75. Sisäinen turva ja hermoston voima – kuinka kehotietoisuus tukee hormonitasapainoa

Tervetuloa podcastiin, mun lempityypit. Ihanaa, kun sä oot täällä. Mä haluun, että sä tiedät, että vaikka me ei välttämättä tunneta henkilökohtaisesti, niin te kuulijat ootte mulle ihan supertärkeitä. Mä oon niin kiitollinen siitä, että mä saan olla jollain tavalla, joko pienellä tai suuremmalla tavalla mukana sun elämässä, sun matkalla, sun arjessa. Ja mä ajattelen, että me ollaan online-bestiksiä. Mutta hei, tänään mulla on vieras, jonka kanssa me sukelletaan teemaan, joka on hormoniterveyden kannalta aivan kriittisen tärkeässä asemassa. Ja musta tuntuukin, että mä puhun tästä teemasta lähes joka Podi-jaksossa. Mutta mä oon jo pitkään halunnut käydä tän keskustelun Hanna Toivakan kanssa ja kuulla, että miten hän lähestyy hermostaan ja erityisesti kuulla lisää sisäisestä turvasta. Hermostohan on laajasti käsitelty myös WHOssa ja me pureudutaan siihen eri näkökulmista ja eri harjoituksin ja kahden viikon ajan pureudutaan tosi syvälle. Mutta mä tiesin, että Hannalla on oma viitekehys hermostoon, hänellä on tosi laaja ymmärrys hermostoon liittyvistä asioista. Ja mä sain itsekin tosi paljon tästä keskustelusta, mun mielestä oli aivan supermielenkiintoista uppoutua tähän teemaan, ja mä oon varma, että sä tuut myös saamaan tästä paljon irti. Hanna Toivakka on somaattinen valmentaja, ja hän on tehnyt jo vuosia töitä hyvinvoinnin parissa, erityisesti just hermostoon parissa, ja hyvin kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnin parissa, sekä yritysten että yksilöasiakkaiden parissa. Ja hän on myös mun entinen yhtiökumppani, eli me ollaan yhdessä perustettu sellainen yritys kuin Virta Wellbeing Oy, tossa siitä on jo kahdeksan vuotta aikaa muistaakseni, ja sitä me yhdessä pyöritettiin sen seitsemän vuotta, kunnes sitten vuosi sitten lokakuussa päätettiin sulkea tämä yritystoiminta, koska me oltiin molemmat kasvettu siinä kohtaa eri suuntiin. Ja tehtiin se päätös, että Virta Wellbeingin aika oli tullut. Mutta saatiin tosiaan seitsemän vuoden ajan tehdä yhdessä hommia kehittää yritystä. Meillä on ollut myös oma yhteinen podcast, Go with the Virta-podi. Mä laitan linkin tohon show noteseihin. Ja me tosiaan siis tarjottiin tämmöisiä hyvinvointipalveluita yrityksille. Eli D2B-kentällä toimittiin. Nykyään me ollaan Hannan kanssa lainausmerkeissä vain ystäviä, yrittäjäkollegoita ja me tullaan tässä jakson aikana myös vähän pureutumaan meidän yhteiseen tarinaan. Ja hei, mä haluun vielä tässä välissä sanoa, että käy lataamassa neljän askeleen opas hedelmällisyyden vahvistamiseen. Eli jos hormoneiden tervehdyttäminen on sulle ajankohtaista, niin sä tuut hyötymään tästä oppaasta. Sä saat siitä konkreettisia askeleita, joita alkaa implementoimaan sun arkeen jo tänään. Oli kyseessä se, että sä haluat nimenomaan vahvistaa sun hedelmällisyyttä tai muuten vaan tukea optimoida sun kiertoa ja sulattaa epämääräisiä hormonallisia oireita. Eli käy lataamassa tämä opas shownotin linkin kautta. Noniin, nyt jakson pariin. Tässä bodissa me syvennetään kokonaisvaltaisen terveyden teemoihin, erityisesti naisen hormoniterveyteen. Sä kuuntelet Applable-bodia, mun nimi on Sonja Hannus. Mulla ei ollut vuosiin kiertoa hormonallisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja mulle puhkes vaikea akne. Pelkäsin, että en voisi ikinä tulla raskaaksi ja toteuttaa hartointaunelmaani omasta perheestä ja olla kokonaisvaltaisesti terve. Kun lopulta sain menkat takaisin, ne oli epäsäännölliset, välillä tosi lyhyt kiertö, välillä tosi pitkä, ja kärsin BMS-oireista, kuten pahasta reaktiivisuudesta, ahdistuksesta ja vatsakivoista. Lopulta turhauduin, ettei länsimainen lääketiede pystynyt auttamaan ja syvennyin kokonaisvaltaisten hoitomuotojen maailmaan. Löysin itämaisen viisauden ja opin kuuntelemaan kehoni, mieleni ja sieluni yksilöllisiä tarpeita. Sain lopulta säännöllisen ja täysin oireettoman 28 päivän kierron, löysin elämäni rakkauden ja vihdoin terveen parisuhteen nopeasti hormonieni tasoittumisen jälkeen ja tulin helposti raskaaksi. Haluan auttaa jokaista, joka haluaa terveen kehon, mielen ja sielun ja elää oman näköistä elämää. Ihanaa, kun sä oot täällä. Tervetuloa Uplevel-podcastiin, Hanna. Mä en tiedä, miten mulla meni näin kauan pyytää sut bodivieraaks, mutta mähän itse asiassa aloin vasta tekemään näitä vierasjaksoja ihan muutama jakso sitten, mutta meillä on sun kanssa pitkä yhteinen historia entisinä yhtiökumppaneina, ystävinä, yrittäjäkollegoina. Ja Hanna oli itse asiassa se, joka kannusti mua ryhtymään Tuumasta toimeen reilu vuosi sitten, kun HYH-valmennus oli mulla vielä ajatuksen tasolla. Eli kiitos siitä ja tosiaan tervetuloa Podiin, Hanna.

Oi, kiitos paljon. Joo, aivan ihana olla täällä. Me ollaan tosiaan jonkun verran tehty podcasteja yhdessä, mutta kiva päästä tämmöiseen vähän erilaiseen rooliin tänään.

Niinpä. Joo, me ollaan tosiaan Hanna kanssa tehty pitkään töitä yhdessä ja meillä on oma podcastikin. Voin linkata sen tonne show noteseihin, jos joku on kiinnostunut kuulemaan vanhoja jaksoja. Ja tosiaan viime vuosina me ollaan molemmat intohimoisesti opiskeltu kokonaisvaltoisen terveyden teemoja, mutta jossain kohtaa sä aloit kiinnostumaan tosi vahvasti hermostoon liittyvistä teemoista. Mä sukelsin hormoniterveyden pariin ja toki nää monella tapaa niin kun overlappaa ja tähän mennessä me oltiin molemmat jo kuljettu myös meidän omaa matkaa. Sulla on kilpirausevajaa toiminnan kanssa taustaa ja semmonen ihana paranemis tai tervehtymis Tarina, mikä olisi itse asiassa ihan oma jakson aihe, mutta ehkä toinen kerta. Ja mä olin kulkenut pitkän matkan akneen tervehdyttämisen kanssa ja tosiaan mun kierron tervehdyttämisen kanssa edelleen noihin aikoihin. Mutta tänään mä haluan keskittyä sun kanssa nimenomaan siihen hermostoon ja sisäisen turvan teemoihin. Ja mä haluisinkin kuulla vielä sulta, että mikä vei sut opiskelemaan syvemmin näitä hermostoasioita, Sähän tosiaan kouluttauduit noihin aikoihin myös, kun siis tehtiin yhdessä hommia, niin mindfulness-ohjaajaksi ja opiskelemaan näitä sisäisen turvan teemoja. Kerro vähän sun omaa tarinaa näiden teemojen takaa. Joo.

Mua just rupesi naurattaa, koska tota just varmaan silloin 2022, kun mä innostuin tästä hermostosta, niin sä oot varmaan ollut yksi näistä uhreista. kenelle olen jauhannut tästä hermostosta jatkuvasti ja ollut siitä ihan superinnostunut silloin ja varmaan tuonut jokaisen keskustelun hermostoon. Jotenkin pahottelut siitä, mutta kuitenkin se oli semmoinen...

