76. Q&A – rasvaprosentti, seksi, karkin syönti, hengellisyys ja elämä maalla

Moi rakas kuulija ja tervetuloa Up Level Podcastiin. Tänään olisi pitkästä aikaa tiedossa soolojakso ja Q&A teemalla. Hassua miten yli 60 jaksoa oli kaikki soolojaksoja ja sitten kun mulla tuli ensimmäinen vieras niin siitä se lähti liikkeelle lumipallon lailla niin että tässä syksyn aikana on tosi paljon vierasjaksoja ja se on ollut mun mielestä ihanaa tuoda myös näitä vieraita heidän perspektiiviä. toivon, että te olette nauttineet vierasjaksoista. Jatkossakin niitä tulee olemaan, mutta sopivassa suhteessa näiden soolojaksojen kanssa. Ja mä oon luvannut teille kesästä asti Q&A-jaksoja, joten tänään on sen vuoro. Mä rakastan ite kuunnella Q&A-jaksoja, ja mä toivon, että te tuutte saamaan tästä paljon irti. Tiedossa on vähän normaalia, ehkä kevyempi jakso, mutta monet näistä on myös vähän diipimpiä, ja avainsanoja tänään tulee olemaan. Herkuttelu, uskonto, hengellisyys, seksi, seksilelut, tupakkatuotteet, maalla asuminen, rasvaprosentti, eli muun muassa tällaisten teemojen pariin hypätään tänään. Ja eiköhän sukelleta suoraan asiaan, mutta Mutta vielä ennen sitä haluaisin sanoa, että jos et ole vielä käynyt nappaamassa maksutonta neljän askeleen opasta hedelmällisyyden vahvistamiseen ja kierron tervehdyttämiseen, niin käy lataamassa se. Mä lupaan, että sä saat siitä konkreettisia askeleita sun kierron tervehdyttämiseen luonnollisin keinoin, ja sä saat myös sieltä selkeät seuraavat askeleet hedelmällisen, oireettoman ja säännöllisen kierron saamiseen. Eli käy lataamassa se Shownouttien linkin kautta, ja hypätään asiaan. Tässä bodissa me syvennetään kokonaisvaltaisen terveyden teemoihin, erityisesti naisen hormoniterveyteen. Sä kuuntelet Applable Bodia, mun nimi on Sonja Hannus. Mulla ei ollut vuosiin kiertoa hormonallisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja mulle puhkes vaikea akne. Pelkäsin, että en voisi ikinä tulla raskaaksi ja toteuttaa hartaintounelmaani omasta perheestä ja olla kokonaisvaltaisesti terve. Kun lopulta sain menkat takaisin, ne oli epäsäännölliset, välillä tosi lyhyt kiertö, välillä tosi pitkä, ja kärsin BMS-oireista, kuten pahasta reaktiivisuudesta, ahdistuksesta ja vatsakivoista. Lopulta turhauduin, ettei länsimainen lääketiede pystynyt auttamaan ja syvennyin kokonaisvaltaisten hoitomuotojen maailmaan. Löysin itämaisen viisauden ja opin kuuntelemaan kehoni, mieleni ja sieluni yksilöllisiä tarpeita. Sain lopulta säännöllisen ja täysin oireettoman 28 päivän kierron, löysin elämäni rakkauden ja vihdoin terveen parisuhteen nopeasti hormonieni tasoittumisen jälkeen ja tulin helposti raskaaksi. Haluan auttaa jokaista, joka haluaa terveen kehon, mielen ja sielun ja elää oman näköistä elämää. Ihanaa, kun olet täällä. Täällä oli aika monta kysymystä liittyen NS-epäterveellisten ruokien nauttimiseen. Eli kysymyksiä oli, että syötkö koskaan sipsiä, karkkia, suklaata, kuinka usein syöt karkkia, syötkö valkoista sokeria sisältäviä herkkuja, jäätelöä ja niin edelleen. Ja no, lähdetään purkamaan tätä. Hommahan on niin, että mä itse syön suklaata joka päivä. Lähinnä tummaa suklaata, eli 85-prossasta. Mä rakastan Lidlin 85-prossasta muun muassa, mutta mulla on kyllä aina siinä kyljessä myös jotain makeampaa suklaata. Eli mä syön siis joka päivä usein sekä lounaan että illollisen jälkeen muutaman palan suklaata. Mä en ajattele, että suklaa on epäterveellistä silloin, kun se on tummaa suklaata. Ja mulle se suklaa on semmonen nautinto. Mä en tunne mitään huonoa omatuntoa siitä. Ainoa asia, mikä mua häiritsee suklaan syönnissä itseni kohdalla, on se, että mitä tummeempaa suklaa on, niin sitä enemmän se sisältää kofeiinia. Ja kofeiini taas heikentää raudan imeytymistä ruuasta. Eli kun mulla on tapana usein napata ne suklaapalat heti ruuen jälkeen, niin siinä on riski, että se suklaan nauttiminen heikentää raudan imeytymistä ruuasta. Ja niin kuin olen tällä bodissakin puhunut, niin minulla on aina ollut taipumusta mataliin rautatasoihin, ja se on sellainen asia, mikä minua pikkusen häiritsee siinä. Ja jos minä nyt esimerkiksi kuulisin, minä en ole mitannut feritiinejä noin kuuteen kuukauteen, niin pitäisi käydä mittauttamassa ja sitten sen perusteella miettiä, niitä toimenpiteitä, että jos ne rauta-arvot on matalat, niin silloin mun täytyisi tehdä muutos mun käyttäytymiseen, eli ei syödä sitä suklaata heti ruoan jälkeen. Mutta mä uskon, että tällä hetkellä mulla ei oo mitään raudanpuutteen oireita, niin mä uskon, että asia on ihan kunnossa, mutta tosiaan mulla on tapana napata ne suklaat aina aterion jälkeen, myös lounaan jälkeen silloin kun mä oon kotona. Mutta siihen ei liity mitään semmoista pakkomielteisyyttä tai myöskään just syyllisyyttä, kuten mulla aikaisemmin. Silloin kun mä oon ollut nuorempi, niin mulla on ollut paljon tunnessyömistä ja tunteiden turruttamista. Ja mä oon syönyt ihan överimääriä muun muassa sitä suklaata. Niin sellaista mulla ei enää ole, että siihen ei liity mitään semmoista vahvaa tunnessyömistä, vaan se on enemmän