nytten, niin kuin sanoin, että tosta on vähä viikko, eli tosi tosi lyhyt aika, mutta siitä asti kun me palattiin sieltä ja mä oon tehnyt niin kuin entisestään vahvistanut näitä kaikkia mun rutiineita, alkanut nukkumaan hyvin, se on ollut varmasti se pääasia tässä, niin nyt mulla on ollut viiden päivän ajan tosi vahvat taas nää Ouran readiness coret ja mulla on semmonen vahva fiilis mun kehossa. Eli vaikka mä en vieläkään välttämättä ole täysin selvillä vesillä, niin nyt mä tunnen mun kehoni vahvaksi. Kyllä mä tunnen. Mä oon niin yhteydessä mun kehoon, että kyllä mä nyt huomaan, että tää tila taitaa nyt olla selätetty, mutta mä en silti aio hyppää esimerkiksi tosi intensiivisten treenien tai juoksulenkkien pariin nyt heti, vaan tosi tosi varovaisesti. Jos sä siis tunnistat itsellä tämmösiä ylikuormitustilan merkkejä, eli leposykkeet on koholla, ehkä jos sä et mittaa niitä millään, niin sä saatat silti tuntea, että sä tunnet, miten sun sydän pamppailee, mä tunsin semmoista kiristävää tunnetta mun rinnassa, mä kärsin nukahtamisvaikeuksista, mun mielessä pyörii ihan älyttömästi. Mulla oli mielenkiintoista tässä kokemuksessa se, että musta tuntui, että mun mieli oli koko ajan tosi skarppi, mutta mun keho vähän niin kuin petti. Eli se fyysinen keho, se antoi niitä vahvoja merkkejä siitä ylikuormitustilasta, mutta mun mieli oli koko ajan tosi ok, tosi innostunut, tosi skarppi. Ja mulla ei koskaan tullut semmoista vastarintaa mun töitä kohtaan, vaan mä koko ajan halusin tehdä paljon töitä. Eli mä luulen, että mun tapauksessa tää oli semmoista positiivista stressiä, mä oon niin innoissani mun töistä. Ja mä voisin periaatteessa tehdä koko ajan töitä, koska mulla on mun rakas yhteisö, eli te Instagramissa esimerkiksi ja muissa kanavissa. Ja mulla olis aina niinku paljon viestejä, johon vastata. Mulla olis aina hommaa. Niin mä luulen, että mun kohdalla, vaikka mä rakastan sitä, Mä vuosia mä toivoin, et mulla olis tämmönen yhteisö, kenen kanssa koko ajan olla vuorovaikutuksessa. Niin mä huomaan, et kyl se aiheuttaa semmosta, et eihän ihminen voi olla jatkuvasti valmiustilassa tai jatkuvasti vastata viesteihin tai muuta. Niin mulla varmasti tää vaikutti siihen. Mut se oli jännä, et mun mieli koko ajan pysyis karppina, mut keho oli se joka viesti. Eli varmaan monilla voi tapahtua, ehkä toisinkin päin, että keho saattaa olla ihan ok, mutta sun mieli saattaa pettyä. tai mielenterveys heikkenee tai muuta, että mulla se mielenterveys pysyy vahvana kyllä koko ajan. Mutta mä uskon, että nää oireet on tosi yksilöllisiä ja tietysti tilannekohtaisia, mutta mä tiedän, että palautuminen on ihan valtava haaste tässä modernissa yhteiskunnassa meille, niin kuin varmasti säkin tiedät, siitähän puhutaan koko ajan. Mä oon ite puhunut siitä mun työssä joogaohjaajana. Joo, kahdeksan vuoden ajan ainakin. Mutta tämä oli tosi mielenkiintoista siinäkin mielessä, että nyt mä oikeasti oivalsin ja tunsin sen kehollisella tasolla, että mä oon teoreettisella tasolla tiennyt näistä asioista jo tosi pitkään. Nyt mä oikeasti koin sen itse myös kehollisesti. Nyt mä tiedän, mistä mä puhun, kun mä puhun ylikuormitustilasta. Ainakin mä koin itse näin, vaikka tottakai se on aina yksilöllinen kokemus. Mut nyt mä haluun avata vähän niitä muutoksia, mitä mä sit tein heti kun mä huomasin näitä oireita, mitä rytmejä ja rutiineita mä oon vahvistanut, jotta mä pystyin katkaisemaan sen kierteen ja pääsemään siihen tilanteeseen, että nyt mulla on taas vahva olo mun kehossa, tasapainoinen olo mun kehossa. Ja itseasiassa nyt mä tajusin, että siitä meidän Tukholman matkastahan on vajaa kaksi viikkoa, koska se tuntuu ihmeelliseltä, että okei, hetkinen, onko siitä vasta alle viikko, kun mä sain ne huonot