Anteeksi, mä keskeytän, mutta mä puhun joka vuoden jaksossa Hervostosta, ja siltäkin on just niin ihanaa puhua siitä tänään, ja jotenkin mä ylipäätään kaipaan noita meidän lounaita ja keskusteluita, kun oli niin ihana jakaa kaikesta, mitä kukin oppii tahoillaan.

Todellakin. Ihanaa, että olit avoin niille jutuille ja olet itsekin ollut kiinnostunut niistä. Sehän on aina paljon kiinnostavampaa ja monipuolisempaa sukeltaa niihin aiheisiin. Tosiaan varmasti tämä oma matka ja kiinnostus hermostoon ja sisäiseen turvaan on ollut koko elämän mittainen matka, mutta ehdottomasti se syventyminen siihen sisäiseen turvaan ja hermostoon tapahtui just tuolla vuonna 2022. Ja ehkä mä kelaan vielä vähän taaksepäin sen verran, että vuonna 2016 mä tosiaan sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ja mulla oli sen verran hyvä tuuri siinä, että mä pääsin heti alusta asti semmoisten auttajien luokse, ketkä pystyivät antaa mulle tosi semmosia kokonaisvaltaisia eheytymisen työkaluja ja erilaisia just vaikka ravintoonkin liittyviä ohjeita sillä tavalla, että mun ei ikin tarvinnut aloittaa sitä lääkitystä. Ja yksi niistä merkityksellisimmistä eheytymisen keinoista oli tämmönen kehollinen hoito, missä säkin oot käynyt. Ja tosiaan sitä kautta, kun mä rupesin käymään näissä kehollisissa hoidoissa purkamaan siellä mun hermostossa ollutta stressitilaa ja selviytymisen tilaa, joka oli varmasti ollut siellä vuosikymmeniä, ja sitä kautta myös semmoista tunne taakkaa, mikä oli ollut mun systeemissä tosi pitkään, niin mulla alkoi semmonen todellinen eheytyminen ihan fyysisellä ja henkisellä tasolla, ja sitten se kilpirauhasen vajaa toimintakin parantui, ja toki siinä oli muitakin asioita paljon, ruokajuttuja, ylipäätään elämäntapoja, jooga oli tosi isossa osassa siinä mun eheytymisessä, mut pääosassa oli se mun hermoston stressitilan purkaminen. Mut mä en silloin vielä ymmärtänyt sitä. Vaikka mä kävin niissä hoidoissa ja mä aloin parantumaan, niin mä en tajunnut, mitä musta tapahtuu. Mä vaan ymmärsin, että okei, että mä paranen selkeästi. ja rupesin voimaan paremmin. Mutta sitten tämä seuraava kohta, kun sitten tosiaan vuonna 2022 mä olin kaupungissa, meidän yhteisössä rakkauskaupungissa, ja siellä sitten sairastuin ekaa kertaa koronaan. Nämä koronan oireet oli mulla tosi hevit. Ne oli niin henkisiä kuin fyysisiä ja tosi ahdistavia. Sitten tietenkin se, että olin niin kaukana kotona, lisäsi turvattomuuden kokemusta. Siellä olin pakko lähteä hakemaan paikallisilta auttajilta ja hyvinvoinnin osaajilta tukea. Sitten menin sairauden loppuvaiheessa akupunktioon. Satuin päätyä huikealle akupunktionaiselle, joka piirsi minulle taululle tavallaan kuvaa mun hermostosta ja siitä, että miksi just mä olin sairastunut siihen koronaan niin hevisti. Ja se just avasi sen, että koska mulla on tietynlaista taustaa ja sitä selviytymisen tilaa ja stressiä on jo ollut siellä mun hermostossa, niin sen takia ne mun oireet oli vahvemmat. Ja tää oli itelle semmonen iso iso jotenkin ahaa, elämys ja lamppu sytty päässä, jonka jälkeen mä rupesin tutkimaan ja opiskelemaan hermostoa ihan uudella tasolla. Ja myös sitten tämän jälkeen, kun oli ollut tämä korona ja mä palasin kotiin, niin tuli sitten myös tämmöinen ehkä vähän lievempi uupuminen, mutta kuitenkin semmoinen ihan kunnon pysähdys sitten siihen. Sekin sitten pakotti yhä syvemmin sitten tutustumaan siihen hermostoon. rupesin löytämään erilaisia työkaluja hermoston säätelyyn ja tosi systemaattisesti sitten tein sitä hermoston säätelyyn ja rupesin huomaamaan, että mikä vaikutus sillä oli siihen mun olotilaan, että se olisi varmasti kestänyt pidempään se uupuminen, jos mä en ois oikeesti sitten ruvennut syventyä siihen hermostoon. Kävin myös silloin näissä kehollisissa hoidoissa systemaattisesti, huomasin niiden vaikutuksen. Rupesin itse opiskelemaan näitä kehollisia hoitoja ja myös sitten lopulta rupesin tarjoamaan niitä. Paljon tähän on matkan varrelle mahtunut kaikenlaista liittyen sisäiseen turvaan ja sen ymmärtämiseen. Toki hermosto on tosi iso osa sitä, mutta siihen liittyy myös tunnetyöskentely, tunnetaakan purkaminen kehosta, mitä me kannetaan meidän mukana, ja sitä kautta myös sen turvan luominen. niille kaikille tunteille, mitä me kohdataan meidän elämässä ja se, että me ollaan läsnä olevana siellä meidän kehossa, jotta me voidaan ylipäätään tiedostaa, mitä meissä tapahtuu, niin tämä on ollut semmoinen syventyvä matka itsellä ja edelleenkin syvenee ja on niin kuin suuri intohimo ja semmonen, mistä voi ammentaa koko ajan enemmän ja enemmän.

Okei, wow, ihan supermielenkiintoista. Mä en ollut ihan niinku tiennyt kaikista näistä yksityiskohdista, vaikka mä muistan sen koronan. Silloin, kun sä olit Cap-kaupungissa, mä en ollut sillä kerralla mukana, niin mä en jotenkin tiedostanut, että se oli noin, herätti noin suuren prosessin tavallaan siitä. Ja mua jotenkin tosi paljon kiinnosti se, kun sä sanoit, että sä koit siellä semmosia turvattomuuden tunteita ihan uudella tasolla. Niin voisitko vielä kuvata sitä, että miltä se tuntui, kun yhtäkkiä tunsi olonsa tosi turvattomaksi? Ja ehkä kun mä uskon, että tosi moni voi samaistua joiltain osin sun tarinaan, niin tavallaan millaisista merkeistä voi tunnistaa, että se oma hermosto on ehkä alttiimpi tämmöiselle herkistymiselle tai erilaisten Niin, jotenkin tavallaan, en mä tiedä miten se sanoisi, keskimäärästä herkempi reagoimaan erilaisiin asioihin ja ärsykkeisiin.

Joo, no siis se turvattomuus, mitä mä tunsin silloin, niin se oli oikeastaan semmoista puhdasta hätää, et oli ihan niinku semmosessa paniikin omasessa tilassa hetkittäin, aika semmoinen epätodellinenkin olo, aika dissocioitunut. Ja mä oon tosiaan nuoruudessa myös kärsinyt paniikkikohtauksista, mitkä on myöskin parantuneet vuosien varrelle, kun on sitten tiedostamattaan vaikka Joogan ja näiden kehollisten hoitojen kautta työstänyt sitä omaa hermostoa, mutta että just siellä kun oli reissussa kaukana tavallaan siitä fyysisestä turvasta, minkä kuitenkin omassa kodissa ja niissä läheisissä ihmisissä on, niin se nosti pintaan ihan siis semmoista hätää ja kuoleman pelkoa. Ja tavallaan just jollekin ihmiselle, kenellä ei ole vaikka siellä hermostossa pohjalla sellaista selviytymistilaa, mikä itsellä on ollut, ne asiat ei olisi välttämättä tuntunut niin isoilta. Se oli itselle sellainen ymmärrys siitä, että wow, mä oon itse asiassa suurimman osan elämästäni varmasti vaan tavallaan pärjännyt ja oppinut tapoja olla sen oman selviytymistilan kanssa, mutta se on kuitenkin vaikuttanut tosi monipuolisesti mun olemiseen ja elämiseen. Sitten vasta tuommoisessa hetkessä, kun mä koen oikeasti isoa turvattomuutta siellä hermostossa ja ylipäätään siinä mun todellisuudessa, niin se sitten tavallaan nousee pintaan. Se on ehkä vaikea sanoa, että miten muut, jotka ovat herkempiä ja kokevat asioita herkemmin, niin mitkä ne merkit ovat, koska meistä niin monet ovat oppineet pärjäämään niiden kanssa tiedostamatta, että niitä edes on tai että siellä on sitä selviytymistilaa. Voidaan mennä myöhemmin hermoston selviytymisreaktioihin. Miten ne normaalissa arjessa yleensä näyttäytyvät.

