77. Autenttisuus, onnellisuus ja oman näköinen elämä

Moi ja tervetuloa Off Level Podcastiin. Ihanaa, että olet täällä. Minä olen itse voinut elämässä kaikista huonoiten silloin, kun olen ollut kaukana omasta autentisuudestani. Minä en ole elänyt oman näköistä elämää, jossa minä esimerkiksi kokisin, että se mitä teen on merkityksellistä ja linjassa omien arvojen kanssa ja että pääsisin hyödyntämään omia vahvuuksia. Kauppiksessa mä valitsin mun pääaineeksi laskentatoimen, koska markkinointia ja johtamista pidettiin pehmeinä aineina ja ajateltiin, että fiksuimmat menee rahoitukseen tai vähintään laskentatoimeen. No, mä sitten valitsin sen laskentatoimen. Jälkikäteen katsottuna ei ookaan mikään ihme, että myös mun terveyshaasteet oli pahimmillaan noina aikoina. laskentatoimi ei ollut mun vahvuus, se ei kiinnostanut, ja ne ammatit, mihin se valmisti, vei mut ahdistuksen partaalle. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii se, että mun kaksi parasta ystävää kauppiksessa oli myös samassa pääaineessa, me usein tehtiin esimerkiksi ryhmätyöt yhdessä, ja he loisti täällä laskentatoimessa. Eli heillä oli luonteisesti paljon enemmän vahvuuksia siinä, se ei ahdistanut heitä samalla tavalla kuin mua, Ja he on myös valmistunut ammatteihin, jossa he hyödyntävät näitä oppeja siltä ajalta. Totta kai mäkin jossain määrin, mutta hyvin vähän. Ja mä halusin vaan tällä illustroida sitä, että se, että se laskennatoimi ei ollut mun juttu, niin se ei tarkoita, että se ei olisi jonkun muun juttu. Vaan meille jokaisella on meidän omat luontoiset kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet. Ja sehän on ihan superjuttu tässä maailmassa, koska sehän olisi tosi ikävää, jos me oltaisiin kaikki intohimoisia samasta asiasta. mutta meillä on jokaisella ne meidän omat uniikit vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Ja vaikka tervehtymiseen ja esimerkiksi mun omaan hormoniterveysmatkaan liitty todella paljon muutakin, tarvittiin niitä oikeita työkaluja, ymmärrystä, viisautta, niin mä nään, että autenttisuus vaikuttaa suoraan terveyteen, ja mitä autenttisemmin mä oon alkanut elää, niin sitä terveempi musta on tullut. Ja tänään mä saankin vieraaksi Rosa Nenosen. Hän on muun muassa positiivisen psykologian asiantuntija, puhuja ja tietokirjailija. Rosa on myös mun ystävä monen vuoden takaa. Me ollaan jo, mitä mä sanoisin, kahdeksan vuoden ajan tunnettu toisemme ja aina säännöllisesti sparrailtu toisiamme. Tässä jaksossa Rosa jakaa oman tarinansa autenttisen ja merkityksellisen elämän pariin, ja antaa konkreettisia vinkkejä, mitä sä voit tehdä, jos susta tuntuu, että sä oot vähän hukassa sen sun oman autentisuuden kanssa. Mun missio on, että jokainen saisi elää oman näköistä tervettä elämää, ja siksi tää on jo mun mielestä ihan äärimmäisen tärkeä. Ja tää on semmonen teema, mitä mä itse työstän myös aivan jatkuvasti. Joten eiköhän hypätä jaksan pariin, mutta vielä ennen kuin otetaan rosa studioon, niin mä haluan kertoa oireindeksistä, jonka mä luin Elior Hormones-valmennukseen, mutta jonka mä haluan nyt jakaa myös sulle, vaikka sä et olisi HYH-lainen. Kyseessä on siis indeksi, josta sä pääset nopealla silmäyksellä etsimään sun oireen tai epätasapainotilan, jota sä koet, näkemään sen mahdolliset juurisyyt, ja sä näet samalla, että mitä on ne ensimmäiset askeleet. joita ottaa. Sä näet myös ne osa-alueet HYHssä, joiden pariin mä suosittelen uppoutumaan erityisellä pieteetillä. Sä löydät tän maksuttoman indeksin nyt Shownotin linkin kautta, eli käy nappaamassa se. Okei, otetaan Rosastudioon. Tässä bodissa me syvennetään kokonaisvaltaisen terveyden teemoihin, erityisesti naisen hormoniterveyteen. Sä kuuntelet Applable Bodia, mun nimi on Sonja Hannus. Mulla ei ollut vuosiin kiertoa hormonallisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja mulle puhkes vaikea akne. Pelkäsin, että en voisi ikinä tulla raskaaksi ja toteuttaa hartaintounelmaani omasta perheestä ja olla kokonaisvaltaisesti terve. Kun lopulta sain menkat takaisin, ne oli epäsäännölliset, välillä tosi lyhyt kiertö, välillä tosi pitkä, ja kärsin BMS-oireista, kuten pahasta reaktiivisuudesta, ahdistuksesta ja vatsakivuista. Lopulta turhauduin, ettei länsimainen lääketiede pystynyt auttamaan, ja syvennyin kokonaisvaltaisten hoitomuotojen maailmaan. Löysin itämaisen viisauden ja opin kuuntelemaan kehoni, mieleni ja sieluni yksilöllisiä tarpeita. Sain lopulta säännöllisen ja täysin oireettoman 28 päivän kierron, löysin elämänirakkauden ja vihdoin terveen parisuhteen nopeasti hormonieni tasoittumisen jälkeen ja tulin helposti raskaaksi. Haluan auttaa jokaista, joka haluaa terveen kehon, mielen ja sielun ja elää oman näköistä elämää. Ihanaa, kun olet täällä. Moi Rosa ja tervetuloa Off Level Podcastiin. Ihanaa, että olet täällä eka kertaa vieraana. Haluaisin alkuun kysyä, että nyt ollaan loppuvuodessa, joulukuussa, niin kun katsot tätä vuotta 2025 taaksepäin, niin millaisia teemoja sun elämässä ja työssä on ollut tänä vuonna? Millaisia prosesseja sä oot käynyt tai sun asiakkaat ovat käyneet läpi tänä vuonna?

Kiitos sun. Ihana olla sun vieraana. Vau, heti alkuun. Iso kysymys. Minusta on ihanaa pitkästä aikaa olla vuoden päätteeksi siinä tunteessa, että tämä vuosi on ollut tosi hyvä vuosi. Minulla on takana pari tai useampikin tosi raskas vuosi, missä on käynyt isoja prosesseja läpi. Minulla on avioeroa, isä kuoli ja sitten oli vielä toinen ero. Tämä vuosi on ollut pitkästä aikaa sellainen vuosi, että olen oikeasti kokenut olevani onnellinen. Olen saanut keskittyä työhöni ja toteuttaa itseäni täydesti ja olla linjassa itseni kanssa. Koen, että tämä vuosi on ollut rohkeuden ja itsensä toteuttamisen vuosi. Luulen, että se jatkuu myös ensi vuonna. Koen, että olen vahvasti omalla polullani tällä hetkellä.

Ai, ihana kuulla. Joo, se on ihan totta. Sulla on ollut noita isompia prosesseja viime vuosina. Jotenkin niin ihana kuulla, että tämä vuosi on ollut semmoista autentisuuden aikaa. No, mitä sulla se on konkreettisesti näyttänyt? Mitä on ollut sun huippukohtia tänä vuonna?