vaan se puhdas nautinto ja semmoinen tapa, jota mä pidän itselleni tärkeänä arjessa. Sipsiä mä syön aika harvoin, ehkä sanotaan muutamia kertoja vuodessa. Anton, mun mies, niin hän tykkää sipseistä ja aina välillä herkuttelee niillä. Hän rakastaa juustonoksuja muun muassa, mutta hän on myös aika tietoinen kaikista lisäaineista ja prosessoidusta ruuasta. Ja aika vähän sen takia hänkin näitä koluttaa. mutta enemmän kuitenkin kuin minä, niin silloin kun Anton syö sipsiä, niin mä usein käyn nappaamassa muutaman sipsin, mutta en ostais esimerkiksi kokonaista pussia itselleni, jos syöis sitä missään tapauksessa. Mä kuulin tosin valmennettavaltani, että nykyään on myynnissä oliiviöljystä tehtyjä sipsiä, eli sen sijaan, että siinä olisi käytetty vaikka rapsiöljyä tai jotain tosi prosessoitua, niin se on tehty oliiviöljyllä. Ja tää herätti mun kiinnostuksen. Mä en oo vielä löytänyt koupasta. En oo ihan hirveesti tutkinutkaan, mutta jos mä löydän oliiviöljysipsejä, niin niitä mä voin ehdottomasti syödä. Karkin osalta mulla on sellainen suhde, että lapsuudessa mä söin tosi paljon karkkia, tosi usein. Salaa usein mun vanhemmilta. Siihen liittyi tunnesyömistä, vaikeiden tunteiden turstamista. Ja se oli mulle tosiaan semmonen tapa jollain tavalla. No, just turuttaa. Mutta sitten jossain kohtaa, kun mä aloin ymmärtämään kokonaisvaltaista terveyttä ja olin mun aknen parantamismatkalla, niin mä tajusin, että mun täytyy jättää sokeri pois. Ja tähän liittyi myös jotain painoon liittyviä tämmösiä henkisiä haasteita. Halusin siis pudottaa painoa. Mä olin siinä kohtaa opiskelijaa ja oli kertynyt painoa mm. tulehdustilasta ja runsaasta alkoholin käytöstä johtuen, niin monesta eri syystä mä sitten kerralla lopetin karkinsyönnin ja varmaan kymmenen vuotta meni niin, että mä en syönyt karkkia juuri ollenkaan. Mutta nyt viime kuukausina mulla on tullut semmoinen fiilis, että mm, mä voisin syödä vähän karkkia. Ja mä oon ostanut semmosen pienen pussin, mä tykkään semmosista kirpeistä karkeista. Tai sit toinen lemppari on mustat vanhat autot, mitä myydään vaikka irta-karkkiyllyllä. Ni mä oon siis syönyt jonkin verran, siis satunnaisesti, karkkia tässä viime kuukausina. Mä sain seuraajalta pyynnän näyttää tätä puolta enemmän Instassa, kun mä mainitsin, että mä oon syönyt karkkia viime aikoina. Mut jotenkin se ei tunnu mulle oikealta, koska fakta on, että karkki on aika hirveetä myrkkyä meidän keholle. Anton kuunteli kesällä sellaisen kirjan, jonka jälkeen hän ei ole syönyt karkkia tyyliin ollenkaan, koska hän sanoo, että hän saa siitä syövän. Eli se kirja maalasi siis aika karvaa kuvaa siitä, että mitä muun muassa karkit ja kaikki ultraprosessoitu ruoka tekee keholle. Ja vaikka mä oon viime aikoina syönyt karkkia enemmän kuin kymmenenä viime vuonna yhteensä, niin se ei oo jotain, mihin mä haluun kannustaa muita. Siis jokainen päättää ite, ja kuten mä kerroin, niin itse olen viime aikoina Syön nyt muutamia kertoja, mutta se on ehkä jotain, mitä aion taas kitkeä pois mun käyttäytymisestä. Ei sillä, että mä ajattelin, että se täytyy olla täydellinen. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että välillä otan muutaman karkin. Mutta se on kuitenkin semmonen asia, joka ei tee meidän kropalle mitään hyvää. Mä mieluummin pitäydyin siinä tumma suklaa kautta makeampi suklaa linjalla. Okei, no siinä aika iso selostus. Niin sitten vielä jäätelöstä kysyttiin. Jätskihän on myös aika täynnä lisäaineita, aika prosessoitua. Ja kun katsoo ainesosaluettelua, niin se ei kuulosta ollenkaan houkuttelevalle. Eli se on aika kaukana aidosta ruuasta. Mutta kyllä mä kesällä syön jätskiä. Melkein joka päivä tulee syötyä jätski kesällä. Jos käydään vaikka lasten kanssa jätskikiskalla, niin kyllä minä lähes aina otan myös itse jätskin. Se on myös sellainen asia, johon olen tullut vastaan, että meni vuosia niin, että söin NS äärimmäisen terveellisesti. Minulla oli siis ortoreksiaa, eli äärimmäistä terveellisyyttä. Ja tämä jätskien syöminen kuuluu minulle tällaiseen 80-20-ajatteluun, mitä minä toteutan nykyään tosi vahvasti. Ja se ei enää aiheuta minulle esimerkiksi tulehdustilaa tai muuta, koska minun se perusruokavalio on niin kunnossa, ja minä olen tehnyt niin pitkäjänteisen työn sen eteen, että minä olen sammuttanut tulehdustilaa minun kehossa, sun muuta, niin minun kroppa ei enää reagoi yksittäisiin esimerkiksi sokeripommeihin tai muuta. Mutta vielä se, mitä mä unohdin sanoa, niin mä en koskaan syö makeeta tai vaikka jätskiä tai karkkia tyhjäämähän, en koskaan, vaan aina vasta ruoan jälkeen. Mut joo, kesällä tulee syötyä jätskiä, ja se on mun mielestä täysin ok, mutta ehkä jotain myös, mihin mä varsinaisesti kannustan, koska se on niin lisäainepommi. Mutta tärkeintä on kuulla sitä omaa fiilistä. Mutta joo, summa summarum, mun mielestä on täysin ok syödä satunnaisesti ja ruoan, eli kunnon aterian jälkeen jätskiä tai muutama karkki tai muuta, mutta mielellään niin, että se ei ole ihan semmoinen jatkuva tapa. Ja sit silloin kun on terapeuttisella ruokavaliolla, niin silloin toki