78. Kuinka rakentaa isoa uraa, olla läsnä arjessa ja säilyttää feminiininen energia?

Moi ja tervetuloa Uplevel Bodyin, rakas kuulija! Tänään on aivan huikea jakso tiedossa. Mä sain nimittäin mun rakkaan ystävän Sofia Nyyberin vieraaksi. Me ollaan Sofian kanssa tunnettu vasta noin puolentoista vuoden ajan, mutta hän teki muhun heti suuren vaikutuksen. Sofiasta on tullut mulle ei vaan rakas ystävä, mutta samalla mä kutsun sitä expanderiksi, eli tämmöiseksi mielen laajentajaksi. Hän on olemukseltaan lämmin, avoin, iloinen. Hän tuo valon tilaan, kun tila on mukanaan. Hän on superystävällinen Andelias. Aivan mieletön ystävä. Me tutustuttiin meidän yhteisen ystävän kautta. Ja mä en itse asiassa alkuun tiennyt, että Sofia on myös kovan luokan uranainen. Sillä hän on niin paljon muutakin. Mutta kun meidän suhde syveni, niin mä ymmärsin, että hän on itse asiassa aina ollut hyvin kunnianhimoinen ja hyvin systemaattisesti rakentanut itselleen isoa uraa. Ja hän on jo tähän mennessään urallaan tehnyt isoja saavutuksia ja tulee tekemään vielä isosti ja paljon. Ja mä mietin arjessa paljon sitä, että miten Sofia handlaa kaiken, koska sen uraidentiteetin lisäksi hän on myös mieletön äiti, vaimo, ystävä. Hänellä on niin paljon rooleja ja hän handlaa niitä niin vaivattoman ja kevyen olosesti. Ja mä rakastankin imeä Sofiasta ymmärrystä siitä, että miten hän pyörittää tätä kaikkea niin just vaivattoman olosesti. Ja nyt mä saankin Sofian podcastiin. Tää on ihan mun lempiteemoja, koska kuka meistä ei haluais olla tuotteliaampi ja tehokkaampi, mutta samalla läsnäoleva ja aidosti nauttija elämästä. Mä sain tästä keskustelusta ihan valtavasti. Mä tiedän, että mä tuun kuuntelemaan tätä jaksoa useamman kerran. Ja mä oon luottavainen, että myös sä tulet saamaan tästä kullen arvoista, inspiraatioita ja konkreettisia vinkkejä, joita viedä arkeen. Kutsutaan siis ihan just Sofia Studioon, mutta sitä ennen mä halusin muistuttaa, että jos sä et oo vielä käynyt nappaamassa oireindeksiä, jonka mä oon luonut Heal Your Hormones-valmennukseen, mutta jonka mä päätin nyt avata myös sulle, vaikka sä et olis HYH-lainen. Kyseessä on siis indeksi, josta sä pääset nopealla silmäyksellä etsimään sun oireen tai epätasovainotilan ja näkemään mahdolliset juurisyyt, jotta sä ymmärrät, että mistä tää tila juontaa juurensa. Mä saan nimittäin niin valtavasti viestejä teiltä, joka on aina ihanaa, mä rakastan viesti tällä teidän kanssa, mut mä mietin, että mikä olis semmonen tapa, millä mä voin auttaa sua itse havainnoimaan ja tunnistamaan ja saamaan ne ensiaskeleet mahdollisimman nopeasti. Eli sen juurisin lisäksi sä saat tästä indeksistä myös just ne ensioskeleet, joita mä suosittelen, että sä avat ottamaan. Ja sä näet myös ne osa-alueet HHssa, joiden pariin mä suosittelen uppoutumaan erityisellä pieteetillä. Sä löydät tän indeksin nyt tän Shownoted-linkin kautta, se on tällä hetkellä maksuton rajallisen ajan. Okei, mutta nyt kutsutaan Sofia studiaan. Tässä bodissa me syvennetään kokonaisvaltaisen terveyden teemoihin, erityisesti naisen hormoniterveyteen. Sä kuuntelet Applable-bodia, mun nimi on Sonja Hannus. Mulla ei ollut vuosiin kiertoa hormonallisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja mulle puhkes vaikea akne. Pelkäsin, että en voisi ikinä tulla raskaaksi ja toteuttaa hartaintounelmaani omasta perheestä ja olla kokonaisvaltaisesti terve. Kun lopulta sain menkat takaisin, ne oli epäsäännölliset, välillä tosi lyhyt kiertö, välillä tosi pitkä, ja kärsin BMS-oireista, kuten pahasta reaktiivisuudesta, ahdistuksesta ja vatsakivoista. Lopulta turhauduin, ettei länsimainen lääketiede pystynyt auttamaan ja syvennyin kokonaisvaltaisten hoitomuotojen maailmaan. Löysin itämaisen viisauden ja opin kuuntelemaan kehoni, mieleni ja sieluni yksilöllisiä tarpeita. Sain lopulta säännöllisen ja täysin oireettoman 28 päivän kierron, löysin elämänirakkauden ja vihdoin terveen parisuhteen nopeasti hormonieni tasoittumisen jälkeen ja tulin helposti raskaaksi. Haluan auttaa jokaista, joka haluaa terveen kehon, mielen ja sielun ja elää oman näköistä elämää. Ihanaa, kun olet täällä! Tervetuloa podcastiin vieraaksi Sofia Nyberg. Mä oon niin innoissani, että mä saan sut podiin vieraaksi, koska me ollaan tunnettu nyt noin puolitoista vuotta ja sä oot ollut mulle siitä asti suuri inspiraatio. Mä rakastan meidän keskustelijoita erityisesti lounalla, musta tuntuu, että vois aina jutella monta tuntia putkeen ja sit mä huomaan, että arjessa mä mietin usein, että että mitenköhän Sofia handlaa tämän ja tämän osa-alueen sellaisena uraa tekevänä äitinä. Ja sä ootkin mun mielestä just tosi inspiroiva esimerkki naisesta, joka yhdistää ison uran, perheen, ja sit sä oot samaan aikaan, no aivan upeaa, niinku mieletön ystävä, mut myös tosi luova, niinku monilla elämän osa-alueilla, ja sä saat kaiken näyttämään vaivattomalta ja kevyeltä. Haluankin ymmärtää, mitä kaikkea siellä taustalla pyörii. Olet kertonut, että henkilökohtainen tuottavuus on tärkeä osa elämää, johon olet tutustunut joitain vuosia sitten. Olet tehnyt minun vaikutukseni, koska olet niin elementissään jokaisella elämän osa-alueella. Olet saanut minut näkemään, että voi kukoistaa elämän eri osa-alueilla samaan aikaan. Tervetuloa Podiin! Mitä sinulle kuuluu ja millainen vuosi sinulla on ollut?

Oi kiitos Sonja. Wow, mikä intro. Mä oon täällä ihan tippalinssissä. Tästä on hyvä lähteä keskusteluun. Ihana intro, ihanat sanat. Kiitos. Tosi kiva olla mukana tänään. Tää on suuri kunnia olla Sonja sun podissa mukana. Mulle kuuluu tosi hyvää. Tää on ollut mielenkiintoinen vuosi, koska mun kuopus syntyi helmikuussa. Ja tänä vuonna onkin ollut aika erilainen vuosi kuin normaalisti. Tällaiset työteemat on ollut vähän pienemmällä fokuksella. Sitten ehkä on ollut enemmän aikaa ja energiaa perheelle, ystäville ja itseä kiinnostaville asioille. On ollut jotenkin tosi inspiroiva vuosi.

Aivan ihana kuulla. On ollut jotenkin niin ihanaa seurata sivusta teidän arkea nyt kahden lapsen kanssa. Miten sä esittelisit itse itsesi, kuka Sofia on ja mitkä on sun tärkeimmät roolit elämässä?

Jos mä otan niistä tärkeimmistä jutuista, niin mä oon kahden alle kolmevuotiaan lapsen äiti ja myös vaimo. Meidän perheeseen kuuluu myös pieni vellakoira. Me asustellaan Kähäkolmasen ulkopuolella Sonjakiie ihanissa maalaismaisemissa. Sen kautta tulee myös oma kotitalo osaksi omaa elämää. Työelämän puolella olen osakkaana yhdessä suomalaisessa pääomasijoitusyhtiössä. Jäskentelen siellä sijoittajana. Me tehdään enemmistösijoituksia suomalaisiin listaamattomiin yrityksiin ja sijoitetaan pääosin suomalaista eläkerahaa. Ajatus on se, että sijoitetaan firmoihin noin 5-7 vuodeksi ja yhdessä yhtiön johdon kanssa kehitetään niitä entistä paremmiksi versioiksi ennen kuin ne jatkavat eteenpäin seuraavalle omistajalle. Tämän roolin myötä olen myös parin meidän omistaman yhtiön hallitustyöskentelyssä mukana. Se on yksi mielenkiintoinen elementti tämän sijoitustoiminnan rinnalla. Pieni anekdootti tähän minun rooliin liittyen on se, että meidän rahasto on ollut toiminnassa useamman kymmenen vuotta ja olen meidän rahaston ensimmäinen naispuolinen sijoittaja. Ja nyt vuosi sitten pääsin sitten, onneksi meitä on nykyään kaksi naispuolista sijoittajaa, niin meidät molemmat ylennettiin osakkaiksi ensimmäistä kertaa meidän firman historiassa, niin se on aika iso semmoinen juttu, mistä olen ylpeä, että ollaan pystytty tämä vasikatto murtamaan.

