80. Kehon viestit, hormonitoiminta ja elämänmuutokset epävarmuuden keskellä

Lämpimästi tervetuloa UpLevel-podcastiin. Tänään mulla on ihana vierasjakso. Mä saan nimittäin vieraaksi Sanni Sireenin. Me tutustuttiin Sannin kanssa syksyn alussa, sen myötä kun Sanni lähti mukaan HelioHormones-valmennukseen. Ja mä oon siitä asti seurannut Sannin tekemistä tuolla somessa. Ja mä halusin hänet vieraaks bodiin, koska mä arvostan sitä, miten rehellisesti Sanni jakaa hänen elämänsä. hyviä ja haastavampia puolia. Ja mä halusinkin puhua hänen kanssaan eri teemoista. Totta kai hänen terveysmatkastaan, josta hän myös jakaa somessa. Ja tietysti on sen myötä tullut mukaan Heal Your Hormonesiin. Ja hän tuleekin jakamaan hänen ajatuksiaan sekä jakson alkupuolella että sitten ihan lopussa. Eli kuuntele jaksa ihan loppuun asti, jos sä haluat kuulla ajatuksia HH. Mutta me puhutaan myös urheilusta ja sen vaikutuksista hormonitoimintaan, etenkin silloin, kun se urheilu menee jopa vähän liiallisuuden puolelle. Me tullaan puhumaan myös työttömyydestä ja epävarmuuden sietämisestä. Sanni on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, että miten pitää yllä hyvää meininkiä ja jotenkin mä ihailen sitä, että kun mä tiedän, että hän on tällä hetkellä työttömänä ja se on totta kai tosi haastava paikka. Mä tiedän sen kokemuksesta. Niin mä halusin kysyä häneltä, että millaisia vinkkejä hänellä on muillekin siihen epävarmuuden sietämiseen ja miten hän luottaa prosessiin haastaviina aikoina. Sitten me puhuttiin vähän rakentamisesta. Sanni on nimittäin koulutukseltaan arkkitehti ja hän on puolisosa kanssa tehnyt jo nuoresta iästään huolimatta eli hän on nyt 28-vuotias niin rakentanut oman talon. ja ei vaan rakennuttanut, vaan oikeasti rakentanut, niin kuin hän tulee kertomaan. Sitten mä halusin kysyä häneltä LeDem-teoriasta, mistä mä oon kuullut Sannin vähän puhuvan, ja mä tajusin vasta tämän jakson nouhuttamisen jälkeen, että kyseessä on Mel Robbinsin teoria, ja mä haluun ehdottomasti laittaa ton hänen, taitaa olla uusinkirja, niin kuunteluun tai lukea. Ja Mel on totta kai mulle tuttu, niin kuin varmaan suurimmalle osalle meistä, aivan huikeanainen. Ja mä en ollut yllättynyt, kun mä tajusin, että tämä LTM-teoria on tosiaan hänen. Mutta Sanni kertoo tästä lisää. Tää jakso on ihan super semmonen rentokeskustelu, mutta mä oon ihan varmaa, että sä saat tästä tosi paljon irti. Hei, vielä ennen kuin hypätään jakson pariin, niin mä haluan muistuttaa sua, että käy lataamassa maksuton neljän askeleen opas terveempään kiertoon. Jos sä et oo vielä sitä napannu, sä löydät sen shownotesta. Okei, hypätään jakson pariin. Tässä bodissa me syvennetään kokonaisvaltaisen terveyden teemoihin, erityisesti naisen hormoniterveyteen. Sä kuuntelet Applable Bodia, mun nimi on Sonja Hannus. Mulla ei ollut vuosiin kiertoa hormonallisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja mulle puhkes vaikea akne. Pelkäsin, että en voisi ikinä tulla raskaaksi ja toteuttaa hartaita unelmaani omasta perheestä ja olla kokonaisvaltaisesti terve. Kun lopulta sain menkat takaisin, ne oli epäsäännölliset, välillä tosi lyhyt kiertö, välillä tosi pitkä, ja kärsin BMS-oireista, kuten pahasta reaktiivisuudesta, ahdistuksesta ja vatsakivoista. Lopulta turhauduin, ettei länsimainen lääketiede pystynyt auttamaan ja syvennyin kokonaisvaltaisten hoitomuotojen maailmaan. Löysin itämaisen viisauden ja opin kuuntelemaan kehoni, mieleni ja sieluni yksilöllisiä tarpeita. Sain lopulta säännöllisen ja täysin oireettoman 28 päivän kierron, löysin elämäni rakkauden ja vihdoin terveen parisuhteen nopeasti hormonieni tasoittumisen jälkeen ja tulin helposti raskaaksi. Haluan auttaa jokaista, joka haluaa terveen kehon, mielen ja sielun ja elää oman näköistä elämää. Ihanaa kun saat täällä. Tervetuloa Uplevelpodiin vieraaksi Sanni. Hei, sulla on tänään synttärit. Ihan super paljon onneksi olkoon. Ja miltä tuntuu näin 28-vuotiaana?

