72. PMDD: Sannan tarina ja luonnolliset keinot kehon tukemiseksi

Tervetuloa Uplevel-podcastiin. Ihanaa, kun olet löytänyt tänne. Hei, tänään meillä on pöydällä ihan mielettömän tärkeä aihe, josta en ole aikaisemmin täällä podissa vielä paljon puhunut, mutta joka ansaitsee tulla kuulluksi ja paremmin ymmärretyksi kuin tähän asti. PMDD on tila, joka koskettaa jopa 3–8 prosenttia noisista, mahdollisesti jopa enemmän, koska diagnoosilla voi kestää pitkään löytyä. Ja tänään mä saankin vieraaksi Sannan, joka on kulkenut pitkän matkan oman terveytensä kanssa, ja hänellä kesti tosi pitkään löytää diagnoosi oireilleen, kuten sä tuut tässä jaksossa kuulemaan. Ja Sanna haluaakin jakamalla oman tarinansa auttaa muita tunnistamaan oman tilansa aiemmin ja löytämään sopivia hoitokeinoja siihen. Me käydään rehellinen keskustelu tästä tilasta eli PMDDstä, joka painaa elämänlaatua alas, etenkin silloin, jos ei tiedä mistä on kyse ja miten sitä omaa kehoa ja mieltä voi tukea ja ymmärtää paremmin. Sanna tosiaan jakaa kattavasti oman tarinansa ja me sukelletaan keinoihin, mistä hän on löytänyt ja saanut apua, ja oppinut tukemaan tilansa mahdollisimman hyvin. Mä suosittelen ihan jokaista kuuntelemaan tän jakson, koska, kuten sanottu, PMDD ansaitsee tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Vaikka sä et itse kärsisi tästä tilasta, niin on hyvin todennäköistä, että sä tunneet jonkun, joka tästä kärsii, ja mä koin itsekin, että mä oivalsin todella paljon uutta. tästä keskustelusta Sannan kanssa. Ja hei, ennen kuin sukelletaan jakson pariin, niin mä haluan kertoa sulle, että jos sä kuuntelet tätä jaksoa reaaliajassa, niin mä pidän huomenna 6.11. maksuttoman koulutuksen, jossa mä avaan sen tarkan metodin, jolla mä tervehdytin mun hoormonitoiminnan ja jolla jo sadat ellei tuhannet naiset on saanut tuloksia. Ihan kuten Sannakin. Käy siis ilmoittautumassa Shownotin linkin kautta tähän online-koulutukseen, ja jos sä kuuntelet tätä jaksoa myöhemmin, niin sä löydät Shownotissa linkin, josta sä pääset katsomaan tallenteen tästä koulutuksesta. Okei, mutta hyvätään jaksan pariin. Hei, tervetuloa Up Level Podcastiin, Sanna.

Kiitos, kiva kun sain tulla.

Ihan mahtavaa, että ollaan saatu sut tänne keskustelemaan tärkeästä aiheesta eli PMDDstä. Mun mielestä olisi tähän alkuun tosi kiinnostavaa kuulla sun omaa tarinaa, mistä kaikki sulla alko, millaisia oireita sulla on ollut, mistä alkaen elämää, miten ne ovat vaikuttaneet sinun elämään, millaisia asioita olet kokeillut. Avaa vähän sinun taustasi ja tarinaasi tämän teeman parista.

Diagnoosin olen saanut vasta neljä vuotta sitten. Ennen sitä olen jo saanut niin sanotusti vääriä diagnooseja. On muun muassa ahdistuneisuushäiriöstä, paniikkihäiriöstä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, masennusta ja uupumusta haustalla. Nämä ovat toisaalta ihan oikeita diagnooseja siinä mielessä, että ne kertovat niistä oireista, mutta ei niinkään niistä oikeista syistä. Sen verran terveydenhuollossa on minun kohdallani lähdetty selvittämään niitä syitä. On mietitty esimerkiksi väsymysoirayhtymää tai että johtuisiko se jostain vanhasta aivovammasta, mutta niistä selvityksistä ei ole sen enempää selvinnyt syitä. Näistä haluaisin mainita erityisesti tuon kaksisuuntaisen mielialahäiriön. koska se on ihan tosi yleinen väärä diagnoosi BMDD-oireisilla. Ja esimerkiksi mulla se on ollut just tosi vaikea itsekin huomata se syklisyys niissä oireissa, koska ei mulla ole ollut aiemmin ehkä semmoista tai ei olekaan ollut mitään tietoista ajatusta siinä omassa kierrossa. ja ei ole pystynyt sitä kautta ymmärtämään, että se ei ole se olotila, mikä minulla on ihan jatkuvasti. Siihen myös vaikuttaa se, että kun ne oireet on siellä luteoliviikoilla, niin siitä jää myös sellainen vähän huono fiilis sinne kollikulaariviikoille. Oma kohdani on ollut sitä, että olen hävennyt tosi paljon. Olen katunut paljon niitä asioita, mitä olen tehnyt siellä luteaalivaiheessa. Olen kokenut siitä huonommuuden tunnetta myös siellä follikularivaiheessa ja vähän semmoisia just masennusoireita senkin takia. En ole pystynyt ymmärtämään sitä syklisyyttä. Mutta joo, mä en siis missään kohtaa suostunut ottaa lääkitys siihen kaksisuuntaiseen, koska mä olin jotenkin sitä mieltä itse, että ei ole kyllä siitä kyse. Mutta sit taas toisaalta just ajattelin, että no jos lääkäri nyt niin sanoo, niin pakkohan se niin on olla. Mutta tota, sit nyt myöhemmin kun näitä asioita on enemmän testailtu, niin sit on sekin jo pois suljettu. Ja mä oon siis tosiaan aika montaa resurssia näiden oireiden takia vaivannut. Ja oikeastaan sit ainoa hoito, mitä mulla on tähän tarjottu, on ollut se lääkehoito. Mutta pakko on tietysti kyllä mainita vielä siitä, että onhan ne lääkärit jossain vähän niinku sivulauseissa puhunut elämäntavoista. Mutta tota sit jotenkin ku aina on ollut semmonen, että mä oon urheilu paljon ja oon normaalipainoinen. ei ole itsekään kokenut, että olisi ongelmia elämäntavoissa, niin sitten ehkä siihen ei ole sillä tavalla tartuttu. En ole saanut mitään konkreettisia neuvoja siltä puolelta. Ja sitten lyhyesti siitä, mistä kaikki alkoi, niin on se, että silloin heti 14-vuotiaana, kun mun ensimmäiset Mengatalkoni aloin käyttämään hormonalliset ehkäisyy-PMS-kipujen takia. Siinä meni noin kymmenen vuotta, että välillä vaihtelin valmistetta. Muistan, että olen aina ollut tosi herkkä ja semmoinen, että mun tunteet ovat olleet tosi isoja. Olen nyt vasta myöhemmin ymmärtänyt, että kyllä se on ollut just aina syklistä. Olen tajunnut sen, että kyllähän siellä on niitä hyviäkin jaksoja ollut välissä. Ja sitten on tietysti siinä iässä, kun on siinä teiniä, niin monet ajattelee, että se johtuu niistä teinien ongelmista tai ylipäätään siitä mun omasta persoonasta, että kun mä oon sillä tavalla käyttäytynyt, niin ei siihen sitten ole kukaan, eikä itsekään ole osannut sen enempää pistää ajatusta.

Niin, saaks mä kysyä tähän väliin, tai sitten jatka vaan vielä tosta, mutta mä mietin sitä, kun sä kerroit, että heti 14-vuotiaana, kun sun menkat alkoi, ja sit sä aloit tosi nopeasti käyttämään hormonaalista ehkäisyä, niin voit sä vielä avata tarkemmin niitä, että mikä tavalla ajos siihen päätöksiin, niin nopeasti, että oliks ne PMS-kivut tosi vahvoja jo silloin, ja ajattelet sä, että se oireilu on alkanut jo siinä kohtaa, ja sitten tosiaan, miten se hormonaalinen ehkäisy vaikutti sitten niihin oireisiin, että helpottiks ne niitä oireita vähän tästä tiellä. Olisi kiinnostavaa kuulla.