Ehkä haluan vielä sanoa, että kuulijoille pelätään kriisejä ja vaikeita tunteita. Ne ehdottomasti kuuluvat elämään. Kun uskallamme kohdata ne asiat, ne tuovat meidät oikeiden asioiden äärelle. Ne aina kertovat meille jotain siitä, jotain muutosta me kaivamme. Eli ajattelen, että se on monestikin, vaikka se ei just sen kriisin keskellä tunnu siltä, mutta monesti kun me katsotaan taaksepäin, niin se on ollut hyvin merkityksellinen ja tärkeä asia. Mutta sano vielä sun kysymys uudestaan, että sä kysyt, että mitä näitä tämmöisiä jotain konkreettisia?

Ei niin, tuleeko sinulle mieleen jotain semmoisia huippuhetkiä tältä vuodelta, jotain konkreettisia ihania juttuja, mitä sä haluat jakaa?

Ei kyllä tule mitään sellaista yksittäistä juttua mieleen. On jotenkin ehkä just se, että on ollut sellaista ihanan tasapainosta. Kaikki viikot ovat olleet lähes tulkoon hyviä tai voisin sanoa, että ne ovat olleet hyviä. Jotenkin se työ on kannatellut monella tavalla, että saa tehdä päivittäin merkityksellistä työtä ja mulla valmennettavien kanssa ihania kohtaamisia ja on ollut puhekeikkoja ja on ollut riittävässä määrin myös ihania matkoja ja kohtaamisia ystäviä ja rakkaiden kanssa. Koen, että on ollut jotenkin tasapainosta ja hyvää, että mikään ei sieltä erityisesti nouse esiin.

No ihana kuulla ja sä oot kyllä niin sellainen ihana esimerkki ja inspiraatio mullekin siitä, että miten elää semmoista merkityksellistä ja rohkeaa työuraa. Siis myös jotenkin yrittäjällä sä oot ollut mullakin semmoinen inspiraatio. Mutta voisit sä kertoa kuulijoille, että miten sä oot päätänyt tähän pisteeseen? Tai ensinnäkin kerro vähän vielä lisää, että mitä sä teet tänä päivänä työkses ja miten sä oot päätänyt, mistä tää kaikki on lähtenyt liikkeelle?

Olen puhuja ja valmentaja. Käyn paljon yrityksissä puhumassa merkityksellisestä työstä tai hyvästä tunneilmastosta. Sitten minulla on yksilövalmennettavia, joiden kanssa keskustellaan ja valmennetaan merkityksellisen työn ja elämän teemoja. Vahvasti ajattelen, että työ ja elämä linkittyvät yhteen. En tykkää ajatella vain työtä työnä, koska se, miten voimme työssä vaikuttaa niin vahvasti siihen, miten voimme vapaa-ajalla. ja toisinpäin. Tykkään katsoa elämää kokonaisuutena. Olen myös tietokirjailija. Minulla on tullut merkityksellisen työn kaava muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä kirjoitan uutta kirjaa. Minulla on myös hyvinvointi-iltoja Altaalla. Siellä minulla on eri alojen hyvinvoinnin asiantuntijoita, joiden kanssa me keskustellaan. hyvinvoinnista ja hyvästä elämästä. Eli jotenkin aika monipuolisesti olen näiden hyvän elämän ja onnellisuuden merkityksellisyyden teemojen äärellä. Mutta miten mä siis päädyin näiden teemojen äärelle? Se on itse asiassa aika jännä, että Joskus ehkä kymmenen vuotta sitten minulla ei ollut hajuakaan siitä, että mitä minä tuun elämässäni tekemään ja minkälaista elämää minä haluaisin elää. Minulla oli takana pitkä ura muodinmaailmassa. Minä olin työskennellyt mallina ehkä 15 vuotta kansainvälisesti ja asunut Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Sitten New Yorkissa asuinessa minulle tuli sellainen, että mitä hittoa, mitä minun pitäisi oikein tehdä. elämälläni, että mikä olisi se seuraava vaihe, koska mä olin aika päämäärätietoisesti tavoitellut aina tavoitteita ja mennyt seuraavan maahan ja seuraavan kohteeseen ja se New York oli ollut mulle pitkään semmoinen, että vitsi jos mä joskus voisin sinne päästä, niin se olisi niin kuin siisti juttu ja sinne mä sitten pääsin, mutta sen sijaan, että siitä olisi tullut sellainen mieletön täyttymys ja alkoi hiipimäänkin semmoinen pienen pieni ahdistus, että no mitäs sitten Mitä minun pitäisi lähteä seuraavaksi tavoittelemaan ja mikä elämässä ylipäätänsä on merkityksellistä ja tavoittelemisen arvoista? Nämä teemat veivät lopulta positiivisen psykologian äärelle. Sitä kautta aloin saamaan vastauksia itselleni. Tuli heti sellainen olo, että tämä voisi olla jotain sellaista, mitä haluaisin lähteä viemään eteenpäin, koska silloin positiivinen psykologi oli vielä aika tuntematon käsite Suomessa. Suomeen palattuani olen pikkuhiljaa lähtenyt työskentelemään näiden asioiden äärellä.

Oi vitsi, sulla on ollut ihan mieletön matka. Se on ollut inspiroivaa seurata.

Niin, ja jotenkin hassua nyt, kun oikein sanoo ja pysähtyy tälleen. Ajattele, miten ihmeellistä tämä elämä on. Kymmenen vuotta sitten minulla ei ollut mitään tietoa tästä, että miltähän mun elämä näyttää 10 vuotta tästä eteenpäin. Minkälaisia asioitahan minulla silloin elämässä. Minusta tuntuu, että monesti kun me ollaan jotenkin vaikeassa elämänhetkessä, niin me nähdään asioidenkin tosi läheltä, että mitä tässä nyt tapahtuu. Mutta sitten kun me voidaan vähän perspektiiviin siirtää, että mitä jos tapahtuu viiden vuoden päästä, niin asiat on voinut muuttua monella tavalla. Se on kiinnostavaa, kun me lähdetään työstämään niitä asioita ja ottaa rohkeasti askeleita niitä jotenkin omia itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä asioita kohti, niin elämä voi mullistua monella tavalla.

Ehdottomasti, kun on avoin ja rohkee. Kerro vielä siitä sun käännekohdasta, että millaisista asioista, tai mitä konkreettisesti tapahtui silloin, kun sä olit siellä New Yorkissa, tai oliko se just se pääkäännekohta, ja kun sä aloit kyseenalaistamaan, että ei hitto, onks tää polku nyt mua varten, tai mikä se seuraava etapi on, jos sä olit tavallaan tullut siihen, mitä sä olit aina havitellut, Koitko jotain fyysistä oireilua? Muistan, että ollaan puhuttu, että on ehkä ollut jotain terveyshasteita tai muuta. Mistä kaikista asioista aloit tunnistamaan, että jonkun täytyy muuttua?