readiness-korat sieltä? Mut ei, siitä onkin kaksi viikkoa. Eli nyt mä sanoisin, että viikon verran mulla on ollut niinku vahva olo mun kehossa. Ehkä ihan vähän vajaa viikon, koska oli se lanceeraus. Mut joka tapauksessa. Eli mä haluan avata niitä asioita, joita mä oon tehnyt ja joita mä tiedän, että myös nappaamalla tästä jotain ideoita, konkreettisia vinkkejä, niin sä voit tukea sun kehoa, sun mieltä siinä, että sun keho pystyy palautumaan optimaalisella tasolla. Mä mietin entistä tarkemmin, mille asioille ja mahdollisuuksille mä sanon kyllä. Mä uskallan sanoa ei myös kivoille asioille, ja mä en selittele, kun mä vastaan johonkin ei. Entisenä people-pleasure eli miellyttäjänä luonteena, niin tää on mulle edelleen vaikeeta, ja mä uskon, että saattaa olla myös sulle, mutta mä oon oppinut sen, että se, että sä sanot jollekin asialle ei, niin se oikeastaan vaan vie sua enemmän kohti sitä sun autenttisuutta. Universumi palkitsee, kun sä sanot ei, koska se ymmärtää, että okei, nyt sä oikeasti kunnioitit itseäsi sun omia rajojasi, vaikka se asia olisi ollut tosi kiva, mutta jos se ei siinä hetkessä palvele sua sun hyvinvointia. niin se ei palvele ketään, että sä sanot jollekin asialle kyllä ja sit sä et oo täysillä siinä tai sit sä vähän spekuloitat, ylititkö sä sun rajat. Eli mä kandustan aina niinku tunnustelemaan kehossa, että mille asioille ja mahdollisuuksille sä haluut sanoa kyllä ja mille ei. Mä annoin mun vastausaikojen viesteihin viivästyä. Mä en oo koskaan ollut semmonen, että mä vastaisin mun ystäville tosi nopeesti WhatsAppissa, se ei vaan oo mun tyyppistä. Mä oon aina tiennyt, että mun ei tarvii reagoida kaikkeen heti, mut nyt mä vielä enemmän annoin niiden pallojen tippua ikään kuin. Eli siis mä en nyt puhu siitä, että mä en vastais mun asiakkaille tai mihin tahansa tärkeisiin yhteydenottoihin ja myös mun someviesteihin mä pyrin vastaamaan parhaani mukaan. Mutta mulla on aika laaja ystäväpiiri ja tosi moni meistä on samassa tilanteessa, että on pieniä lapsia tai on kiireinen ura tai molempia ja me ymmärretään, että meidän ei tarvitse vastaa toisillemme heti tai edespäivissä, vaan me tiedetään, että se ei vaikuta millään tavalla siihen ystävyyteen. Eli toisin sanoen mä tiedostin nyt et okei mun pitää entistä tarkemmin tietää mitkähän on ne mun prioriteetit elämässä tällä hetkellä ja antaa kaikkeni niihin. Ja koska mulla ei oo nytten niinku ylimäärästä mistä kaataa siitä mun kupista, niin nyt mä valitsin et okei se on tällä hetkellä ystävät, mitä mä jätän vähän taka-alalle, koska mulle yksinkertaisesti on nyt resursseja. Ja mä tiedän, että mun ystävät ymmärtää. Sitten yksi juttu, mikä on mulle muuttunut esimerkiksi viime keväästä, niin mä en enää sovi viikonlopun molemmille päiville menoa, vaan mä sovin vaan toiselle. Sitten kun se toinen on sovittu, niin sit mä tiedän, että mä en enää sovi tolle toiselle päivälle mitään, koska mä haluan pitää sen vapaana spontaaniuudelle, vapaana sille, että mä voin kuulostella, että mitä mä haluan tänään tehdä, mitä me halutaan perheenä tehdä. viettää oikeasti aikaa lasten kanssa ja perheen kanssa, eli lasten ja Antonin kanssa, nähdä mun vanhempia tai muuta perhettä, mut mä haluun pitää sen toisen päivän vapaana spontaaniudella. Totta kai voidaan myös nähdä ystäviä, mutta spontaanisti. Eli jos mulla on sovittu joku kiinteäminen toiselle päivälle, niin mä pidän toisen vapaana. Ja täysin tyhjät viikonloput kelpaavat myös mulle paremmin kuin hyvin. Mun mielestä on itse asiassa aika ihanaa, kun huomaa, että viikonloppu on tulossa, ja sulle ei oo mitään sovittuna. Sä voit joko pitää sen niin, esimerkiksi nyt viime viikonloppuna me mentiin lauantaina metsäretkelle perheen kanssa, käveltiin semmonen kunnan lenkki, syötiin