voi olla tärkeetä eliminoida kokonaan tietyt asiat ruokavaliosta. Mitä hengällinen kautta uskonnollinen elämäsi on? Oi, ihana kysymys. Mulle hengällisyys on itse asiassa tosi tärkeä osa mun elämää, mut mä en hirveästi puhu asiasta, koska tuntuu, että semmosesta hengällisyydestä puhuminen voi ensinnäkin triggeröidä ihmisiä. Musta tuntuu, että aika helposti ajatellaan, että okei, toi on jotain huuhaata, ja sit leimataan se ihminen huuhaa ihmiseks. En tiedä, voi olla, että tää on vaan mun tulkintaa, mut tuntuu, että Tieteellisyys on se, mihin luotetaan vahvasti, ja ei nähdä, että nämä kaksi asiaa voi olla olemassa rinnakkain. Mulle tieteellisyyden rinnalla hengellisyys on tosi tärkeää, ja mä ajattelen, että ne ehdottomasti voi kulkea rinnakkain. Uskonnollinen mä en oo. Mä en oo koskaan ollut erityisemmin kiinnostunut uskonnosta, vaikka mä oon käynyt rippikoulussa ja opiskellut uskontoa koulussa, mutta se ei oo hirveästi. koskaan innostanut mua ja mä en voi mitenkään ymmärtää, että miten toisen uskontokunnan harjoittaja voi ajatella olevansa parempi ihminen ja ansaitsevansa jonkinlaisen etuoikeuden kuin toisen uskontokunnan harjoittajat. Eli mä ajattelen, että uskonto on asia, joka on tuonut paljon pahuutta ja negatiivisuutta tähän maailmaan historiassa. Ja edelleen, mä rakastan kyllä vierailla kirkoissa ja rakastan sitä tunnelmaa, sitä rauhaa ja arvostan kaikkia sitä historiaa, mitä siihen kuuluu, mutta en ole just mitenkään erityisen uskollinen. Oon käynyt tosiaan ne pakolliset uskonnonopit koulussa, mutta se siitä. Mutta mä en myöskään ajattele, että mä oon vaikka ateisti, vaan mulle se hengellisyys on mun uskonto. Ja mä en tiedä, onks hengellisyys suorakäännössanasta spirituality, mutta mun mielestä se englanninkielinen sana kuvaa paremmin sitä. Mä uskon johonkin suurempaan voimaan. Miksi sitä kukin haluakaan kutsua? Jumala, universumi, korkeampi voima. Mulle se on universumi. Mun uskonto on universumi. Tää kaikki mulla alko. Muistaakseni silloin, kun mä löysin joogan ja aloin joogaamaan, niin mä ymmärsin, että okei, tässä maailmassa on niin paljon enemmän kuin mitä me nähdään silmin. Ja mä uskon, että ihan jokaisella meistä on psyykkisiä lahjoja, mutta suurin osa meistä on tukahduttanut ne sillä me ei olla yhteydessä itseemme. Mä ite oon tehnyt, siitä asti kun mä aloin jogaamaan, niin pitkäjänteisesti sellaista henkistä työtä. Ja sen takia mä koen olevani vahvassa yhteydessä itseeni. Mulle se universumiin uskominen tuo voimaa ja rauhaa. Mä tiedän, että universumi on mun tukena. Mä tiedän, että se kannattelee. Mä tunnen, että mä oon kannateltu jonkun korkeamman voiman taholta. Mä en oo yksin. Ja säännöllisesti mun harjoituksin kautta niin mä oon yhteydessä myös korkeampaan itseeni. Eli siihen versioon musta, joka on tehnyt sen työn ja löytänyt sen syvimmän sisimpänsä. kohtelee itseään ja muita hyvin. Mä ajattelen mun korkeampaa itseä semmosena ehkä vanhempana versiona minusta. Eli usein mun meditaatiossa tai visualisointiharjoituksessa, niin kun pyydetään tuomaan higher self eli korkeampi itsensä siihen harjoitukseen, niin mä nään itseni niin kuin lähellä mun tulevaa kuolemaa, eli sellaisessa hetkessä, että mä oon jo elänyt mun elämän ja mä oon kerrottanut sen kaiken viisauden tästä elämästä. ja sen takia mä oon viisaampi kuin tässä hetkessä. Niin mä jotenkin tuon tän version itsestäni siihen tilaan tai siihen mun harjoitukseen, ja annan sen version itsestäni antaa mulle ohjeita elämään tai jonkun viestin, mitä mä tarviin kuulla siinä hetkessä. Ja tosiaan erilaiset harjoitukset on mulle se tapa harjoittaa mun hengellisyyttä. Ohjetut hypnoosit on ollut mulle tärkeä osa viimeisen viiden vuoden ajan. Mä teen semmoista kuin to be magnetic työtä, semmoista sisäistä työtä. Ja erilaiset keholliset harjoitukset, just yoga, meditaatio, hengitysharjoitukset, näitä kaikkia löytyy tuolta Heliohormons-valmennuksestakin. Niin kaikki tällaiset on mulle tärkeitä. Kirjoittaminen on ollut mulle aina tosi tärkeetä, mutta äidiksi tulon jälkeen sellaiselle reflektointikirjoittamiselle on ollut tosi paljon vähemmän aikaa, mutta mä muutenkin ajattelen, että tää elämävaihe, mitä mä elän nytten, niin mulle ei oo ihan niin paljon mahdollisuutta olla yhteydessä siihen. siihen korkeampaan itseeni tai enemmänkin meditaatioharjoituksen kautta esimerkiksi, että uskon, että siinä kohtaa, kun mulla on taas enemmän aikaa elämässä, niin mä tuun käyttämään vielä enemmän aikaa hengelliseen harjoitukseen, mutta sitten se kääntöpuoli, hyvä puoli siinä tämänhetkisessä elämäntilanteessa, On pienet lapset on se, että mä oon tosi maadottunut elämään tällä hetkellä. Mä osaan olla tässä hetkessä mun jalat on maassa, koska mulle tyypillistä on olla vähän niinku pääpilvissä ja miettiä tulevaisuutta ja spekuloida ja Mä elin elämäni ensimmäiset 25 plus vuotta tosi vahvasti mun mielessä. Ja vähän niinku up in the air. Jos kattoo mun astrologista syntymäkarttaa, niin siitäkin näkee, että mä oon tosi vahvasti ilma elementtiä. Ja mä oon tuntenut sen aina tosi vahvasti. Niin mulle