Tämä tapahtui alkuvuodesta, eikö niin? Onneksi se alkoi vielä, ihan mieletön saavutus. Onko sulle tullut äidin rooli luonnostaan, koska mä tiedän, että sä oot just ollut tosi kova tekemään töitä ja ollut semmonen... Eiks niin, että sä oot niinku aina ollut kova opiskelemaan ja just tekemään töitä ja ollut semmonen ännäs kimpin tyttö? Niin miten nää elämänmuutokset, joita just tässä viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut, niin onks sulle ollut niinku saumatonta omaksua se äidin rooli, vaimon rooli? Miten tää elämänmuutos, tai just miten sä koet, että onks siinä ollut mitään kipuilua vai onks se mennyt ihan valmattomasti?

Tämä on tosi hyvä kysymys ja jotenkin ajattelen, että työminä on tullut minulle aina tosi luonnostaan. Minusta tuntuu, että olen myös pärjännyt näissä aika miesvaltaisissa ympäristöissä, missä olen urani viettänyt. Ennen tätä nykyistä sijoittajan roolia olen työskennellyt asiana jo toimistossa juristina ja sitten liikkeenjohdon konsultointiyhtiössä konsulttina. Nämä ovat perinteisesti olleet oikein miehisiä ympäristöjä. Siitä huolimatta, vaikka siellä on ollut Naisena mukana ne on tullut aika luonnostaan, ne roolit mulle. Mutta sitten taas tämä äiti just tuntui silloin. Mä odotin mun esikoista ja ennen kuin perheellistyminen oli ajankohtaista, niin mulla aika vieraalta jotenkin se semmoinen pehmeys ja äitiyteen liittyvät perinteiset arvot, oletukset, niin ne ei tuntunut mulle ihan luonnollisilta. Ja mä jännittikin aika paljon se, että miltä se sitten ihan oikeasti tuntuu, kun Esikoinen on maailmassa ja se oli aika ihana huomata silloin, kun hän syntyi, että itse asiassa äitiys onkin tosi luonnollista ja että äiti voi olla tosi monella tapaa ja että se istuu minuuteen ja identiteettiin tosi hyvin. Nykyään ajattelen niin, että äitiys on aivan lempipuoli itsestäni. Se on tuonut elämään niin paljon tasapainoa, pehmeyttä, moniluotteisuutta ja myös haastavuutta. Se on ollut paras johtajakoulu, mitä olen päässyt käymään tähän mennessä. Ihana vastapaino tälle varsin suorituskeskeiselle työelämälle.

Oh, toi on niin jotenkin kannustavaa kuulla myös ehkä niille, jotka vähän ehkä pelkää sitä niin kuin tulevaa perheellistymistä, jos resonoi sen kanssa, että on tosi urakeskeinen tai että se on ollut se Mahvin identiteetti pitkään. Ja me ollaan tosiaan tunnettu vasta puolitoista vuotta, niin mä en oikein tuntenut sua silloin, kun sä et oo ollut äiti. Niin jotenkin se on siis kiinnostavaa kuulla, koska mun mielestä sä oot niin luonteva siinä roolissa ja se, mikä musta just on sussa niin pöytä, et sä oot niin elementissä niinku kaikilla näillä eri osa-alueilla ja mun mielestä just Just toi pehmeys, mistä sä puhuit, niin se mun mielestä jotenkin vaikuttaa tulevan sulle tosi luonnostaan, mutta se on ihana kuulla, että vaikka sä et ehkä tiennyt, mitä tulevan pitää ja tiennyt, että miten siihen rooliin sopeutuu, niin sit se on tullut kuitenkin tosi luonnostaan. No sukelletaan sit tähän henkilökohtaiseen tuottavuuteen. Tää on semmonen aihe, jonka mä löysin itseasiassa vasta ihan tänä vuonna oikeestaan, ja kun mä juttelin sun kanssa tästä, niin sanoit mulle heti muutamia kirjavinkkejä, ja mä heti otin näitä muutamia kirjoja luentaan, ja moni niistä oli semmosia, että mä otin ne sit heti mun firmassa käyttöön ja esittelin mun tiimille. Tämä on semmoinen aihe, josta haluan itse oppia kokea lisää. Kerro, miten määrittelet henkilökohtaisen tuottavuuden. Sitten vähän sun taustaa tämän aiheen parissa. Milloin sä itse löysit tämän teeman pariin ja mistä se tarve sille? tuli ja avaa meille tätä teemaa.

Minusta tuntuu itse asiassa, kun katson taaksepäin, että olen ollut aina aika kiinnostunut tehokkuudesta ja tuottavuuden parantamisesta. Se on alkanut jo joskus lapsuudessa ja se tausta on se, että lapsena ja nuorena harrastin taitoluistelua. Ja kisasin ja siihen lajiin kuuluu se, että jo nuorena on tosi paljon treenejä. Viikkotreenit saattaa olla aikaisen teeni-ikäisen viikossa jopa 20 tuntia viikossa. Ja siihen päälle normaalit koulutunnit, niin kalenteri on itseasiassa aika täynnä jo lapsesta pitäen. Ja mulla oli vielä sellainen yksityiskohta elämässä, että mä treenasin eri paikkakunnalla. Mä asuttiin Helsingissä aika keskustassa ja mun treenit olivat aina Tikkurilassa Vantaalle, joka on siis yli tunnin matka julkisilla suuntaansa, mikä toi sen, että matkojakin kertyi päivään aika paljon ja erilaisia siirtymiä. Näin ollen piti olla aika fokusoitunut siinä, että kun halusi myös sen urheilu-uran lisäksi tehdä kunnialla koulun, että milloin saa ne kaikki asiat tehtyä. Ja tästä syystä, jos mä ajattelen taaksepäin, niin muistan jo silloin kouluikäisenä ajatellen tosi paljon sitä, että miten mä saan tavallaan mahdollistuu kaikki nämä tärkeät asiat kalenteriin ja tehtyy kaiken sillä tasolla, mitä haluaisin tehdä. Mutta sitten ehkä jos mietin tätä aikuisikää, niin nämä työpaikat, missä olen ollut, ovat olleet tosi intensiivisiä ja niissä on ollut korkea vaatimustaso sille, että kuinka paljon pitää tuottaa päivässä. Ensimmäiset vuodet urastani, oikeastaan melkein perheellistymiseen asti, joka tapahtui kolmisen vuotta sitten, ajattelin tuottavuudesta sillä ajatuksella, että pitää tehdä maksimaalinen määrä asioita ja saada maksimaalisen paljon aikaiseksi, vähän niin kuin kelloon katsomatta. Tähän tuli aika valtava muutos siinä yhteydessä, kun esikoinen syntyi, kun yhtäkkiä kaikille sille ajalle, minkä käytti töihin ja kaikkeen siihen suorittavaan tekemiseen, tuli niin valtava vaihtoehtoiskustannus. Ja mä tajusin sen, että mä en halua tietysti, että mun suoritustaso laskee, vaan mun pitää saada samat asiat tehtyä, mutta huomattavasti pienemmissä tunneissa. Koska tärkein asia elämässä kuitenkin on se, että ehtii viettää perheen kanssa aikaa. Mielenkiintoisesti samaan aikaan, kun tytärin syntyi, hahmotin myös sen, että elämä on tosi ainutlaatuisten vaiheiden jatkumo. On ihanaa, että elämässä mahtuu viettämään aikaan perheen kanssa nauttia niistä kaikista vaiheista, mitä perheelämä ja lapsiperhearkki tuo tullessaan, mutta myös se, että on tosi tärkeää viettää laatuaikaa ystävien kanssa enemmän kuin mitä olin viettänyt ennen sitä. On tosi tärkeää pitää itsestäänkin huolta paremmin, jotta jaksaa kaikkea valtavaa määrää tekemistä, mikä pöydälle tulee siinä kohtaa, kun sinulla on työuran lisäksi lapsi kotona. Mielenkiintoisesti tiedän, että monet tässä kohtaa, kun saa perheen, alkaa ehkä vähentää panostusta työn ja perheen ulkopuolisiin asioihin, koska aikaa on niin vähän, mutta mulla se tapahtui itse asiassa vähän toisin päin. Siinä kohtaa, kun perheelämä alkoi mun osalta, niin mä halusin alkaa panostaa vähän kaikkeen enemmän. Tuoda sitä elämän moniulotteisuutta ja monipuolisuutta elämään ihan eri tavalla kuin aiemmin. Kun tämän yhdistää siihen, että haluaisin edelleen suoriutua töissä hyvin, täytyy tehdä valtava tuottavuusloikka ja alkaa ajatella elämästä vähän eri tavalla. Konkreettinen muutos oli se, että olin aina ollut aika hyvä optimoimaan sitä, mitä teen töissä. Minulla oli tosi tehokkaat systeemit työelämän tekemisten järjestämiseen ja optimoimiseen. omat to-do-listat töissä. Henkilökohtaisen elämän asiat olivat pakkosprioriteettia. Ne menivät, miten meni. Tässä yhteydessä, kun ajatustavan muutos tapahtui, aloin ajatella elämää kokonaisuutena, mikä tarkoitti konkreettisesti sitä, että kaikki elämän asiat kulkevat samojen järjestelmien läpi. Jokainen päivä priorisoidaan siitä näkökulmasta. mikä on tänään tärkeintä Sofian elämässä, eikä sen työminän elämässä, vaan minun elämässä kokonaisuutena. Aloin myös osittaa tavoitteita paljon laajemmin töiden ulkopuolelle, ottaa ne henkilökohtaisen elämän tavoitteet myös vakavammin. Siitä sitten on lähtenyt liikkeelle ehkä tämä nykyinen tapa hoitaa asioita, jossa koen, että olen aika hyvä saamaan aikaiseksi sekä työasiat, mutta myös henkilökohtaisen elämän asioita. ja miettii vähän päivästä toiseen, että mikä nyt just tänään on tärkeintä. Joen ajanpäivinä ne on ne työjutut ja toisena päivinä ne on sitten ihan muut jutut.