Mä muistan sen, että se on kouluterveydenhuollon kautta mulle määrätty. Mä en enää muista tarkasti, mikä siinä on. Mä muistan, että mun kivut oli niin pahat, minkä takia mä sain. sain ehkäisyvalmisteen käyttöön. Toki se oli myöhemmin ehkäisytarkoitukseenkin, mutta se oli vain niiden kipujen takia. Siihen se on varmaan jollain tapaa ehkä auttanut, koska olen niitä jatkanut tai vanhemmat ovat päättäneet, että jatkan niitä. Ehkä se, mikä usein näissä on ehkäisyvalmisteissa, että PMDD-oireisilla, niin joillain se saattaa myös lisätä sitä, että se oire on sen koko kierron ajan, koska se pistää vähän kaiken sekaisin. niin mä veikkaan, että mulla on vähän käynyt siinä vaiheessa se heti, että sitten ne oireet on ollut vähän sen koko kuukauden ajan koskaan käyttäneet sitä hormonallista ehkäisyä.

Joo, vitsi toi on niin just hankala mun mielestä hormonallisissa ehkäisyissä, kun sä et ikinä oikein voi tietää, että mikä on tavallaan semmonen alkuperäinen oire tai viestikeholta siitä epätasapainotilasta ja mikä sit taas on vaikutusta siitä, että käyttää hormonallista ehkäisyä, joka on synteettinen hormonilääke ja tuntuu, että on siis tosi yleistä niilläkin, kellä ei oo PMDDtä, mutta hormonallinen ehkäisykun on niin yleistä, Uskon, että tosi moni voi samaistua siihen, että ei oikein tiedä, mikä on johtunut mistäkin, ja tosi harmi kuulla, että sulla se on mahdollisesti vaikuttanut siihen, että se onkin ollut yhtäkkiä koko kierron ajan, vaikka aikaisemmin olisi ollut lyhyemmän aikaa, joka tietenkään sekään ei ole ollut. mutta on ollut tuollainen kokemus.

Joo, ja sitten mä veikkaan, että tässä on siinä, no just niin kuin sanoin, että en mä itekään ole tiennyt mistään kiertotietoisuudesta, uskin on mun vanhemmatkaan siinä vaiheessa tienneet kauheasti näistä asioista, että siihen aikaan, mä olen nyt 35, niin siihen aikaan ei ehkä puhuttu asioista sillä tavalla kuin mitä nyt itse on saanut onneksi. Tässä vaiheessa sitten oppii jo, niin sitten se semmoinen, että on vaan ollut periaatteessa tarjottuista yhtä vaihtoehtoa ja totta kai siinä vaiheessa sitten ottaa sen, kun ei tiedä muusta.

Kyllä, nimenomaan. No miten sitten tämä tilanne jatkui?

No sitten siinä meni juuri tosiaan se kymmenisen vuotta, että sitten oli aika siihen, että halusin perustaa perheen ja tulin tosiaan 25-vuotiaana ensimmäistä kertaa raskaaksi ja sain lapsen. Ja siinä raskausvaiheessa niin mulla alkoi jotenkin vahvistua vielä ne oireet, että mä koin ensimmäistä kertaa ihan semmoista kunnon masennusta. Ja onneksi silloin neuvolassa sattui olemaan semmoinen hoitaja, ketä osasi ohjata oikeaan paikkaan ja pääsin silloin sitten ekaa kertaa psykiatrisen hoidon piiriin. Sieltä sitten lähdettiin hoitamaan sitä masennuksen ja ahdistuneisuuden kautta ja aloin syömään sitten masennuslääkkeitä. Niitä sitten vuosien aikana kokeiltiin tosi monia. Minulla aina tuli sivuoireita tai haittaoireita siitä jokaisesta lääkkeestä ja sen takia niitä sitten vaihdeltiin. Loppupeleissä päädyttiin siihen, mistä oli vähiten haittaa. Mutta en kokenut, nyt kun tiedostan sen, että se oli, niin kyse tästä PMD ja syksyllisyydestä, niin en kokenut, että masennuslääkkeet auttoivat siihen. Ne ovat ehkä voineet vähän lieventää niitä oireita, mutta kyllä se on minulla aina ollut ne oireet masennuslääkkeidenkin ajan. Ja just tähän aikaan minulle niitä diagnooseja alkoi kertomaan, kun sitä yritettiin selvittää, että mistä se nyt johtuu, kun ei oikeastaan just ne lääkkeetkään periaatteessa auttanut kunnona.

Voi vitsi. Ihan mahtavaa, että olet saanut apua silloin raskausaikana, mutta varmasti kuulostaa tosi raskaalle kokemukselle. Kaikki eri diagnoosit, mitä olet saanut tässä matkan varrella, niin ei ole kyllä ollut helppoa matka. Jatka vaan vielä kerran, miten tämä on sitten edennyt.

Sitten päätin lopettaa masennuslääkkeet, kun tulin toisen kerran raskaaksi. Olin silloin 30-vuotias. Lapsen syntymän jälkeen koin, että voin tosi paljon paremmin. Ekaa kertaa aikuisina koin, että en ole masentunut ja minun ei tarvitse palata masennuslääkkeiden. Olin tehnyt tosi paljon tietoista työtä sen asian suhteen, koska halusin, että toisen lapsen kohdalla saan kokea hyvän vauvavuoden ja osaisin nauttia myös siitä, kun ensimmäisen lapsen kanssa olin mennyt siinä masennuksen varjossa. Tosi tietoisesti tein paljon mindfulness-harjoituksia ja pyrin sitä kautta jotenkin pysähtymään siihen arkeen paremmin. Toki sitten oli sekin, kun oli toisesta lapsesta kyse, niin oli helpompi myös asennoitua siihen vanhemmuuteen. Mutta sitten kuitenkin tajusin sen, että voin tosi hyvin. Mutta sitten yhtäkkiä tuli aikoi, jolloin olinkin ihan tosi masentunut. Minulla oli tosi paljon vaikka itse tuhoisia ajatuksia. Silloin se jotenkin, kun se kontrasti oli niin suuri, niin sitten se tajusi, että tässä on nyt joku kaava. Ja sitten aloin merkkailla niitä minun oireita kalenteriin. Olin jostain PMDDen siivaiheessa jo kuukautta. Kun olin laittanut oireita Googleen, PMDD-diagnoosin törmännyt. Aloin tekemään kalenterin merkintää itselleni, miten usein ne toistuvat ja millaisia oloja on. Muutaman kuukauden jälkeen tajusin, mistä on kyse. Kun menin kynälle asiasta sanomaan, saman tien tuli se diagnoosi. Siihenkin oli ainoa hoitovaihtoehto, se lääke. Lääkkeellinen tai hormonivalmisteet.

Ei vitsi, jotenkin ihan uskomatonta, että kyllä se on ollut tästä PMDDstä, ja että säkin oot jo niin monella eri asiantuntijalla käynyt vuosien varrella tähän mennessä, ja että ei oo niinku tajuttu, että se on tää jotenkin, tai mä en tiiä mikä sun oma fiilis on, mut tuntuu jotenkin surulliselta, että että piti odottaa noin pitkään ennen kuin tämä diagnoosi löytyi, ja että sun piti itse löytää se googlettelemalla. Millainen fiilis sulla on siitä?