se, että sain lapset ja perheen ja nyt viime vuosina vielä oman kunnon kodin, me asuttiin sitä ennen monia vuosia väliaikaiskodissa, niin se on juurruttanut mua tosi vahvasti ja tuonut semmosen maadattuneen tunteen ja se on just ollut mulle se lääke, mitä mä oon kaivannut, koska kuten mä mainitsin, niin alkuosan mun elämästä mä oon ollut tosi vahvasti vähän niinku liiankin tavallaan up in the air, niin mä koen, että tässä on tosi hyvä balanssi tällä hetkellä, mutta silti mä vähän niinku kaipaan jo sitä aikaa, kun joskus tulevaisuudessa mä saan vielä enemmän, just esimerkiksi kirjoittaa, viettää aikaa meditaatiossa, joogata ja näin edespäin. Ja se, miten hengellisyys näkyy mun arjessa, niin noiden harjoitusten lisäksi, esimerkiksi kun musta tuntuu, että mulla on nyt liikaa kannettavaa tai mä en oo ihan varma, että miten edetä jonkun päätöksen tai ratkaisun kanssa, niin ensinnäkin mä pyrin rauhoittamaan mun hermoston ja sit mä kommunikoin Universumin kanssa. Mä voin ihan siis mielessäni tai kuiskaten tai kirjoittaa tai jollain tavalla mä kommunikoin Universumin kanssa. Mä kerron, että mä oon tehnyt parhaani ja mulla on nyt liikaa kannettavaa tai mä en tiedä miten edetä. Ja mä visualisoin, miten mä nostan taakan mun harteelta, annan sen Universumille ja sanon, että tehdään tää yhteistyössä tai auta mua näkemään oikea ratkaisu. Mä kerron sille, että mä oon käytettävissä korkeamman parhaan eteen. Ja mä ajattelen, että mä oon kanava, tai mä itse asiassa ajattelen, että me ollaan kaikki, me ihmiset ollaan kanavia, mutta kaikki ei oo niin avoimia sen yhteyden kanssa. Ja mulla on tärkeetä just säännöllisesti kommunikoida universumi kanssa, että hei, että mä oon käytettävissä. Mä haluan toteuttaa korkean parasta. Mä uskon, että jokaisella meillä täällä maailmassa on joku tarkoitus, miksi me ollaan täällä. Ja mitä vahvempi yhteys meillä on itseemme ja universumiin, niin sitä vaivattomampaa tota tarkoitusta on toteuttaa. Eli esimerkiksi joskus, jos musta tuntuu, että mun mieli on ihan solmussa, mä en tiedä, että mitä mun kuuluis oikein tehdä, niin silloin mä saatan mennä meditaatioon tai lähteä kävelylle ja vaan vähän niinku vaikka hiljaa mielessä kuiskata universumille, että tehdään yhdessä tähän tai auta mua. Sitä voisi varmasti kutsua rukoiluksi. Ja sit mä just kommunikoin, että mä oon kanava. Et kanavoi mun läpi se mitä korkeamman parhaan eteen on tärkeää tai mitä sä haluat tuoda tänne maailmaan mun kautta. Eli joo, tätä voisi varmasti kutsua rukoiluksi, vaikka mä en varsinaisesti rukoile samalla tavalla kuin mitä ehkä perinteinen rukoilu on. Mutta kuten mä sanoin siitä maadottumisesta, niin mun mielestä on tosi tärkeetä osata elää elämää tässä hetkessä, tässä maailmassa missä me ollaan, olla läsnä, olla yhteydessä omaan kehoon, mutta samaan aikaan olla avoin, tutustua siihen mitä se oma sielu kaipaa. Niin ja sieluista vielä, niin mä uskon tämmöseen sielujen teorioon. Mä oon vähän puhunut tästä Spirit Babies-teoriasta, eli mä oon lukenut semmosen kirjan kuin Spirit Babies ja se auttoi mua silloin, kun mulla oli keskenmeno, niin ymmärtämään, että mikä korkeampi tarkoitus sillä on voinut olla. Ja mulle se auttoi tosi paljon. Suosittelen tosi lämpimästi sellainen kirja kuin Spirit Babies by Walter McEachin. Mutta mä siis ajattelen, että me ihmiset ollaan sieluja, jotka vaeltaa läpi useamman elämän. Ehkä noin kymmenen elämän läpi keskiverrasti. Eli me tullaan tänne maailmaan, ja kun me kuollaan, niin me mennään takaisin sielumaailmaan, ja sit me valitaan uusi elämä tai uudet vanhemmat, mihin elämään me mennään oppimaan jotain, mitä meidän tarvii oppia. Ja tää ei millään tavalla tarkoita sitä, että mitkään isot vastoinkäymiset, mitä me kohdataan elämässä, niin me jotenkin oltais valittu tai houkuteltu elämäämme, mutta mä uskon, että me valitaan meidän vanhemmat, koska he voi opettaa meille jotain, mitä meidän sielun tarvitsee oppia. Suosittelen tosi lämpimästi se kirja, siinä selitetään paljon paremmin tätä teoriaa. Ja sit mä uskon just astrologiaan. En mihinkään päivittäishoroskoopeihin todellakaan, mutta siihen, että sä otat sun syntymäkartan. Eli netissä on paljon eri paikkoja, missä sä voit ottaa sun syntymäkartan. Ja sitä kautta alkaa pikkuhiljaa tulkitsemaan, ymmärtämään sitä omaa syntymäkarttaa. Sehän on tosi laaja. Siinä on todella paljon opiskeltavaa, ja paras on, jos voi mennä jollekin astrologille, ja saada sieltä tulkinnan, mutta myös chat-GPTn kautta. Pystyi saamaan tosi hyvin. Mä itse asiassa viime viikolla otin mun lasten syntymäkartat, ja syötin ne chat-GPTille, annoin sille promptin, ja sieltä tuli ihan mieletön tulkinta mun lapsista ja sen jälkeen heidän välisestä dynamiikasta. Mä laitoin ne mun äidille ja hän oli silleen, että mitä ihmettä, että niinku miten tää voi pitää näin paikkaansa. Ja se on hyvä semmonen testamentti sille, että näissä on todella paljon perää. Tietysti kaikki ei välttämättä resonoi niin vahvasti sen oman syntymäkartan kanssa, mutta mä ajattelin, että kannattaa käyttää se semmosena yhtenä työkaluna. Ja sit