Tämä on niin mielenkiintoista. Tästä voisi lähteä moneen suuntaan, mutta ensin mietin, että onko sinulla jotain systeemiä siihen, kun meillä on niitä rooleja, niin monia, on äitiys, ystävyys, on puoliso, tytär, sisaruus, niin paljon elämässä eri rooleja, niin onko sinulla jotain sellaista systeemiä siihen, että miten sinä pysyt on top of things, miten se sanotaan, pidät niitä langoja käsissä ja just vallitset, että mikä se prioriteetti tänään on. ja millaiset esimerkiksi systeemit sulla on sen arjen suunnitteluun ja kuinka pitkälle arkea sä suunnittelet ja tämmöisiä asioita jotenkin mua kiinnostais tosi paljon kuulla.

Joo, ihanaa. Tämä on suosikkiaihe. Jos miettii sitä systeemiä, miten suunnittelen elämää, niin teen vuosittain pitkän listan tavoitteita, jotka voivat koskettaa työelämää, mutta ne voivat koskettaa tosi monia muita asioita. Listassani on nykyään väliotsikot, jotka liittyvät perheeseen, ystäviin, kotiin, terveyteen, taitoihin, talouteen ja uraan. Asetan näille kaikille osa-alueille jotain asioita, mitä haluan saavuttaa. Saavuttaa raju termi itse asiassa käyttää tässä yhteydessä, koska nämä eivät ole kaikki sellaisia, että luen 15 kirjaa, vaan minulla saattaa olla tavoite myös esimerkiksi tälle vuodelle, kun olen ollut toisen lapsen kanssa kotona, että haluan pitää superihanan äitiysloman. Sehän on täysin ei-mitattavaa. Jos joku katsoisi jonkun tavoiteasetan tai teorian läpi, niin ihan surkee tavoite tavallaan, koska sitä ei pysty mittaamaan mitenkään, että mikä nyt on superihana äitiysloma. Mutta mielestäni on ollut tärkeää, että kirjaan läpi sen, että kun katson taaksepäin vuoden lopussa, niin miltä tavallaan se unelmaelämä näyttää tänä vuonna. Ja osa näistä tavoitteista on tosi konkreettisia, ja osa on juuri tällaisia enemmän periaatteita. Mutta se prosessi, mikä tähän liittyy mulla on se, että kun mä kirjaan auki ison määrän tavoitteita vuodelle, niin sit mä palaan näihin tavoitteisiin tosi usein. Jos en viikottain, niin ehkä parin viikon välein ainakin mä käyn läpi se mun tavoittelistan, että mitä mä oon laittanut tälle vuodelle, että mitä mä toivon tältä vuodelta. Ja mietin sitä, että no hei, mitkä on näistä asioista sellaisia, mitä mä voin edistää. nyt tulevina päivinä ja tulevina viikkoina, koska eri tavoitteet on eri vaiheessa relevantteja, sulla on eri juttuihin inspiraatiota eri vaiheessa vuotta, ja jotkut asiat vaan tapahtuu joko keväällä, kesällä tai syksyllä, niin sen takia on ollut tärkeää käydä sitä listaa läpi myös riittävän usein, että mietin ajan, hei okei, no niin nythän mulla on hyvä hetki vaikka edistää jotain, tiettyä tavoitetta. Tai sitten vaikka, jos miettii sellaisia jatkuvia tavoitteita, niin mä saatan asettaa myös sellaisia, että mä haluan opiskella ruotsia tänä vuonna, niin kuin mulla on ollut tämän vuoden tavoitteena, niin se on taas semmoinen tavoite, joka jatkuu vuoden läpi ja mä oon systematisoinut sen, että Mä teen asioita sen edistämiseksi joka viikko. Mulla on ruotsin tuntia. Siinä ei ole erilaisia vaiheita, mutta tietyt jutut on enemmän sidottu aikaan. Sitä kautta, kun nämä tavoitteet on tosi selkeästi listattu ja mä käyn niitä läpi riittävän usein, niin se muistuttaa mulle siitä, että mitkä on ne toimenpiteet, millä nyt vaikka seuraavan kuukauden aikana mä voin pitää superihana näityysloman. ja sitä kautta se on helpompaa konkretisoida, mutta ne pysyvät mielessä ne asiat, mitä minä toivon unelmaelämältä. Ja sitten ehkä se, mistä minä mainitsinkin tuossa aiemmin, että se on mielestäni tosi tärkeää näiden tavallaan sekä tavoitelistan että sitten järjestelmän, mitä minä käytän elämässä, niin että niissä kulkee kaikkien näiden eri osa-alueiden tekemiset yhdessä, koska sitten just voi joka päivä katsoa sitä listaa, niitä asioita, joita pitäisi saada aikaiseksi ja miettiä jo kaikinen päivä sitä, että no just tänään, mikä vie mua lähemmäs mun tavoitteita, mitkä on tietysti jokin sellasta asiasta, johon on vaan pakko hoitaa. Ja ne ei niinku kontribuoi mihinkään tiettyyn tavoitteeseen, mutta on pakko hoitaa, mut et mitkä on niitä siemeniä, niinku tulevaisuuden soffiaa, mitkä mä voin laittaa tähän päivään, jotka vie sit niitä mun tavoitteita eteenpäin. Se on itseasiassa aika semmonen orgaaninen prosessi, joka kulkee niinku sekä tämän tämmösen keskipitkän aikavälin suunnitteluun, sen tavoitellisten läpikäymisen ja sit sen ihan jokapäiväisen pohdinnan läpi, että hei, mitä voin tuoda tähän päivään, joka vie minua lähemmäs niitä tavoitteita, mitä olen nyt tälle vuodelle tai pidemmälle aikavälille asettanut.

Okei, ihan sairaan mielenkiintoista. Pidät sinä tosiaan vuoden alussa tämän ja haluan vielä kuulla tarkalleen, miten sinä yleisön järjestät tämän. Minä esimerkiksi just pidin siis minun firman suunnittelu tai strategiaa kaksi päivää Tallinnassa tuossa muutama viikko sitten ja se oli aivan ihanaa ja nyt olen aika selkeä. suunnitelma ensi vuodelle, joka toki sitten päivittyy, mutta se oli mulle tosi tärkeä juttu. Haluan kuulla, miltä se sun suunnitteluhetki konkreettisesti näyttää, missä sä pidät sitä sun listaa, ja sit sä mainitsit sitä tosiaan tosi säännöllisesti jopa viikkotasolla. Katot sitä, päivitätkö sä sitä säännöllisesti vai onko se usein aika staattinen?

Haluaisin vastata tähän, että tässä olisi joku tosi hieno festivaaliviikonloppu, jolloin teen nämä tavoitteet. Se ei itse asiassa pitäisi pitää paikkaansa. Luulen, että tähän varsinaiseen tavoitteen asetantaan ei taida olla hyvää rutiiniä. Yritän tehdä sen kalenterivuodelle. Olen koittanut myös 12-week-year-systeemejä. Ajattelisin, että sinulla on kolmen kuukauden periode, jolla asetat tavoitteet. Olen huomannut, että kalenterivuoteen perustuva lista toimii minulle paremmin. Se on sitten jossain siinä alkuvuoden, lopuvuoden vaiheella, kun vaan sellainen sopiva hetki tulee. Yleensä se inspiraatio tulee aika organisesti lähteä kirjoittamaan, mitä minä nyt haluaisin sitten seuraavalta vuodelta. Mutta siihen ei liity mitään ihanaa asemavasta rituaalia tai rutiinia. Pitäisi varmaan kehittää joku sellainen, se olisi aika hyvä.

Minun mielestäni se on ihanaa myös kuulla, että minunhan meni aika nyt vähän niin kuin everistaisi silleen, että enhän mä käy koskaan aikaisemmin, että nyt mä päätin, että okei, nyt mä vähän investoin ja satsaan tähän asiaan, koska se on mulle niin tärkeä, mutta mun mielestä on myös hyvä kuulla ja ymmärtää, että sen ei tarvi olla mikään niin semmoinen, että sun ei tarvi varata sille välttämättä ihan kahta päivää ja niin kuin näin, mutta jotenkin, tai sen takia mä kysyin, koska sitten Voi olla, että tommoinen asia on mielessä, mutta sitä ei vaan saa tehtyä. Mulla on ehkä aikaisemmin ollut itsellä se. Sen takia mun mielestä kiinnostavaa kuulla, että miltä se konkreettisesti näyttää. Onko se vaikka sun lapsen päiväuudien aikana vai tavallaan järjestätkö sillä jonkun oman hetken vai tuleeko se vain just, että sä tavallaan tiedät, että sä haluat saada tämän tehtyä ja siinä on ehkä joku takaraja tai muuta.