Loistava kysymys. Itse asiassa New Yorkissa aloin kyseenalaistamaan tätä. Muutinkin Suomeen ja olin sillä, että nyt jotain muutosta. Itse asiassa silloin ajattelin ensin, että olisin jollain lailla halunnut työskennellä muodin parissa, koska minulla oli pitkä ura takana sen teemojen äärellä. Sitten kohta luostui, mukaan kuvaan, niin mä tapasin mun ex-puolisoni, ja hän oli just muuttamassa San Franciscoon. Niin mä lähdin sit hänen mukaansa San Franciscoon. Ja sitten tota mä olin tavallaan niinku vähän niinku pakotettu tekemään vielä mallintöitä, koska mulla oli työlupa sitä kautta, ja me haluttiin sit jäädä sinne, niin mun piti hakea myös uusi työlupa. Eli mä ajattelin jotenkin koin, että mun täytyy tehdä. mallintoita, koska se oli se väylä hakea sitten sitä työlupaa, mutta se ei enää tuntunut mielekkäältä. Olin jotenkin ylipäätänsä San Franciscossa ja joskus olin päässyt tekemään hienoja juttuja ja tuntui, että siellä se työ oli vähän sellaista puuduttavaa ja välttämättä meitä ei aina kohdeltu kauhean hyvin ja se alkoi tuntua, että tämä kerta kaikkiaan on minun oma juttu. Ja se jotenkin kriisiiytyi lopulta niin pahaksi, että mulla tuli tosi pahat uniongelmat. Mä en pystynyt nukkumaan, mulle tuli semmoista epämääräistä ihottumaa, mulla oli vatsankaa tosi paljon, ongelmia ja haasteita. Ja mä yritin jotenkin hankkia sitä apua monesta eri kautta. Mä kävin länsimaisessa lääkärissä, mutta kävin myöskin, mulla oli osteopatia. oli kaikennäköistä apua tarjolla, mutta se ei oikein löytynyt. Löytyi ehkä hetkellisesti vähän apua, mutta ei kuitenkaan. Ajattelen, että ne oireet oli jälkikäteen merkki siitä, että en ollut jotenkin linjassa itseni kanssa. Jotenkin yritin laittaa itseni sellaiseen niin kapean koloon, mihin en enää kerta kaikkiaan mahtunut. Koko keho sanoi, että nyt me tarvitaan muutosta. Nyt täytyy tehdä jotain tälle asialle. Loppujen lopuksi ajattelen, että meidän keho ilmaisee, jos emme ole linjassa itsemme kanssa. Teemme itselleemme väärin asioita. Ehkä ensin aika hienovaraisestikin kuiskailee, että nyt voisi tehdä jotain pientä muutosta. Tulee ehkä mikreeniä, just uniongelmia. Mutta jos me ei pysähdytä kuuntelemaan, niin loppujen lopuksi meidän keho pysähtää meidät. Meidän on pakko kuunnella itseämme.

Ahto on niin mielenkiintoista ja olen itsekin niin vahvasti samaa. Keho alkaa viestimään jossain kohtaa, kun on tullut tietynlainen seinä vastaan. Keho viestii kovaa, nyt on pakko jotain muutosta.

Kyllä, jos mieli ei tajua. Meidän mieli on yleensä aika kova. Me ollaan silleen, että kyllä me pystymme ja kyllä me vielä tsemppaamme. Vitsi nyt vaan, kyllä mä jaksan. Mutta ei meidän keho loppujen lopuksi jaksa. Jossain vaiheessa se alkaa kyllä oireilemaan.

Niinpä. No mitä hei, jos kuulijaa voi samaistua sun tarinaa ja on silleen, että kaipaisi semmoista tietynlaista rohkeutta ja autenttisuutta. No oikeastaan mä haluaisin, että sä määrittelet ensin autenttisuuden, sä puhut siitä paljon. Ja tota, nii kaipaa semmoista pientä syshäystä ehkä elämään tai haluais rohkeammin alkaa elää oman näköistä elämää. Niin joo, miten sä määrittelet sen autenttisuuden ja mistä pienistä asioista voisi lähteä liikkeelle?

Ajattelen, että autentisuus on ennen kaikkea uskollisuutta itseämme kohtaan. Me tunnistamme omat tunteet ja kokemukset ja arvostamme niitä, ei vain sivutamme ja ohitamme niitä. Kuten sanoin, me helposti jotenkin ohitamme itsemme ja ollaan sillä tavalla, että kyllä minä nyt vaan ajan, nyt minä vain menen eteenpäin. Sitä kautta meidän on ihan mahdotonta jotenkin, kokea itsemme hyvinvoivaksi tai päästä toteuttamaan omaa potentiaaliamme. Eli autenttisuus on sitä, että olen linjassa itseni kanssa. Elän omien arvoimme mukaan ja voin olla oma aito itseni niissä yhteisöissä, missä minä milloinkin olen. Oliko kysymys, miten voimme lähteä elämään enemmän autenttisesti?

Joo, jos tunnistaa siltä, että ehkä kuulijan juttu kokee olevansa siinä, mistä sä puhuit siitä liian pienestä boksista, mistä mä itsekin tunnistan itteni aikaisemmista elämäntilanteista. Mikä voisi olla semmoinen ensimmäinen pieni askel tai harjoitus esimerkiksi sen oman autenttisuuden ja arvojen selvittämiseksi, jos tuntuu, että on vähän hukassa. Okei, mistä lähtee liikkeelle?

Ihan kysymys. Mä ajattelen, että ennen kaikkea se vaatii meiltä rehellisyyttä. ja pysähtymistä itsemme äärelle. Se on aika jännä, että suurin osa valmennettavista on naisia, ehkä noin 30-50-vuotiaita naisia. Suurin osa valmennettavista sanoo ensimmäisessä tapaamisessa, että minulla on kaikki tosi hyvin. Minun pitäisi olla kiitollinen siitä, mitä minulla on, mutta jotenkin en osaa olla kiitollinen siitä. Tämä on aika pysäyttävä juttu, että me jotenkin selitetään itsellemme, vaikka me koetaan syvästi se, että joku ei ole ihan kohillaan, mutta periaatteessa ulkoisesti asiat voivat olla tosikin hyvin. Me aletaan sitä jotenkin, että me halutaan ohittaa se tunne. Mun pitäisi nyt vain oppia olemaan kiitollisempi, niin sitten kaikki olisi hyvin. Me ollaan ehkä vähän yltiöpositiivisiakin. niiden asioiden suhteen. Ajattelen, että se vaatii ennen kaikkea rehellisyyttä kohdata itsemme ja ne tosiasiat, mitkä elämässä on.

Joo ehdottomasti ja mä voin kuvitella, koska niitä ei musta tuntuu et etenkin, no puhutaan Suomesta, niin tuntuu että, tai tietysti jokaisella on niinku ne omat paikat missä on kasvanut ja näin, mutta että ainakin itsellä tuntuu että sai aika vahvat semmoset normit ja sen semmosen selkeän väylän mitä pitkin sun pitäisi elämässä kulkea ja missä järjestyksessä saavuttaa asioita ja tai ainakin itse tein juuri siinä järjestyksessä ja vähän niiden yhteiskunnan normien mukaisesti pitkään, kunnes tuli juuri se oma havahtuminen siihen tilanteeseen. Mutta koen, että tai varmasti tosi moni löytää itsensä jossain kohtaa siitä, että ei hitsi, että olen kulkenut vuosikymmeniä ehkä sellaisten ulkoisten odotusten mukaisesti tai vaikka alitajutaisesti yrittänyt tehdä omia vanhempia ylpeäksi tai mitä ikinä on kuvitellut, millä tavalla minua arvostetaan. Ja sitten herää jossain kohtaa siihen, että voisin koitella, että just monet valmennettavat on siinä tilanteessa.