Human Design on toinen semmonen, mikä on tuonut mulle viime vuosina tosi paljon ymmärrystä itseäni, eli Human Design on myös syntymäaikaan ja paikkaan perustuva tämmönen teoria, ja siinä on neljä vai viisi semmoista päätavallaan kategoriaa, mihin jokainen meistä ihmisestä edustaa tämmöstä yhtä tyyppiä. Mä oon projector ja se kuvaa siis niin hyvin mun esimerkiksi energiatasoja ja siis erilaisia asioita elämässä. Toi human design on semmonen mitä mä säännöllisesti opiskelen, mutta mihin mä haluaisin vielä perehtyä paljon syvemmälle. Ja semmonen sovellus kuin Align on tosi hyvä tähän. Kirjoitin substeciin blogialustalle, minkä olen aloittanut. Tästä postauksen, miten voit ottaa syntymäkartat, laitoin linkit siihen. Miten otat modaliteeteista kartan, laitat chat-GPTlle ja pyydät luentaa. Jos kiinnostaa tehdä harjoitus, käy lukemassa blogipostaus. Laitan linkin shownoteihin. Rasvoprosenttisi? Mä en tiedä ollenkaan. Mä en muista, oonko mä koskaan... Eiku on. Mä muistan, että Gopexessä joskus oli semmonen standi, missä pystyi mittauttamaan oman rasvoprosentin ja sen viskeraalirasvan. Siitä on kymmenen vuotta tai yli aikaa. Eli mä en ollenkaan tiedä. Mä haluaisin käydä mittauttamassa. Mä oon miettinyt, että mä kävisin BodyMaja. Taitaa olla semmonen yks paikka, missä voi käydä mittauttamassa. Mua lähinnä kiinnostaa siis lihasmassaprosentti, koska täytin just 35, niin nyt on tosi tärkeä aika alkaa pitää huolta siitä omasta lihasmassasta ja treenaamaan sitä, nostamaan painoja ja näin edespäin. Niin mä koen, että mulla on tällä hetkellä hyvä tilanne, mutta mä haluaisin kuitenkin käydä mittauttamassa sen ja sitten säännöllisesti vuosien varrella käydä mittauttamassa sitä. Mutta ton lisäksi rasva olisi myös ihan kiinnostava tietää, mutta mulle se, että mun kierto on Oireet on säännöllinen ja hedelmällinen, niin kertoo siitä, että se mun rasvaprosentti on riittävä. Mähän syön siis todella, niinku omasta mielestäni todella paljon rasvaa nykyään, mä en pelkää rasvaa. Mä lisään tyyliin joka aterialle oliiviyljyä, me syödään paljon voita perheessä, paistetaan kaikki voissa ja oliiviyljyssä. Mä voin syödä vaikka kaksi avokadoa kerralla. ja tota mä syön paljon siis rasvaa, mä en tolkaan pelkää sitä ja syön siis kaikkia muutakin reilusti, mutta mä en tiedä viitattiinko tässä kysymyksessä siihen, että mulla olisi jotenkin matala rasvaprosentti ja mä toivonkin, että kukaan ei vertailisi rasvaprosenttejaan toisiinsa, koska jokaisen kehon koostumus on erilainen, mulla on luonnostaan esimerkiksi isot kluut, tosi iso jalka, isot kädet, pienet rinnat ja nää on semmosia asioita, jotka on aiheuttanut minulle epävarmuutta nuorempana, mutta nykyään olen sinut minun kehon kanssa, mutta minulle on ominaista myös se, että olen geneettisesti aika hoikka. Eli silloin kun olen tasapainossa terve, niin olen hoikka. Eli esimerkiksi silloin kun minulla oli tulehdustilaa paljon kehossa, olin jatkuvasti turvannut ja minulla oli myös sitä tunnesyömistä, niin silloin painoin 10 kiloa enemmän kuin mitä tänä päivänä. Ja tänä päivänä tätä rasvaprosentteja, tätä painoa, mun on tosi vaivatonta pitää yllä. Mä en rajoita mun syömistä lainkaan. Mun kaikki läheiset voi testamentata, että mä syön tosi paljon. Mulla on tosi, tosi, tosi terve suhtautuminen nykyään ruokaan. Eli toivon tosi paljon, että ei vertailtais toistemme rasvaprosentteja. Ja vielä siitä mä halusin sanoa, että mä ajattelen, että rasoprosentin on pakko olla tietyllä tasolla, jotta sulla voi olla menkat ja kierto. Eli esimerkiksi mulla yhessä vaiheessa, kun mulla ei ollut kiertoa, niin mun oli pakko alkaa syömään enemmän rasvaa ja ylipäätään syömään enemmän proteiinia ja kiinnittämään huomiota siihen ravintoon eri tavalla. ja nykyään mulla on se niin vahvasti mun päivittäisessä toiminnassa, mun ei enää tarvi miettiä, että mä ylläpitäisin jotain tiettyä painoa tai mitä vaan, koska se tapahtuu mulle nykyään luonnostaan, mutta jos sulla ei oo kiertoa ja sä oot hoikka ja sä tunnistat, että sulla on tämmösiä ortoreksian piirteitä, niin silloin on tosi tosi tärkeetä nostaa rasvaprosenttia ja painoa, se vaan on usein fakta, että sitä kiertoa ei välttämättä voisi saada takaisin ennen kuin on nostanut. Ja sitten usein on myös niin, ainakin minun kohdalla, että sen painon tai rasuprosentin täytyy käydä korkeammalla kuin mihin voisit palautua takaisin omaan luonnolliseen vaivattomaan tilaan. Mutta jotta voit viestiä keholle, että se on turvassa, sen täytyy ehkä käydä korkeammalla kuin mikä periaatteessa se, miksi tästä kutsuisi vaivaton luonnollinen paikka olla, on. Kuinka usein harrastatte seksiä? No niin, mä pyysin kaikenlaisia kysymyksiä ja mä sanoin, että let's make it juicy. Mutta vitsi, seksi on vähän haastava aihe, kun siihen liittyy usein toinen osapuoli. Mun mies Anton on aika yksityinen tyyppi, niin mä en ihan hirveästi viitti puhua häneen liittyvistä asioista. Mutta sanotaanko, että mä nostan hattua niille pienten lasten vanhemmille, jotka harrastaa seksiä säännöllisesti, koska mä en rehellisesti tiedä, että miten te