Joo, no näinhän se konkreettisesti tässä lapsiperheariassa menee. Ne on ne päiväunihetkeet tai sitten yön pimeät tunteet.

Joo, niin sulla on nämä. Kato, kun mulle ei ole näitä tunteja käytettävissä, koska mä en vaan voi yöllä todellakaan tehdä mitään. Mut joo, sulla on aina nämä yön tunteet myös käytettävissä. Sopii muun muassa eristä tämmöistä kunnallispolitiikkahanketta. Niin välillä kuulemma yöllä tulee katottua jotain pitkiä sopimuksia.

Joo, minä tehdäis sillä, kun inspiraatio iskee.

Eiks niin?

Se arvemmin iskee siinä leigoleikkien lomassa.

Okei, sen mä halusin vielä kysyä, että onks sulla tää lista jossain sovelluksessa vai kynällä paperille vai mihin sä teet sen?

Joo, mulla on lista tämmöisessä appissä kuin Evernote, jota mä käytän muutenkin elämän tietojen järjestämiseen, vähän tämmöisenä elämän käyttöliittymänä. Sinne mä talletan erilaista tietoa elämän eri osa-alueisiin liittyen. Siellä on muistaakseni Life Hub-niminen muistikirja tässä, jossa on näitä tavoitteita ja erilaisia päivittäiseen elämän ja itsensä johtamiseen liittyviä muistiinpanoja, mutta se ei ole kauhean hieno lista. Se on oikeasti aika sellainen bullet point lista, että täällä on vähän enemmän tämmönen substance over form tyyppinen ratkaisu.

Okei, mutta sä kuitenkin kerroit aikaisemmin, kun oltiin luvun alle ja puhuttiin tästä Evernoteista, että sulla on siellä, siis oliko se niin, että sulla on joku lähemmäs sata tämmöistä erilaista kansiota tai muuta, niin kerro vielä vähän lisää siitä, että miten sä järjestelet ja oliko se niin, että sä pidät sekä sun työhön liittyviä asioita, että henkilökohtaisia siellä samassa sovelluksessa.

Juuri näin, ja se liittyy tähän minun oivallukseen siitä, että elämä on yksi kokonaisuus ja on kaikista helpointi ohjata tätä kokonaisuutta, jos kaikki tiedot löytyy samasta paikasta. Ja minun työympäristöni mahdollistaathan, tiedän, että kaikillehän tämä ei ole mahdollista säilyttää tavallaan to do listaa samassa paikassa tai erilaisia tietoja samassa paikassa, mutta jos se on, niin sitä kannattaa kyllä harkita. Evernote on yksi kulmakivi minun elämänhallintajärjestelmässä, joka on digitaalinen täysin. Siihen kuuluu myös digitaalinen kalenteri ja to-doist-appi. Voidaan puhua niistä kohta enemmän. Tässä Evernotessa luin sellaisen kirjan kuin The Para Method, jonka kirjoittajana on Tiago Forte-niminen henkilö. ParaMethod kertoo second brain-ajattelusta, koska meillä on niin paljon ajatuksia ja muistettavaa päivästä toiseen meidän fyysisissä aivoissa, niin kannattaa ulkoistaa niin paljon kuin mahdollista muistamista second brainille, joka on se digitaalinen järjestelmä, johon pääset käsiksi mistä tahansa, tietokoneelta, puhelimeelta tai iPadilta tai mistä ikinä haluat käyttää. Para-metod auttaa järjestämään monia muistiinpanoja ja tietoja, mitä sinne saattaa tallentaa, niin tavallaan sen toiminnallisuuden kautta, tai kuinka englanniksi käytännötermiä actionable nämä eri asiat on. Para on lyhenne, siis tällaiset projects, areas, resources and archives, eli projektit, elämänvastuualueet, resurssit ja arkistot. Tämä on auttanut minua. Suosittelen sitä kirjaa lämpimästi, koska se toi paljon struktuuria ja systematiikkaa siihen, miten tallennan tietoa. Ja mun suosikkijuttuja tossa niinkun mun second brainissä, eli Evernautissa, on just nää projektit kansio, joka auttaa mua niinku tallettamaan kaikkiin projekteihin, joita voi olla siis töihin liittyvät tai sitten henkilökohtaisen elämään liittyvät. Esimerkiks nyt vaikka tyttären kolmevuotissynttäreiden järjestäminen voisi olla yks projekti. Eli tälläset niinku asiat, joilla on selkeä alku- ja päätepiste ja selkeä niinku lopputulos, niin niihin liittyvät tiedot samaan paikkaan, joten ne on aina helposti saatavilla. Toinen, joka on aktiivisesti käytössä, on tämä vastuualue, eli areas, joka on enemmän jatkuvia osa-alueita elämässä. Sanotaan vaikka talous voisi olla sellainen osa-alue, johon ei ehkä just nyt tällä hetkellä tarvitse koko ajan tehdä jotain jonkun lopputuloksen saamiseksi, vaan se on osa jatkuvaa elämää, ja se helpottaa elämää tosi paljon, kun talletat siihen osa-alueeseen liittyvät tiedot yhteen paikkaan. Sitten sinun täytyy tietää, että tilinumerot ja erilaiset tiedot jutuista, jotka liittyvät siihen osa-alueeseen, niin samasta paikasta. Nopeuttaa ja tehostaa elämää merkittävästi. Mutta erityisesti tämä projekti, se on superhyvä, että sinulla on yhdessä paikkaa tallennettuna kaikki olennaiset tiedot kaikkiin projekteihin liittyen. Ja sinä voit sen projektin arkistoida vähemmän ja sinulla jää ihana kokoelma myös niitä elämän eri projekteja sinne arkistoon.

Tämä on ollut ihan huikeaa. Sinä suosittelit minulle tätä kirjaa kesällä, ja minä luin sen ja heti vein sen systeemiin meidän firmaan. Meillä on Google Drive käytössä, niin siellä on nyt ollut kesästä asti. Se on aivan huikeaa, että projekteissa on ne aktiiviset asiat, joita sinä edistät, ja sitten se on jotenkin tosi paljon selkeämpää, että sitten ne siirretään johonkin muihin näistä kansioista, kun ne eivät ole enää aktiivisia. Mutta ne kuitenkin aina löytyvät sieltä, ja niihin voi palata. Mutta tuo on next level, että sinulla on myös henkilökohtaisen elämän jutut samalla tavalla, ja me emme ole vielä vielä tuossa, mutta sulla on tosiaan Evernote käytössä, mutta tätähän voi käyttää ainakin sen kirjan mukaan just oikeastaan millä tahansa digitaalisella alustalla ja siinä kirjassakin sitten suositellaan monia, mutta toki nykyään tulee jatkuvasti joka vuosi varmaan uusia eri alustajia, mitä käyttää, mutta toimii myös siis Google Drivessä esimerkiksi erinomaisesti. Puhu vielä noista kahdesta muusta, mitkä sanoit, että liittyy tähän sun elämän digitaliseen hallintaan, eli kalenteri ja ToDoist-appi. Miten sä käytät näitä kolmea yhdessä?