Ihana, kun sanoit, koska se on täysin inhimillistä. Se on niin luontaista. Me mennään autopilotilla elämässämme eteenpäin. Me mennään, koska me ollaan totuttu siihen. Se on helppoa ja mukavaa. Meillä välttämättä ei tule edes sellaista hetkeä, että me voitaisiin kyseenalaistaa niitä asioita. Elämä on monesti hyvin täyttä, on pienet lapset ja on duuni. Ei meillä ole sellaista aikaa, että me lähdetään kyseenalaistaan. No mitäs mä haluaisin nyt tehdä? Ennen kuin sitten tulee monesti elämässä joku kriisi, että tulee se burnout tai joutuu työttömäksi tai tulee avioero, niin ne on monesti sellaisia hetkiä, että me pysähdytään oikeasti miettimään niitä, että no mitä mä ihan oikeasti haluan, koska sitä aikaa ja tilaa ei kerta kaikkiaan ole mukaan. aikaisemmin ollut, koska totta kai me voidaan valikoida se ja ottaa se hetki itselleen. Me todella lämpimästi suosittelemme sitä, että ennen kuin asiat kriisiytyy, niin me otettaisiin se hetki säännöllisesti. Että hei, miten mulla menee? Teekö mä oikeita asioita? Koenko mä merkityksellisyyttä? Koska tuossa sanoit, että me vähän tiedostomattakin ehkä tavoitellaan sellaisia asioita, mitkä on ulkoisesti hyväksyttyjä tai mitkä on ollut meidän vanhempien mielestä hienoja juttuja. Ja se menee juuri näin. Me ihmiset ollaan lauma-eläimiä. Meillä on hirveän tärkeää se, että mitä muut ihmiset meistä ajattelee. Joten me helposti lähdetään mukautumaan siihen, että mitä meidän pitäisi tehdä. Ja me vähän menetetään se yhteys itseemme ja siihen, että mikä meille on tärkeää. Itse asiassa, koska meillä on nämä kaksi tarvetta, ja ne on tosi tärkeitä meille, eli meillä on tarve kuulla joukkoon, olla hyväksyttyjä siinä yhteisössä, ja meillä on tarve olla oma itsemme. Mutta jos nämä kaksi tarvetta on jollain lailla ristiriidassa, eli ne ei pääse toteutumaan yhtä aikaa, niin se tarve kuulla yhteisöön voittaa sen autenttisuuden. Eli me lähdetään mukautuun ja mielettämään, jotta me kuuluttaisiin siihen yhteisöön.

Toi on niin mielenkiintoista ja tosiaan varmaan suurinta osaa meistä sitten, jos ei välttämättä esimerkiksi omasta kasvatuksesta tai sieltä lapsuudesta saa noita molempia tarpeita täydennettyä samanaikaisesti, niin sitten suurimman osalla meistä voimakkaampana on toi jälki. se on jossain vaiheessa kun havahtuu siihen, että hei mä haluan elää autenttisemmin, niin siinä on semmoinen siirtymävaihe, joka tuntuu ehkä aika epämukavalta, koska pelko siitä, mitä mut hylätään.

Kyllä siis aina, muutos on aina epämukavaa, se on valitettavasti, se on niin. Ja meidän pitää ehkä käydä siellä vähän syvemmälle, jotta me oikeasti voidaan päästä sinne huikoistukseen ja toteuttaa itseämme täydesti. Ja se on, kun se hyväksynnän tarve, tiedätkö, me oltaisiin huoltu aika-ajat sitten, jos meille ei olisi niin tärkeä se hyväksynnän tarve. Eli meillä on edelleen se sama pelko, vaikka se ei ole enää konkreettinen. Se ei ole henkiin jäämiskysymys, mutta meillä on se pelko tosi syvällä meissä, että mitä jos mut hylätään? Mitä jos mä lähdenkin tekemään jotain muuta tai tiedätkö, en teekään niin kuin mä oletan, että muut olettaa, että mä teen, koska välttämättä muut ihmisethän ei ees oleta sitä, että sä tekisit niin, vaan että sä oot jotenkin lukenut sen jostain, että näin muun pitäisi tehdä. niin se on todella pelottavaa.

Kyllä. No miten te sitten lähette sun valmennettavien kanssa liikkeelle tämmöisessä tilanteessa, missä just on tullut semmoinen herääminen, että okei, nyt on aika alkaa elää autenttisemmin.

Joo, me lähdetään jotenkin... tästä hetkestä. Yleensä valmentajat, se on aika lailla sataprosenttisesti, katsotaan vain tulevaisuuteen, mutta ajattelen, että on tosi tärkeää myös katsoa menneisyyteen, että mitkä asiat on tuonut meidät tähän pisteeseen. Eli lähdetään vähän kyseenalaistamaan sitä omaa tarinaa, niitä uskomuksia, mitä meillä itsestämme on siitä, mihin me kyetään, mihin me ei kyetä. Sitten kun me ollaan saatu vähän rikottua sitä omaa ajattelua ja kyseenalaistettua sitä, koska me ollaan aika sokeita itsellemme, me monesti toteutetaan tai pyöritetään niitä samoja ajatuksia mielessä, mitä me ollaan pyöritetty vuosikausia, vuosikymmeniä, niin me tarvitaan monesti sitä vähän ulkopuolista, joka vähän tökkii sitä omaa ajattelua ja löytää ehkä uusia kulmia sieltä. Ja sitten me lähdetään pohtimaan niitä, että no kuka sä oot, kuka sä ihan oikeasti oot, koska me ei välttämättä ihan niin kuin, jos me pysähdytään ja rehellisesti mietitään, niin me ei välttämättä tiedosteta ihan kauhean hyvin omia arvoja, omia vahvuuksia, niitä asioita, mitkä tekee meistä meidät. Ja lähdetään niin kuin työstämään niitä, että mistä asioista ne koostuu. Ja sitten lähdetään taas katsomaan sinne tulevaisuuteen, että aa no mitä askelia mun pitäisi konkreettisia askeleita ottaa. jotta voisin kokea syvempää tyytyväisyyttä tai merkityksellisyyttä tai onnellisuutta. Ehkä ihan alkuun, että toki prosessit ovat aina tosi erilaisia, mutta alkuun on tosi tärkeää se, että määritellään se tavoite. Mikä on se kaikkein tärkein? Mikä on se, mitä me tässä tavoitellaan tässä prosessissa? Se tulee siltä valmennettavalta itseltään. Eli en ole sanomassa, mitä jonkun toisen pitäisi tehdä tai mikä hänelle olisi oikein. Pyrin pyrkimään mahdollisimman kauas, vaan mä pyrin sen kysymyksen asottelun erilaisten harjoitusten kautta auttamaan sitä valmennettavaa kuulemaan itse itseään. Mikä hänelle on tärkeetä? Koska jos me jutellaan vaikka ystävien kanssa tai puolison tai vanhempien kanssa, niin ne voi olla tosi antoisia ne keskustelut. mutta aina niillä läheisillä on jonkinnäköisiä toiveita ja pelkoja siitä, mitä me teemme. Olen täysin neutraali taho ja olen 100 prosenttisesti tai 110 prosenttisesti valmennettavan puolella ja pyrin auttamaan häntä kuulemaan itse itseään, koska meillä on niin paljon hälinää ja kaikkea tässä ympärillä, että emme välttämättä kuule sitä, mikä oikeastaan on minulle tärkeätä ja merkityksellistä.

Joo, se on jo niin tärkeetä työtä. Rotianalla on puhuttu autenttisuudesta ja sä mainitsit äsken syvän tyytyväisyyden ja vähän merkityksellisyydestä ja sä puhut paljon näistä teemoista, niin onks nää esimerkiksi nää semmoset, kutsutaanko näitä tunnetiloiksi, niin semmosia universaaleja, mitä me kaikki halutaan elämässä? Mitkä ovat ne suurimmat tavoitteet ja ehkä tunnetilat, mitä me elämässä suurin osa tai kaikki meistä hakee?