No siis mulla on siitä vähän semmoista pientä katkeruutta, koska siinä on mennyt tosi kauan, ja mä oon pitänyt nähdä ite paljon vaivaa. Mutta toisaalta sitten taas, että on tämän myötä myös havahtunut siihen, että olen itse vastuussa omasta kehostani, ja se on toisaalta sitten taas puskenut muillakin osa-alueilla pitämään omasta kehostani parempaa huolta ja omasta mielestä. että toivon, että ei kenenkään muu tarttisi näin pitkään. etsiä sitä oikeaa vastausta, ja onneksi nykyään puhutaan enemmän, niin uskon, että se on ainakin menossa parempaan suuntaan. Mutta kyllä mä sitten esimerkiksi, kun mä lähdin siitä sitten just psykiatrille puhumaan, että olisiko jotain lääkkeettömiä hoitovaihtoehtoja, kun kaikki lääkkeet aina toiset jotain. Jotain sivuoireita, niin jokaisen kerran jälkeen mä lähdin uuden reseptin jälkeen, ja parhaimmillaan se oli sitä, että mulla oli kolme reseptiä kädessä, koska ensimmäisen sivuoireisiin määrättiin toinen lääke ja toisen lääkkeen sivuoireisiin kolmas lääke. Oikeastaan siihen havahduin, että minun täytyy itse alkaa miettiä, mitä voin tehdä, eikä kävele joka kerta lääkärille ja annan vastuun, vaan heidän käsiin. Sitten aloin enemmän selvittelemään asiaa ja aloin kiinnostumaan enemmän kiertotietoisuudesta. Sitä kautta siitä aukesi asia enemmän, mitä pystyn itse tekemään, jotta voin paremmin.

Ihan mahtavaa. Toi on ihan uskomatonta, että sivuoireisiin tarjotaan seuraavaa lääkettä ja taas seuraavaa. Jotenkin just surullista, mutta aivan ihanaa, että olet lopulta löytänyt kokonaisvaltaisten reittien luo. Nyt onkin tosi mielenkiintoista kuulla, mitä eteenpäin tai mitä kaikkea olet tehnyt. Mikä on sitten tilanne nyt? Onko niin, että tässä on noin viisi vuotta aikaa? Kerro vielä, että miten tämä asia on sitten edennyt ja miten sä voit nykyään?

Joo, eli siitä on just se noin viisi vuotta, kun mä oon sinne psykiatrisella puolella hakeutunut ja jotenkin sitten siinäkin, kun kävin niillä eri lääkäreillä, kun joutui joka kerta selittämään siitä, että mikä tämä on tämä mun sairaus tai mikä niinku mulla on, kun ne he itse tienneet, he ei ollu monetkaan koskaan kuullu BMDDtä ja edelleenkin, vaikka mä kävin samalla psykiatrian joka kerta, kun mä astuin sinne huoneeseen ja alettiin puhua, niin hän puhui edelleenkin BMSstä. Niin, ja sitten jotenkin tuli se semmonen, että täytyy nyt vaan itse etsiä se tieto, että ei se auta, että mä sanon heille ja he googlettaa sen periaatteessa, että omistietokannasta on se saman tiedon, että mä voin ihan itse ottaa tän. saman omaksi tehtäväkseni ja onneksi otin. Nyt voin siis tosi paljon paremmin kuin silloin. Edelleen toki huomaan syklisyyden olossa, mutta nyt osaan reagoida siihen. eri tavalla ja olla jotenkin armollisempi itselleen myös siinä, niin se on kyllä auttanut tosi paljon ja on onneksi tosi paljon keinoja, mitä voi tehdä, jotta ne oireet liementyy.

Ihan mahtavaa kuulla, että voit nyt tosi paljon paremmin. Ja sanoit sä, että neljä vuotta siitä, kun sä oot viimeksi käyttänyt mitään lääkettä sen hormonallisen ehkäisyn lisäksi, tai hormonikierrokka on, mutta et muuten ei oo tarvinnut enää käyttää mitään lääkkeitä.

Noin neljä vuotta sitten se diagnoosi tuli ja siihen kokeiltiin kahden vuoden ajan erilaisia lääkkeitä. Silloin minulle justiin asennettiin se hormonikierukka, mikä edelleen nyt on, mutta muuten minulla ei nyt ole mitään Juuri PMDDtä ajateltu siihen suunnattua lääkitystä. Toki se, että se kierrukka on jollain tapaa ehkä voinut lievittää niitä oireita, mutta se on myös paljon tuonut vähän niitä samoja kuin oli just silloin noiden ehkäisypillereiden kanssa, että se on myös tuonut niitä sivuoireita siihen lisäksi. Ja mä koen, että mä oon joutunut tämän kierrukan kanssa enemmän tekemään töitä, jotta mä oon pystynyt vaikuttaa niihin oireisiin, koska mun mielestä se on sekoittanut enemmän sitä mun hormonitoimintaa. ja juuri kierto on pistänyt sekaisin enemmän. Minulla se nyt edelleen on ja aion siitä luopua tässä jossain kohtaa. Tietty menee jonkun aikaa, että saa sen taas tasattua, mutta nyt koen, että pärjään sen kierroksen kanssa. Tiedostan, mitä se aiheuttaa minulle ja pystyn reagoimaan omaan toimin myös siihen, mitä oireita se tuo minulle lisäksi.

Ihan mahtava kuulla, että tilanne on helpottanut tosi paljon. Puhutaan myöhemmin vielä noista luonnollisista hoitokeinoista, koska olet niistä tosi perillä. Olen varma, että kuulija haluaa kuulla niistä lisää. Kiitos, kun jaoit sun tarinaa, ja olet tosi perehtynyt tähän aiheeseen. Puhutaan vielä vähän yleisesti PMDDstä, sukelletaan vähän siihen eri kulmista, ja sitten tosiaan puhutaan niistä luonnollisista hoitokeinoista, myös niistä, mitä Mitä sä oot kaiken tän sukeltanut aiheeseen tosi syvälle ja opiskellusta paljon, niin jaa meille vähän sitä viisautta ja just kerro, että millaiset asiat on sitten oikeasti auttanut sulla. Mut kerro vielä, että mikä PMDD tarkalleen ottaen on.

PMDD on krooninen ja syklinen mielialahäiriö, jossa normaaleihin kuukautis- kierrohormonivaihteluihin liittyy poikkeuksellinen aivojen ja hermostorreaktioherkkyys. Eli PMDD-oireiden syy on siis ihan eri kuin PMS-oireiden. Kun PMS johtuu siitä hormonaalisesta epätasapainosta, niin PMDD taas johtuu siitä aivojen reaktiosta niihin normaaleihin hormonien vaihteluihin. Mutta sitten täytyy muistaa se, ettei ne pois sulle niin kuin toisiaan. Että jos on PMDD, niin voi hyvin myös olla hormonaalinen epätasapaino, joka oireilee ja sitten taas se voi vaikuttaa siihen PMDD-oireiden vahvuuteen.

Tiedätkö sinä, mitä juurisyitä BMDD taustalla on? Onko se geneettistä, ympäristön vaikutukset, mikä kaikki vaikuttaa sen syntyyn?

Joo, siis on jotakin tutkimuksia tehty aiheesta, mutta aika vähän ylipäätään tästä naishormonien. ympärillä on tehty, mutta nyt ainakin viime aikoina on tullut jo muutamia uusiakin tutkimustuloksia. Nyt ajatellaan siis niin, että sen syntymiseen vaikuttaa geenit ja ympäristötekijät, eli stressi ja traumat. Kun nämä yhdistyvät, syntyy herkkyys sille hormonien vaihtelulle. Jokaisella on siis ihan omanlainen se tausta siellä PMD-synnyssä, koska kaikilla se trauma tai laukaiseva tekijä ei ole se sama. Kaikilla on se geeni, mutta se laukaiseva tekijä voi olla ihan mikä vaan ja se voi olla ihan missä vaan elämävaiheessa. Siihenkään takia kaikille ei ole myöskään se samanlainen matka, että milloin se ympäristötekijä on tapahtunut elämässä tai tullut semmoinen hetki elämässä, että on tullut stressiä tai joku trauma, niin sitten siinä vaiheessa ne ovat vasta voineet alkaa ehkä ne oireet tulla esiin.