Digitaalinen kalenteri on varmaan sellainen, mikä meillä melkein kaikilla on nykyään käytössä. Tietysti työasia kulkee sen kautta, mutta meillä on Puolison kanssa myös jaettu kalenteri, johon menee kaikki meidän perheen ja myös meidän privaattimenot. pysy kärryllä siitä, mitä perheellä tapahtuu, aina kun on kyse jostain asiasta, joka on oikeasti aikaan sidottu, että se tapahtuu tiettynä päivänä ja tietyssä hetkessä. Ja sitten toinen, niin kuin mä melkein sanoisin, että mun järjestelmän ihan tärkein kulmakivi on tää To Do List appi, joka on siis ihan normaali To Do appi. Niitä on miljoona erilaista, mutta mä oon päätynyt tähän To Do Listiin, joka on tosi helppokäyttönen, intuitiivinen ja sit siellä pystyy myös jakamaan listojaan. Meillä on tietyt listat just jaettuna puolison kanssa, mikä helpottaa arjen koordinoimista tosi paljon. Mutta To Do List-apin avulla priorisoin ja suunnittelen jokaisen päivän sisällön. Siellä on sekä semmoisia toistuvia rutiineja, laitan kaikki esim. ihmisten syntymäpäivät sinne, kaikki sellaiset toistuvat rutiinit, vaikka lasten D-vitamiinit, tai tavallaan tämän tyyppiset jutut, jotka toistuvat joka päivä, jotka pitää muistaa tehdä sinne. Ja sitten kaikki sellaiset yksittäiset asiat liittyen projekteihin tai liittyen töihin tai liittyen ihan mihin tahansa tänne to-doistiin. Idea on se, että aina kun minulle tulee joku asia, jonka minun pitää tehdä, niin se menee sinne to-doistiin. Sitä kautta se tulee priorisoiduksi suhteessa kaikkiin muihin asioihin, mitä minun pitää tehdä. Eli siellä on sitten, kun puhuttiin tästä, että yhdistää työelämän ja henkilökohtaisen elämän samaan paikkaan, niin siellä rullaa minulla aina lista asioita, joita minun pitää tiettyinä päivinä saada tehtyä ja sit mä pystyn tosi helposti yhdellä silmäyksellä sieltä näkemään, että no hei okei, mitkä on tänään ihan oikeasti prioryksitut, mitkä pitää saada tehtyä, milloin mä ne teen, mä pystyn asettaa sinne tällaiset timeboxit eli mikä on se aika, jossa mä yritän saada sen asian tehtyä. ja mitkä ovat jatkuvia vastuita ja niin edelleen, ja mitkä tapahtuvat eri paikoissa tekemiset, mitkä tapahtuvat samoissa paikoissa, mitä minä pystyn tekemään yhdellä reissulla vaikka jonnekin kaupoille ja niin edelleen, ja minä pystyn just käymään joka aamu ja sitten myös päivän mittaasti keskustella, mikä on tärkeintä tänään, mitkä ovat ne jutut, mitkä minä saan tänään aikaiseksi välttämättömästi ja mitkä ovat sellaiset jutut, joita minä voin vähän lykätä pidemmälle ilman, että mitään ongelmia tulee niiden tavoitteiden saavuttamisessa ja sitten sitä kautta miettiä sitä priorisointia päivästä toiseen. Ja mä tykkään itse kaikista tosi käytännönläheisistä vinkkeistä. Meillä on tietyt listat siellä jaettuna myös Puolison kanssa, mikä vähentää jatkuvaa kommunikoinnin ja metatyön tarvetta, esimerkiksi kauppalista pyörii sitä kautta, se on jaettuna meille molemmille. Meillä on tämmöinen kauppalista siellä jossain ruokakaupasta, apteekista, muista kaupoista alkoista ostettavia juttuja. Meillä on siellä myöskin kaikki paketit, mitkä on joko matkalla, pystyy seuraamaan, että milloin ne on saapunut tai ei saapunut. Ja sitten kaikki paketit, jotka on jo jossain odottamassa noutamista, niin sitten kun me kuljetaan eri paikoissa niin pystyy sieltä katsoa helposti, että onko meillä siellä jotain paketteja, mitä pitää noutaa, samalla kuin käy vaikka kaupassa. Tämä on tosi hyvä ja sitten meillä on myös lasten asioihin liittyvä yhteinen lista, missä on sitten kaikkia näitä päivittäin lasten muistettavia asioita tai jotain päiväkotirutiineja, jotka toistuu viikoittain. Eli siellä, ettei tarvitse aina muistuttaa toista niistä asioista erikseen. Tämä on just se paikka, johon mä pystyn dumppaamaan kaikki asiat, jotka muuten vaivaisi mun päässä, sinne toimenpiteeksi, jotka pitää saada tehtyä jossain vaiheessa. Jos joku asia tulee mulle, että mun pitäisi saada se tehtyä ja siihen menee alle viisi minuuttia, niin mä yritän saada sen tehtyä heti. Mutta jos siihen menee yli viisi minuuttia, niin se menee kaikki tydoistiin ja sitä kautta menee tälle mun niin sanotusti masterlistalle, josta mä sitten priorisoin sen. muillekin päivälle.

Okei, wow, tää on aivan next level. Ei vitsi, mulla tulee tästä tosi monta kysymystä, mutta tota, no ihan viimeisin päivänä mulla tuli mieleen, että käytät sä tosiaan myös sun työhön liittyviä to do-asioita, niin onks ne myös täällä?

On joo.

Ja miten sitten sun kollegoiden kanssa, kun useinhan niinku asiat on riippuvaisia muista ihmisistä, niin miten tää pyörii?

Meidän työympäristössä kaikilla on omat järjestelmät. Meillä ei ole jaettuja to-do-listoja appin näkökulmasta, vaan sitä työn johtoa, mistä käydään muiden työkalujen kautta. Tästä näkökulmasta se toimii minun työympäristössä ihan hyvin, että minulla on tämä oma henkilökohtainen lista. Tosi mielellään jakaisin sen muille ja käyttäisin mieluummin tätä kuin jotain Excel-listoja, mutta korporaatioelämä toimii miten se toimii. Meillä on ainakin omat systeemit käytössä.

Nimittäin minä käytän työssä Asanaa tiimiläisen ninnan kanssa ja se toimii mielestäni tosi hyvin, mutta mietin, että kaikki ominaisuudet, mitä käytät tuossa henkilökohtaisen elämän puolella, kuulostaa niin hyvältä, että voisin kuvitella, että esimerkiksi minulle toimisi, että olisi sekä Asana että Todoist käytössä. Miten sitten mä mietin, että kun on niitä elämän eri osa-alueilla olevia to do-asioita, et sä oot dumpannut niitä kaikkia sinne, niin miten sä sitten merkitset sä esimerkiksi jotain prioriteetteja tai niinku mä mietin, että missä suhteessa sä edistät sitten niinku eri elämän osa-alueisiin liittyviä asioita tai jotenkin niinku priorisoitet, et mä ainakin ite koen, et mulla on niinku tietty aivokapasiteetti käytettävissä joka päivä, et mä esimerkiksi ite tiedän, et mä toimin parhaiten aamulla, ja oon tuottavin aamulla, niin mä yritän käyttää tämmöstä vähän niinku eat the frog tyylistä ajattelua, että tekee ne niinku eniten aivokapasiteettia vaativat asiat aamulla, niin onks sul tähän jotain semmosta systeemiä, tavallaan et miten sä hallitset sitä kapasiteettia, et kuinka paljon voi kunnankin päivänä tehdä.

Se tulee ehkä just sitä kautta, että mä käyn monesti just aamulla tai edellisiltana läpi niitä asioita, mitä pitää seuraavana päivänä saada tehtyä. Ja tämähän elää siis päivän aikana ainakin mun työssä tosi paljon, et sit tulee kaiken maailman asioita ja saattaa huomata, et ei oo yhtään menny sen mukaan, mitä oli ajatellut se päivä, koska on tullut sitä sun tätä mailiin ja puheluun ja kaikkeen. siihen matkan varrelle. Eli sitä pitää arvioida vähän koko ajan. Mun työssä ei ole sitä luksusta, että voisi ihan superhyvin suunnitella etukäteen jokaisen tunnin, miten sen käyttää. Mutta niin paljon kuin se on mahdollista, niin mä pyrin käyttämään just tätä timeboxausmenetelmää sen päivän suunnitteluun, koska on aika hyvä arvioimaan nykyään se, että paljon johonkin asiaan menee aikaa. Tässä apissa pystyy asettaa niin sanottuja timeboxeja, eli käytännössä se aika, jonka käytät tehtävän tekemiseen. Ei sitä kautta suunnitella sitä päivää. Jos huomaan, että minulla on vaikka kolme asiaa, joita pitäisi olla töissä tehtyä, ja tiedän, että jokaisen niistä menee puolitoista tuntia, niin hahmotan paljon, että minulla on aikaa muille asioille sen päivän aikana. Timeboxaus on hyvä. Sehän ei toimi aina. Sähän et pysty päättämään oikeasti, että jos sinun pitää mennä Helsingistä Tampereelle ja siihen menee kaksi tuntia, niin sähän et voi päättää, että siihen menee tunti. Mutta aina voi tietysti yrittää olla mahdollisimman optimistinen niissä timeboxeissa. Sitä kautta pakottaa itseään olemaan tehokas, mutta paras lopputulos minusta tulee siinä, että on aika realistinen sen osalta. Ja sitten se, että tavallaan mä mietin kyllä silloin, kun mä laitan sinne Todoistiin niitä asioita, niin mä mietin vähän, että minä päivänä tämän asian pitäisi tapahtua, että mä tiedän tavallaan, että mulla on vaikka tulossa joku tosi kova työpäivä, niin en mä sille päivälle laita sit niitä henkilökohtaisen elämänjuttuja, vaan ne sitten niinku, mä sitä aika luonnollisesti tulee laitetuksi niinku semmosille alustaville päiville, jolloin ne vois olla relevantteja, ja sit just tän niinku päivittäisen prosessin kautta mietin, että mikä on niinku just tänään tärkeä saada aikaiseksi ja mikä voi odottaa.

Okei, kuulostaa hyvältä. Mulle tuli nyt lennost mielellään semmoinen, kun sä puhuit tuosta, että jos on vaikka kolme asiaa ja puolitoista tuntia vaatii, niin onks sulla keskittävissä kykyyn jotain hyviä rinkkejä, koska ainakin itse huomaan, että just jos on vaikka joku semmoinen isompi homma, niin nykyään kun on niin niinku, en mä tiiä, musta tuntuu, että ainakin itellä on sellaiset ADHD-aivot nykyään, että tulee houkutuksia alkaa edistämään jotain eri asiaa, ja on niitä konkreettisesti eri tabeja auki siellä selaimessa vaikka, niin onko sinulla tähän jotain vinkkiä, että miten oikeasti pitää se fokus siinä asiassa, mitä sinun pitää tehdä, jotta sinä pääset siihen tiettyyn virstanpylväiseen tai etappiin. Ajattelen tämmöinen context switching, hän on tosi kuormittava aivoille, eli olisi tärkeää pystyä tekemään se yksi homma, minkä sinä olet päättänyt, tavallaan kunnialla, ja sitten siirtyä seuraavaan asiaan.