Ihmiselle on täysin toissijasta loppujen lopuksi onnellisuus tai meidän mielelle. Kaikkein tärkein tehtävä on ollut meidän aivojen kannalta selviytyminen, että me pysytään hengissä. Monet vinoomat nimenomaan perustuvat tähän, että vaikka negatiivinen vinooma, että me kiinnitetään niihin vikoihin ja puutteisiin huomattavasti enemmän huomiota, koska se on ollut tosi paljon tärkeämpää kuin vaalia hyvinvointia ja onnellisuutta. Se on täysin toissijasta. Toki jokainen meistä ehkä kaipaa hyvinvointia, onnellisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta. Mutta se, mistä minusta tuntuu, että mennään nykypäivänä harhaan, on se, että ajatellaan, että meidän pitäisi olla koko ajan kauhean onnellisia. Ajattelenkin, että voimme olla onnellisia, mutta miten me määritellään se onnellisuus? Meidän on täysin mahdotonta kokea onnen tunteita koko ajan. Eli onnen tunteet aina tulevat ja menevät. Sitä kautta meidän on ihan täysin mahdotonta kokea pitkäaikaista tyytyväisyyttä elämässä. Se ehkä tuo tyytymättömyyttäkin, että aamu ei ole onnellinen. Me tavoitellaan niitä ulkoisia asioita, vaikka sitä ylennystä tai joku ihana uusi koti. Se onnellisuus kyllä nousee, mutta hyvin pian me tullaan sieltä alas. Puhutaan hedonisesta adaptaatiosta, eli me totutaan niihin vallitseviin olosuhteisiin. Mutta jos me halutaan pitkäaikaista tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, niin se on taas seurausta merkityksellisyydestä. Merkityksellisyys syntyy siitä, että me päästään toteuttamaan omaa potentiaaliamme, autentista itseämme, omia vahvuuksia. Meillä on syviä merkityksellisiä ihmissuhteita. Sitä kautta me voidaan kokea tasaisempaa ja syvempää onnellisuutta. Ja mikä on tärkeää ymmärtää, niin merkityksellisyys ei ole vain onnen tunteita, vaan jos otetaan vaikka esimerkkinä lapsensaanti, niin lapsensaanti usein, jos ei aina, niin lisää pitkäaikaista tyytyväisyyttä ja elämän mielekkyyttä. Mutta pelkästään onnen tunteet ei lisänny. Vaikka onnen tunteet lisääntyy, vaikka rakkaus ja ilo, niin myös huoli, stressi, väsymys lisääntyy. Eli jotenkin tässä musta tuntuu, että me mennään kauhean usein harhaan, että me ajatellaan, että hyvä merkityksellinen elämä on sellaista, tiedätsä, jatkuvaa onnea ja tiedätsä ihania juttuja ja muuta. Mutta ei se itse asiassa ole niin, vaan se vaatii sen syvyyden ja merkityksellisyyden, jotta me voidaan kokea. semmoista tyytyväisyyttä elämässä.

Joo, mun mielestä toi tosi järkeen käypäin ja jotenkin tosi semmoista avaavaa, että se onnellisuus, miten sä puhuit, että se merkityksellisyys on ehkä tärkeimpiä tekijöitä sen taustalla ja just niinku toi lapsensaaminen oli hyvä esimerkki ja mä mietin ihan just esimerkiksi työn kannalta, että mitä mekin ollaan puhuttu tässä yrittäjyysvuosien varrella, että kun on päätynyt yrittäjäksi ja tekemään ehkä sellaisia asioita, mitä ei hirveästi, tai mikä ei just ole se normi, niin eihän se ole mitenkään helppoa. Mutta se merkityksellisyys sitten kuitenkin on niin semmoinen vahva ajuri, ainakin itselle, ja sitä mä itse asiassa haluaisinkin seuraavaksi kysyä, että kuulostaa siltä, että tämä merkityksellisyys on ihan meille kaikille semmoinen tosi tärkeä tekijä elämässä, mutta esimerkiksi jos puhutaan työn merkityksellisyydestä, niin onko se, kuinka yksilöllistä se on, osaatko sanoa, Miten paljon se vaihtelee, että kuinka tärkeää se on, että sä koet esimerkiksi just työn tosi merkityksellisyyksiön elämässä, että onko tässä isoja eroja ihmisten välillä?

Hyvä kysymys. Merkityksellisyys on ihmisen perustarve. Meillä on jokaisella sisäsyntyinen tarve kokea oma oleminen ja tekeminen merkitykselliseksi. Voi olla, että aikaisemmilla sukupolvilla on ollut helpompi kokea merkityksellisyyttä. Olemme olleet rakentamassa Suomea. Uskonnolla ja yhteisöllä on ollut isompi rooli. Minusta tuntuu, että jäämme aika yksin merkityksellisyyden kaipuun kanssa. Olemme hukassa, mistä se merkityksellisyys pitäisi löytyä. Kaikkein tärkein merkityksellisyyden lähde on ihmissuhteet. Myös kaikissa onnellisuustutkimuksissa ihmissuhteet tulee tärkeimpänä tekijänä. Eli se on kaikkein tärkein tekijä. Mutta länsimaissa työ tulee heti niiden ihmissuhteiden jälkeen. Eli työllä on tärkeä rooli merkityksellisessä ja hyvässä elämässä. Se kuinka tärkeää se on sille yksilölle, niin varmaan riippuu, että kuinka paljon sillä on niitä muita merkityksellisiä asioita sen elämässä. Eli olisi tärkeää, että se merkityksellisyys ei ole vaan yhden kortin varassa. Eli meillä olisi kokemuksia, että me koetaan merkityksellisiä eri elämän alueilla. Mutta toki me käytämme työhön ihan valtavasti aikaa elämästämme, niin olisi tärkeää, että me voitaisiin kokea se edes tähän merkitykselliseksi. Sen ei tarvitse olla joka päivä mielettömän siistiä se työnteko. On tärkeää erottaa unelmatyöhaihatus tai intohimuhaihatus, koska en usko, että mikään duuni on mielettömän siistiä joka päivä, vaikka se olisi mielekästä ja merkityksellistä. mutta että me voitaisiin löytää edes jonkinlainen merkityksellisyys siitä omasta työstä, niin se olisi tosi tärkeätä.

Ehdottomasti. Okei, nyt mulle heräs kiinnostus, että palataan tuohon työn merkityksellisyyteen kohta, mutta mitkä on sitten seuraavia ihmissuhteiden ja työn jälkeen?

Mä veikkaisin, että just tämmöiset yhteisö ja uskonto ja tällaiset teemat on tärkeitä.

Joo, toi on tosi mielenkiintoista ja hyvä semmonen testamentti sille, että niihin omiin ihmissuhteisiin kannattaa panostaa ja ainakin tutkiskella itselle sitä sopivaa myös tasapainoa esimerkiksi näiden kahden asian välillä eli työn ja ihmissuhteiden, koska sekin voi hämärtyä aika helposti tässä hyvin usein urakeskeisessä yhteiskunnassa.

Kyllä, juurikin näin. Mulla tekee jotenkin mieli vielä tuohon lisätä se, kun me lähdettiin liikkeelle autenttisuudesta ja puhuttiin autenttisuudesta, että kuinka tärkeää se autenttisuus on niissä ihmissuhteissa, mutta myös siinä työssä, koska meillä on tarvetta hakea sitä hyväksyntää ihmissuhteissa ja olla tykättyä. Se on tosi, tosi inhimillistä. Meillä helposti lähdetään miellyttämään, mutta sitä kauttahan me ei koskaan voida saada sitä aitoa yhteyttä, mitä me ihan oikeasti janotaan. siitä toisesta ihmisestä ja niistä ihmissuhteista. Eli me tavallaan, mikä on hassua, niin me lähdetään miellyttämään ja sopeutumaan, jotta me tultaisiin hyväksytyksi, mutta siitä me ei koskaan saada sitä aitoa yhteydenkokemusta, mitä me janotaan kaikkein eniten. Eli on uskallettava olla oma aito itsensä, jotta voi kokea ne ihmissuhteet merkitykselliseksi samoin kuin se oma duuni.

Toki toi on niin tärkeetä ja ainakin tällaisena entisenä people pleaser miellyttäjänä. Jotenkin voi kyllä allekirjoittaa tuon. Puhutaan hetki siitä, millaisia ehkä vinkkejä tai Miten neuvoisit eteenpäin henkilöä, joka tunnistaa, että on vahva tarve miellyttää ja mukautua, ja ei koe, että saa omaa ääntä kuulluksi tai tuu nähdyksi sellaisena kuin on, vaan on tottunut olemaan semmoinen kameleontti, sopeutumaan, mukautumaan muiden mukaan? Miten tätä voisi alkaa työstämään?