Kiitos, kiitos. Ja ihan hyvältä tuntuu, että jotenkin ehkä tuntuu, että ensimmäistä kertaa ennen tässä 30-vuotiaan lähettyvillä, niin voi olla jotenkin ylpeä siitä omasta iästä. Mulla on tähän asti ollut kauhean ikäkriisi, niin nyt on sitten ehkä vähän helpompi.

Okei, no mut hyvä kuulla. Samaistuitsä jousimiehen kuvaukseen?

Ehkä joissain määrin. Mä nyt ihan heti muistan, että mitä kaikkea siellä on, mutta ainakin semmonen jääräpäisyys taitaa olla aika vahva.

Joo, sit musta tuntuu, että jousimiehet on aika semmosia tulisia ja nopeita, ehkä päätöksissään ja myös hyviä manifestoimaan kuulemma.

Joo, kyllä se päätöksenteon nopeus on ainakin meikäläisen vahvuutta. Joo.

No mut hei, kerro, että kuka sä oot? On ollut ihana tutustua tässä viime kuukausina, mutta joo, jää vielä sun niinku taustaan. Mitä kaikkea sun elämään kuuluu, millasia rooleja?

Joo, samoin on kyllä ihana tutustua sinuun. Mutta tosiaan, mä oon siis koulutukselta, niin mä oon rakennusarkkitehti. ja se on ehkä minun isoin rooli tällä hetkellä, vaikka toki nyt olenkin työttömänä, mutta kulkee kuitenkin arjessa vahvasti mukana, että pyörittelen samoja teemoja ihan omassa arjessa kuin työssäkin. Tosiaan rakentaminen ja sisustaminen on minun sellaisen elämän into. himoja tällä hetkellä ja mä asun mun kumppanin kanssa. Me ollaan oltu yhdessä. Nyt tulee itseasiassa joulun tienoilla kuusi vuotta ja harrastuksia mulla on tällä hetkellä. Tanssi on nyt itseasiassa ihan muutaman vuoden ollut vasta. Sitä ennen mulla on pitkä koristausta ja nyt syksyllä aloitin myös noita kamppailulajeja, mutta ne jää nyt todennäköisesti tauolle sitten tässä kohtaa. Sitten semmosia arkisia puuhailuja, mitä tykkään tehdä, niin mä laitan paljon ruokaa ja leivon ja Nyt mä viime aikoina myös maalannun, mä ostin justiin akryylivärit.

Oi, okei, mä haluun palata moniin näistä jutuista, mutta sä mainitsit, että noin rakennusarkkitehdin tavallaan ne teemat on sulla tälläkin hetkellä arjessa, vaikkei ihan varsinaisesti siinä työssä tällä hetkellä, niin mitä sä tarkotit tällä? Tai mä haluan jossain kohtaa ainakin tänään puhua vähän tuosta teidän. Eiks niin, että teillä on tämmönen rakentamisharrastus myös? Mä en tiedä, voiks puhua asuntoflippaamisesta, niin kerro vähän tätä. Ja sit sitä siis sisustamista, mun mielestä sä jaat ihanasti somessa sisustamiseen liittyviä juttuja, niin avaa vähän tätä lisää.