Okei, tosi mielenkiintoista. Jos susta on ok jakaa, niin saanko mä kysyä, että oot sä itse sitten tässä työssä, kun sä oot alkanut luonnollisin keinoin hoitamaan tätä tilaa, niin just mennyt siihen omaan historiaan, ehkä lapsuuteen tai johonkin tiettyihin tapahtumiin ja tavallaan sitä kautta purkanut sitä psyykkistä kuormaa tai koet sä, että se on osa sitä prosessia? Miten sä näet tän?

Kyllä olen tosi paljon sitä itse miettinyt ja tehnyt työtä sen kanssa. Minulla on ajalta ennen tätä diagnoosiin ihan terapiajakso kolmen vuoden. Toki silloin on käyty jo paljon, mutta ei osattu ehkä nähdä tästä näkökulmasta asioita. Se on myös varmaan auttanut siinä, että olen pystynyt käsittelemään paljon asioita lapsuudesta ja nuoruudesta. Sitä olen ehkä enemmän miettinyt omia laukaisavia tekijöitä näille oireille. Mutta minulla ei ole mitään selkeää traumaa tai muuta. Toisaalta, kun olen ollut aina tosi herkkä, niin veikkaan, että on ollut paljon stressitekijöitä jo ihan pienenäkin. Veikkaan, että minulla on enemmän herkkyydestä. Koen kaiken tosi vahvasti myös se stressi. Ehkä jonkinnäköisiä traumojakin on tullut sen kautta.

Tämä on tosi tärkeää ja mielenkiintoista kuulla ja ymmärtää just se PMDD ja myös tavallisten PMS-oireiden ero. Kerro vielä, että miten ne eroavat. Toisistaan sinä vähän sitä avasit, mutta sellaiset.

Isoimmat, mistä se erottaa, on se, kuinka kauan oireet kestävät. Usein PMS-oireet kestävät noin 3–5 päivää. Juuri ennen, kun menkata alkaa. Voi olla tiettyjä yksilöllisiä vaihteluja näissäkin, mutta Yleisesti näin ja sitten taas PMDD-oireet kestää sen 7-14 päivää. Ja ne alkaa yleisesti sieltä ovulaatioajasta, joilla voi alkaa myöhemminkin ja sitten taas jatkuu ihan sinne. menkkojen ylikin, mutta se on ehkä semmoinen isoin ero siinä. Ja sitten on myös se, että miten vahvana ne oireet tulevat. Eli PMSS voisi ajatella, että yleensä ne oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, niin sitten taas PMDDssä ne oireet ilmenevät kohtalaisina tai vakavina, ja ne vaikuttavat tosi selkeästi siihen toimintakykyyn ja elämänlaatuun.

Joo, ei vitsi. Mä vielä mietin sitä, että nyt jos kuulija ajattelee ainakin, että ne on PMS-oireita, ne ehkä on vakavia tai vaikuttaa toimintakykyyn, niin mistä sitten erottaa sen tai milloin ehkä kannattaa lähteä miettimään, että voisiko sittenkin kyse olla PMDDstä, niin kuin sä sanoit, niin tosiaan niiden juuri syy, mistä ne syntyy, on eri. Mutta mikä voi olla semmoinen tekijä, minkä perusteella kannattaa lähteä miettimään, että voisiko tässä olla kyse PMDD-stä?

Joo, no siis mä ajattelen mun omalta kohdalta, niin kyllä mulle olisi semmoinen selkeä se, että ne oireet oli tosi vahvoja, ne vaikutti tosi vahvasti mun elämänlaatuun ja ihan niinku kaikilla osa-alueilla mun elämässä. Niin et siitä ehkä niinku aloitti sen, että nyt ei voi olla ihan normaalia tai et mun ei tarvii niinku tämmösten oireitten kanssa pärjätä koko loppuelämää. Ja sitten tietty on se, ehkä se selkein on se, että sitten sä huomaat sen syklisyyden myös siinä, että ne oikeasti on tosi paljon pidempi kesto siinä oireet kuin sitten taas BMSssä se, että se on sen muutaman päivän.

Joo, tuo 7-14 päivä on kyllä todella pitkä aika. Vielä niistä sun oireista, niin sä kerroit siitä, että ne oli tosi psyykkisiä, mutta jatkuiko sulla myös fyysiset oireet, niin kuin silloin myöhemmin aikuisjällä, että koitko sä myös pahoja fyysisiä kipuja ja mitä kaikkia siihen oirekuvaan sulla liittyi?

Minulla on lähinnä ollut psyykkisiä oireita, mutta siinä vaiheessa, kun ei vielä tiennyt tästä PMDDstä, niin ei osannut yhdistää sitä, että ne voisivat liittyä myös fyysisiin oireisiin, mitä koin tavallisiksi PMS-oireiksi siinä vaiheessa. Oli kipu ja turvotusta. Sillä ei osannut niitä yhdistää, että se olisi PMDDstä, mutta on kuullut, että myös PMDDssä voi olla fyysisiä oireita. Itse koen omaa kohdalla, ne on enemmänkin ne fyysiset oireet ollut siitä hormonien epätasapainosta johtuvaa. Eli just nimenomaan, että ne on tullut vähän lisänä tuomaan lisäoireita siihen PMDDhän, koska ei ole sitten taas ollut myöskään se tasapaino hormonien kanssa kunnossa.

Niin just, joo, että tavallaan tämmöinen kombinaatio. No hei, tiedätkö sä, että kuinka yleistä tämä on, sanotaan Suomessa tai ehkä länsimaissa, tai onko sulla jotain statistiikkaa vielä?

No sillä ei ole mitään, just miten yleistä Suomessa on, mutta tällä hetkellä ajatellaan, että noin 3–8 prosenttia menstruoivista henkilöistä heillä olisi PMDD, kun sitten taas PMS ajatellaan, että se on 70–90 prosenttia, jotka kärsii näistä oireista. Eli toisin sanoen yhdellä kahdesta kymmenestä olisi PMDD-oireita. Mutta sitten taas toisaalta PMDiden osalta tuo luku on todellisuudessa varmastikin suurempi, koska tehdään just paljon vääriä diagnooseja ja sitten jätetään toisaalta myös paljon kokonaan diagnosoimatta, koska se tietoisuus ei ole mitenkään kauhean vahvaa. Että ei ole joko tietoisuus sitten niin kuin itse niillä, joilla on oireita, että ei osaa hakea sitä apua, mutta niin kuin itsekin huomasin, niin ei ole niin kuin myöskään sitä tietoisuutta ehkä siellä terveydenhuollossa kaikilla.

Vitsi, jotenkin mun mielestä toi yksi kahdesta kymmenestä, eli kolme viiva noin kahdeksan prosenttia, niin se kuulostaa mun karvaan tosi korkealta, että kun sä oot kertonut noista oireista, niin nehän on tosi vakavia. Niin jotenkin tuntuu oudolta, että se tietoisuus on niin vähäistä, ja että terveydenhuollossa esimerkiksi ei välttämättä edes tiedetä koko asiasta, ja että sunkin piti tuoda se diagnoosi tavallaan itse. Onks sulla samanlainen fiilis? Tai jotenkin mun mielestä toi kuulostaa aika korkealta osuudelta.

Joo, on se mun mielestä kans niinku toi jo kuulostaa korkealta. Ja sit kun vielä miettii sitä, et kuinka paljon oikeesti on diagnosoimatta, niin niitähän aika paljon. Ja sit jos upeihän miettii vaikka lähipiiriin, että 20 ihmistä, niin niillä ainakin yhdellä on näitä samoja juttuja, ja todellisuudessa se on varmaan vielä enempi, niin onhan se oikeasti aika paljon.