Ensinnäkin se on täysin inhimillistä. I feel you. Olen ollut siellä ja tunnen syvästi. Ehkä me voitaisiin lähteä liikkeelle siitä, että me huomattaisiin se, että milloin mä en voi olla oma itseni. Me huomataan niitä tilanteita, että nyt mun on vaikea olla tässä ja nyt mä en uskalla ihan sanoa omaa mielipidettäni tai ajatusta. Ja alkaisi huomioimaan niitä, että minkälaisissa tilanteissa mä en voi olla oma itseni. Ketä ihmisiä siellä on läsnä? Mitä siellä tapahtuu? Ja se olisi musta ihan ensimmäinen tekijä, että me havainnoittaisiin ne tilanteet, missä me ei voida olla oma aito itsemme. Ja sitten ehkä pikkuhiljaa lähteä kokeilemaan, että no mitä jos mä oon vaikka työpalverissa? Niin mitä jos mä sanonkin tässä kohtaa, kun mä oon yleensä aina ollut hiljaa, niin mitä jos mä sanonkin sen oman ajatuksen ja mielipiteeni tässä? Niin mitä tapahtuu? tai ystävälle tai kuolisolle.

Joo, toi on siis niin tärkeetä työtä, mitä oon itekin just tehnyt paljon, ja siihen liittyy paljon semmosia pelkoja tai ehkä skenaarioita, että okei, mitä noi ihmiset ajattelee musta tai miten tää vaikuttaa. Mut sitten, mitä ainakin ite todennut, että kyllä se usein se rohkeus palkitaan ja että se sun skenaario, mitä sä oot pyöritellyt mielessä, niin ei toteudu, vaan ihmiset kyllä hyväksyy sut, ehkä se vaatii vähän sopeutumista, mutta se on aina kyllä sen arvosta, että jotenkin uskaltaa olla oma itsensä, avata sen suun tai mitä ikinä se siinä tilanteessa onkaan, niin se on kyllä tosi sen arvosta, että osaa eri ihmisten kanssa eri dynamiikoissa, kokeen enemmän olla se oma autenttinen itsensä.

Kyllä, pienin askelin. Minusta tuli ihana, minulla oli kahvilla psykologi Iida Mäkikallionkaan tuossa ehkä viime viikolla, ja hän sanoi minusta hyvin, että ihmissuhteissa me joudutaan ottaa joka päivä se riski. Jos me oikeasti ollaan oma aito itsemme, niin me joka päivä joudutaan ottaa se riski, että me saatetaan hylät. Tai vaikka työpaikalla samalla tavalla. Että me saadaan potkut, jos mä en sano oman. Ja totta kai nyt, hei, kannattaa ottaa silleen. Tiedässä ei nyt voi käyttäytyä, autenttisuus ei tarkoita sitä, että mä voisin käyttäytyä ihan miten vaan. Autenttisuuden rinnalla täytyy olla aina todellakin sosiaalinen älykkyys. Mutta että me joudutaan ottaa, jos me halutaan, me oikeasti halutaan saada yhteys aikaiseksi. Me halutaan innovoida, me halutaan luoda jotain uutta. Meidän pitää ottaa se riski, että minä olen oma itseni. Mitä sitten tapahtuu?

Kyllä.

Koska se on aina paikka, missä me voidaan kokea yhteyttä. Me voidaan olla luovia, innovatiivisia. Ja me voidaan kokea myös sellaista tyytyväisyyttä. Että jos me aina joudutaan mukautua ja sopeutua, niin se on ihan mahdotonta kokea sellaista hyvipointia ja onnellisuutta.

Niinpä, joo. Ja just niin kuin mulla oli toi ajatus jäi kesken, että sulla on niitä skenaarioita mielessä, sä saatat pelkää, että okei mut hylätään. No useimmiten sitä ei tapahdu, että sua hylätään, mutta sitten vaikka sut hylättäisikin, eli vaikka joku sun kollega ottaa siitä nokkiinsa tai mitä ikinä sun ystävä pettyy tai mitä vaan, niin se on silti sen arvosta. koska sä oot ollut sen omaa autenttisuutta. Itse asiassa tottakai just se sosiaalinen älykkyys, mutta että kun alkaa tekee sitä omaa sisäistä työtä ja löytää sitä omaa autenttisuutta, niin sehän saattaa just tarkoittaa jossain määrin epämukavia tilanteita myös ystäville tai niille, kenen kanssa sä oot kontaktissa, koska he on tottunut suhun niinku tietynlaisena, niin sit kun yhtäkkiä sä asettaa vahvempia rajoja tai muuta, niin se saattaa triggeroida tai niinku aiheuttaa erilaisia tilanteita, mutta se on silti sen arvosta.

Ehdottomasti, ja toki jos he joutuu luopuun tavallaan semmoisesta, jos ne on hyötynyt jollain tavalla siitä, että sulla ei esimerkiksi ole ollut rajoja tai sä oot miellyttänyt ja sä oot sopeutunut, niin totta kai se herättää heissäkin epämukavia tuntoja, että mitä nyt tapahtuu, pitääkö mun luopua näistä mun eduista, mitä mä oon saavuttanut sun kautta. niin voi tapahtua. Siinä voi olla vähän köhimistä alkuun ja sitten he kyllä luultavasti toivon mukaan tottuu siihen ja ymmärtää sen, että kuka sinä olet nykypäivänä. Tai sitten ei. Valitettavasti voi olla niinkin, että jotain ihmisiä sitten tippuu omasta elämästä pois. Mutta se on nimenomaan se riski, mikä kannattaa ottaa. Ja just tänään puhuin Valmennettavanen kanssa siitä, että hän halusi puhua itsellään tärkeistä asioista työpaikalle. Meidän pitää uskaltaa puhua itsellemme tärkeistä ja merkityksellistä asioista. Vain sillä tavalla me voidaan löytää elämäämme, ne ihmiset, jotka jakaa meille ne tärkeät arvot tai asiat. Koska jos me ei uskalleta puhua niistä asioista, niin eihän kukaan voi tietää, että sä ajattelet sillä tavalla. Ja me ei ikinä löydetä niitä ihmisiä ympärille, ketkä on samanhenkisiä tai ajattelee samalla tavalla.

Niinpä, ja sekin on täysin ok, että ihmiset esimerkiksi tietyissä elämäntilanteissa, he on siinä sun kanssa samassa linjassa tavallaan, ja sitten he saattaa tipua pois, ehkä tulla joskus takas, ja jotenkin varmaan jokainen, joka on tehnyt sitä autentisuustyöskentelyä itsensä kanssa, niin on todennut, että tiettyjä ihmisiä saattaa tippua siitä ja se saattaa tuntua pahalta, mutta toisaalta se aina luo tilaa uudelle. Jotenkin mun mielestä sitäkään ei kannata pelätä, että mistä mun täytyy päästä irti, vaan se on täysin ok ja mun mielestä se palvelee molempia osapuolia, että osataan myös päästä irti ja siellä sitten tiedostaa, että me voidaan kohdata taas joskus uudestaan.

Just näin.

No hei, palataan vielä siihen merkityksellisyyteen ja ensimmäisenä merkitykselliseen työhön. Sä oot kirjoittanut rosakirjankin tästä merkityksellisen työn kaava, niin kerro vähän tästä kaavasta tai että missä se merkityksellinen työ oikeastaan koostuukaan. Ja sitten mä luulen, että moni myös miettii sitä, että miten sitä työn merkityksellisyyttä voisi lisätä tai löytää. ehkä sellaisessa tilanteessa, että ei ole mahdollista tehdä mitään nopeita, isoja ratkaisuja vaan siellä nykyisen työpaikan sisällä.