Joo, tosiaan, no siis mä oon tehnyt sisustussuunnittelua myös työkseni arkkitehtisuunnittelun ohella, et se on toki sieltä tulee vahvasti, mutta mulla on kyllä ollut vuosia semmonen intohimo sisustamiseen ja me tosiaan rakennettiin siis oma kotitalo, aloitettiin se vuonna 2022 rakentaan, 23 keväällä saatiin sitten valmiiksi, et me rakennettiin se suurimmaks osaks ihan tuossa kahdestaan ja Appiukonvoimin päivätöiden jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin tehtiin ja tosiaan asuttiin siellä se pari vuotta ja sitten saatiin se myytyä. Se oli semmoinen kunnianhimoinen projekti heti koulusta valmistumisen jälkeen, että mä halusin oppia tavallaan lisää omasta ammatista ja sitten myös toki haluttiin rakentaa itsellään semmoinen unelmakoti. Ja sitten siirrustaminen nyt on kulkenut mukana tässä uudessakin kodissa ja myös aikaisemmissa kodeissa, että tässä uudessa ostettiin sitten tämmönen paritalon puoli. joka tehtiin tosi kattava remontti. Siihen sitten suunnitelmat ja sisustukset ja muut. On ollut ihan kivaa saada sitä puuhastelua.

Okei, wow. Sano vielä, että rakennetteko te sen itse ilman tiimiä?

Joo, periaatteessa meillä oli tietyt isot urakat ihan ulkopuolisilla urakoitsijoilla, esimerkiksi Sulunkojaa. ikkunat ja tämmöistä asennettiin, mutta sitten siinä oli runko paikallaan ja me lähdettiin siitä sitten työstä eteenpäin. Sisätyöt on pitkälti, tiettyjä urakoita lukuunottamatta on tehty itse ja rakenneltu väliseinät ja kaikki. Siinä kyllä muistaa tehneensä kun niitä julkisivuverhouslautoja siellä helteessä tontilla maalasi ihan muutaman päivän, että on tuoreessa muistissa vielä.

Okei, voin niin nostaa hattua, koska itse ollaan teetetty se rakennustyö, kun rakennettiin meidän kotia, niin wow, tietää, että kuinka paljon siinä sisätyössäkin on hommaa. Ja jotenkin ihanaa, että sulla on semmoinen ammatti, mikä on tollein intohimo, että sä pystyt toteuttaa sitä myös vapaa-ajalla ja omaan kotiin ja just niinku pitämään tämmösiä omia luovia projekteja rinnalla. No mut hei, sä oot mun mielestä ihanan autenttinen somessa, jaat rehellisesti just kaikkia eri puolia itsestäs ja myös semmosia syvällisempiä ajatuksia, ja sulla on oma prosessi meneillään monilla elämän osa-alueilla, muun muassa just työssä, niin kuin mainitsit, mutta myös terveyden osalta. Niin sukelletaan vähän siihen, koska se on tietysti tän podcastin ydin tai mun ydinaiheita, Kerro vähän taustaa, että millaiset oireet aikanaan sai sinut havahtumaan siihen, että sinun keho kaipaa vahvempaa tukea ja mistä kaikki alkoi ja mitä sen matkan varrelle on kuulunut?

Joo, no tota, mua itseasiassa silleen aika tuore tämä herääminen tähän omaan hormoniterveyteen, että päätin tossa keväällä. Mä oikeastaan törmäsin sun Instagramiin ihan jotenkin sattumalta ja sit mä rupesin sitä selailemaan ja innostuin jotenkin tavallaan tutkimaan aihetta, vaikka mä siinä hetkessä ei ehkä kokenut sitä itselleni mitenkään henkilökohtaisesti, että mun pitäisi siihen syventyä. Mutta mä ostin sen sun oppaan ja luin sen ja se mulla jotenkin herätti tajuamaan monia asioita mitä on. Minä tavallaan olen ehkä, no en voi sanoa tuhonnut, mutta siis haitannut omaa kehoaan ja sen toimintaa. Ja sitten mä tein päätöksen, että mä halusin lopettaa tossa kesällä hormonaalisen ehkäisyn käytön. Ja se oli niin kuin semmoinen iso tekijä, että mä aloin sitten perähtyä asioihin ja tutkimaan ja mietiskelin paljon sitä, että miten mä voin tukea mun kehoa tässä prosessissa, koska olin tosiaan 15 vuotta syönyt putkeen e-pillereita, mikä on aivan järkyttävän pitkä aika, mutta mä en oo ikinä ennen sitä kyseenala estänyt niiden haittoja, koska mulle ei oo tullut niistä mitään sivuvaikutuksia. Päätin sitten ne lopettaa tuossa kesän lopulla ja lähdin tutkimaan sitä omaa kehoa ja sen luonteista toimintaa. Sitten löysin tämän sun valmennuksen, kun olin sua seuraillut jonkun aikaa ja päätin sitten lähteä siihen mukaan.