eväitä siellä, ja sitten toinen päivää pidettiin myös tosi easina, niin ah, se oli ihanaa. Seuraava juttu, mä laitan mun puhelimen 7-8 aikaan kiinni enkä mä enää tee sillä mitään, mä laitan sen lentokone tilaan ja se on siinä. Tää on mulle merkittävä, koska välillä mä tossa kesälläkin soroin siihen, että mä oon vielä aika myöhään tehnyt jotain työjuttuja tai laittanut storeja Instagramiin tai muuta ja nyt mä vaan tiedustan, että se ei tee mulle hyvää, mulla jännittää. pyörimään ne asiat mieleen, mä jään ehkä spekuloimaan jotain, ja mä en halua sitä illalla mun mieleen, se vaikuttaa mun unen saantia, joten seiskan viimeistään kasin aikaa, mä laitan puhelimen kiinni, eli laitan lentokonettilaan, ja mä en enää tee sillä mitään. Seuraavana, mä en tee töitä illalla. Mä vähän lipsuin tästä nyt tätän lanseerauksen aikana, joka me saatiin siis just päätökseen, mut pääasiassa, niin mä en todellakaan enää avaa läppäriä, avaa mitään työasioita. Lähinnä sen takia, että mä en halua niitä enää mun mieleen, koska sit ne jää sinne, ja sit kun mä oon menossa pian nukkumaan, niin sit mulla jää pyörimään ne asiat mieleen, ja mun nukkumaanmeno viivästyy, ja se vaikuttaa mun uneen, joka vaikuttaa mun seuraavaan päivään. Joten se ei vaan oo win-win jälleen kerran kenellekään, että mä teen töitä illalla. Alkoholi. Sitä mä oon vähentänyt entisestään. Mä oon siis jo yli kymmenen vuoden ajan juonut tosi vähän alkoholia, mutta etenkin tämän ylikuormitustilan myötä, niin mä huomasin, mä olin elokuussa yhdellä illallisella mun ystävien kanssa, just kun mulla oli tää tila päällä, mut mä päätin, että no tätä mä en haluu peruu, koska he on niin rakkaita ystäviä mulle ja mä tiesin, että on ihana nähä heitä, mutta sit me nautittiin siellä pari lasia. viiniä ja se kostautui mulle tosi pahasti seuraavan päivänä. Mä syöksyin takas siihen selkeän ylikuormitustilan pariin tai siihen, että mun keho ei vaan palautunut ja oudassa kaikki merkit oli punasella ja joo mä huomasin, että se alkoholi illalla vaikuttaa kyllä ihan valtavasti sekä uneen että siihen kokonaisfiilikseen ja oikeasti elintoimintoihin. Eli etenkin nyt tällä hetkellä, kun mä oon vielä tässä toipumusmoodissa, niin mä en juolla enkaan alkoholia iltasin. Ehkä päivällä, jos mä kävisin jossain juhlissa, niin mä voin juoda lasin shampanjaa tai jotain tietysti tosi hyvää drinkkiä tai juomaa, mutta etenkin illalla, niin tällä hetkellä En juo ollenkaan. Ja esimerkiksi kun me oltiin Antonin kanssa tuolla Tukholmassa, me käytiin kahtena iltana syömässä ravintolassa. Anton siis rakastaa hyvää viiniä ja muutenkin nautiskelee kaikesta. Siis jos ollaan tuolla reissussa, niin hän ottaa mielellään jonkun Espresso Martinin ja muuta. Mutta mä päätin, että mä en ota mitään alkoholiannosta siellä, koska mä tiesin, että mun keho on vielä tässä herkössä tilassa. Seuraavana kirjan lukeminen. Eli mä oon viime aikoina siirtynyt tosi vahvasti kirjan lukemiseen. Mä katon välillä sarjoja, mut mä oon huomannut, että jos mä aloitan sarjon kattomisen sen jälkeen, kun lapset on mennyt nukkumaan, joskus siinä niinku 8. jälkeen, 9. aikaan, niin se vaan on mulle tällä hetkellä liian myöhää. Mä haluun priorisoida mun unta, ja mä uskon, että se ruudun kattominen vaikuttaa mun unensaantiin, ja sen takia mä oon useimpina iltoina valinnut lukea kirjaa. Ja tietysti muutenkin siis mä koen, että kirjan lukeminen kehittää ihan eri tavalla siis aivoja, ja antaa inspiraatiota, ja mä rakastan lukea kaikki yrittäjyysaiheisia kirjoja, hormoniterveysaiheisia kirjoja. Totta kai välillä on sellainen fiilis illalla, että nyt haluaa jotain tosi kevyttä, ja siinä tapauksessa me saatan katsoa sarjaa. Ja mulla ei tällä hetkellä ole mitään semmoista hyvää fantasiakirjaa. Jos