Ja ihana kun sanot toi, koska me ei läheskään aina tai hyvin harvoin me tarvitaan jotain isoja muutoksia, välttämättä. Se ei ole se lähtökohta, vaan nimenomaan pienten asioiden kautta, mulla oli hauska tossa yksi tällainen tutustumispuhelu mahdollisen valmennettavan kanssa, niin hän kysyi jotenkin silleen varovaisesti, että kuinka usein tästä tulee kauheita kriisejä. Se oli vähän sellaista, että uskallanko minä lähteä tähän mukaan olla, eikö minä uskalla, meneekö minulla kaikki uusiksi. En ole tietääkseni aiheuttanut yhtään aviokriisiä tai eikö myöntää äkillisiä irtisanomisia töistä. Kyllä ne ovat olleet, varsinaisesti duunijutut, tietoisia jo etukäteen, että jonkun täytyy muuttaa. Sitten on ehkä löytynyt se tapa, että miten muuttaa sitä omaa työtä. Mutta joo, mä näen, että merkityksellisyys löytyy siitä yhtymäkohdassa, kun me voidaan toteuttaa autenttista itseämme, omia vahvuuksia ja toimia arvojamme mukaan. Ja tällä tavalla vaikuttaa maailmaan jollain tavalla positiivisella tavalla. Se kuulostaa kauhean suureellisella, mutta se ei tarvitse olla mielettömän isoa, vaan siihen riittää se, että voin positiivisella tavalla vaikuttaa työyhteisöön, asiakkaisiin ja näin laajemmin tähän maailmaan. Tärkeää on se, että pääsen toteuttamaan autentista itseäni ja olemaan itseni kanssa linjassa ja näin antamaan muille jotain. Eli me saadaan ja me annetaan, se on molemmin puolista. Kirjassa käyn vähän pitemmän koavan siihen läpi, mistä merkityksellisyys löytyy, mutta yksinkertaisuudessaan se löytyy tuosta yhtymäkohdasta. Ja kun sanoit, että miten voitaisiin lähteä tähän hetkiseen työhön, koska ei aina ole mahdollista tässä hetkessä lähteä vaihtamaan työtä ja tässä maailmantilannessa muuta, niin se voi olla haastavaa. Mutta missä asiassa on se ensimmäinen, että lähdetään heti muuttamaan, vai lähdetään siitä, että mitä voin tehdä tässä hetkessä. Mitä mä voin tehdä näiden asioiden kanssa, missä mä oon tällä hetkellä? Eli jos me mietitään just duuniin, niin me voidaan lähteä miettimään, että miten mä voin tuunata omaa työtäni entistäkin merkityksellisemmäksi. Ja tässä yksi tärkeä tekijä on tiedostaa omat vahvuutensa. Mitkä on mun vahvuuksia? Miten mä voisin hyödyntää? niitä omassa työssäni entistä paremmin. Ehkä voin sanoa vinkkinä, että netistä löytyy sellainen VIA-luonteenvahvuustesti. Se on maksuton testi. Sen tekiminen kestää ehkä 10-15 minuuttia. Ja sä saat siitä listan luonteenvahvuuksiin. Ne on 24 luonteenvahvuutta ja ne tulee järjestyksessä. Ja sit sä kiinnität huomioon sinne sun top 5. Miten mä voisin hyödyntää näitä omia luonteenvahvuuksia entistä paremmin mun omassa työssäni.

Superhyvä vinkki, eli dia luonteenvahvuus.

Joo, dia.

Laitetaan dia luonteihin.

Se on valtavan maailmanlaajuisesti tutkittu. Se on yksi tärkeimmistä positiivisen psykologian tutkimuskohteista. Muistaakseni sen testin oli tehnyt viime kerralla, kun kävin katsomaan, 30 miljoonaa ihmistä. tunnettu ja pitkälle kehitelty testi.

Pakko mainita tähän, mitä itse tein. Tämä menee astrologian puolelle, mutta itse rakastan syntymäkarttia. En ole kuitenkaan jutellut tästä, mutta viime viikolla otin syntymäkartan ulos. Itse asiassa myös lasteni. Sitten pyysin ChatGP analysoimaan nimenomaan syntymäkarttiaan uran ja työn kannalta. Annoin sille sellaiset selkeät kysymykset, mihin halusin vastauksen. Sieltä tuli ihan mieletön analyysi. Itse asiassa laitoin sinne myös Human Design-kartan, eli toinen modaliteetti. Sitten vielä numerologiakartan ja muutamia eri kartteja, mutta voisin aloittelijoita kannustaa. Esimerkiksi astrologinen syntymäkartta, jos sinua kiinnostaa tällainen tulkinta. Totta kai kannattaa mennä astrologille, jos on siihen mahdollisuus. Myös chat-GTT pystyy antamaan tässä ensimmäiset luennot. Pieni lisävaale, jos halutaan lisävausteen dia-luonteenvahvuustestin rinnalle. Mä sain siitä ainakin tosi paljon itse irti.

Itse asiassa hyvä idea. En ole koskaan testannut, mutta hyödyntää myös siinä tekoälyä. Hei, nämä on mun via-luonteenvahvuudet. Miten voisin hyödyntää näitä nykyisessä työssä entistä paremmin? Luulen, että sieltä tulisi tulla aika hyviä ideoita.

Ehdottomasti. Itse haluan mennä tekemään diaa luonteenvahvuustestin. Ihan varmasti. Itse tykkään käyttää tekoälyä, että sparrailee sen kanssa. Sieltä saa vielä lisää irti.

Kyllä, juurikin näin. Se, että voimme olla enemmän oma itsemme työpaikalla, on pieniä asioita. Uskallamme kertoa ajatuksia tai mielipiteitä, tai hyödyntää vahvuuksia paremmin. niin se tuo sitä mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä siihen jokapäiväiseen tekemiseen. Aina se ei ole niin, että ruoho olisi vihreämpää jossain muualla, mutta jos ei se auta, niin sitten toki voi miettiä muita vaihtoehtoja.

Joo, ja toi on mun mielestä niin hyvä tapa edetä, että miettii niitä omia vahvuuksia, koska mä ainakin ite huomaan, että helposti sortuu semmoseen ajatteluun, että ne, mitkä on niitä omia uniikkejaa. Tai että sitä ei tiedetäkaan, että nää on tavallaan uniikkeja piirteitä mulle, vaan jotenkin ajattelee, esimerkiksi kun mä teen yrittäjänä monia erilaisia työtehtäviä, niin helposti sortuu ajattelemaan, että nää tietyt asiat, että kaikki haluais tehdä vaan näitä juttuja ja delegoida noi tietyt asiat muualle. Tai jotenkin tälleen, tiedätkö ajatella? Ja sitten ymmärtää, että ei se itseasiassa mene niin, että meillä on jokaisella yksilölliset vahvuudet ja myös ne mielenkiintokohteet ja sellaiset asiat, mitkä antaa meille energiaa ja mitkä ottaa energiaa. Ja se on mieletön rukkaus myös, että oikeasti ihmisille sopii erilaiset työtehtävät. Ja just, että jos sulla on vaikka, että sä saat merkityksellisyyttä sosiaalisuudesta tai ihmisten yhdistämisestä tai jostain tämän tyyppisestä. Vähän voit tosi eri tavoin tuoda sitä siihen sun omaan työtehtävään ja vaikka rohkeasti vaan esittää vaikka omalle esihenkilölle, että hei, että voisko ottaa jonkin rooli, mikä tukisi sitä, niin mä oon aivan varma, että sehän palvelee kokonaisuutta myös sitä sun työyhteisöä ja erittäin kannattaa rohkeasti lähteä hakeutumaan sellaisiin pienten asioiden kautta.