Tämä on teema, joka on nykyään helpommin sanottu kuin tehty, kun impulsseja tulee koko ajan. Tulee sähköpostia, viestejä, erilaisia notifikaatioita ja kaikenlaista. En ainakaan ole sellaisessa työympäristössä, jossa voisi päättää, että luen mailit vain kaksi kertaa päivässä, vaan niihin pitää reagoida saman tien. Se on muiden tyyppisten töiden mahdollisuus ehkä järjestää sillä tavalla sitä ärsyketulvaa. Fokuksen ylläpitämisessä minua on auttanut timeboxausajattelu. Yritän aina ajatella, että nyt käytän tähän juttuun kaksi tuntia. Toinen periaate, jota olen yrittänyt implementoida elämässä, on se, että olen ollut aiemmin tapana jäädä hinkkaamaan kaikkea tosi pitkään. Siinä kohtaa, kun 80-prosenttinen tuotos on valmis, käytän suhteettomasti aikaa siihen 100 prosenttiin pääsyyn. kun useimmissa jutuissa se 80 riittää ja just tämä done is better than perfect ajatus, niin siinä mä oon yrittänyt parantua tavallaan, yrittää sen timeboxin kautta olla se, että nyt mä yritän saada keskityttyä tähän nyt sen vaikka tunti puolitoista, katsotaan missä mä sit oon, jos se on riittävän hyvä niin sit vaan eteenpäin tavallaan, päästään myös niissä asioissa irti, mutta tääkin on paljon helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin jos on yhtään semmoisen epävarmuuteen tai perfektionismin taipumusta, niistähän on tosi helppoa käyttää aivan liikaa aikaa. Tavallaan jos ajattelee, että 20 prosenttia ajasta näin siihen pääsee 80 prosenttiin, ja 80 prosenttia ajasta näin siihen pääsee 100 prosenttiin, ja useimmiten just sillä 80-100 prosentin tuotoksen välillä hän ei ole mitään merkitysti sen lopputuloksen kannalta. Joskus on, mutta useimmiten ei. Tämä on sellainen periaate, mitä yritän pakottaa itseni noudattamaan. Se helpottaa myös siihen, että asiat eivät tunnu niin loputtoman isoilta, jos päätät, että käytän tähän nyt vain tämän ajan, katsotaan, missä olen sitten, mutta ei tarvitse olla täydellistä. Se helpottaa myös sitä keskittymistä, kun se ei tunnu niin valtavan isolta asialta päästä maaliin jonkun tekemisen kanssa.

Joo, tosi hyvä vinkki, ja etenkin jos on perfektionistiin taipuvainen. Itse vois siihen samaistua, että tuntuu, että yrittäjällä on niin paljon eri asioita, niin on pakko päästä asioista tietysti kohtaan irti, mutta varmasti tosi hyvä tunnistaa ne omat tendenssit tavallaan ja tietää, että just toi mitä sä kuvailit, että ei oikeasti käytä liikaa aikaa siihen viimeiseen 20 prosenttiin, jolle ei ole oikeasti niin suuri merkitys.

Jos miettii vielä, miksi tämä kaikki on olemassa mun elämässä, niin tavoitehan on just se, että saa tärkeät asiat tehtyä mahdollisimman tehokkaasti ja sitä kautta saa vähennettyä sitä kaosta, mikä omassa mielessä on ja sitä stressin kokemusta niistä tekemättömistä asioista ja asioiden muistamisesta ja tällaisesta. Kaikki löytyy jostain tietystä järjestelmästä, että voin luottaa siihen järjestelmääni, että se muistuttaa puolestani ja muistuttaa minua. Ja se, että saan tikattua juttuja valmiiksi, jolloin ne eivät jää enää vaivaamaan minun päätäni, vaan olen mennyt eteenpäin ja laittanut sen jutun matkaan, tikannut sen tydoististehdyksi. valmis ja on taas sen eteenpäin, niin se vähentää tosi paljon sitä semmoista kaauksen ja stressin tunnetta, mikä näissä vuosissa voisi olla tosi helposti läsnä.

Joo, ehdottomasti. Ja sitten tuli vielä mieleen, että kun monilla meillä on kuitenkin semmoisia isoja asioita, mitä työstään, niin tämmöisten projektien sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä, niin purkaminen on siinä varmasti tai ainakin itse helpottaa tosi paljon, että harvoinhan jos sulla on iso projekti, niin et sä tee sitä yhdessä päivässä valmiiksi, mutta se, että sä purat sen eri osia ja sit sä saat tikattua niitä alakohtia sieltä, niin sehän on aivoille kanssa tosi hyvä juttu, että pysyy se tunne, että mä oon oikeasti tehnyt tänään asioita ja saanut edistettyä niitä omia tavoitteita. Ehdottomasti. Okei, no mä haluaisin palata vielä vähän puhumaan sun työstä, ja tavallaan se, mikä mua just inspiroi niin paljon, on se, että sä oot aika kovassa maskuliinisella alalla töissä, eli semmosessa niipä kovassa työympäristössä, ja niinku sanoit, että sä olit esimerkiksi ensimmäinen nainen teidän yrityksessä, kedessä tuli partneri, ja et siellä vaaditaan semmoista tietynlaista kovuutta, ja sitten kun sut tuntee ihmisenä, niin sä oot just niin semmonen jotenkin Sulla on se tietynlainen pehmeys ja vahva feminiinisyys. Esimerkiksi juhlien järjestäjänä olet uskomattoman luova ja ystävänä. Mielestäni olet tosi luova. Miten sä säilität feminiinisen identiteetin tai kultivoit omaa naisellisuutta, vaikka työympäristö vaatii tietynlaista kovuutta? Miten sä tasapainottelet näiden eri roolien välillä?

Ihana kysymys. Joo, vaikka mä olen tyyppinä tosi tulos- ja logiikka-orientoitunut ja työympäristöt ehdottomasti edellyttää sellaista lähestymistapaa siihen työn tekemiseen, niin mä olen kuitenkin ollut jotenkin aina aika sellainen tyttömäinen ja naisellinen ehkä nykyään enemmän. Minulla on ollut sellainen ajatus uran varrella, että en halua peitellä omaa naisellisuutta, mitä tulee siihen, miten kohtaan ihmisiä. Triviaali juttu ehkä, mutta saattaa olla joissain ammateissa, että miten pukeutuu tai minkälainen presenssi on erilaisissa ympäristöissä. Ehkä aiemmin uralla varsinkin tuntui, että sitä täytyi pikkuisen mukautua siihen ympäristöön. Nyt kun kilometrejä on enemmän takana ja enemmän kokemusta, niin mä oon jotenkin ajatellut, että se on paljon parempi, että mä oon vaan oma itseni siellä. Mä oon ehkä huomannut enemmän tässä mun nykyisessä sijoitusduunissa, että kun tässä aidosti se, että ihmiset ajattelee vähän eri tavalla ja toimii vähän eri tavalla eri tilanteissa, niin on vahvuus ja parantaa sitä yhteistä päätöksentekoa, niin mä oon huomannut, että Tietyt piirteet, jotka ovat varmaan ominaisempia naisille kuin miehille, ovat minulla eduksi tässä duunissa. Olen aika hyvä tunnistamaan ihmisten tunnepuolen viestejä, mitkä saattaa joillain kollegoilla jäädä vähemmälle huomiolle tai muuta, mitkä uskon, että liittyvät siihen, että on nainen ja ehkä vain enemmän miten sanotaan, tuntosarvetto kohdistuu ehkä enemmän tuon tyyppisiin asioihin, niin sen puolesta mä jotenkin sanoisin, että se on enemmän vahvuus kuin heikkous olla tällaisessa hyvin maskuliinisessa ympäristössä naisena, ja me naiset pärjäämme näissä duuneissa aivan superhyvin. Me ollaan keskimäärin kuitenkin tosi tarkkoja ja täsmällisiä, huolellisia, hyviä johtaa projekteja ja handlaa monia asioita samaan aikaan. Ja sitten just ehkä monesti aika hyviä tunnistaa myös näitä tällaisia vähän hiljaisia viestejä, niin jotenkin mä ajattelen sitä kyllä nykyään enemmän vahvuutena kuin jonain asiana, jota pitäisi jotenkin hillitä. Vaikka siis edelleen tilanne on se, että mä oon tosi usein ainoa nainen kaikissa tiimeissä, missä mä työskentelen, niin se on jännä. jännä tilanne, vaikka se on paljon muuttunut viime vuosina, kyllä ala on houkutellut enemmän naisia mukaan, mikä on tosi positiivinen juttu.

Aivan ihana kuulla just, ja täysin samaa mieltä, että kyllä se on niin tärkeää, että pystyy olemaan oma itsensä ja ilmaisemaan itseään, ja just, että meidän naisilla on ihan mielettömiä vahvuuksia, ja jotenkin sä olet niin hyvä esimerkki siitä. No mua kiinnostaa myös kuulla, että miten sä pidät huolta sun omasta hyvinvoinnista, koska tiedän, että sä oot tottunut tekemään tosi paljon töitä ja just sun ala on tosi, no se vaatii tosi paljon, ja niin kun tiedät tämän podcastin kontekstin, niin mä haluaisin just kuulla, että onks sul jotain vinkkejä siihen, että miten tukee sitä omaa jaksamista, hyvinvointia, hermostoa, kun on tosi vaativa työympäristö.