teillä on hyviä vinkkejä, niin laittakaa viestiä, koska Joo, mä en ole onnistunut löytää mun kindlelle mitään semmoista tosi kevyttä ilta luettavaa. Mutta jotenkin mulle sopii se, että mä luen niitä yrittäjyysaiheisia kirjoja iltasin. Eli yhteenvetona mä useimpina iltoina luen kirjaa. En enää avaa telkkaria ja katoa jotain sarjaa, koska mä haluun varmistaa, että mun keho pysyy siinä väsyneessä tilassa, jossa se on jo siinä 89 aikaan. Ja nyt viime aikoina mä oon oikeesti mennyt jo ysin jälkeen, viimeistään puolikyvän aikaan, nukkumaan, ja se on ollut musta aivan ihanaa myös. Punavalo. Mulla on ollut semmonen infrapunalaite, InnoLux-merkkinen, tosi moni kyseli tästä Instassa, niin sen takia mä mainitsin ton merkin. niin nyt parin vuoden ajan, ja tälleen kun illat taas pimee, niin me otettiin se nyt käyttöön syyskuussa, ja se on kyllä tosi ihana tapa mun mielestä, mä en käytä sitä infrapunalaitetta sen oikeaseen käyttötarkoitukseen, eli sen edessähän kuuluis istua, semmoset lasit päällä, ja vaikka meditoida, se tekee hyvää iholle ja nivelille ja muuta. mut mä en oo koskaan tehny siitä itelleni tapaa, et mä oikeesti istuisin sen edessä, mutta me käytetään sitä semmosena tunnelmavalaistuksen luojana iltasin, ja mun mielestä se punavalo on tosi rauhoittavaa, eli mulla on se makuuhuoneessa, ja silloin kun mä siirryn sänkyyn lukemaan, nostamaan mun jalat ylös, olemaan piikkimaton päällä, niin mä laitan sen infropunavalon päälle, ja sit just ennen nukkumaanmenoa mä laitan sen pois. Ja muutenkin valaistuksesta, niin mä oon huomannut, että mun kroppa on sen verran herkkä, että mulle on tosi tärkeetä, että illalla, kun ulkona tulee pimeätä, niin mä sammutan sisällä tommoset kirkkaat valot pois. Meillä on tästä Antonin kanssa ainoa pientä vääntöä, hänkin tykkää kyllä tunnelmavalaistuksesta, mutta kuitenkin hän voisi laittaa vielä jonkun kirkkaan valon kylppärissä päälle vielä kymmenet illalla, kun hän pesee hampaita, ja mä oon taas silleen, no no, Mä en halua, että mun keho saa semmosen signaalin, että nyt onkin aamu tai jotain, vaan mä haluan olla siinä luonnonvalossa ja käyttää vaan tunnelmavaloja. Ja tätähän tukee siis ihan tiedekin melatoniinin ja kortisolin luonnollisista sykleistä, että se olisi tärkeetä, että me ei käytetä keinovalaistusta silloin, kun ulkona on pimeetä. Siis tottakai Suomen talvella meidän on pakko käyttää valoja, mutta sä saat pointin. No, just se, mistä mä mainitsin jo, että mä meen nykyään tosi ajosin nukkumaan, mä en kuku, koska varmaan jokainen meistä on taipuvainen välillä semmoselle kukkumiselle, että illalla venyttää sitä nukkumaamenoa ja tekee jotain ihan turhaa, ehkä just herättää sen kehon sillä, että kattoo telkkaria tai ruutua tai jotain virikkeitä. tarjoilee itselleen, niin mä oon nyt muutaman viikon ajan vaan oikeesti mennyt nukkumaan samaan aikaan kun mun lapset lähes tulkoon, ja se on mun mielestä aivan ihanaa aamulla huomata, että mä oon nukkunut reilusti yli kahdeksan tuntia, yhdeksän tuntia. Ja mä huomaan, että se on myös ollut tosi tosi tarpeellista mun keholle tässä kohtaa, kun se palautuu. Mutta muutenkin, mä tarviin itse paljon unta, ja musta on ihanaa antaa sitä itselleni. Ja se fiilis aamulla, kun sä oot oikeesti kunnolla levännyt versus se, että sä heräät väsyneenä, niin se on vaan ihan voittamatonta. Vaikka mä tiedän, että se on houkutus illalla jäädä valvomaan, mutta mä oon sellaisen katkessu ite kokonaan, ja mä suosittelen siihen lämpimästi. No seuraavana illan lisäravinteet. Mä otan aina magneesiumia iltasin. Mä oon käyttänyt viime aikoina puhdistaman iltamagneesiumia. Nyt mun loppu se, niin mä siirryin semmoseen iHerbistä tilattuun magneesiumiin. Mut magneesiumiahan on eri muotoja ja niinku ne tukee vähän