Omaa... Niin, koska sillä voi olla niin kauaskantoiset vaikutukset ja just niin suuri vaikutus elämänlaatuun, niin jotenkin tämän aiheen ympärille tarvitaan kyllä lisää tietoisuutta ja keskusteluja ja tosi hyvä, että puhutaan tästä. Osaatko kertoa siitä, miten eri hormonien, estrogeeni, progesteroni ja serotoniini liittyvät tähän?

Oireet johtuvat hormonien vaihtelusta. Kun aivot eivät osaa reagoida hormonien vaihteluun normaalisti, tulee niitä oireita. Aivoissaan tapahtuu paljon asioita sen vaihtelun seurauksena. Nykyiset tutkimukset ovat löytäneet, Se on paljon monimutkaisia asioita, mutta esimerkiksi juuri se, että ne normaalit aivot sopeutuvat siihen, kun hormonitasot vaihtelevat. Sitten taas PMDD-aivoissa, muun muassa se serotoniini ja kapajärjestelmä, ne eivät reagoi tavalliseen tapaan. Sitten sitä kautta myös se hermosto kuormittuu enemmän.

Niin niin, eli hermoston kuormittuminen on tärkeä osa. Sitten varmasti myös niitä luonnollisia hoitokeinoja, eikö niin?

Joo, siis mä koen tosi tärkeäksi sen, että pitää huolta siitä hermoston kuormittumisesta ja ottaa myös sinne arkeen semmoisia tapoja ja asioita mukaan, millä sä pystyt vaikuttaa siihen sun oman hermoston tilaan. ja ne on tosi tärkeitä. Ainakin itsellä on huomannut ihan tosi isosti sen eron, kun on alkanut tekemään säännöllisesti erilaisia harjoituksia hermostoon ajatellen, niin se on ollut tosi suuri ero niiden oireiden kanssa.

Okei, wow. Haluan kuulla siitä lisää kohta, mutta oliko niin, että sulla oli just sun omat kokemukset liitty nimenomaan siihen, että miten aivot reagoivat niihin hormonivaihteluihin ja oliko sulla vielä jotain tähän liittyen?

Joo, eli siis mulla ne näkyy just siinä, että miten mä saan reagoida siihen ympäristöön tai just muiden ihmisten tuomiin ärsykkeisiin siinä luteaalivaiheessa. Että normaalisti just follikulaarivaiheessa, kun tulee joku ärsyke, tai huomaa, että on hermostakin kuormittunut, niin sitten mun aivot toimii niin, että mä saan reagoida siellä asianmukaisesti, että mä ehkä en joko reagoi ollenkaan. Mun aivot käsittelee sen sillä tavalla, että tämä ei ollut niin suuri asia, että annetaan asia olla. Tai sitten just pysyn rauhallisena ja hoidan asian sillä tavalla. Mutta sitten taas lutealivaiheessa, niin se ei enää toimisi sillä tavalla, vaan se on ihan se sama ärsyke tai pienempi ärsyke, tai vaikka ei olisi hermosta edes niin kuin varmittunut, niin sitten saattaakin olla, että se mun reaktio on tosi suuri tai se on siihen asiaan nähden ihan liian iso. Omalla kohdalla, kun on perhettä ja töissä ja on paljon ihmisiä ympärillä, on joutunut tosi paljon tekemään töitä sen eteen, että joudun vielä enemmän tsemppaamaan kuin normaalisti, että en reagoisi liian suuresti. Koetetaan koko ajan tosi tietoisesti olevan. Sekin on loppupeleissä tosi väsyttävää ja ehkä lisää oireita. Usein se näkyykin sillä tavalla, että olen vaikka töissä tsemppannut ja kotona ei siihen enää pystykään. että on pystynyt jotenkin jonkun aikaa selvennyt sen hermoston kuormituksen kanssa ja muuta, mutta sitten jossain vaiheessa se vaan on liikaa ja sitten reaktiot on isoja. Tämä meni siis minun kohdalla ihan siihen ajatusmaailmaan, että minun tarvii nyt vaan muuttaa johonkin yksin aina kahdeksi viikoksi kuukaudesta tai sitten toinen vaihtoehto oli se, että jotain itsetuhoista on tehtävä, jotta en enää satuta niitä ihmisiä siinä minun ympärillä.

Vitsi miten raskasta elää tuon tilan kanssa varmasti ja jotenkin niin niin tärkeetä, että saa tuohon apua. Oliko sinulla jotain statistiikkaa, että itsemurhan riski PMDD-oireisilla on tosi korkea verrattuna oireettomiin?

Itsemurhan riski on tosi suuri. Jossain tutkimuksista on olettu, että se on seitsemänkertainen oireettomiin. Sitten ihan ne itsetuhoiset ajatukset ovat vielä yleisempiä. Noin 50 prosenttia oireisista kokee niitä.

Jotenkin, kun tuntuu, että yksikin tapaus on liikaa tai silleen, että tämähän on aihe, johon on pakko puuttua enemmän, mitä jo puhuttiin siitä yleisyydestä äsken ja muuta, että joka 20. nainen tai jopa enemmän, koska harva on saanut se diagnoosin, niin tämähän on ihan älyttömän tärkeää jotenkin oikeasti löytää niitä hoitokeinoja ja lisätä tietoisuutta tämän aiheen ympärillä.

Niinpä on noin siis jotenkin hurjaa ja miettii sitä itsekin, että sitten pääsee toisaalta niin kuin eilisen kuukauden aikana tosi hyvääkin elämää. Ja sitten se voi yhtäkkiä olla se, että olis vaan helpompi, ettei eläisi ollenkaan. Niin on se tosi jotenkin rankkaa ja raakaa.

On todella todella raakaa. No mut hei, puhutaan sit siitä, että avaa meille niitä luonnollisia hoitokeinoja, sitä polkua, mitä sä oot kulkenut, mitä kaikkea sä oot oppinut, mitä sä oot kokeillut, mikä on toiminut, mikä ehkä ei. Joo, puhutaan niistä hoitokeinoista.

Voisin lähteä siitä liikkeelle, että mistä olisi ehkä hyvä aloittaa. Koska ne syiden taustat ovat jokaisella niin yksilölliset, että just miten se ympäristö ja stressitekijät ovat vaikuttaneet sen elämän aikana. Sitten myös ne keinot ovat jokaiselle tosi yksilölliset, että toiselle voi olla tärkeää lähteä just purkaa sitä mahdollista traumaa tai muuta ympäristötekijää. Toiselle voi olla enemmän kyse siitä, mikä on suoliston tilanne. Olisikin hyvä lähteä siitä enemmän liikkeelle. Itselläni lähti kaikki siitä, että aloin pitää oirepäiväkirjaa. Aluksi laitoin muutamia merkintöjä kuukauteen. Nyt minulla on eksältä ulkotiin ja oireisiin liittyvät jutut, mitä teen. Huomaan heti, jos en ole jotain juttua tehnyt. niin miten se on vaikuttanut tuleviin oireisiin.

Sun pitää jakaa Excel-taulukka joskus tai tehdä joku template muille.

Joo, se on kyllä siis ollut tosi hyvä ja siihen tietty just, että jaksaa sitä täytelläkin, että sitä pystyy katsomaan. Kyllähän se sellaista vaatii sitoutumista ja omistautumista myös asiaan siltä kannalta, että pystyy selvittämään ne, mitkä itselle on tärkeimmät keinot.

Toisaalta varmasti tosi palkitsevaa.