Tämä on jatkuvaa pohdinta, joka hetkestä toiseen pitää olla tuntosarvet koholla, mikä energia taso on ja miten me jaksamme, koska jos ei pidä itsestään huolta, niin oma looginen kapasiteetti alkaa heikentyä ja siihen ei ole varaa. teet isoja sijoitusväätöksiä. Luulen, että tässä on uran varrella muutaman kerran mentykin vähän vihkoon, että on tavallaan haalinut liikaa tekemistä tai ei osannut tunnistaa ajoissa sitä, että nyt on liikaa pöydällä. Tässä on ollut tosi iso helpotus, minkä olen tuonut meidän elämään, se, että olen rohkeasti lähtenyt ulkoistamaan asioita. Meillä on esimerkiksi kodinhoitaja, joka auttaa meitä arjen askareissa, muutaman tunnin viikossa auttaa pyykkien kanssa, siivoamisen kanssa, arjen ruoan laitossa ja myös viettää tarpeen mukaan lasten kanssa aikaa, jos on tilanne päällä. Tämä on tuonut tosi paljon joustavuutta elämään. ja tuonut sen mahdollisuuden myös keskittyä niihin laatuhetkiin perheen kanssa ja poistanut multa erityisesti ison taakan hartioilta siitä kodin pyörittämisestä. Tämä on tietysti taloudellisesti iso investointi, mutta me ajatellaan sitä niin, Se on investointi siihen, että pysyn työkykyisenä. Tämä on asia, mistä olen tosi mielelläni. Puhun kaikille, mutta erityisesti naisille, joilla on myös iso tavoitteet uran puolesta ja erityisesti iso kuormitus sieltä työelämästä. Kannustan miettiä kaikkia niitä keinoja, joilla pystyy ulkoistamaan sitä. arjen tekemistä, joka vie pinnan kireelle, niin se on monesti sen investoinnin arvoinen, jos siihen on mahdollisuus. Mutta sitten muita juttuja, mitä yritän tehdä, jotta pysyy snorkkeli pinnan yläpuolella, niin tavallaan se, että olen tehnyt sen tietoisen valinnan, että priorisoi perheen kanssa aikaa. Ja just tämä, mitä puhuin tuossa aiemmin, että priorisoi myös ystävien kanssa aikaa. Mikään ei jotenkin lataa niin paljon akkuja kuin se, että pääsee viettämään ystävien kanssa aikaa ja saada sitä vertaistukea, kun kaikilla on tämä sama elämänpalapeli pöydällä. Niin, että oikeasti priorisoi ja rakentaa niitä hetkiä, joissa voi viettää aikaa niiden ihanien inspiroivien ystävien kanssa. Yritän tehdä valiensustason ja inspiroituneena usein pikkutreenejä, matalan kynnyksen 15-20 minuuttia kehonpainotreenejä. Koska niihin yleensä löytyy joku rako, jos ei johonkin isompaan urheilusuoritukseen löydy. Ne on pieniä hetkiä viikon keskellä, jotka tuovat paljon energiaa. Sitten on tosi konkreettisia juttuja. Yritän aina syödä aamiaisen. Aamu ei ole tavallaan kaauksella, vaan syödään joku aamiainen. Pidän katerian rytmistä kiinni, jotta verensokeri pysyy tasaisena päivän aikana. Minulla on ainakin tapana haksahtaa sokeriherkkuihin, jos sitä menee pieleen. Se on hyvä investointi päivän energiatasoon. Sitten sanoisin, että se, että olen muuttanut maalle, tuo rakenteellista rauhoittavuutta arkeen tosi paljon. En tiedä, oletko varmaan pystynyt samaistumaan siihen, että kun ei asu kaupungin sykkeessä, toimistosta kotiin tullessa rauhoittuu automaattisesti ympäristöstä. Se oli asia, jota en osannut aavistaa, kun oltiin vasta muuttamassa maaseudulle.

Ihan sama fiilis tuosta maallemuutosta ja tosi tärkeitä vinkkejä tuli, mutta joo, muistan myös, että silloin kaupungissa osuessa, niin mun piti tehdä tosi paljon enemmän töitä sen hermoston eteen. Ja muistan, että esimerkiksi meditoin enemmän silloin kuin taas nykyään, kun on se metsä ympärillä ja luontoa ja tilaa ja rauhaa, niin se semmoinen baseline on helpommin tavallaan, että hermosto on rauhoittunessa tilassa, vaikka edelleen toki pitää tehdä sen eteen töitä, mutta se on ihan totta.

Just niin. Olen itse asiassa yksi ihan täsmävinkki vielä, kun minä tykkään näistä konkreettisista täsmävinkkeistä itse, mutta aina jos tulee sellainen olo, että on ylikierroksilla, niin olen löytänyt tällaisen applikaation kuin Activations ja sen mieli on aiemmin Superhuman, mutta se on nykyään Activations-nimellä kulkee. Webstoressa, missä on tällaisia ohjattuja meditaatioita ja pep-talkeja ja muita tällaisia erilaisiin tilanteisiin sopivia. Se on semmoinen, jos huomaan, että alkaa stressi käydä nousta ja ajan vaikka autoa, niin laitan sieltä soimaan jonkun semmoisen, joka vähän vie takaisin, että mitkä tavoitteet onkaan elämässä, minkälainen tyyppi haluan olla ja miten haluan vaikka tässä tulevassa sosiaalisessa tilanteessa olla itseni. Se on semmoinen tosi hyvä käytännön vinkki, jonka löysin joskus jonkun hyvinvointipaikuttajan Instagram-tililtä, että on sen investoinnin arvonen, mikä siihen liittyy.

Oikein ihana vinkki. Laitetaan show noteen. Mulla tuli mieleen lyhyistä treeneistä. Reset-sovellus on se, mitä olen itse tehnyt noin 4-5 vuoden ajan. Se on ollut mielestäni ihan huikeaa. Onko sinulla treeneihin jotain täsmävinkkiä?

Mä tykkään sellaista kuin The Pilates Class. Semmoinen australialainen pilatesohjaaja, joka on tehnyt paljon 20-30 minuutin treenivideoita.

Laitetaan show noteen. Me saatiin sun ihana pieni poika tänne studioon mukaan päiväudilta. Niin saattaa kuuleta pieniä ääniä. Mut joo, hei, sä oot ihan mieletön host ja juhlienjärjestäjä ja aivan uskomattoman tehokas sellanen. Okei, sinä, no sun omat synttärit tässä just hiljottain. Ihan mieletön konsepti. Mutta sitten me muutama viikko sitten järjestettiin meidän rakkaalle istuvälle baby showerit. Ja se tapa, millä sä lähit vetämään sitä projektia, oli ihan uskovaton. Ja se tahti, millä asioita saatiin aikaiseksi. Niin mä luulen, että me muut vaan oltiin sillä lailla, että okei, sopivalta tulee aina se päiväraportti, että mitä tehtiin. Ja se tapa oli jotenkin aivan uskovaton. Ja niistä juhlista tuli ihan mielettömät. Sitten sä oot myös järjestänyt lapsille just ihan upean näköisiä teemajuhlia. Tämä on yksi teema, jota olen aina miettinyt. Missä revitset kapasiteetin kaikille ja luovuuden? Onko sinulla jotain spesifiä systeemejä, joilla etenet? Olet instruoinut minua siihen, että haluan panostaa lastenjuhliin jatkossa vähän enemmän. Toki olet nyt ollut vanhempainvapaalla, mutta tiedän, että tämä on ollut jo ennen sitä. Kyllä siihen aina näille tärkeille asioille riittää aikaa. Mutta mistä sinä löydät sen inspiraation ja millaisia käytännön vinkkejä sinulla on tällaisten tajuanomaisten kokemusten luomiseen? Ehkä niin, että toivottavasti säästyy pahimmalta stressiltä.