Oi, ihanaa kuulla, että olet melko tuoreessa tai silleen, että olet kiinnostunut aiheesta ja sitten hiljalleen ymmärtänyt, että tässä on itseasiassa itselle myös paljon napattavaa. No, sinä olet jonkin verran just jakanut niitä omia, että minkä kanssa tavallaan kamppailee tällä hetkellä ja tietyt oireet tai tilat, on miettinyt, mistä tämä johtuu ja miten sitä kehoa voi tukea vahvemmin, niin mitkä on niitä ajankohtaisia haasteita. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä sitten, koska monihan on ollut samassa pisteessä tai on tällä hetkellä, että harkitsee sitä epillireidin lopettamista tai minkä tahansa hormonallisen ehkäisyn, niin kerro vielä vähän siitä prosessista, että miten heräilikö sinun kiertosit sieltä, minkä ajan jälkeen ja millaisia sitten mahdollisesti oireita on ilmaantunut sen jälkeen.

No mulla oikeastaan oireet loppupäänsä, jotka herätti tähän, niin alkoi jo ennen pillereiden lopettamista. Et mä olin tosiaan viime kevään ja sitten edeltävän syksyn niin olin tanssissa kisajoukkoessa ja tuli treenattua tosi isoja määriä viikkotasolla ja jatkuvasti oli hyvin voimakas sykkeistä tekemistä, että vähemmän oli rauhallista tekemistä. Mulla rupesikin sitten viime vuoden lokakuussa paino nouseen yllättäen, vaikka treenasin enemmän kuin ikinä ja söin mielestäni aika hyvin. et mitenkään täydellisesti, mutta kuitenkin säännöllisesti ja jokseenkin suositusten mukaisesti. Ja se nousi sitten hiljalleen siitä ja viime kevääseen saakka niin kuin aika rauhaksiin, mutta sitten jopa jo ennen pillereiden lopettamista ja viimeistään sen jälkeen niin se painon nousu räjähti aika pahasti käsiin, että mulla on tullut painoa ehkä 15-20 kiloa siitä, mikä on sellainen mun kehon optimaalinen paino. Ja tosiaan liikunnasta ja terveestä syömistä huolimatta, niin mä en ole saanut sitä niinku hallintaan ja se on ollut mulle se kaikkein isoin asia tässä, koska mä oon aina ollut liikunnallinen ihminen ja oon aina ollut normaalipainoinen ja jokseenkin hoikka. Se on ollut tosi kova paikka sekä tietenkin fyysisesti että henkisesti. Että ei pysty ehkä ihan samaan enää kuin ennen. Ja sitten muita oireita niin mulla on ollut pillereiden lopettamisen jälkeen Mun ihoireet kasvoissa räjähti aika pahasti. Nyt mä oon vihdoin saanut niitä tasoittuun, että se on semmonen positiivinen asia, mitä tässä on tapahtunut. Sit mulla on ollut vuosia jo suolisto-ongelmia. Mä en oo niitä osannut yhdistää muuta kuin stressiin, mutta mä uskon, että niillä hormoni-epätasapainoilla on myös tekemistä sen asian kanssa. Sitten on myös viime aikoina, nyt on ehkä pikkusen helpottanut, mutta on ollut pahoja uniongelmia, nukahtamisvaikeuksia ja sitten kaikkia tämmöisiä pieniä juttuja, että hiukset rasvattuu ja rintoja aristaa jatkuvasti ja sellaisia, mitkä on tavallaan aika poikkeuksellisia sille omalle hyvinvoinnille.