Kun on selvittänyt aluksen, että huomasin syklisyyden, niin sitä kautta on helpompi lähteä diagnoosiin hakemaan. Uskoisin, että jos menee puhumaan näin ilman, että on vielä merkkaillut mitään merkintöjä itselleen, niin myös ehkä lääkäritkin pyytää ensin seuraamaan niitä oireita ja sitten vasta diagnoosi tulee. Mutta sitten ehkä se, että jos se diagnoosi sulla jo on ja tiedät, mistä on kyse, niin sitten ihan eka asia, mitä mä en todellakaan tehnyt ensimmäisenä, vaan vasta tässä ihan viime aikoina, on se, että mä haluaisin, että pystyisi hyväksymään sen asian. Että ei laittaisi niin paljon semmoista negatiivista ajatusta siihen. Että mulla oli pitkään semmoinen, että puhuttiin ihan peräänkin kesken, että joo, että mulla on ne huonot viikot ja sitten mulla on ne hyvät viikot. Kunnes tajusin, että onhan toi ihan hirveet elää elämää, että mulla on yli puolet mun elämästä huonoa. Ihan vaan ajatuksenakin, että se oli vaan semmonen jotenkin. Sitten kun sen tajusin, niin se on myös helpottanut tosi paljon.

Joo, siis kuulostaa todella tärkeältä asialta missä tahansa vaikeassa asiassa, niin hyväksyä se. Ja just se narratiivi, että millä puhuu asioista, niin sehän vaikuttaa tosi paljon varmasti siihen omaan fiilikseen.

Niinpä se on ollut kyllä tosi iso käännekohta mulle myös tässä viime aikoina, että on tajunnut tuon lähestymistavan.

Onko sulla siihen jotain vinkkejä, millä tavalla sä oot tehnyt sitä työtä?

Mä tosi paljon oon lähtenyt siitä, että mä oon ottanut just asiasta selvää, että mä tiedän, mistä on kyse. Että mä en enää niinkään syytä itseäni asioista, mitä mä monta vuotta tein, ja just se, että ymmärtää, mistä ne oireet johtuu. Että mä en sille syntysylle voi mitään, ja se on mulla aina. Ja jotenkin myös sen ymmärtäminen, että tässä mä en tuu paranemaan kokonaan. että mun elämän aikana se on mulla, se on vähän niinku mun ominaisuus, niin hyväksyys se ja sitten sitä kautta lähtee niinku kulkemaan eteenpäin pieni askelin jotenkin siihen niinku et sä saat sen sun ominaisuuden siihen sun arkeen sopivaksi.

Joo, kuulostaa tosi hyvältä. No millasia muita keinoja sulla sitten tulee mieleen tän henkisen työn lisäksi?

No sit on mulle ollu isoimmat just ravitsemukselliset asiat. Ja ihan sama näissäkin, että koska ne oiret on yksilöllisiä, niin sit niissä on myös nää hoitokeinot tosi yksilöllisiä, mutta ehkä semmonen, mistä lähtisin liikkeelle on just se samat teemat, mitä ylipäätään hormonitasapainon saavuttamisessa olis. Että ihan niinkun... Ajattelin nyt vaikka ihan suolistoterveydestä alkaen, että jos suolistossa ei ole kaikki hyvin, niin ei se sitten periaatteessa auta, että minkälaisia ravintoaineita kanssa löytät, jos ei ne imeydy kunnolla tai mitä vitamiineja ja muuta. Että lähtisi sillä lailla perusasioista ensin liikkeelle. Ja ne on ollut mulla, ehkä isoimmat oli se, että mä aloin syömään tarpeeksi paljon ja oikeita asioita. Ja sitten toinen iso sellainen asia, mihin mä keskityin, oli se verensokerin tasaaminen. Ne on tuonut mulle ehkä sellaiset siinä alkuvaiheessa isoimmat harppaukset, että mä näin tosi nopeasti, konkreettisesti eron niissä mun oireissa, kun mä keskityin näihin asioihin.

Wow, tosi hienoa. Joo, se on kyllä. Nämä asiat käsitellään tuolla Hiilijahormonssissakin ihan ensimmäisellä kahdella viikolla, koska mä koen kanssa, että se on niin tärkeä perusta, just se verensokerinsäätely ja makroravinteiden ymmärtäminen, ravintorikkaiden ruokien lisääminen sinne, se, että on riittävästi laadukasta proteiiniä, hiilihydraattia, rasvoja. Eiks niin? Oot sä samaa mieltä?

Joo, siis mulla oli kyllä ihan selkeästi isoimpia juttuja. Oli just se, että varhankin, että mä aloin lisäämään sitä proteiinin määrää ja keskittymään myös kuitujen saantiin, niin sillä oli iso vaikutus. Ne on oikeastaan sitten myös sillain aika, tai ainakin itse koin, toki oli sillain jo tausta ja tietämys ravitsemuksista muuten, mutta jollain tapaa oli helppo lähteä semmoisista asioista, että ne on aika semmosia laajoja, helposti saatavilla olevia asioita, mitä sä pystyt lisäämään sun arkeen ja sun ravintotottumuksiin.

Kyllä, joo, ja just aika nopeastikin voi jo huomata eronolossa, kun oikeasti panostaa siihen, että esimerkiksi nauttii riittävästi proteiinia jokaisella ateriolla, ja just se veden sokerin tasapainottaminen on äärimmäisen tärkeää. No, tuleeko sinulle mieleen tai tiedätkö sinä jotain tiettyjä ravintoaineita, jotka nimenomaan tukevat PMDD-tilaa tai mihin sinä panostit sekä ravinnon lähteen, tai että sinä ruuasta lähteenä, että mahdollisesti lisäravinteita sinun tilaa tukemaan?

No joo, siis ravitsemukselliset tutkimukset on tehty lähinnä sillä lailla yhtenäisesti PMS- ja PMDD-oireisille, eli sitten taas niiden pohjalta on selvinnyt se, että mikä on yleisen hormoniterveyden kannalta niin tärkeitä ravintoaineita. Niitäkään tutkimuksia ei ole kyllä vielä paljon, ja sitten tarvitsee tosi hyvin perehtyä vielä varmasti jatkossa yksilöllisesti näihin, ja muun muassa just vaikka ravitsemusterapeutin kanssa käydä sitten tarkemmin niitä juttuja. mutta minulle ne olivat tosi isoja juttuja, just se proteiiniakuitu ja sitten se, että minä aloin keskittyä sellaisiin ravintoaineisiin ja lisäravinteisiin, jotka vähän niin kuin painottaa. Eli oli jotain tutkimusnäyttöä siitä, että miten ne vaikuttavat mielen hyvinvointiin ja siihen kehon palautumiseen. Esimerkiksi just B-vitamiinit, magnesium, omega-3. ne on ehkä sellaiset, mitkä minulla on aika vahvasti koko ajan mukana. Vaihtelen lisäravinteita syklisesti ja sitten on joitain, mitä olen yrittänyt enemmän saada pelkästään ruoankautta. Minulla on kokemusta esimerkiksi tuosta, mikä on aika suosittu, kun lukee tuolta erilaisia Facebook-vertaistukiryhmiä, niin puhutaan paljon VMDD-hoidossa siitä, Ihmiset kokeilevat L-tryptofaania tai 5-HTP-tämmöisiä juttuja. Itselläni taas on sellaisista, että olen kokeillut niitä, koska olen lukenut sieltä. Minulla tulikin niistä ihan tosi kovat haittavaikutukset. Olen sen takia yrittänyt vähän enemmän saada itse ajatus siihen, että koitan selvittää ensin, mistä ravinnossa sitä saa. Minulla on itselläni se, että olen kalakasvisyöjä, syön maitotuotteita ja kananmunia, mutta sen takia myös joutuu jonkun verran tukeutumaan niihin ravintolisiin ehkä vielä enemmän.