eri asioita, joten kannattaa tehdä vähän researchia kun valitsee, et jos haluu nimenomaan, et se tukee unen saantia, unen laatua, mutta tuo puhdistavan iltamagnesium on mun mielestä tosi hyvä. Siinä on kolmea eri magnesiummuotoa, jotka on nimenomaan suunniteltu just iltaan ja uneen. Mutta lisäksi mä oon nyt muutaman viikon ajan ottanut ashwagandhaa. Ashwagandha on tämmönen kosvi, jota on käytetty esimerkiksi Aurvedassa eli intialaisessa lääketieteessä jo vuosisatojen ajan, ja siitä löytyy jonkin verran tutkimusdataa. On todettu, että tällä kasvilla on vahvoja anti-inflammatorisia ja antioksidanttisia ominaisuuksia, ja se voi lieventää erityisesti stressiä ja ahdistuneisuutta ja vaikuttaa kortisolitasoihin. Eli koska mä halusin erityisesti tukea just unta, nukahtamista illalla, stressitasoja, koska mulla on oli toi lanseeraus käynnissä ja se oli normaalia stressaavampi ajanjakso, niin mä otin tän Ashwagandhan käyttöön ja mä oon käyttäny sitä nyt muutaman viikon ajan ja se on mun mielestä ollut tosi tosi hyvä tuki, mä uskon et se on vaikuttanu mun uneen. Mutta mä myös itseasiassa elokuun alussa kokeilin melatoniiniä. semmoista kotimaista tuotetta tai siis kotimaiselta brändiltä, makrobios, tätä sai esimerkiksi Stockmanilta mun ystävä Romi, joka on WHOssa tehnyt meidän reseptit, hän on todella perillä lisäravinteista ja ylipäätään niinku naisen kokonaisvaltaisesta terveydestä, niin hän suositteli mulle tätä ja tätä mä keräsin käyttää vähän aikaa, mut sit mä vaihdoin siihen ashwagandhaan, eli mä en halunnut käyttää melatoniinia ja ashwagandhaa samaan aikaan. Mut siis joka tapauksessa summa summarum, eli vaihtoehtoja on, mä en ite koskaan puolla lisäravinteita ensimmäisenä tukena johonkin asiaan, mutta kun sulla on perusta kunnossa, niin lisäravinteissa voi saada ehdottomasti hyvän ekstra tuen. ja mulla tällä hetkellä se on just toi magneesium ja ashwagandha illalla. Toki mä otan pari ja muutakin lisäravinnetta, mutta niinku eri asioita tukemaan, et nää on nimenomaan tätä palautumista ja unta, unensaantia tukemaan. No sit, mistä mä vähän mainitsinkin jo, mutta tosiaan mä oon laittanut vahvempia rajoja mun DMn ja sähköpostin lukemiseen, eli mä en enää luen niitä koko ajan, mä en enää odota itseltäni, että mä vastaisin koko ajan, tää ei nyt lanseerauksen aikana päteny, Mutta nyt lanseeraus päättyi ja nyt mä aion taas selkeyttää niitä rajoja ja mä luostelen tätä ihan kaikille, että meidän ei tarvi olla jatkuvasti siellä DM-ssä tai sähköposteessa tai Whatsappissa, vaan me voidaan laittaa kalenteriin aikablokkeja ja sitten vastata silloin niinkuin batchina moneen eri viestiin. No sit mulla on ollut nyt tämmönen isompi projekti käynnissä, jossa mä vien mun yritykseni sisällä asioita siihen suuntaan, että mä saan koko ajan joittua vastuuta enemmän muille. Mulla on tällä hetkellä yksi tiimiläinen, vähän niin kuin on ollut myös kolmas tiimiläinen käytössä, mutta pääasiassa Ninan kanssa teen töitä ja se on ollut aivan mahtavaa tässä viime kuukausina. Pystyä koko ajan miettimään, että mitä mä pystyn ulkoistaa, miten mä pystyn saamaan omalta Lautaselta, joka on aika täynnä, niin tiettyjä vastuualueita Ninalle tai ylipäätään tiimille rakentaa sellaisia systeemejä, että kaikki ei ole vaan omalla vastuulla. Ja vaikka sä et olis yrittäjä, niin mä oon varma, että sä pystyt miettimään omalla kohdalla, että okei, jos tuntuu, että on ihan hirveä vastuu ja se painaa ja kuormittaa, niin miten sä pystyt purkamaan sitä, miten sä pystyt luomaan sun arkeen. tai työhön systeemejä, automatisoimaan asioita, antamaan vastuuta muille, ehkä karsimaan turhia asioita, niin kuin oikeasti keskittymään siihen oleelliseen, niin tämä on mulla iso projekti, joka tulee vielä jatkumaan pitkään