teette sen tai milloin, koska meillä on silleen, että no iltasin, me ollaan molemmat niin väsyneitä, ehkä tähän liittyy se mun projector ja on myös Anton on semmonen tyyppi, että Me maa molemmat halutaan illalla vetäytyä meidän omiin kupliin. Varmaan aika tyypillistä just pienten lasten vanhemmilla. Et sä oot niin kaikkes antanut illalla, et ei enää mitään saumaa siinä kohtaa harrastaa seksiä. Eli aamut on se sloti, joka toimii meille, mutta lapset herää aina ennen meitä. Eli siis vastaus on kysymykseen, että silloin kun lapset on hoidossa ja se on tosi vaihtelevaa. Mut sit meil on silleen, että silloin kun sit on jotain hetkiä olla kahden kesken, niin ne sit hyödynnetään tai silleen, että, Jessen sanois, että me löydetään kyllä se yhteys sitten nopeasti ja koen, että meillä on hyvä seksielämä, mutta se vaan on aika semmoista satunnaista tällä hetkellä. Mut jos teillä on tähän jotain vinkkejä, niin let's me know, mä oikeesti siis, tää on asia, mitä mä oikeesti mietin, koska mä en tiedä, miten muut pystyy siihen, kun on pieniä lapsia. Kuukupista mä oon saanut ihan älyttömästi kysymyksiä. Sen puhdistamisesta, kuinka usein sitä puhdistetaan, koosta, niin kuin kaikesta Kuukupiin liittyvästä. Ja tää on ollut aihe, mistä mä en hirveen mielellään tuolla Instagramin puolella puhu, koska no, mulla on miesseuraajia jonkin verran aika vähän, mut kuitenkin jotenkin se tuntuu semmoselta aiheelta, että mä en ihan hirveen mielellään avaa asiaa siellä. Vaikka kyseessä on täysin luonnollinen asia, mut jotenkin silti mä koen, että ehkä me viedään tämmöset intiimimmät asiat täällä podcastissa ja tuolla HH-ossa. Mutta mä aina menkkojen välillä putsaan sen kuukupin kiehuvassa vedessä. Eli mä keitän vettä ja laitan sen sinne lillumaan vaikka 10 minuutiksi tai jotain. Ja sit mä aina välillä pesen sen kuukupin jollain neutraalilla saippualla. Niin silloin siihen ei jää hajuja. Ja mitäs muuta? Mä luulen, että mulla on M-kokonen tai S-kokonen kuukuppi. Ja tääkin on hankala, kun niin harvoin tulee ostettua uusi kuukuppi. Mä olin varmaan ainakin kymmenen vuotta yhdellä kuukupilla, sitten se taisi hävitä, ja sitten mä ostin uuden. Mulla muistaakseni on ollut luneten kuukuppi, mutta hehän ei enää ole olemassa. Ja mä ehdottomasti suosittelisin semmoista kuin Nomai, kotimainen brändi siis, mutta mulla ei itsellä ole vielä hankittuna siitä, koska toi edelleen toimii vallan hyvin. Mutta joo, mä luulen, että se on S- tai M-kokonen. Mä luulen, että tässä vaan täytyy testailla. Ja jos se aiheuttaa mitään kipuja, niin silloin mä suosittelisin joko kokeilemaan pienempää kuukuppia tai sitten miettimään, että mikä sen kivun voi aiheuttaa, koska se ei ole tietenkään se pointti tai hyväksi, että se aiheuttaa mitään kipuja. Mutta joo, ehkä se kuukupista. Sitten tuli kysymys, että ekat kerrat kysymysmerkki. Eli mä oletan, että tarkoittaako tämä sitten, että milloin tai millainen ensimmäinen kerta tai kerrat seksiä on ollut. Mulla ne on ollut ensimmäisen poikaystäväni kanssa, oiskohan ollut 16-vuotiaana. Ja ihan selvinpäin tosiaan ekan poikaystävän kanssa, jonka kanssa me oltiin useampi vuosi yhdessä, niin ei silleen mitään superjännittävää. tarinaa tähän liittyen. Joo, ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Ja siitä on sen verran jo aikaa, että ei ihan hirveän tarkasti ole mielessä enää noi muistat. Mitä mieltä olet seksileluista? Onko niissä jotakin vähän niin kuin mikromuovia tai muuta sellaista? No mä oon seksileluista mieltä, että ehdottomasti go for it. Etenkin tietyissä kierronvaiheissa ne voi toimia tosi hyvin. Mä sanoisin, että ovulaation aikaan ja siinä follikulaarivaiheen lopulla niin ei tarvitse seksileluja, vaan silloin olisi tärkeää käyttää kehon luonnollisia eritteitä, koska silloin niitä erittyy enemmän kuin muissa kierrovaiheissa. Eli mä sanoisin, että ei kannata aina turvautua niihin seksileluihin, vaan löytää se nautinto myös ilman niitä, mutta ehdottomasti siis kyllä on niiden käytännön kannalla, mutta niissä tosiaan voi olla haitallisia kemikaaleja ja mikromuoveja, mutta tämä riippuu materiaalista ja valmistajasta, eli kannattaa olla vähän tarkkana siinä, että mitä valitsee. Mä en todellakaan ostaisi mistään temusta seksuaaliluja, vaan että oikeasti valitsee jonkun laadukkaamman Nimittäin monet tällaiset halvemmat seksuaaliluvut on valmistettu sellaisesta muovista, joka sisältää F-talaatteja, ja ne on todistetusti hormonitoimintaa häiritseviä, vaikuttaa lisääntymisterveyteen, voi aiheuttaa tulehdusta ja niin edespäin. Eli ehdottomasti tällaiset halvemmat seksuaaliluvut jättää pois. Halvemmissa jelly-materiaaleissa voi myös vapautua mikromuoveja, eli myös tällaiset pois. Turvallisin valinta onkin silikoni ja tällainen korkealaatuinen silikoni, koska se on yleensä myrkytöntä, se ei ole huokasta ja siinä ei ole öftälaatteja. Eli tässä mä sanoisin, että kannattaa oikeasti panostaa siihen laadukkaampaan vaihtoehtoon. Ja jos se materiaali haisee muovilta tai tuntuu tosi tahmeelta, niin silloin se todennäköisesti ei ole kunnon silikonia. Eli valitse