Mennään kohta siihen, että millaisia... Mua kiinnostaa seuraavaksi kuulla siitä, millaisia työkaluja sä löysit. Millä sä aloit luomaan sisäisen turvan tilaa. Pureudutaan siihen ihan pian. Mutta ensin haluaisin ihan vähän vielä puhua siitä, että uskon, että tämän podcastin kuuntelijat tietävät, että hermosto on hormonitoiminnan kannalta äärimmäisen tärkeässä roolissa. Itse asiassa sanon usein, että hermosto on hormonien ylin sääteliä, ja hermosto on se, joka lähettää signaalin muun muassa munasarjoille siitä, että meidän kierto voi käynnistyä. miten meidän hormonit toimivat. Halusin vain tuoda tämän linkin, koska moni kuuntelija on täällä sen takia, että haluaa tervehdyttää omaa hormonitoimintaa, tukea kehoaan naisena kokonaisvaltaisesti. Hermosto on äärimmäisen tärkeässä roolissa ja juuri tämä sisäinen turva, mihin tullaan menemään. Onko sinulla, Hanna, tähän jotain lisättävää? Miten kuvailisit hermoston ja hormonien välistä yhteyttä tai ylipäätään hermoston roolia naisen terveydessä?

Joo, ja siis juuri näin sehän on tosi isossa roolissa. Ja ehkä alkuun mä haluun mainita, että naisen hermostohan toimii itse asiassa eri tavalla kuin miehen. Ja valitettavasti suurin osa tutkimuksista, jotka on tehty hermostosta ylipäätään ja hermoston toiminnasta, niin on tehty miesten hermostoihin pohjautuen. Ja esimerkiksi just sykkeen vaihtelu, on naisilla erilainen eri kierron vaiheissa, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lutealivaiheessa ja vuodon aikaan niin meillä on paljon vähemmän resilienssiä ja stressiä kohtaan, joten tämä jo itsessään kertoo siitä, että meidän naisten tarpeet on erilaiset kuin miehillä ja valitettavasti myös erilaiset kuin mihin tämä yhteiskunnan tuki riittää tällä hetkellä. Ja ylipäätään tietenkin meillä kaikilla ihmisillä on erilaiset hermostot, eli jokaisella on uniikki hermosto. Mutta jos puhutaan just naisista, niin meidän hermoston toiminta on vähän erilainen kuin mitä ehkä nykyinen vaikka stressin hallintaan liittyvä ohjeistus riittää. Mutta tosiaan hermosto ja koko hormonijärjestelmä toimivat tosi tiivissä yhteistyössä. Niitä yhdistää erityisesti aivojen hypotalamus, joka vastaanottaa tietoa hermoston kautta, esimerkiksi stressistä, unesta ja meidän tunteista. Se ohjaa sitä eteenpäin meidän aivolisäkkeelle, joka puolestaan säätelee meidän hormonien eritystä. En mene sen enempää näihin yksityiskohtiin, mutta että suuri vaikutus on. Ja sitten tietenkin just kun on stressiä ja meillä on niitä tunne-elämän muutoksia, niin ne vaikuttaa sitten suoraan siihen meidän kuukautiskiertoon. on tärkeää olla tietoinen ehdottomasti. Kyllä.

Silloin mennään varmasti tähänkin kohta tarkemmin, mutta silloin kun hermosto on ylikuormitustilassa, silloin keho priorisoi selviytymistä, eli elossa pysymistä, ja priorisoi niiden hormonien tuotantoa. Sitten kun meidän keho kokee olonsa uhatuksi, eli esimerkiksi tilanteessa, kun kuvailit vahvaa turvattomuuden tunnetta, silloin hyvin todennäköisesti keho ei yhtä lailla priorisoi sitä, kierron kannalta niiden hormonien erityistä. Toki tämä on tosi yksilöllistä, että kaikilla se kierto ei kärsi niin herkästi, mutta omassa työssäni näen tosi paljon sitä, miten se hermoston kuormitustila tai just se sisäisen turvattomuuden tunne on itse asiassa semmoinen puuttuva palanen sen kierron tervehdyttämisen taustalla. Ja sen takia just halusin vähän puhua tästä yhteydestä. Mutta mennäänkö seuraavaksi siihen sisäiseen turvaan. Eli sinä olet tosiaan viime vuosina puhunut tosi paljon just tästä sisäisestä turvasta ja tosiaan lähtien tuosta Kafkaupungin kokemuksesta. Niin kerro, että mitä sisäinen turva oikeastaan on. Ja joo, minä haluan kuulla tästä kaiken.

Tämä onkin lempiaihe tosiaan. Ihana päästä sukeltamaan tähän. Mä ensisijaisesti sanoisin, että se sisäinen turva ei ole mielessä tapahtuva päätös. vaan ensisijaisesti just kehollinen kokemus eli meidän hermoston selviytymisreaktioiden eli taistele, pakene, jähmety ja miellytä. Tehtävä on pitää meidät elossa ja turvassa. Jos ollaan esimerkiksi koettu traumaa tai hermosto on kroonisessa stressitilassa, mikä on tosiaan nykyään hyvin yleistä, niin hermoston asetukset ovat jääneet liian suojeleviin asetuksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että hermosto keskittyy selviytymiseen, ja niihin mahdollisiin uhkiin. Vaikka niitä uhkia ei edes oikeasti oliskaan, eli niihin sellaisiin näennäisiin uhkiin, niin tällöin se meidän mieli myös toimii enemmän pelon kautta. Eli meidän on tosi vaikea mielellä olla selkeitä tai luottaa, että asiat toimii, tai ylipäätään saada asioita ratkaistua niin, että me koettaisiin sitä turvaa, jos meidän kehossa on se selviytymisen tila. Eli usein me saatetaan just huomata, kun meillä on stressiä, että me ollaan semmoisessa yliajattelun ja analyysin pyörteessä, ja me koitetaan löytää sitä ratkaisua, joka rauhoittaisi sen meidän pelkäämän tai stressaavan tilan. Mutta tämmöisessä hetkissä se ratkaisu ei löydy meidän mielestä, vaan meidän pitää kääntyä sinne kehoon ja sinne hermostoon. Eli silloin, jos me keskitytään ensisijaisesti just tämän selviytymisen tilan säätelyyn hermoston kautta, ja myöskin kehoyhteyden vahvistamisen kautta, niin me luodaan automaattisesti tilaa turvankokemukselle. Ja sitten, kun me ollaan keskitytty siihen hermoston tilan säätelyyn ja sen kehollisen turvan luomiseen, niin se tulee sitten näyttäytymään suoraan myös siellä meidän mielentasolla, eli meidän mieli rauhoittuu ja meillä ei ole semmoista pakonomasta tarvetta esimerkiksi löytää jotain ratkaisua johonkin, niin tälleen mä kuvailisin sisäistä turvaa yksinkertaisuudessaan. Kerron myöhemmin mieluusti lisää siitä, että miten me voidaan sitä lähteä vahvistamaan.

Joo, supermielenkiintoista. Mulle tuli mieleen tuossa, kun sä puhuit siitä yliajattelusta ja pyörii helposti mieli semmosessa analyysissä ja koittaa löytää ratkaisua, niin päteeks tää myös semmoseen tilanteeseen, kun mä huomaan, että tosi usein ite kun tekee sitä työpäivää läppärin ääressä ja sitten yrittää keksiä ratkaisua johonkin asiaan, joka tuntuu tosi vaikealta ja ehkä sydän vähän hakkaa tai on vähän semmonen pieni stressitila päällä ja sitten kun pääsee irti siitä läppärin ääreltä, lähtee kävelylle, mulla on heti onnekkaasti metsää tässä, niin tosi usein se ratkaisu tulee vähän niinku automaattisesti sit kun mä oon siellä metsässä. Niin päteeks tää tämmöseen niinku tilanteeseen vai onks tässä sun mielestä kyse ihan eri asiasta?