tai siis varmasti niin kuin aina. No sit vielä tohon someen liittyen, mä laitoin mun TikTokin kokonaan tauolle. Se oli mulle pitkään tärkeä kanava. Ja mua vähän niinku edelleen pelottaa, että mä en oo siellä ollenkaan, koska mä olin siellä niin paljon ja mä kasvatin sinne upeen myös yhteisön tai yleisön. Mutta nyt on mennyt ainakin yli kuukausi, että mä en oo juurikaan käynyt siellä. Ihana nina on postannut sinne vähän samoja sisältöjä kuin mitä mä oon postannut Instaan viime aikoina, koska mä en vaan pysty tällä hetkellä menee sinne itse. Mulla ei oo vaan kapasiteettia, mä huomaan, että että minulla ei riitä huomiota niin moneen eri paikkaan. Tällä hetkellä olen laittanut TikTokin postaustavalle. Mahdollisesti palaan sinne postailemaan pian, mutta minun täytyy katsoa omia resursseja. Olen tiedostanut, että haluan keskittyä tekemään asiat, mitä teen, niin hyvin kuin pystyn. Somen osalta se on ollut se IG ja tietysti myös tämä podcast. Ja sit myös Instagramista, niinku käyttäjän näkökulmasta, niin mä selailen tosi vähän sitä. Mä yritän välttää semmosta scrollailua. Mä katson ehkä parin ihmisen storit päivässä. Mä seuraan muutamaa henkilöä, jotka inspiroi mua. Totta kai siis välillä, ja ihanaa kun näkee, niinku jotain vähän random postauksia. Mutta mä yritän välttää semmosta turhaa scrollaamista, semmosta aivotonta scrollaamista, koska siitä ei vaan tuu hyvä olo. Haluan, että ne asiat, joita näen somessa, inspiroivat tai kouluttavat minua jollain tavalla. Saa ajattelemaan uudelta näkökulmalta tai muuta. Jos huomaan, että joku asia ei ole yhtään maa varten, niin tuun nopeasti tietoiseksi, että tätä en halua kuluttaa, ja poistun sieltä tai laitan vaikka mutelle jonkun profiilin tai muuta. Ja suosittelen kaikille tämmöstä niinkun some-diitoksia, että jos joku ei inspiroi sua, ei kouluta sua, se et saa mitään arvoa jonkun ihmisen sisällöistä, niin kannattaa miettiä, että haluuks häntä seuraa ollenkaan, ja nykyään hän voi laittaa vaan mutelle. Siinä oli asioita, joita mä oon laittanut mun omaan arkeen. Toki siis monia muitakin asioita varmasti on, mitä mä oon ottanut huomioon, mutta noi oli semmosia, mitä mulle tuli mieleen. Eli yhteenvetona, no ensinnäkin mä pysähdyin, kun mä huomasin sen ylikuormitustilan, mä lopetin treenaamisen ja nytkin mä vasta kuuden viikon jälkeen tosi hiljalleen palaan treenaamiseen kehoa kuunnellen. Mä en pushaa, koska mä tiedän, että keho on herkässä tilassa, ja mä tiedän, että se vielä haluaa vahvistua, ja mä en todellakaan tällä hetkellä halua uudelleen ajaa sitä ylikuormitustilaan, ja mä koen, että treeni on ollut mulle se isoin asia, josta mä oon nyt tinkinyt, tai laittanut sen hyvin sivurooliin, ja pikkuhiljaa kaivan sen sieltä takaisin. Mut sit tietysti oon niinku vahvistanu tosi paljon aamu-iltarutiineita, mitä mä nyt tässä avasinkin. Ravitsen itseäni hyvällä ruualla, oon keskittyny viettää aikaa perheen kanssa, oon luonu noita niinku rajoja vahvasti esimerkiks työhön ja someen ja ylipäätään niinku Koko ajan mennyt enemmän niille omille juurille, palannut perusasioihin, nauttinut hetkestä. Mä oon myös tehnyt hengitysharjoituksia, meditaatioita, käynyt pienillä kävelyillä luonnossa. Joo, varmasti monia asioita jäi kattamatta, mutta noi oli ehkä semmosia tärkeitä asioita, mistä mä uskon, että säkin saat jotain irti, sä saat napattua jotain, mitä sä pystyt pienellä tavalla kuratoimaan sun arkea niin, että se tukee vahvemmin sun palautumista, sitä, että sun mieli ja keho voi hyvin. Ja mä koen, että se, että mä tunnistin tän tilan ajoissa, oli tosi tärkeetä, mä osasin puuttua tähän heti. Eli kannustan pitää koko ajan tutkaa päällä, koska tietää, että tää palautuminen on tosi ajankohtainen teema monille, koska me eletään