Tosi hyvä kuulee. Ravintolisista haluan painottaa, koska se on niin yksilöllistä. Kannattaa tehdä oma research. Totta kai voi kokeilla, mutta on hyvä, että olet huomannut, että ne eivät sovi itselle. Ei voi sokeasti ajatella, että luottaa tiettyihin lisäravinteisiin. Ravintorikas ruokavalio on pääasiallinen lähde mikro- ja makroravinteilla. Tuli vielä tuosta aivojen toiminnasta mieleen, että miten sä näet eteeks, tai mä itse ajattelisin, että myös laadukkaat pitkäkestoiset hiilarit olisi aika tärkeä sen aivojen hyvinvoinnin kannalta, totta kai myös rasvat, mutta kun puhuttiin siis aikaisemmin lähinnä proteiinista, niin miten sä näet ton hiilihydraattien ja rasvaeraalin, Joo, kyllä siis.

On todellakin tärkeitä juttuja. Ne on ehkä semmosia taas, mitkä on niinku, miksi mä mainitsin ton proteiinin, on se, että se oli niinku mulla se isoin, mikä mulla ehkä oli huonosti mun ravintotottumuksissa. Mut todellakin joo, just siellä laadukkaat hiilarit ja laadukkaat rasvat, niin ne on kyllä niinku tosi iso osa sitä, jos ajattelee sitä aivojen toimintaa ja sitä mieleenhyvinvointia, niin kyllä.

Joo, kuulostaa kyllä kaikin puolin siltä, että mun ruokavaliofilosofia ja se metodi, mitä tuolla Heliohormonsissa opetan, niin on tosi linjassa sen kanssa, mitä sä oot kertonut. Eikö se ookin niin, että sä oot bodia kuunnellut pidempään, niin tuota tuleeko sulle mieleen jotain? Tai niinku tavallaan, että onko se yhteneväinen se sun näkemys PMDD-tä tukevasta ruokavaliosta, kuin mitä täällä Up Level Bodissa mä oon aikaisemmin puhunut?

Itse asiassa sun just bodin ja sun tilin löysinkin silloin, kun mä aloin tähän asiaan kiertotietoisuuteen perehtyä, kun mä sain diagnoosin. Ja niillä hopeilla mä lähdin just ensin liikkeelle, että mä sain just tasapainotettua sitä hormonien tasapainoa, ja sitten sillä jo sai paljon lievemmäksi niitä oireita. Että kyllä mä nään, että se on just se semmoinen pohja, mikä pitää olla kunnossa. Ja sit voi, kun on se pohja kunnossa, niin sit voi alkaa miettiä niitä enemmän yksityiskohtaisempia juttuja.

Oi, ihan mahtava kuulla. Voi vitsi, miten lämmittää sydäntä. No, miten nyt, jonkin verran puhuttiin nyt ravinnosta, niin miten sä näet sitten muut elintavat? Millaisia juttuja sä oot tuonut sun elintapoihin? Miten sä näet, että esimerkiksi liikunta, uni, no just kierron seuraamisesta me jo puhuttiinkin, niin millaisia muita juttuja suu tulee mieleen elintapoihin liittyen, mitkä on sulle tuonut apua?

Liikunta on minulla aina ollut. Olen aina liikkunut tosi paljon. Tämän diagnoosin jälkeen tuli oivallus, että ei ole aina pakko liikkua täysillä niin paljon. Se on ollut minulle isoin asia, että olen alkanut enemmän panostaa uneen, palautumiseen, lepoon ja eri keinoihin, joilla voi palautua.

Voi vitsi, toi on tosi tärkeä oivallus, koska just monilla meillä, tai meillähän naisillahan ei ole koskaan opetettu sitä, että ensinnäkin, että meidän keho toimii eri tavalla kuin miesten ja just, että se ei palvele meitä, että me pusketaan päivästä ja viikosta toiseen. mitään maksimisuorituksia, että se ei yksinkertaisesti ole optimaalista meidän hormoniterveyden kannalta, niin toi on varmasti just tosi iso oivallus tai hienoa, että sä oot oivallanut sen ja sit oikeesti uskaltanut tuoda sinne sitä lepoa, vaikka se ei ole itselle se kaikesta luontoisin tapa vaan, että luonnostaan on tosi aktiivinen, mutta se on mun mielestä tosi tosi tärkeetä, että oikeasti hidastaa ja silloin kun on sitä hormoniepätasapainoa, että uskaltaa panostaa siihen palautumiseen enemmän.

Joo, se on ollut kyllä iso juttu, ja siinä on myös huomannut tosi nopeasti sen, miten se on vaikuttanut oireisiin.

Tosi, tosi hyvä. Liikunnasta muuten tuli pari viikkoa sitten podi-jakso ulos, niin käy ottamassa se kuuntelun, jos et ole vielä kuunnellut. No, mitä muita asioita sinulla tulee liikunnan lisäksi mieleen? Miten esimerkiksi uni? Näetkö, että se on tärkeä osa kokonaisuutta?

Joo, ja se on just semmoinen asia, mihin olen paljon yrittänyt nyt panostaa, että se unen laatu ja unen määrä vaikuttaa suoraan niihin oireisiin. Ja mulla on nyt vaikka tässä aika viimeisimpiä juttuja, mitkä mä oon ottanut omaan arkeen mukaan, on se, että mulla on tullut selkeitä iltarutiinit. Ja se vaikutus oli myös tosi suuri, mikä siinä tapahtui. Sitten kun oikeasti nukkuu laadukasta unta, niin voi paljon paremmin. Mulla esimerkiksi iltarutineihin kuuluu vähän vaihtelevasti, mutta mulla on se, että mä pyrin välttämään justiin ruutuja ennen kuin menee nukkumaan. Ja sitten mulla on piikkimattokäytös joka ilta, missä mä makoilen jonkun aikaa. pidän jalkoja ylhäällä hetken aikaa ja sit mä teen erilaisia hengitysharjoituksia tai mindfulness-harjoituksia tai penyttelen tai teen jotain, joka on sit vaihtanut just se ruudun tuijottelu siihen, että mä luan kirjaa. Et se on ollut semmoset ehkä isoimmat jutut, mitkä on nyt ottanut viime aikoina mukaan just tämän levon kannalta.

Kuulostaa tosi tutulta, mulla on hyvin samanlaiset iltarutiinit.

Joo voi olla, et sieltä on ihan pikkasen otettu suut vinkkii näihin asioihin.

No mut ihana, jos on ollut toinen hyvä vaikutus. Mihin aikaansa menet suurin piirtein nukkumaan? Mä tiedän, että tää on yksilöllistä, mut mua vaan kiinnostaa, että oot sä esimerkiksi niinku aikaistanut nukkumaanmenoa tai et millä tavoin sä panostat siihen, että sä saat riittävästi unta?

No siis tällä hetkellä mä pyrin olemaan sillä, että mä oon niinku unessa kymmeneltä. Mun alkaa periaatteessa mun iltarutiinnit siinä yhdekseltä. Viimeinen tunti on semmoista. Ei se nyt aina tietenkään mennyt. Elämään kuuluu semmoisia iltoja, kun valvotaan ja muuta. Se on ehkä se semmoinen, mihin mä pyrin. Se on kyllä ollut tosi kuriittava mulle ja hyvä aika. Mulla on ollut ehkä... Mä mainitan ehkä tästäkin yhteydestä, kun mulla on myös ADHD-todettu tämän PMDD-diagnosin jälkeen. Siihen liittyen mun isoimmat oireet oli just semmoinen murehtiminen. Se vaikutti tosi vahvasti mun unenlaatuun ja nukkumiseen. Mä oon aina ollut tosi huono nukkumaan. Sitä kautta kun sain ADHD-lääkityksen, se on myös vaikuttanut paljon siihen, että pystyn mennä nukkumaan kymmeneltä ja herätä virkeänä aamulla. Veikkaan, että lääkkeillä on ollut vaikutusta näiden rutiinien lisäksi.