Ei kyllä mä sanoisi, että toi on täysin se sama juttu. Että tavallaan semmoinen tietty ajatustyö myös pitää meidän sympaattisen hermoston aktiivisena. Ja silloin me just mennään siihen tilaan, missä meidän tavallaan pitää löytää, meillä on pakko löytää se ratkaisu tässä hetkessä. Että siinä tulee vähän semmoinen jotenkin tarve puskea ja pakottaa. Niin se on silloin yleensä merkki siitä, että se sympaattinen hermosto on aktiivinen. niin silloin olisi tosi tärkeää ottaa tauko ja antaa hermoston tasaantua. Yleensä silloin, kun päästään enemmän turvantilaan, meidän mieli toimii myös selkeämmin.

Supermielenkiintoista. En ole jotenkin osannut yhdistää sitä tuohon, että kun lähdet ulos ja aktivoit parasymbaattisen hermoston, just automaattisesti tuntuu, että usein ne ratkaisut, mitä olet hakenut aikaisemmin, ilmaantuvatkin. Se on jotenkin niin tihollisella tasolla tapahtuva prosessi näköjään, eikä vaan siellä mielentasolla, mitä helposti voisi kuvitella. Jep.

Ja ihan superhyvä esimerkki, mitä käytit.

Joo. No mitkä sitten on sisäisen turvan sellaisia tunnusmerkkejä kehon ja mielentasolla?

Ehkä mä aloitan vähän siitä, että mä jaan sitä, että mikä mä koen, että missä se sisäinen turva koostuu, koska sitten myös sitä kautta on helpompi ehkä kartoittaa sitä sisäisen turvan kokonaisuutta, mutta ehdottomasti se kehoyhteys ja se kehotietoisuus on kaiken pohja. että meillä on ensinnäkin kyky ymmärtää, mitä meidän kehossa tapahtuu, ottaa niitä kehon viestejä vastaan ja myös olla niiden kanssa, että me ei pelästytä niitä tai jotenkin koiteta työntää niitä piiloon, vaan nähdään ne kehon viestit just nimenomaan viesteinä jostain, mihin pitää ehkä reagoida. Ja sit toki just se hermosto on tosi iso osa, eli mikä tulee myös sen kehoyhteyden ja kehotietoisuuden kautta, että kun me ruvetaan ymmärtää meidän omaa hermostoa, joka on nimenomaan kaikilla uniikki, niin kun me tutustutaan siihen meidän hermostoon ja sen reaktioihin, niin me pystytään sitten lähteä myös reagoimaan niihin ja säätelemään sitä omaa hermostoa ja kunnioittamaan sitä omaa hermostoa. Ja sitten tosi iso osa, mikä linkittyy vahvasti myös siihen omaan hermostoon, on yhteys oman sisäisen lapsen kanssa. Koska yleensä se osa meistä, joka kokee pelkoa tai triggeröityy, niin se on nimenomaan se nuorempi osa meistä, joka kokee sitä pelkoa ja hätää. Ja myös se, miten meidän hermosto on rakentunut, niin on tapahtunut. siellä meidän lapsuudessa jo. Tämä on kaikki tosi yhteydessä. Jos me ollaan koettu jotain traumaa siellä lapsuudessa, niin tässä hetkessä joku asia, mikä just meidän hermostolle tuntuu pelottavalta, tuntuu uhkaavalta, niin saa sitten meissä sen kehollisen reaktion aikaan. On tosi tärkeää ymmärtää, että Tämä on kokonaisuus ja se, että me ollaan yhteydessä myös näihin osiin itsestämme, niin on osa sitä turvalluomista. Ja sitten kun me päästään yhteyteen siihen sisäiseen lapseen, niin me päästään myös yhteyteen meidän tunteiden kanssa. ja myös ehkä valitettavasti niiden aika haastavien, tai en tiedä valitettavasti, mutta kuitenkin haastavien tunteiden kanssa, mihin sitten liittyy just paljolti tämmönen hyväksyvä tietoinen läsnäolo. Ja ehkä mä määrittelisin myös sisäistä turvaa niin, että se, että meillä on sisäinen turva, ei tarkoita mitään jatkuvaa sisäisen rauhan kokemusta tai sitä, että me ei enää tunnettaisi niitä vaikeita tunteita, vaan se tarkoittaa sitä, että me lähdetään kasvattaa sitä kapasiteettia kohdata ihan kaikki tunteet ja myöskin ne tunteet, mitä meillä ei ole ollut kapasiteettia tai kykyä kohdata siellä meidän lapsuudessa. Tämä on iso kokonaisuus ja siihen liittyy paljon tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn myös itsemyötätunnon kasvattamista ja sitä, että me myös lähdemme luomaan. Myös rajoja, jotka ovat tietenkin osa turvankokemusta. Meillä on kykenevyyttä lähteä luomaan rajoja, jotka ovat meille suojelevia. Rajathan ovat usein myös yhteydessä tunteisiin sitä kautta, että vaikka vihantunne on tosi tärkeä tunne siitä, että se kertoo meille, kun joku asia on ylittänyt meidän rajat. Itse asiassa kohtaan paljon naisia, kun teen somaattista valmennusta, jotka eivät ole yhteydessä heidän vihantunteeseen. Ne eivät ole tunteneet vihaa pitkään aikaan. Usein naiset ovat sellaisia, jotka ei osaa asettaa rajoja. Tämä on iso kokonaisuus. Kun lähdemme yhdistyä itseemme syvemmällä tasolla, sisäinen turva lähtee vahvistumaan. Se vaatii sitä, että olemme läsnä itsellemme ja kehollemme ensisijaisesti. ruvetaan luomaan sitä kapasiteettia ja säätelemään sitä hermostoa.

Joo, vitsi, on tosi laaja kokonaisuus ja tässä on niin monta eri osa-aluetta, mihin voisi mennä syvemmin, mutta haluan vielä tarttua tuohon sisäiseen lapseen, kun tosiaan se on niin tärkeä osa sitä ja ei sitä sanota tai on tutkittu, että 0-7-vuotiaana ne imetään suurin osa niistä ohjelmoinneista, jotka edelleen vähän niin kuin pyörii tuolla taustalla meidän aivoissa ja ohjailee meidän uskomuksia ja sitä kautta meidän käytöstä ja sitä kautta luoda sitä omaa todellisuutta. Tämä on ainakin se, miten minä ymmärrän, kerro, miten sinä ajattelet tämän. Mutta niin, että ne ohjailee edelleen tosi paljon sitä meidän kokemusta tänä päivänä ja itse olen myös tosi paljon tehnyt sen oman sisäisen lapsen kanssa töitä ja kohdannut niitä kokemuksia ja tunteita, mitä ei ehkä silloin kohdannut ja päässyt yhteyteen sen sisäisen lapsen kanssa. Ja toisaalta mä koen, että se on semmonen ikuinen prosessi ja siihen voisi, niinku sitä voi aina vähän niinku kuoria lisää sitä sipulia. Mulle tässä semmonen kirjoittaminen on ollut tosi tärkeä työkalu, sit myös semmosten ohjattujen hypnoosien tekeminen, mutta Millä tavalla olet työskennellyt sisäisen lapsen tai asiakkaiden kanssa? Millä tavoin haette yhteyttä ja kohtaatte niitä kokemuksia?