joku laadukas silikoninen seksilalu, niin silloin ollaan aika turvallisilla vesillä. Ja sen mä vielä haluun sanoa, että EU-ssa noiden efterlaattien käyttö on kielletty, eli jos sä hankit tai tilaat suomalaisesta verkkokaupasta esimerkiksi, niin silloin todennäköisesti saat suht turvallisilla vesillä, mutta jos lähtee tilaamaan jostain kauempaa, vaikka Kiinasta, niin joo, en suositele siihen. Käyttääkö Anton tai onko kokeillut nuuskaa, tupakkaa ja niin edelleen? Anton ei käytä nuuskaa ja mä en usko, että on koskaan käyttänykään, onneksi. Tupakkaa hän polttaa satunnaisesti. Mä sanoisin, että ehkä keskimäärin yhden tupakan viikossa. Eli ei todellakaan säännöllisesti, vaan hyvin satunnaisesti. Ei ole todellakaan millään tavalla koukussa siihen tai muuta. että joinain viikkoina hän saattaa polttaa useamman, ja sit joinain viikkoina ei yhtään. Usein siihen liittyy alkoholin käyttö, siis viinin juominen, tai se, että hän on tuolla, kun hän siis tekee toisena työnään maatilahommia, niin jos siellä kundit polttaa, niin sit hän saattaa siinä seurassa polttaa. Mut onneksi tapahtuu harvoin, mä inhoon sitä, mut se ei tosiaan ole mitenkään säännöllistä. Mikä on parasta maala-asumisessa? Ah! Luonto, rauha, tila, se, että metsä on vieressä, se, että joka päivä ikkunasta näkee erilaisia eläimiä, se, että hermoston rauhoittamisen eteen ei tarvitse tehdä yhtä paljon työtä kuin silloin, kun asuu kaupungissa, koska täällä se tulee vähän niin kuin vakiona, totta kai täälläkin, kun sä teet töitä kotona. niin mä oon stressaantunut välillä, mutta jotenkin se, että kun astuu ovesta ulos ja sä oot heti siinä luonnon äärellä, niin se maadottaa ja rauhoittaa ihan eri tavalla, kuin se, että sä astut vaikka suoraan kaupunginhälinään. Ja ehkä mulle yksi vahvin sellainen muisto on, että silloin kun me ostiin kaupungissa, niin mä aina kaipasin tai halusin viikonloppuna lähteä vaikka Nuuksioon metsään tai jonnekin luonnon äärelle, tai just tulla tänne, missä me nykyään asutaan, eli Antonin Lapsuudenkoti-seuduille, Ja sit jos mulla oli molemmille viikonloppupäiville jotain ohjelmaa, niin se ahdisti mua, et jos mä en päässyt lähtemään luontoon. Ja sit taas nykyään, kun asuu täällä metsän keskellä, niin musta on ihana mennä vaikka viikonloppuna kaupunkiin, kun sille on hyvä syy useimmiten siis nähdä ystäviä. Mut esimerkiksi eilen, kun mä olin menossa mun ystävän synttäreille kaupunkiin ja Anton tuli mun kyydillä sinne, hän oli ottanut auton edellisen iltana sinne, niin me vaan molemmat todettiin, että Tää ei oo kyllä eläinmeijän paikka, niinku et me ei nähdä itseämme täällä. Ja mulla on itseasiassa tosi vaikea kuvitella Antonia enää siellä myöskään, siis en myöskään itseäni osaa niin hyvin kuvitella, mutta kun Anton tekee niin paljon tuolla maatila-hommia, ja se mikä on just mun mielestä ihanaa kanssa tässä Landela-asumisessa, että sekä tässä omassa kodissa, ja pihassa, mutta sitten myös tietysti tuolla maatilalla, niin aina on hommia, niin se on jotenkin tosi terapeuttista, että sä voit tehdä niitä hommia. Ja mä tiedän, että joillekin, esimerkiksi yhdelle mun ystävälle, joka muutti maalle ja rakennutti talon, niin he sitten itse asiassa palas kaupungiin, koska heille just se oli häiritsevää, että aina oli jotain hommaa. Mut jotenkin mua se ei häiritse, että aina on jotain hommaa, vaan se on enemmänkin semmoinen, että kiva, että voi ryhtyä pihahommiin. Ja mä en tunne siitä mitään sellaista painetta. Mä en ole millään tavalla perfektionisti. Mulla ei ole kiire saada asioita valmiiksi, vaan jotenkin tykkään just siitä, että aina löytyy niitä kehollisia hommia. Kun just oma työ on semmoista tosi paljon läppärillä ja puhelimella olemista, lukemista ja muuta, niin se on jotenkin niin ihanaa vastapainoa sille, että ulkona puheilee ja saa jotain konkreettisia juttuja tehtyä. Esimerkiksi haravoille lehtiä tai kitkeä tai mitä ikinä se onkaan. Ja sitten vielä siihen rauhaan ja tilaan liittyen, niin täällä ei ole semmoista kollektiivista kiireentuntua, mikä mun mielestä Helsingissä ehkä on, vaikka mekin asuttiin aika rauhallisella asuinalueella, mutta kun itse olen niin herkkä erilaisille energioille, niin mulla oli siellä enemmän semmoinen fiilis, että semmonen FOMO, tai semmonen, että pitäis olla koko ajan jossain tekemässä. Niin täällä on rauhallisempi energia täällä maalla, ihmisille ei ole niin kiire, ja sit no iso asia meille, joka oli jo mulle, vaikutti siihen päätöksentekoon silloin, kun piti päättää, että ollaanko me valmiina muuttamaan tänne, niin Lasten dagiskuvio on ihan täydellinen täällä, se on maailman sympaattisin paikka, just sopivan kokonen, siellä on paljon lapsia, mutta ei mitään massaryhmiä, he käyvät metsässä joka viikko. Se on aivan ihana, idyllinen paikka. Ei voisi enempää pyytää, ja meillä on käynyt tosi iso tuuri sen kanssa, että se on lähellä ja muuta, niin se on kyllä sellainen iso tekijä, mitä mä harkitsisin muuttaessa minne tahansa, että miten se arjen logistiikka toimii. Ja sitten tietysti tosi iso plussa oli se, että sai suunnitella oman kodin, ja