Voi ihanaa, Sonja. Niin ihanasti sanottu. Voi kiitos. Minun täytyy kyllä sanoa, että ehdottomasti nämä yhdessä järjestetet babyshowerit oli tiimi efortti, Sonja oli. ihana tiimiläinen siinä projektissa, niin todellakin tiimityöllä saadaan ihanat juhlat aikaiseksi. Tämä on kyllä sellainen aihemies, josta mielelläni puhun, koska itse asiassa rakastan juhlien järjestämistä. Mielestäni siinä ihaninta on se, että luo ainutlaatuisia kokemuksia ja kauniita setuppeja ihmisille, joista jää ihanat muistot mieleen. Vaikka monet kokee juhlien järjestämisen huomittavana, Niin mä jotenkin ajattelen, että ne on tosi kivoja semmosia selkeitä projekteja, jossa on alku ja loppu ja tietyt tekemiset siinä välissä. Ja se on kivaa luovaa tasapainoa tälle tai vastapainoa tälle mun työelämälle ja muille tekemisille. Ja mä ite haen aina inspiraatiota niinku Hyvissä ajoin Pinterestistä, se on mun niinku se Mulla saattaa tulla intuitiivisesti joku, että hei tämmönen teema tai tämmönen väri maailma voisi olla kiva. Sitten mä käytän paljon aikaa siihen, että mä seuraan enemmän Pinterestistä, niin kuin teidän kansi on, ja löydän sieltä niitä ihania korista ideoita ja just sen fiilistä, semmoista vaibia. Sitten pyrin mahdollisimman nopeasti luomaan master to do listan, mitä siihen liittyy juhlajärjestämiseen. Juhlien stressittämästä järjestämisestä avain on se, että varsinkin perhearjessa ennakoi mahdollisimman aikaisin sen, mitä kaikkea pitää saada tehtyä. Monet asiathan on sellaista, että ne täytyykin tilata hyvissä ajoin, jotta ylipäänsä saa mitä haluaa. Mutta sitten monet jutut on sellaisia, että koska on vain tietty määrä sloteja, että voi käydä vaikka jossain paikassa hakemassa jotain tai hoitamassa kaupungille jotain, niin se, että on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kartoittanut ne kaikki tekemiset mitä. että juhlan järjestäminen vaatii, niin se auttaa siinä tosi paljon, että saa asiat tehtyä stressittömästi eikä ole viimeisenä päivänä juoksemassa päähieessä huutavat lapset takapenkillä eri paikoissa hakemassa asioita ja sitten ei saa puolia mitä haluaisi. Niin tässä on ollut tosi tärkeä se just, että tekee mahdollisimman aikaisin sen ison to-do-listan, että mitkä on ne asiat, mitkä pitää saada tehtyä. Sitten hoitaa mahdollisimman aikaisin mahdollisimman paljon niistä, just vaikka kakkutilaukset ja koristetilaukset ja tällaiset mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Silloin juhlaviikolla pyrkii hoitamaan kaiken niin aikaisin kuin mahdollista. Jos sinulla on sunnuntainen juhlat, niin koitat hoitaa keskiviikosta alkaen niitä tekemisiä mahdollisimman paljon ennakkoon, jotta juhlapäivä olisi niin stressitön kuin mahdollista. Silloin on aina stressi ja lopset ovat yleensä jännittävissä tunnelmissa, kun on erikoista tapahtumassa. Se, että pystyisi itse olemaan mahdollisimman rennossa tunnelmassa ja niin monia asioita kuin mahdollista hoidettu, jotta ei tule viime hetken paniikkeja, on tärkeässä roolissa. Sitten on kaikkia tällaisia, että kun olet myös ennakoinut etukäteen sen, että mitä kaikkea juhlan konseptiin kuuluu, että jos siihen kuuluu vaikka puhe tai joku, niin näihin pystyy käyttämään esimerkiksi ajomatkoja hyvin, että alkaa miettiä pikkuhiljaa, että mitä siinä voisi puheessa olla. Se myös vähentää sitä kuormaa, mikä sitten on. viime hetkinä kun sä tavallaan viimeistelet niitä asioita, kun sulla on ollut aikaa makustella, fiilistellä ja pureksi silleen ajan kanssa niitä tekemisiä ja asioita ennakolta.

Okei, ihan superhyviä vinkkejä. Oliks sulla jotain vinkkejä siihen, että missä sä soursaat teitä koristeita ja muita, tai missä sä kirjallisesti tilaat sä just netistä vai käyt sä paikan päältä hankkimassa vai missä sä hankit nää juhlatarvikkeita, mitä sit tarvii?

Mä tilaan netistä aika lailla, mutta sitten mulla on tähänkin täsmä vinkki. Äiti ja yrittäjä Viia Aveliina vuokraa ihania juhlakoristeita Vantaalla. Häneltä saa juhlaan kuin juhlaan tosi helposti aivan miellettömät koristeet. Ja ei tarvitse itse ostaa sellaisia juttuja, mitä käyttäisi ehkä kerran. Tämä on täsmä vinkki.

Toikin on tosi hyvä, koska jos tehtäisiin jotain tiettyä teemaa, varten ei vasta haluisi Ihan hirveästi hankkia semmosia kamoja, millä esittyy jatkossa käyttöön, niin toi vuokra on mielestäni erinomainen konsepti. Otetaan loppuun Rapid Fire. Kysynyt setjun poika fikkudepoikalta, vesillä vähän kärsivätön, niin otetaan nopeita vastauksia. Kirja, joka on muuttanut sun ajattelua.

Tulee mieleen ainakin Clayton Christensenin How Will You Measure Your Life.

Missä se kertoo?

Clayton Christensen on itse asiassa Harvardin yliopiston strategiaprofessori tai oli. Tällainen maailmankuulu strategiaprofessori, joka on sitten kirjoittanut tämän kirjaan sille, että hän soveltaa näitä strategian teorioitaan ihmisten henkilökohtaiseen elämään.

Okei, kuulostaa hyvältä. Laitetaan show noteihin. Sovellus, jota sä käytät joka päivä. Ehkä sanotaan to do listin lisäksi.

To do list, ehdottomasti. Mutta toinen on sitten varmaan tää mun suosikki, Evernote.

Mikä rutiini nostaa sun elämänlaatua?

Sellainen, että mä käyn säännöllisesti läpi semmoista listaa, jossa on kaikki mun ystävät, ja mä mietin aina sitä, että mitä kivaa mä voisin tehdä ystävien kanssa ja keksiä tuleville viikoille. Se on semmoinen juttu, joka on parantanut mun elämänlaatua ihan super paljon.

Okei, mä en kestä. Aivan ihanaa. Sun paras vinkki naiselle, joka tekee isoa uraa, mutta haluaa myös kukoistaa elämän eri osa-alueilla?

Tässä mun tukikysymys monesti on se, että mitä joku mies teki samassa tilanteessa kuin missä mä oon. Mun mielestä miehet on tosi hyviä löytää, siis mä nyt yleistän tosi rajusti, mutta on hyviä löytää oikoteita ja sellaisia tapoja tiputtaa sellaista turhaa ylisuorittamista pois. Ja myös sellaista, että pystyy keskittyä asioihin, joista oikeasti saa tunnustusta tai tuloksia. Tää on mun sellainen tukikysymys, mitä mä suosittelen monille, että pääsee vähän kiinni niihin tekemisiin, jotka oikeasti tuo ne tulokset, mitkä on tärkeitä.

Superhyvä asia, jonka sinä haluaisit jokaisen naisen tietävän omasta potentiaalistaan.

Ajattelen, että meillä naisilla on ihan mielettömät supervoimat, kun me pystytään handlaamaan niin monia asioita samaan aikaan ja niin täydellä sydämellä. Haluan, että jokainen muistaa sen supervoima, mikä meissä on, ja ei koskaan pienennä itseään turhaan, koska me pystytään oikeasti, ja jokainen meistä, miehet ja naiset. Mutta haluan sanoa tämän erityisesti naisille, että me pystytään ihan mihin vaan, kun me halutaan.

Kiitos, Sofia, että olit vieraana tässä bodissa. Tämä on ollut ihan superinspiroiva, kiinnostava keskustelu. Mä tuun kuuntelemaan tätä jaksoa varmasti monta kertaa. Sä oot niin rakas ystävä mulle. Kiitos, kun sä oot mun elämässä.

Moi, kiitos samoin. Ihana keskustelu ja niin iso kunnia olla mukana. Kiitos, Sonja, että sä oot mun elämässä. Sä tuot niin paljon iloa mun elämään.

Samoin. Mä toivon, että sä sait tästä jaksosta paljon irti. Tää oli mun mielestä ihan mielettömän kiinnostava keskustelu. Ja sä löydät myös shownoteista nyt ne resurssit, joita me mainittiin. Ja olis aivan ihana saada tästä palautetta. Joten käy kirjoittamassa tohon podcast-jakson kommenttiin, että millaseksi sä koit tän jakson. Mua aina ilahduttaa niin paljon kaikki palaute. Saa myös tottakai laittaa viestiä esim. Instagramissa. Kiitos kun sä kuuntelit tän jakson ja kuullaan taas ensi viikolla. Ja jos sä kuuntelet tätä jaksoa reaaliajassa, niin mä haluun toivottaa maagisia joulun ja uuden vuoden hetkiä. Ja toivon, että sä pääset hidastamaan ja pysähtymään. Hei, ennen kuin lähdet, minulla olisi sulle pieni, mutta tärkeä pyyntö. Minulle merkkaisi ihan älyttömän paljon, jos käyt arvostelemassa tämän podcastin. Se auttaa minua jatkamaan tuottamista ja panostamaan siihen ja saamaan myös huippuvieraita. Kiitoksena arvostelusta lähetän sinulle minun mikroravintojen hormonitasapainoon oppaan. Sen avulla ymmärrät, millaisia mikroravintoaineita keho tarvitsee ja mistä lähteistä niitä saa. Arvostele siis tämä podcast Spotifyssa tai Podimossa, eli Spotifyssa mene podin sivulle ja klikkaa kolmesta pisteestä ja sieltä arvostele podcast. Podimossa laita peukku ylös. Nappaa sitten screenshot ja laita se mulle shownotesta löytyvän linkin kautta. Tähän menee noin minuutti ja mä lähetän muutaman minuutin kuluessa sulle sähköpostin, josta sä löydät ton oppaan. Kiitos ihan super paljon, se että sä kuuntelet ja vielä arvostelet podcastin merkkaa mulle todella paljon. Kuullaan taas! Kiitos kun katsoit!