Ihan asti sanottu. Todellakin se on äärimmäisen iso osa oikeastaan ihan kaikkea. Jos haluamme lähteä kohti unelmiamme tai laajentua, Mä jotenkin uskon siihen, että meidän pitää tehdä se yhdessä meidän sisäisen lapsen kanssa, koska me tullaan kohtaamaan just erilaisia vaikeita tunteita, jotka herättää meissä pelkoa ja haavoittuvuutta ja kaikkea sitä, mikä on niin paljon just sitä meidän sisäisen lapsen kokemusta. Ja oikeastaan ehkä se, miten mä oon lähtenyt työskentelemään sen sisäisen lapsen kanssa paljon syvemmin, on ollut nimenomaan kehon kautta ja tunteiden kautta. Eli mä koen, että me kannetaan meidän mukana niitä tunteita, mitä meillä ei ole ollut just kykenevyyttä silloin lapsena tuntee ja näyttää ja purkaa. Ja sit me voidaan lähteä just tutkimaan sitä, että Jos vaikka tässä hetkessä on joku tietty asia, mikä häiritsee meitä, joku tietty uskomus tai tunne, joka on selkeästi läsnä tässä ja jotenkin vaikuttaa meidän elämään, niin me voidaan lähteä tutkimaan sitä tunnetta ensisijaisesti just kehollisena tuntemuksena meidän kehossa, lähteä sallimaan sitä, luomaan sille tilaa ja sitä turvaa, jotta se pääsee tässä hetkessä just koetuksi. Ja sitä kautta me voidaan lähteä sitten yhdistymään siihen sisäiseen lapseen, jos me halutaan juuri myös sitten lähteä luomaan sitä turvaa sille versiolle, joka ei ole mahdollisesti pystynyt just tuntemaan sitä tunnetta, mikä tässä hetkessä koittaa nousta pintaan. Se on monitasoinen kokemus. Koen, että aina joka kerta, kun pääsee sisäisen lapsen tasolle ja pystyy hänelle luomaan turvaa ja sallivuuden niille tunteille, niin se vaikuttaa suoraan myös tähän hetkeen ja tosi kokonaisvaltaisesti myös omaan olemiseen, turvaan ja koko hyvinvointiin. Se on se, miten minä sitä teen ja myös minun asiakkaiden kanssa tehdään. Ja mä koen, että se on aika semmoinen turvallinen tapa luoda sitä jotenkin sallivuutta niille tunteille.

Joo, kuulostaa tosi hyvältä ja mun mielestä kans toi on tosi hyvä tapa lähestyä sitä, että tulee tietoiseksi niistä tunteista ja ehkä triggereistä, mitä kokee tässä hetkessä ja tämänhetkisten ihmissuhteiden dynamiikkojen kanssa, koska nehän sitten harvoin liittyy siihen vaan siihen, esimerkiksi jos parisuhteessa sua joku asia toisessa ihmisessä niin sehän harvoin liittyy niinku vaan siihen vaan se on usein tulee sieltä syvempään eli just jotain mitä me ollaan koettu aikaisemmin mahdollisesti lapsuudessa tai jossain kohtaa elämän varrella ja ite on just huomannut että kun on alkanut tulemaan tietoiseksi niistä triggereistä, pureutunut niihin syvemmin, no just sen kirjoittamisen ja kans tunteiden kohtaamisen kautta, ja ehkä semmoisten niin kuin, on pyrkinyt muistamaan, että millaisia kokemuksia on ollut, milloin on kokenut tätä tunnetta, ehkä lapsuudessa tai just aikaisemmin elämässä, niin voi ymmärtää, että tämä ei itse asiassa liity millään tavalla siihen nykyhetkeen, vaan tämä on just joku ohjelmointi, mikä muuhun on niinku juurtunut. jo aikaisemmin elämässä ja sit sä voit ikään kuin alkaa sen työstämisen kautta sulattamaan sitä triggeriä. Niin jotenkin koen tosi voimakkaaksi työkaluksi tosi tärkeäksi meille jokaiselle, koska kukaan meistä ei ole varmasti päässyt meidän lapsuudesta tai aikaisemmasta elämästä ilman minkäänlaisia uskomuksia, jotka ei enää palvele meitä nykyhetkessä.

Joo, ehdottomasti. Se on äärimmäisen tärkeää. Jos miettii kollektiivisella tasolla, jos me kaikki täällä oltaisiin yhteydessä rakkaudellisessa ja myötätuntoisessa yhteydessä meidän sisäiseen lapseen, Voin kertoa, että tämä maailma näyttäisi pikkuisen erilaiselta, koska monet asiat ja päätökset, mitä tehdään toista ihmistä, vaikka satuttaen, niin nehän tehdään just siitä omasta kivusta ja siitä käsittelemättömästä turvattomuudesta ja semmoisesta, että ei ole just sitä myötätuntoa itseään kohtaan, niin sitten ei ole myötätuntoa ehkä toista ihmistä kohtaan. Ja just niin kuin sanoit, niin ne triggerit, hän on yleensä Jos meillä on voimakas reaktio, ja tämän voi hyvin yhdistää hermostotietoisuuteen. Jos meillä on vahva vaikka kehollinen reaktio johonkin asiaan, yleensä se on lapsiversio meistä, joka reagoi. Jos me pystytään pysyä tietoisina, me pystytään ottamaan tilaa meidän trikkerin ja reaktion väliin. niin se on yleensä se aikuinen versio, joka toimii. Sekin on hyvä vinkki siihen, että milloin tietää, että se on se sisäinen lapsi, joka nyt kokee pelkoa versus sitten pystyy oikeasti näkemään ne asiat, mitä siinä hetkessä tapahtuu selkeästi.

Joo, ehdottomasti ja toi on muuten tosi hyvä vinkki ylipäätään se, että kun havaitsee sen kehollisen tunteen, että nyt joku asia nostattaa pintaan jotain tosi vahvaa, niin jos sä pystyt siinä hetkessä rauhoittamaan sitä omaa hermostoa esimerkiksi ottamalla syviä hengityksiä, pysymällä läsnä siinä hetkessä oikeasti tuntemalla sen tunteen, luomalla tilaa sen oman reagoinnin väliin, että jos sä oot normaalisti vaikka heti sanotaan vaikka huutanut niinku sun kumppanille tai mitä ikinä, niin jos sä pystytkin tuomaan siihen niitä sekuntteja väliin ja rauhoittamaan itseäsi, niin sä voit muokata tosi paljon sitä tapaa, millä käyttäytyy ja miten toimii siinä tilanteessa.

Täysin, jep.

Sit mä halusin vielä mainita joogasta, koska tuli mieleen tossa, kun sä puhuit, että se on ollut mulle kanssa niin tärkeä tapa tehdä tämmöstä somaattista tunnetyöskentelyä ja kohdata semmosia tunteita, mitä on padonnut varmasti vuosia ja vuosia omassa kehossa, ja mä muistan ne vuodet, kun aloitti joogon, niin etenkin Jin Yoga ja tämmöset avaavat liikkeet, asanot, niin muistan, että wow, se kun sieltä lähtee purkautumaan, siis mä koin sen tosi vapauttamana ja jotenkin niin upeana kokemuksena, koska ennen kuin itse aloitti jougan, niin mä olin ollut tosi pitkää, siis ei ollut yhteydessä siihen omaan kehoon, ja mä muistan, että olin myös tosi turta, mä en ollut esimerkiksi itkenyt moneen vuoteen, ja jotenkin tuntui, että eli vaan tosi vahvasti siellä mielessä. Tosiaan se yhteys omaan kehoon oli kadonnut, niin jouga oli itselleen yksi tai kolme tiedon, että myös sulle saat kertoa vähän sun kokemuksesta, mutta se oli myös tosi tärkeä tapa itselle oikeasti luoda yhteys siihen omaan kehoon. kohdata turvallisessa tilassa niitä tunteita, mitä ei ollut siihen asti kohdannut. Millaisia kokemuksia sulla on Jougan kanssa?

Joo, siis Jouga on ollut kyllä niin iso lahja kanssa omassa elämässä. Ja just varmasti niin kuin ensisijaisesti siinä, että se on tuonut enemmän sinne kehoon. Itsekin tässä on tajunnut niin kuin vuosien aikana, kun on tullut enemmän ja enemmän kehoon, että kuinka päässä mä oon elänyt. ennen kuin on ruvennut löytämään näitä harjoituksia ja tavallaan samaistunut siihen omaan mieleen ihan täysin. Niin se, että on kyky tulla sinne kehoon, olla läsnä sitä kautta tässä hetkessä ja niinku just niille omille tunteille ja tuntemuksille, niin on ollut kyllä pohja ihan kaikille. Ja se matka joganki kanssa on ollut moninainen ja monitasoinen, mutta kyllä se on edelleenkin semmoinen harjoitus, mihin mä palaan entistä syvemmin silloin, kun mulla on vaikka haastavia aikoja mun elämässä. Et se on niin semmonen juurruttava harjoitus, mikä tuo tähän hetkeen ja pois just siitä niinku mielen tarinoista ja uskomuksista.