sai enemmän neljöitä kuin mitä saisi kaupungissa. Koetko koskaan PMS-oireita? Rehellisesti mä en ole kokenut kyllä vuosiin PMS-oireita. Mä en enää edes tunne juurikaan, kun menkat on tulossa. Mä muistan, että usein aikaisemmin ne kivut alkoi pari päivää aikaisemmin ja oli semmoinen jomotus ja just kipuja. Mut nyt ne vaan alkaa. Mä en enää räjähtele mun läheisille kierron vikoina päivinä. Ja joo, siis en koe enää PMS-oireita. Ainoat oireet on se, että mulla on usein nälkä nousee, siis nälän tunne, ja mä syön enemmän lutealivaiheessa, mut sehän on täysin normaalia. Energiatasot saattaa laskea, ei aina, mut sekin on täysin normaalia ja selittyy sillä, että estrogeenitasot laskee ja progesteronitasot laskee siellä kierron lopulla. niin täysin normaalia ja toivon, että jokainen meistä kunnioittaa sitä omaa alutealivaihetta ja ehkä vähän hidastaa siinä etenkin, jos on sellainen fiilis. Mutta mä haluan sanoa sen, että mulla tähän liittyy se, että mä oon tehnyt pitkäjänteistä työtä mun hormoniterveyden eteen. ja mä edelleen elän mun metodin mukaisesti joka päivä. Se on nykyään niin integroitunut muhun, että mun ei tarvi sen kummemmin sitä miettiä, ja mä uskon ja toivon, että kaikille HYH on käyneille se on sama juttu, että hiljalleen niistä asioista tulee rutiininomaisia, ja löytää niitä asioita, mitkä toimii itselle, ja sitten kun on valmis omaksumaan jotain uutta, niin sit palaa niiden oppien pariin ja integroi jotain, Mä en itsekään ole todellakaan valmis, mulla on aina lisää integroitavaa. Esimerkiksi hermoston työstäminen on semmoinen teema, mikä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Mutta on tehnyt jo niin pitkä matka, on tehnyt niin pitkäjänteisesti sitä työtä, että PMS-oireet mä oon saanut kokonaan sulatettua. Ja sit mun mielestä tosi tärkeetä on se, että osaa asettaa itsensä prioriteetiksi. Et mä esimerkiksi pidän mun kalenteria riittävän väljänä. Mä sanon ei kivoillekin jutuille. Ja kuten mä mainitsin aikaisemmin, niin mä oon human designissä projector. Ja se tarkoittaa, että mä palan aika nopeasti loppuun, jos mun elämästä puuttuu riittävä palautuminen ja aikaa olla. Et mulla on vielä vähän normaalia vähemmän energiaa käytettävissä. Ja nyt jos sä et usko human designiin tai se ei sulle ollenkaan ole tuttua, niin anna tän mennä toisesta korvasta ulos. Mutta mä tunnistan ja tiedustan sen hyvin vahvasti. Ja vaikka mä oon mun työssä semmonen eteenpäin suuntautuva visionääri, aina uusia juttuja mitä haluu aloittaa ja toteuttaa ja tehdä, niin työn ulkopuolella mä elän oikeesti aika rauhallista elämää. Mä en just täytä mun kalenteria, koska mä tiedän, että se polttaa mut loppuun hyvin nopeesti, etenkin tässä elämäntilanteessa, kun on pieniä lapsia, että mä hyvin harkitusti sanon asioille kyllä, koska mä tiedän, että se kun mä sanon ei, niin se auttaa mua olemaan autenttinen ja just kunnioittamaan sitä omaa energiaa. Ja jos tämä millään tavalla inspiroi sinua, kun koet PMS-oireita, niin haluan sanoa, että se oireeton kierto on mahdollista myös sinulle. Sinun on mahdollista päästä siihen pisteeseen, missä sinulla on terve, säännöllinen, oireeton, ennustettava ja hedelmällinen kierto. Se on mahdollista. Tästä lisää taas pian. Tullaan syventymään tulevissa body-jaksoissa hormonitoiminnan kulmakiviin. Mutta haluan kannustaa sinut lämpimästi käydä nappaamassa neljän askelin oppaan terveempään kiertoon, koska sinä saat siitä tosi monia konkreettisia vinkkejä, miten voit aloittaa kehon tukemisen kokonaisvaltaisesti jo tänään, jotta sinun hormonit voivat alkaa palautua ja optimoitua. Käy lataamassa se shownotien linkin kautta. Ja tässä olikin tämän päivän kysymykset. Toivottavasti tämä oli inspiroiva ja sä sait jotain tästä irti. Mä jostain ainakin itse rakastan kuunnella Q&A-jaksoja, ne on mun mielestä viihdyttäviä. Ja pidetään ehdottomasti uusi Q&A-jakso, jos sä tykkäsit ja viihdyit tämän parissa. Laita mulle please viestiä Instassa tai kommentoi tuohon jakson kommentteihin, koska musta on aina niin ihanaa motivoivaa kuulla teistä. Kiitos kun sä kuuntelit tämän jakson ja palataan taas ensi viikolla. Hei! Ennen kuin lähdet, minulla olisi sulle pieni, mutta tärkeä pyyntö. Minulle merkkaisi ihan älyttömän paljon, jos käyt arvostelemassa tämän podcastin. Se auttaa minua jatkamaan tämän tuottamista ja panostamaan siihen ja saamaan myös huippuvieraita. Kiitoksena arvostelusta lähetän sinulle minun mikroravintojen hormonitasapainoon oppaan. Sen avulla ymmärrät, millaisia mikroravintoaineita keho tarvitsee ja mistä lähteistä niitä saa. Arvostele siis tämä podcast Spotifyssa tai Podimossa, eli Spotifyssa mee Podin sivulle ja klikkaa kolmesta pisteestä ja sieltä Arvostele podcast. Podimossa laita peukku ylös. Nappaa sitten screenshot ja laita se mulle shownotesta löytyvän linkin kautta. Tähän menee noin minuutti ja mä lähetän muutaman minuutin kuluessa sulle sähköpostin, josta sä löydät ton oppaan. Kiitos ihan super paljon! Se, että sä kuuntelet ja vielä arvostelet podcastin, merkkaa mulle todella paljon. Kuullaan taas! Kiitos kun katsoit!