Ihan mahtavaa, että olet saanut sen asianmukaisen hoidon siihen. Kun uni vaan on niin tärkeää, niin tosi hyvä, että olet saanut siihen apua.

Haluan vielä mainita sen, että on tosi yleistä, että kun on PMDD, niin on ADHD tai toisinpäin. Jos jompikumpi oireita kokee itsellään olevan, niin suosittelen siihen, että jos on vaikka todettu ADHD, niin voi olla hyvä miettiä, että voiko ne oireet myös viitata siihen PMDD-seen, koska ne välillä on vaikea erottaa, että kummasta on kyse. Ne oireet menevät tosi limittäin.

Okei, tosi hyvä tietää. ADHDsta on itse asiassa tullut myös jaksotoivepyyntöjä, mutta kun ei ole omakohtaista kokemusta, niin tarviin siihen jonkun mun kanssa juttelemaan, mutta joo, tosi mielenkiintoista. No hei, sä kerroit, että sä käytät ADHD-lääkitystä, ja puhuttiin vähän aikaisemmin siitä, että sä oot kokeillut siihen BMDD-seen erilaisia lääkityksiä, niin miten sä näet sen lääkityksen roolin yleisesti näihin tiloihin? Että onks niillä paikkansa osana kokonaisuutta?

En ole mitenkään lääkevastainen itse. Koen omalla kohdalla ainakin sen niin, että ajattelisin, että se olisi ensiapu, että otan lääkkeellisen hoidon, jotta pystyn alkaa tekemään muutoksia omassa elämäntavoissa ja muissa. Ymmärtäisin sen, että lääkkeet hoitaa vain oireita. mutta se, mitä itse teen, vaikuttaa niihin syihin. Sillä on isompi merkitys, mitä teen, mitä syön ja millaisia asioita siihen arkeeni kuuluu. Ei pelkästään nojautuisi lääkkeelliseen hoitoon. Tuossa on se, että ajatellaan, että oireet lähtevät ovulaation aikaan. Periaatteessa, kun ovulaatio saa aikaan ne hormonivaihtelut, niin hormonaaliset valmistajat ajaa sitä ajatusta takaa, että vältetään se ovulaatio. Eli yritetään saada tilaaikaan, ettei ovuloisi, jolloin ei tulisi hormonivaihteluita. Kun itsellä on se kokemus, että kun on ollut se tila, että en ole ovuloinut, niin oireet ovat olleet koko kuukauden mittaisiin, niin minulla ei ainakaan tuo ajatus toiminut. Esimerkiksi vaikka minulla on nyt se kierrukka, niin edelleen ovuloin normaalisti, että se ei ole vaikuttanut siihen itselläni, sen takia sen kanssa olen pystynyt kiellämään.

Joo, tosi mielenkiintoista ja tärkeä pohdinta. Tää on ollut ihan supermielenkiintoista oppia enemmän PMDDstä, Sanna. Kiitos, kun sä oot ollut vieraana. Mitä sä sanoisit naiselle, joka tällä hetkellä kamppailee PMDDn kanssa, ja välttämättä ei ole saanut vielä diagnoosiaa, mutta vahvasti resonoi se, mitä ollaan puhuttu tänään, ja kokee ehkä olonsa vähän epätoivoiseksi ja miettii, että mitä tehdä, niin mikä olisi sun viesti hänelle?

No ehkä semmonen iso viesti, mitä mä haluisin ja mitä mä olisin halunnut silloin ite kuulla, olisi se, että ne negatiiviset ajatukset tai ne tunteet, jotka on silloin, kun niitä oireet on päällä, niin ne ei ole sama asia kuin sinä tai että ne ei kerro susta ylipäätään ihmisenä mitään. Että se PMDD on oikeasti tieteellisesti todistettu sillä, että se on olemassa ja sitä ei saa pois sillä, että sen asian kieltää. tai että sitä asiaa ei kohtaa. On tärkeää juuri se asian hyväksyminen. Sitten myös se, että kyse ei ole siis PMS-oireista. Se on hyvä myös pitää mielessä, että ehkä yhteiskuntakin välillä vähän lakasee vammaton alle, että noin nyt on noita PMS-oireita. Kyse ei ole siitä ja on paljon asioita, joita voi itse tehdä, jotta voisi paremmin. Yksi tärkeä asia, mikä on omalla kohdallaan ottanut on se, että olen kertonut tosiaan voimasti lähipiirille. mun oireista ja miten ne näkyy, ja on luonut sen kautta myös niitä rajoja. Ja yrittänyt oppia siihen, että mä pyydän myös apua ja kerron avoimesti, että mitä mä toivon muilta, etenkin just silloin UTE-alivaiheessa.

Vinkkejä ja näkemyksiä. Kiitos, Sanna, ihan super paljon, että olit tänään vieraana ja oot avannut avoimesti sun kokemuksia, ja mä oon ihan varma, että kuulija on saanut tästä tosi paljon irti. HYH-ssa me sukelletaan syvälle kaikkiin näihin teemoihin, mistä me ollaan tänään puhuttu. Jos sä oot kiinnostanut Hilja Hormonsista, niin shownoteista sä löydät linkin, mistä sä pääset lukemaan lisää. Ja Sanna, jos kuulija haluaa esittää sulle kysymyksiä, niin mitä kautta sut saa kiinni?

No mä oon nyt tässä just avannut Instagram-tilin, jossa mä haluisin päästä jakamaan just vähän niinku vertaistuellisesti asiasta enemmän ja tota sieltä voi laittaa sit viestiä mulle ja sinne mielellään voi myös käydä kommentoimassa omia kokemuksia, jos diagnoosi on tai jos se on oireita, niin Tili löytyy nimellä bmddmood, eli bmddmood Instagramista.

Kiitos paljon. Mä linkkaan sen vielä show noteen, niin sä pääset ottamaan Sannan tilin seurantaan ja käy laittamassa viestiä, jos sulla heräsi tästä jotain, mistä haluat jatkaa keskustelua Sannan kanssa. Kiitos vielä tosi paljon, Sanna. Pysykää myös kuulolla. Meillä on nimittäin Sannan kanssa suunnitteilla, että me tullaan luomaan tämän teeman ympärille. jotain teille.

Jes, kiitos paljon Sonja.

Toivottavasti sä sait tästä jaksosta paljon irti. Olisi ihanaa kuulla palautetta, joten tuu laittamaan joko Sannalle tai mulle Instaan yksityisviestiä. Ja hei, tuu huomiseen koulutukseen tai jos sä kuuntelet tätä jaksoa myöhemmin, niin sä löydät linkin Shownotista, josta sä pääset katsomaan koulutuksen tallenteen. Eli käy ilmoittautumassa Shownotin linkin kautta. Hei, ennen kuin lähdet, minulla olisi sulle pieni, mutta tärkeä pyyntö. Minulle merkkaisi ihan älyttömän paljon, jos käyt arvostelemassa tämän podcastin. Se auttaa minua jatkamaan tuottamista ja panostamaan siihen ja saamaan myös huippuvieraita. Kiitoksena arvostelusta lähetän sinulle minun mikroravintojen hormonitasapainoon oppaan. Sen avulla ymmärrät, millaisia mikroravintoaineita keho tarvitsee ja mistä lähteistä niitä saa. Arvostele siis tämä podcast Spotifyssa tai Podimossa, eli Spotifyssa mene podin sivulle ja klikkaa kolmesta pisteestä ja sieltä arvostele podcast. Podimossa laita peukku ylös. Nappaa sitten screenshot ja laita se mulle shownotesta löytyvän linkin kautta. Tähän menee noin minuutti ja mä lähetän muutaman minuutin kuluessa sulle sähköpostin, josta sä löydät ton oppaan. Kiitos ihan super paljon! Se, että sä kuuntelet ja vielä arvostelet podcastin, merkkaa mulle todella paljon. Kuullaan taas! Kiitos kun katsoit!