Kyllä, täysin samaa mieltä. No hei, puhutaanko sitten vähän siitä, voin kuvitella, että nyt monikuulija pystyy samaistumaan ja on silleen, että okei, miten voi pienin teoin tai millä tavoin alkaa tuomaan näitä oppeja, tätä viisautta omaan arkeen. Ehkä sä voisit vielä puhua vähän siitä, että mistä ensinnäkin tunnistaa sitä omaa hermoston tilaa, että onko se ylistimuloitunut, ylikuormittunut vai onko se mahdollisesti alivireinen, että millä tavoin alkaa tuomaan tietoisuutta siihen omaan hermostun tilaan. Ja sitten voisin kuvitella, että hyvin moni meistä on samassa veneessä, että haasteena on semmoinen ylianalysointi, mieli käy kierroksilla, on ehkä uni- ja palautumishaasteita, elämä on kiireistä, on paljon eri rooleja, tehdään mahdollisesti asiantuntijatyötä, ehkä eri elämän osa-alueiden välillä rajat on epäselkeinä, Kyllä me tiedetään kaikki tässä modernissa maailmassa. Meillä on aika paljon meneillään. Millä tavoin alkaa tukea sitä omaa hermostoa, erityisesti tämän sisäisen turvan näkökulmasta, ja alkaa tuomaan sitä keholle?

No ehkä mä just voisin aloittaa siitä, että miten se näyttäytyy tai mistä me voidaan tietää, että me ollaan selviytymistilassa. Niin, no varmasti just moni ymmärtää niitä tosi tavallaan ääripään tiloja, kun tuntuu, että on todella stressaantunut. Varmasti kaikki tunnistaa ne tilat. Mutta myös semmoinen tavallaan ehkä hienovaraisempi kohta, mitä on vaikeampi tunnistaa, mutta mitä kannattaa tarkkailla, on ylipäätään ne hetket, kun tuntuu, että on tosi vaikeata olla läsnä. Ja että tämä nykyhetki herättää just sitä turvattomuutta jollain tavalla. Ja just, että me halutaan vältellä erilaisia epämiellyttäviä tilanteita ja epämiellyttäviä tunteita ja tuntuu, että pitää olla koko ajan vaikka tekemässä jotain, että se pysähtyminen tuntuu tosi turvattomalta. Sitten me saatetaan just tuntea usein riittämättömyyttä. Oman arvontunto on tosi liitoksissa siihen niin kuin hermoston tilaan ja se on ollut itse asiassa kanssa itsellä tosi iso juttu, mikä on muuttunut, kun on sitten purkanut sen selviytymistilan sieltä hermostosta, niin on huomannut, että itse asiassa Oman arvontuntakin on parantunut. Ylipäätään hidastaminen ahdistaa ja tuntee huonoa omaa tuntoa, kun lepää. Sitten saatetaan olla vaativia itseämme tai muita kohtaan. Saatetaan tuntea isoja, vahvoja vaikka aggression tunteita, kun ollaan taisteletilassa. Sitä voi olla vaikeakin kontrolloida. ja just, että on semmoinen tarve pakottaa ja puskea asioita eteenpäin. Ja sitten me ollaan aika semmosia defensiivisiä, että me puolustaudutaan automaattisesti ja meidän on tosi vaikea vaikka myöntää, että me ollaan väärässä tai pyytää anteeksi. Tai sitten osa meistä myös selvitymistilassa just alkaa sitten miellyttää, eli me koitetaan pitää just rauhaa siellä meidän ystävyyssuhteissa ja perheessä sitten sen hinnalla, että me ollaan itse vaikka uupuneita, me ei osata just ilmastaa niitä meidän rajoja, me ei olla tyytyväisiä meidän ihmissuhteiden laatuun, ei olla yhteydessä itseemme eli siihen intuitioon, tai ei just pysty luottamaan siihen, ja sitten meidän on tosi vaikea olla omia itseämme sosiaalisissa tilanteissa. Ja sitten toki voi tunnistaa itsestään, että on aika semmoisessa lamaantuneessa tilassa, mikä menee enemmän siihen alivireystilaan. että on vaikea saada asioita aikaan, eristäytyy, pelkää olla just sosiaalisissa tilanteissa, kokee ahdistusta ja pelkoa, niin tässä on tämmöisiä aika monipuolisia juttuja ja paljon erilaisia juttuja. mitkä kertovat siitä, että se hermosto on nyt jonkinlaisessa selviytymistilassa. Ja ehkä just se, mitä mä mainitsin jo aikaisemminkin, että sen ymmärtäminen, että miten se oma hermosto toimii selviytymistilassa, on ihan se ykkösjuttu, mistä kannattaa lähteä liikkeelle. Eli lähtee luomaan sitä yhteyttä siihen omaan kehoon ja oppii tunnistamaan näitä erilaisia merkkejä. mitkä näkyvät käyttäytymisessä, mutta myös yleisesti kehossa. Vaikka sydämen syke on korkeampi tai tuntuu, että hengitys on pinnallista, tai tuntuu lamaantumisen tilassa enemmänkin, että ei pysty oikein tekemään mitään, vaikka lihakset ovat tosi painavia. Sitä, että lähtee tutkimaan uteliaisuudella oman kehon, viestejä näitä omia käyttäytymismalleja. Ja sitten seuraava steppi on se, että lähtee löytämään niitä työkaluja, jotka sopii just sille sun omalle hermostolle ja sitten luo niistä rutiineja. Ja ehkä se tärkein asia on se, että oikeasti pysähtyy itsensä äärelle. Ja tää kuulostaa tosi yksinkertaiselta, mutta varsinkin silloin, jos me ollaan siellä selviytymistilassa, niin se on se kaikista vaikein tehtävä. Et me oikeesti luodaan tilaa, et me voidaan tunnistaa, et mitä meissä tapahtuu, ja sit me lähetään säätelemään sitä hermostoa. Yksi tärkeä juttu on se, että ei lähde taistelemaan selviytymisreaktiota vastaan, tai yritä piilottaa sitä, vaan oikeasti ensin hyväksyy sen, ja vaikka toteaa itsellensä, että nyt olen selviytymistilassa, nyt minulla on selkeästi stressiä, ja sitten lähtee tutkimaan, mikä seuraava asia olisi, mikä voisi vaikuttaa positiivisesti omaan tilaan. Yksi semmoisista keinoista on se, että antaa sen kehon lähteä nojaamaan sitä selviytymisreaktiota kohti. Eli jos me ollaan vaikka, pakenereaktio on tosi hyvä, eli just jos meidän on tosi vaikea pysyä läsnä ja paikallaan ja me halutaan koko ajan olla poissa tästä hetkestä, niin mitä jos me lähdetään kehollisesti nojaamaan sitä reaktiota kohti? Eli just vaikka ravistelee meidän kehoa, voidaan juosta paikallaan, antaa sen kehon sitä kautta purkaa se tila, että me nojataan ensin kohti sitä reaktiota fyysisesti ja sitten sen jälkeen me lähdetään tekemään vastareaktiota. Eli lähdetään rauhoittamaan sitä meidän tilaa. Eli just vaikka istutaan paikallaan, tuodaan kädet kämmenet kehoon vasten, käydään käsillä just sitä meidän kehoa läpi ja rauhoitetaan meidän tilaa. Ja ehkä niin kuin just se, että ylipäätään muistaa ottaa niitä taukoja siellä elämässä, missä kysyy just itseltään, että mikä mun tila on tällä hetkellä. Tulee sinne kehoon. on utelias ja ei puske mitään vastaan tai työnnä mitään pois, vaan lähtee tutkimaan. Sama pätee tunteisiin, jotka ovat iso osa selviytymistilaa. Sallii ne tunteet ja on utelias niille.