Ehdottomasti erittäin hyvä pointti ja se, että kun kaikki hyötyis siitä, Tiedätsä, että sä pääset toteuttamaan itseäsi ja omia vahvuuksia, niin totta kai se näkyy myös siinä, miten sä sitoudut siihen työhön, ja se näkyy tuloksissa. Se, että myös se työn antaja hyötyy siitä, kun sä pääset toteuttamaan itseäsi ja omia vahvuuksia. Ihan ehdottomasti. Lisäksi merkityksellisyyden ja oman työn mielekkyyden kokemukseen, on myös ihmissuhteet työpaikalla, ne kohtaamiset. Rakastan, että Esa Saarinen kysyy, mitä tuot huoneeseen, millä tavalla vaikutat tunneilmastoon, mikä työpaikalla vallitsee. Jos me ollaan vähän kyynistyneitä, että ei tämä on ihan paskaa tämä homma ja muuta, niin totta kai se vaikuttaa sinne ympäristöön. Mutta jos olisikin sillä tavalla, että mitä voisin tehdä tästä päivästä vähän paremmin, mitä voisin tuoda näihin kohtaamisiin ja minkälaisen energian minä tuon tänne, niin ihan varmasti myös oma päivä nousee ylemmäksi ja tuntuu tosi paljon kivemmältä.

Ihana perspektiivi. Olen ollut supermielenkiintoista keskustella näistä teemoista.

Olisiko tullut aika isoja teemoja äänellä?

Voisi mennä mihin suuntaan tahansa, mutta aika pikkuhiljaa loppua. Mietin, tuleeko mieleen jotain sellaista, mitä haluaisit sanoa kuulijalle, joka tuntuu siltä, Haluaisi ottaa niitä askeleita kohti sitä omaa. Sanotaan merkityksellisyyttä ja autenttisuutta. Niin mistä lähteä liikkeelle? Vähän sivutin tätä jo, mutta tuleeko sinulle jotain muuta mieleen?

Ajattelisin, että se mitä haluaisin sanoa on se, että elämään ei tarvitse olla ainaista silviytymistä. Ajattelen, että meissä on niin paljon enemmän kaikissa meissä. Meillä on niin paljon enemmän annettavaa kuin me osataan edes ajatella. Eli uskaltaa jotenkin tarttua. niihin asioihin ja pysähtyy niiden äärelle, että miten voisin muuttaa näitä asioita, mitä voisin tehdä, miten voisin antaa enemmän ja tutustua niihin omiin vahvuuksiin. Minusta tuntuu, ja oikeasti jotenkin erityisesti naiset, en tiedä, jotenkin tämä on tullut vahvistunut tämä teema, niin ihan liian helposti tyydytään. Me ollaan sillä, että no, kyllä mä kestän, mutta ei se ole riittävästi, että sä kestät. Ja jossain vaiheessa just se kroppakin alkaa sanomaan, että hei, nyt pitää muuttaa. Vahan se oikeasti se elämä voi olla hyvää, merkityksellistä, ihanaa ja antoisaa, niin miten me voitais lähteä sitä kohti, että me voitaisiin toteuttaa itseämme vähän täydemmin. Ja kyse ei ole silloin itsekkyydestä, vaan ehdottomasti mä uskon, että me voidaan antaa myös läheisille ja ihmisille ja tälle maailmalle tosi paljon enemmän, kun me voidaan hyvin ja päästään toteuttamaan itseämme. Ja monesti jotenkin vielä, pakko sanoa tuohon, niin kuin varmaan sulla kuulijoina paljon äitejä, niin jotenkin se, että me jotenkin tosi helposti lähdetään uhraamaan omaa hyvinvointiamme, että mun pitää nyt vaan, tiedätkö, olla toisiin varten. Mä oon ihan takuvarma, että se vaikuttaa niihin lapsiin todella positiivisella tavalla, kun sä oot myös terveellä tavalla itsekäs ja ajattelet sitä omaa hyvinvointia ja jaksamista ja sitä, mitä sä tarvitset. Sä oot tärkeä ja merkityksellinen ja sitä kannattaa arvostaa.

Ihanasti sanottu ja olen niin samaa mieltä, että se ei ole itsekyyttä. Helposti saattaa ajatella, että olenko itsekäs, jos alan menemään kohti omia unelmia.

Mutta ei.

Meidän ei tarvitse tyytyä, kuten sanoit. Se oikeasti palvelee kaikkia lopulta. Se voi olla aluksi epämukavaa sekä itselle että läheisille, mutta lopulta se oikeasti palkitsee. Se palvelee ihan kaikkia, ehdottomasti.

Ja jotenkin se, että me jotenkin ajatellaan, että me ollaan jotenkin epäonnistuneita tai muuta, jos me muutetaan suuntaa. Jotenkin semmoinen, niin kuin normalisoida se, että on ok vaihtaa mieltä, on ok vaihtaa suuntaa, on ok kokeilla. Tiedätsä, ah, siellä voi löytyä vaikka mitä.

Joo, sata prosenttia samaa mieltä. Oi vitsi, no hei Rosa, mistä sot löytää, jos on kiinnostunut oppimaan lisää näistä teemoista, kerro vielä sun kirjoista ja jos on kiinnostunut tulemaan sun valmennettavaksi?

Joo, eli varmaan helpoin tapa löytää mut rosa.nenonen Instagramissa. Oon aika aktiivinen Instagramissa ja jaan siellä paljon näitä samoja ajatuksia merkityksellisyydestä ja onnellisuudesta. Ihana, jos tulet seuraamaan minua. LinkedInissä olen myös ajoittain aktiivinen nettisivuilta. Saan lisää tietoa ja siellä on myös artikkeleita ja lisää valmennuksesta. Minulle voi laittaa ihan viestiä tai minun Instan profiilistani voi varata tällaisen maksuttoman tutustumisen, niin voidaan ehdottomasti jutella lisää ja pohtia sitä, että voisiko minun valmennuksesta olla sinulle hyötyä ja olenko minä oikea valmentaja. sulle, niin jutellaan olisi tosi kiva tutustua paremmin ja jutella lisää. Kirja fyysisesti ehkä voi olla vaikea löytää, mutta löytyy kaikista äänikirjapalvelimista. Niin äänikirjana kuin ihan luettavana versioina ja varmaan kirjastoista myös löytyy.

Eli merkityksellisen työn kaava, eikö niin?

Joo, ja jos teille tarvitaan töihin lisää merkityksellisyyttä tai halutaan panostaa tunneilmastoon, niin tosi mielelläni tuu myös puhumaan sinne.

Hei, kiitos Rosa ihan super paljon, että sä olit tänään vieraana. Toivon, että kuulijat saa paljon tästä jaksosta irti ja on varma, ja käy ottamassa Rosa seurantaan ja tuu myös laittamaan mulle viestiä, että mitä vidi tästä jaksosta olisi ihana kuulla. Kiitos Rosa.

Kiitos paljon. Oli ihana jutella.

Kiitos, kun sä kuuntelit tän jakson. Mä toivon, että sä sait siitä paljon irti ja pureskeltavaa. Jos sä kuuntelet tätä jaksoa reaaliajassa, niin mä haluan toivottaa aivan ihanaa joulun aikaa ja taikaa sinne. Ja hei, muista käydä nappaamassa oireindeksi, jonka sä saat tällä hetkellä napattua maksuttomana. joka löytyy siis normaalisti Heal Your Hormones-valmennuksesta, mutta sä saat nyt rajallisen ajan napattua sen ihan maksuttomana. Eli käy nappaamassa se Shownotin linkin kautta. Kiitos kun sä olit tänään täällä ja kuullaan taas ensi viikolla. Moikka!