aika intensiivistä arkeaa. Ehkä jos sä treenaat paljon, niin erityinen huomio vielä silloin. Tai jos sulla on suuria elämän muutoksia tai vastoinkäymisiä, stressiä elämässä, niin silloin on erityisen tärkeää panostaa itseensä, vahvistaa niitä omia rutiineita, karsia kaikkea turhaa, keskittyä niihin prioriteetteihin ja olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että sä pidät huolta itsestäsi. Koska se on kaikille win-win-tilanne, että sä ensin pidät huolta itsestäsi ja vasta sitten muista. Ja mä en nyt puhu siitä, että me ei pidettäisi meidän lapsia hengissä ja onnellisena, mutta vanhempanakin on mun mielestä Aivan kriittisen tärkeää pitää ihan ensimmäisenä huolta itsestään, jotta sulla on mitä antaa sun lapsille. Mulla tähän prosessiin on liittynyt myös se, että no just kun mä oon puhunut tästä työmäärästä, se on korkea tällä hetkellä, ehkä korkeampi kuin mitä mulla on koskaan ollut aiemmin. Ja mä oon joutunut myös kasvattamaan mun hermoston kapasiteettia kannatella, ja mä uskon, että tää prosessi vielä jatkuu, ja jatkuu tää on vasta ihan alussa. Esimerkkinä siitä, että nyt hiljohormonsiin lähti yli sata naista mukaan. Mun hermoston on täytynyt laajentua, jotta se pystyy kannattelemaan. Ja tää on prosessi, josta mä tunnen suurta kunniaa. Mä oon todella, todella, todella kiitollinen. että mä saan olla tässä roolissa, mä saan olla tukena niin monelle naiselle. Mutta varmasti mulla tähän prosessiin liittyy vähän tätä, että mun hermosto on joutunut sopeutumaan uuteen tilaan. Lisäksi voi olla, että ikä vaikuttaa. Mä lähestyn 35 vuotta ja mun keho ei välttämättä yksinkertaisesti enää palaudu niin hyvin niin sanotusti automaattisesti kuin ennen. Eli mitä enemmän ikää tulee, niin sitä enemmän täytyy vaan kiinnittää huomiota siihen palautumiseen. Mä menin ite HYH Hermostomoduuliin ja aloin reflektoimaan, että mikä kaikki mun arjessa kaipasi muutosta. Ja mä oon tosiaan tehnyt niin makro- kuin mikrotason muutoksia, mitä mä oon koittanut tässä jaksossa avaa. Mä koen, että on niin supertärkeää tässä modernissa maailmassa löytää itselle toimivat vahvat rutiinit ja luoda vahvat raamit arkeen, joka tukee palautumista, koska muuten me uuvutaan ja meistä ei ole mitään onnettavaa kenellekään. Mulla tähän liittyi vahvasti myös se, että mä olin antanut niin paljon itsestäni ja vähän lipsunut niistä mun rutiineista, vaikka hyvinvointi on ollut mulla vahvasti implementoitu arkeen jo pitkään. Mutta mä annoin vähän liikaa mun työn vetää mut siihen työn imuun ja lipsuin niistä rutiineista, lipsuin siitä, että mä panostan itseeni ensin. Ja nyt mä en enää haluu lipsua siitä. Mä en haluu, että mun keho on heikko. Mä haluan, että mun keho on vahva. Mä haluan, että mun sydän on terve. Mä haluun asua terveessä kehossa, jossa on elinvoimaa. Yksi asia, mikä mulla tähän liittyy ja minkä mä uskon, että on hyvin yleistä meille naisille, mulla kun tää työ on nyt vaatinut tosi paljon sitä, että mä oon maskuliini-energiassa, mä oon luonnu raameja, mä oon menny eteenpäin, mä oon edistäny visioita. Niin se on ollut mulla dominoivassa roolissa paljon elämässä viime aikoina ja se helposti jää päälle myös elämän muille osa-alueille, vaikka naisena mun luontainen energia on se feminiinienergia. Niin myös tässä mä palasin mun omaa metodiin eli HH-metodiin. Ja tietoisesti pyhitin enemmän aikaa sille feminiinienergian kultivoinnille vahvistamiselle. Enemmän irrottelua, runsauden havainnointia esimerkiksi luonnossa, tanssimista, venyttelyä. Mä oon tehnyt mun kohtumeditaatiota. hyvää musiikkia, semmoista irrottelumusiikkia, hyvää ruokaa, parisuhteeseen kaatamista, tää on yks teema, mihin mä oon tietoisesti panostanut viime viikkoina, ja tehnyt semmosia pieniä eleitä arjessa, meilläkin