Oli tosi hyvä listaus eri tavoista tunnistaa. Onko ylivireyttä, alivireyttä, missä kohtaa oma hermoston tila menee. Toi oli hyvä esimerkki, toi pakene, koska ainakin itse tiedän, että se on itselle sellainen tyypillinen ja voisin kuvitella, että tosi monelle se pysähtyminen nimenomaan tuntuu vaikealta. Ja toi oli tosi mielenkiintoinen toi, että lähtee nojaamaan sitä kohti. jollain tietyllä harjoituksella ja sen jälkeen tekee vastareaktion, koska minä meinasin just sitä ennen kysyä, että mitä vinkkejä sulla on siihen, että jos se pysähtyminen tuntuu tosi vaikealta, se itsensä äärelle pysähtyminen, joka on niin tärkeetä ja kriittistä tässä hermosta rauhoittamisessa, mutta toi nojaaminen oli tosi hyvä siihen ja voitko sä vielä tarkentaa tai tosiaan vielä käydä läpi, että esimerkiksi jos tässä pakenee, niin okei, jos susta tuntuu, että sun on tosi vaikea oikeasti rauhoittua, pysähtyä, niin sit se, mitä sä voit tehdä, on just vaikka alkaa ravistelemaan tai tehdä jotain kehollista liikettä, ja sitten kun sä oot vähän niinku saanut purettua sen tunteen, niin sit sun on helpompi laskeutua, ehkä istutua, käydä makaamaan johonkin niinku rentoutusasentoon ja alkaa oikeasti pysähtyä. Ja oisko sulla mahdollisesti tuleeks sulla mieleen noihin muihin reaktioihin, niinku tämmösiä vastaavia esimerkkejä?

Sitten vaikka taistele-reaktio, niin sehän on tosi fyysinen reaktio, koska siinä kans sun lihakset jännittyy ja sä oot oikeesti fyysisesti valmis taistelemaan. Se, että sä voit lähteä nojaamaan sitä tilaa kohti vaikka just nyrkkeilemällä ilmaa tai kävelemällä tosi kovaa tai vähän voimakkaammin sun jalkoja maata vasten tai hyppiä maata vasten, Jos haluat, niin voit toki vaikka hakkaa jotain tyynyä, nojata siihen sillä tavalla, mikä tuntuu sulle turvalliselta ja tietenkin muille ihmisille sun ympärillä turvalliselta ja sitten sen jälkeen just tehdä se vastareaktio eli lähteä sitten rauhoittaa itseensä, vaikka just silitellä sitä omaa kehoa tai mennä makaa maata vasten vatsalleen ja hengitellä siinä hetki, mikä selkeästi just rauhoittaa ja maadottaa ja luo sitä kannattelun ja turvan kokemusta. Jähmetyttila on sitten semmoinen, missä yleensä meidän keho haluaa luontaisesti just mennä piiloon. kasaan jollain tavalla, niin sä voit siinä sitten just lähteä antaa sen kehon tehdä sitä asentoa, tehdä sitä reaktiota, nojata sitä kohti ja olla siinä hetken aikaa. Ja sit lähteä taas tekemään sitä vastaeletta, eli avaamaan sitä kehoa. ehkä just ravistelemaan sitä kehoa ja luomaan sinne sitä niinku virtaavuutta, niin se on semmonen somaattinen tapa tavallaan just antaa sen reaktion tapahtua ennemmin kuin taistella sitä vastaan.

Okei, tosi tosi hyviä esimerkkejä. Tuleeks sul vielä mieleen, tässä nyt tuli kyl jo aika paljon, mutta vielä joku semmonen helppo käytännön harjoitus, joka ois mahdollista ottaa vaikka heti tänään tai huomenna omaan arkeeni vähän kokeilla tätä somaattisuuden teemaa.

Joo, nää on kyllä tosi hyviä, mitä mä mainitsin, mutta ehkä mä haluun semmosen vielä mainita, minkä mä aina sanon mun asiakkaille, että se, miten me aloitetaan meidän aamu, niin sillä on ihan tosi iso merkitys siinä, että miten se meidän hermosto toimii siellä päivän aikana. Eli kun me herätään, niin meillä on itse asiassa luontaisesti kaikista eniten stressihormonia meidän kehossa. Ja sit jos me otetaan vaikka meidän puhelinkäteen ja ruvetaan selaa jotain somee tai uutisia tai mitä ikinä se onkaan, niin meidän hermosto menee suoraan siihen taistele- ja pakenetilaan. Ja sitten me lähdetään siitä tilasta liikkeelle siihen meidän päivään, mikä tarkoittaa sitä, että luultavasti se stressitila vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Niin sitten jos me pysytään tekemään aamulla jotain semmoista, mikä ensinnäkin purkaa vähän sitä stressitilaa, se voi olla vaikka just kehon ravistelua, ja sitten säätelee sitä meidän hermostoa, niin se luo resilienssiä sitä stressiä kohtaan sinne Se voi olla vaikka joku hengitysharjoitus, se voi olla erilaisia kehon liikkeitä, just sitä kosketusta. Itseasiassa yksi sellainen tärkeä asia, mikä liittyy just siihen naisen hermostoon, on se, että Meidän hermosto tykkää ihan super paljon oksitosiinista, mikä tarkoittaa just sitä kosketusta, halausta, yhteyttä myös muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi sellainen harjoitus kuin havening. on ihan superihana. Se on semmoinen rentoutumis- ja eheytymistekniikka, joka just yhdistää kosketusta ja silmien liikettä ja vahvistaa semmoista turvantunnetta just kehollisesti. Siitä löytyy esimerkiksi YouTubesta erilaisia ohjeita, mutta ylipäätään just perhoshalaus on superhyvä siihen kosketukseen, kehon painelu, silitys. Nää on semmosia asioita, mitä voi tehdä silloin aamulla, mutta myös päivän aikana, kun haluaa tulla sinne kehoon ja oikeesti tulla läsnäolevaksi itsensä kanssa. Ja sit just vaikka huojuminen on semmonen aika primitiivinen juttu, mitä kun meillä on lapsena tehty aina silloin, kun meitä on rauhoitettu, niin meitähän on vauvana just niinku heilutettu puolelta toiselle hitaasti, niin se huojuminen on semmoinen, mikä vahvistaa sitä turvankokemusta. Ja sitten just vaikka kaikki tämmöinen kehollinen, no just vaikka se ravistelu, se, että tietoisesti lähtee jännittämään ja rentouttamaan kehoa, myös purkaa yleensä sitä taistele- ja pakenetilaa. Ja sitten hengityksestä, mä tykkään tosi paljon pillihengityksestä, mikä oli itse asiassa silloin, itselle ihan lifesaver, kun oli tässä tosi pahassa turvattomuuden kokemuksessa siellä CAP-kaupungissa, että se aktivoi parasympaattista hermostoa tosi hyvin, eli siinä hengitetään sisään laskien neljään nenän kautta ja sitten pitkään suun kautta ulos. kahdeksaan laskien ja tehdään suusta se mallinen, että hengitetään pillin kautta ulos. Kaikki pidemmät ulos hengitykset aktivoi parasympaattista hermostoa. Myös äänen käyttö, hyminä, laulaminen. on sellaisia asioita, mitkä aktivoivat sitä vagushermoa. On paljon erilaisia juttuja, mitä voi tehdä. Tärkeintä on vain löytää ne, mitkä itselle tuntuvat hyvältä. Sitten tosiaan vain pysähtyä itsensä äärelle tekemään niitä. Kyllä, juuri näin.

Tässä tuli tosi paljon hyviä vinkkejä ja voisi kaikkiin näihin mennä syvemmin ja keskustella lisää, mutta pitää alkaa ajanvuitteissa menemään eteenpäin. Mä haluaisin vielä ennen kuin lopetetaan niin kuulla siitä, että tosiaan sä oot tehnyt nyt kehollisia hoitoja joku sen vuoden eiks niin, niin kerro vähän vielä siitä, mitä sun hoidossa tapahtuu, kenelle se sopii tai kenelle sä voit suositella kehollista hoitoa. Ehkä vielä myös haluaisin kuulla, että millaisia vaikutuksia sun asiakkaat on saanut tai nähnyt.

Joo, nää keholliset hoidot on ollut kyllä aivan ihania tehdä senkin kautta, että ne on auttanut mua ymmärtämään ihmiskehoa vielä paljon syvemmin. Usein kun mulle tulee asiakkaita, kenellä on just jotain stressiä liittyviä haasteita tai vaikka ihan mitä tahansa haasteita siellä elämässä, niin he pystyy puheen kautta kertomaan tietyn verran, mutta sitten kun mä pääsen siihen kehon äärelle, niin se keho kertoo usein paljon enemmän ja syvemmin. niin ne ovat kyllä ihan superihonia tehdä ja tosi avaavia ja mielenkiintoisia. Ja se, mitä niissä yksinkertaisuudessaan tapahtuu, niin on se, että siinä linjataan keho pois semmoisesta suojausasennosta. Eli minä käytän yleensä semmoista esimerkkiä, että jos vaikka jotain tosi intensiivistä tapahtuisi, vaikka pommi räjähtäisi, niin meidän kehohan menisi automaattisesti kasaan, eli semmoisen suojausasentoon. Mutta tämä sama asia tapahtuu myös pienemmässä stressissä. Eli se voi olla vaikka joku ylävartalon eteenpäin taipuminen tai lantioasento tai mitä ikinä se onkaan, mihin se meidän keho menee, kun me koetaan stressiä. Ja sitten kun me ollaan siinä asennossa, niin se asento sitten taas viestii meidän aivoille ja hermostolle siitä, että nyt me ollaan tässä stressitilassa. Se on vähän sellainen itseään ruokkiva pyörä. Hoidossa linjataan keho pois suojausasennosta. Kehon asento voi taas viestittää aivoille ja hermostolle, että nyt ollaan turvassa ja voidaan päästä irti stressistä. niin oikeastaan ihan kaikki, ketkä kärsivät jonkinnäköisistä hermostopohjaisista oireista tai sairauksista, niin hyötyvät näistä hoidoista. Ja just siitä, että jos kokee erilaisia stressioireita, niin kannattaa kyllä kokeilla sitä, että lähtee ensin purkamaan sitä stressitilaa ja just sitä suojausasentoa avaamaan sieltä pois. Silloin aika suuretkin vaikutukset siihen omaan tilaan ja olen kyllä nähnyt ihan todella laidasta laitaa erilaisia eheytymistarinoita ja kehitystä ihmisten hyvinvoinnissa. Esimerkiksi just naisilla monilla on vaikka kierto palautunut, että on saattanut olla pitkään tosi epätasainen kierto, niin sitten kun siihen hermostoon vaikutetaan, niin sitten se on lähtenyt tasaantumaan. On ollut pari asiakasta, jotka on myös raskautunut, kun on käynyt systemaattisesti näissä hoidoissa. Toki se on kokonaisvaltaisempi juttu, mutta sillä stressin tilan purkamisella on myös siihen suuri vaikutus. Ja sitten ylipäätään just semmoinen kroonisen stressitilan vapautuminen, mikä vaikuttaa ihan kaikkeen siihen, että meillä on sitten syvempi yhteys itseemme ja meidän intuitioon ja me pystytään elämään tätä elämää semmoisesta enemmän luottamuksen ja selkeyden paikasta. Ja myöskin se, mikä on ollut tosi mielenkiintoista huomata, on se, että kun me vaikutetaan meidän kehoon, niin se vaikutus näkyy just suoraan myös siellä mielessä. Eli kun me linjataan sitä kehoa, niin myös meidän mieli on linjassa, eli paljon selkeämpi. Ja kun me rauhoitetaan sitä meidän kehoa, eli sitä hermostoa, niin just meidän mieli voi sitten päästää irti siitä ylianalysoinnista. Ja sitten kun taas sitä kehoa avataan, vaikka pois semmoisesta jähmettymisen tilasta, niin sitten myös meidän mieli on paljon avoimempi uudelle. Niin se on kyllä aina yhtä mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset reagoi ja kuinka paljon sillä voi saada aikaan, että purkaa sitä hermostaan selviytymistilaa ja linjaa sitä kehoa.

Todellakin. Vitsi miten huikeita kokemuksia. Voin tosi lämmimästi suositella Hannan hoitoa. Muistan, että silloin kun olin, teit minulle myös vähän aistit. Minulla oli just aika paljon mielessä. Olen taipuvainen silleen, että yliajattelen ja elän siellä mielessä. Muistan, että teit minulle myös samalla tosi maadottavan, ehkä voisi kutsua puhdistavan tai vapauttavan, Energiahoidon siis samalla. Muistatko vielä itse?

Joo, kyllä.

Oli ihana.

Kiva kuulla. Mä tykkään kyllä yhdistellä just kaikkia omia työkaluja riippuen just siitä, mitä ihminen tarvitsee sillä hetkellä.

Ja sä oot vastaan Kalliossa, eiks niin? Kerro vielä sun valmennuksesta.

Minulla on ihana työhuone Kalliossa. Kehollisten hoitojen lisäksi tarjoan somaattista yksilönvalmennusta. Siinä keskitymme vielä kokonaisvaltaisemmin sisäisen turvan. vahvistamiseen kehollisella ja hermostollisella tasolla, just että puretaan sitä stressiä tunnetaakkaan ja sitten lähdetään vahvistamaan sitä kykyä olla erilaisten tunteiden ja kokemusten kanssa, niin se on vähän kokonaisvaltaisempi pläjäys sitten, missä sitten tietenkin asiakkaan tarpeisiin ja siihen, mihin hän haluaa erityisesti keskittyä. keski- Ehkä pääosin tärkeä juttu on se, että jos haluaa vahvistaa ylipäätänsä yhteyttä itseensä, niin se lähtee paljolti just sen turvan kokemuksen kautta. Se vaikuttaa ihan kaikkeen meidän elämän osa-alueisiin. Ihan siihen, että me uskalletaan elää oman näköistä elämää ja tavoitella meidän unelmia ja kukoistaa sitten aitoina itsenämme ja tunnetaan myös itsemme.

Joo, sen on kyllä tässä saanut koko ajan, että mitä enemmän tekee sitä sisäistä työtä, ja just myös olen itsekin linjannut sitä kehoa ja käyttänyt niin paljon erilaisia työkaluja, niin se vaikuttaa kyllä ihan jokaiseen elämän osa-alueeseen positiivisella tavalla. No hei Hanna, kerro et mistä sut löytää?

Joo, tosiaan mun kotisivuilta löytyy kaikki mun palvelut eli hannatoivakka.com ja sitten Instagramissa aika paljon jaan kaikkea näihin teemoihin liittyen ja se on nimellä hannatoivakka. Ja sitten mulla on myös oma podcast, missä itseasiassa kanssa Sonja oli just hiljattain vieraana nimeltään Turvasatamani, missä mä puhun just sisäisestä turvasta, mutta myös oman näköisen elämän luomisesta tosi kokonaisvaltaisesti, niin sieltä löytää.

Jes, me linkataan nää show noteseihin, niin voit käydä sieltä niiden kautta. Hei, kiitos ihan super paljon Hanna, että sä olit tänään vieraana. Tästä ois voinut lähteä niin monen eri suuntaan, ja musta tuntuu, että me tarvitaan jossain vaiheessa toinen jakso, ja mahdollisesti vois pureutua siihen kilpirausen vajatoimintaan syvemmin, koska se on semmonen todella tärkeä ja merkityksellinen teema tän hormoniterveyden saralla. Mutta kiitos, on ollut ihan mieletöntä keskustella näistä aiheista, ja vitsi, mulla on kans paljon muistiinpanoja, mitä mä aion ottaa tästä jaksosta.

Joo, ihanaa. Oli superkiva olla sun podcastissa ja puhua näistä teemoista sun kanssa. Ja tosiaan otetaan mieluusti jakso uudestaan, vaikka sit just siitä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, niin jatketaan näillä teemoilla.

Kyllä. Hei, kiitos kun kuuntelit tän jakson ja Ennen kuin lähdet, minulla olisi sulle pieni, mutta tärkeä pyyntö. Minulle merkkaisi älyttömän paljon, jos käyt arvostelemassa tämän podcastin. Se auttaa minua jatkamaan tuottamista, panostamaan siihen ja saamaan huippuvieraita. Kiitoksena arvostelusta lähetän sinulle mikroravintojen hormonitasapainoon oppaan. Sen avulla ymmärrät, millaisia mikroravintoaineita keho tarvitsee ja mistä lähteistä niitä saa. Arvostele siis tämä podcast Spotifyssa tai Podimossa, eli Spotifyssa mee Podin sivulle ja klikkaa kolmesta pisteestä ja sieltä Arvostele podcast. Podimossa laita peukku ylös. Nappaa sitten screenshot ja laita se mulle shownotesta löytyvän linkin kautta. Tähän menee noin minuutti ja mä lähetän muutaman minuutin kuluessa sulle sähköpostin, josta sä löydät ton oppaan. Kiitos ihan super paljon. Se, että sä kuuntelet ja vielä arvostelet podcastin, merkkaa mulle todella paljon. Kuullaan taas! Kiitos kun katsoit!