Antonin kanssa, kun on niin paljon meneillään, niin helposti se menee siihen kämppisarkeen, Mutta sen saa myös helposti käännettyä sen tunnelman pienin teoin ja se lähtee niistä pienistä teoista. Ja on ihan turha odottaa, että se toinen tekisi jotain, vaan sä voit olla se ensimmäinen, joka ottaa sen kääntein tekevän askeleen. Ja sä voit muuttaa sun energiaa ja siten se toinen kyllä vastaa siihen sun uuteen energiaan. yksi vielä viimeinen konkreettinen asia, minkä mä mainitsen, niin me tehtiin tässä elokuussa semmonen päätös monen vuoden tauon jälkeen, että me investointiin taas siivousapuun. Meillä ei siis moneen vuoteen ollut kotona ollut mitään siivousapua, vaikka se oli mun suurin unelma pitkään, mutta meillä on ollut taloudellisesti sen verran tiukka tilanne, että on ajateltu, että ei vaan ole niinku mahdollista, mutta nyt elokuussa mä tiedostin, että me tehdään molemmat ihan helvetisti, anteeksi, kiroilu, töitä, että kyllä meillä on nyt mahdollisuus, että se maksaa itsensä takaisin, että joku tulee meille kahden viikon välein nyt alkuun, toivottavasti jossain vaiheessa viikon välein, ja auttaa kodin siivouksessa siivoa täällä silleen, että täällä on mukavampi olla, että mun ei tarvii viikonloppuisin lauantaisin käyttää viittä tuntia siihen, että mä siivoon, koska vaikka on siivousapua, niin etenkin pienten lasten kanssa, niin sitä siivottavaa on kyllä joka päivä monen tunnin edestä. niin toi oli semmonen yks konkreettinen asia, mihin mä tein päätöksen, et hei, nyt me oikeesti tehdään tää asia, mitä mä oon halunnut tehdä jo vuosia, ja säästää sillä omaa aikaa, omaa energiaa, jotta sen ajan voi investoida esimerkiks lasten kanssa läsnäolemiseen, ja siten niinku omaan latautumiseen, lasten latautumiseen, siihen, et mulla on enemmän annettavaa puolisona, yrittäjänä, äitinä. Se on ollu yks semmonen konkreettinen teko. Ja mä oon kiitollinen siitä päätöksestä. Se on sen arvosta, vaikka se kuukausilasku kirpasis, ja mä huomaan, että mulla on itelläni tän suhteen semmoista niinku vähän työstettävää, mutta joka kerta, kun mä maksan sen laskun tästä eteenpäin, niin mä tunnen kiitollisuutta siitä, että mulla on joku ulkopuolinen henkilö, joka auttaa mua arjessa. Ja se on semmonen asia, mistä mä saan nautintoa, kun mä saan puhtaan kodin kahden viikon välin. Eli jotain ajateltavaa, se voi olla sulle ehkä jotain muuta, mutta millä tavalla sä voit helpottaa sun arjen logistiikkaa, sun arjen siitä työkuormaa, metakuormaa. Kiitos niin paljon, että olet kuunnellut tämän jakson tänne asti. Toivon, että saat tästä paljon ajateltavaa, konkreettisia vinkkejä, mitä ottaa mukaan arkeen. Jos et ole vielä tehnyt meidän maksutonta testiä, niin käy tekemässä toi testi Shownotin linkin kautta. Pääset sen avulla muutamassa minuutissa kartoittamaan, että mikä sun hormoniterveyden osa-alue kaipaa akuuteimmin sun huomiota. Ja sä saat muutamia konkreettisia vinkkejä, millä sä voit lähteä liikkeelle jo tänään. Eli sä löydät linkin testiin tosta shownotesta. Käy myös ilmoittautumassa Heal Your Hormonesin odotuslistalle, jos kokonaisvaltainen valmennus hormoniterveyteen kutsuu. Odotuslistalle liittyminen ei millään tavalla sidos suomihinkään, mutta sä tuut kuulee ensimmäisen joukossa, kun HYH palaa ja saamaan erityisen edun. Ja vielä viimeisenä mä haluun kauniisti pyytää, että sä arvostelisit tän podcastin. Ja kiitoksena siitä, mä haluun antaa sulle mun mikroravinteet hormonitasopainoon mini-oppaan. Eli kun sä otat screenshotin sun arvostelusta, lähetä se mulle sähköpostiin sonja-health.com, niin kiitoksena, mä voin lähettää sulle ton mikroravinteet mini-oppaan. Ihanaa, kun sä kuuntelit tän jakson, kuullaan taas pian ja ei muuta kuin ihanaa viikon jatkaa. Moikka! Kiitos kun katsoit!