Joo, voin siis ymmärtää, kuinka turhauttavaa se on ja just tietysti myös voi olla huolestuttavaa ja mitä me ollaan sunkin kanssa vähän pohdittu, että no voiko siellä olla insuliiniresistenssiä taustalla ja niitä mahdollisia juurisyitä. Puhutaan tuosta liikunnasta kohta vähän lisää, mutta nyt kun meillä on toi HYH-matka alkaa Ollaan 5. moduulissa tällä hetkellä, eli loppua kohden mennään. Millaisia asioita sinulla on noussut sieltä, mitkä teemat ovat resonoineet vahvasti, ja mistä olet havainnut, että omalla kohdalla voisi olla työstettävää? Oletko onnistunut löytämään apuja näihin oireisiin, muun muassa painon nousuun ja ihoon, suolistoon, uneen? Oletko onnistunut tunnistamaan, mitä tarvitsee työstää, ja mahdollisesti onko tullut vielä mitään tuloksia parempaan päin?

No kyllä ehdottomasti olen saanut apuja tavallaan siihen kokonaisvaltaisen kuvan hahmottamiseen, että mitkä kaikki asiat ovat niitä, millä voin vaikuttaa siihen hyvinvointiini. Minusta tuntuu, että nämä minun ongelmat ovat niin haasteellisia, että ne eivät ole vielä tässä ajassa ratkennut lukuunottamatta nyt tätä ihon paranemisprosessia, mutta että Mä uskon, että kun on 15 vuotta käyttänyt hormoneja ja rasittanut omaa kehoaan liikunnalla aivan liiallisuuksiin, että se paraneminen saattaa viedä aika kauan tai vaihtoehtoisesti ei välttämättä tule tapahtumaan ihan luonnollisesti. Olen hakeutunut lääkärin avun piiriin siitä, että voisin selvitä asioita lisää. Mutta kyllä ehdottomasti ravintoasiat on aina ollut semmoinen, mistä mä oon kokenut, että mä tiedän tosi paljon ja oon niihin myös paljon panostanut. Mutta kyllä mä oon oppinut niistä ihan äärettömän paljon lisää, että tavallaan missä suhteessa mun pitää eri mikro- ja makroravinteita syödä. Sitten tällaiset vaikka tietyt ruoka-aineet, jotka ei ole hyväksi hormonitoiminnalle, oli ihan uusi juttu. Moni niistä ei olisi tullut mieleenkään, että ehkä kannattaa syödä vähän vähemmän. Ja sitten se, mihin mä oon saanut paljon apua näiden ruokavaliomuutosten avulla, niin mun makeen himo on ainakin jonkin verran vähentynyt. Mä oon aina kamppaillut tosi paljon sen kanssa, mä syön hirveästi. Tai no, en tiedä onko hirveästi, mutta kuitenkin aika paljon sokeria, vaikkakin oon syönyt aina sitten ruuan jälkeen, et mä en oo ollut semmonen napostelija. Sokeririippuvuuteen olen saanut paljon apua ruokavaliomuutoksilla. Ja koen, että nämä kaikki muutokset, mitä olen valmennuksen avulla tehnyt, auttavat minua kyllä pitkään tähtäimellä paranemaan huomattavasti paremmin kuin jos en olisi implementoinut niitä elämääni.

Joo, tosi hyvä kuulla. Ja niin totta tuo, että sinullakin on hormonallisen ehkäisyn kanssa niin pitkä tausta. Sanoit, että se oli kesällä, kun lopetit, että siitä on kuitenkin nytkin vielä noin puoli vuotta aikaa, eikö niin? Että just kun hormoneilla ottaa aikansa ja sitten etenkin, että mitä pidempää sitä hormonaalista ehkäisyystä on käyttänyt, niin usein sitten täytyy vaan hyöksyä se, että sillä täytyy varata se tietty sopeutumisaika.

Haluaisin lisätä sen, että tavallaan mulla on vielä tässäkin kohtaa, vaikka olen OUJU-valmennuksessa mukana ja pitkään tehnyt näitä tai pitkään puolisen vuotta tehnyt näitä muutoksia, niin mulla on kuitenkin vieläkin epäselvää se, juurisyy. Että mulla on tavallaan vaihtoehtoja, mutta sitten se, että onko mä aiheuttanut tämän tilanteeni sillä liian isolla liikunnalla vai onko se loppupeleissä esimerkiksi tämän hormonaalisen ehkäisyn aiheuttama tila vai sitten näiden yhdistelmä. Että siinäkin on vielä työstettävää, että löytäisiin tavallaan sen syyn, mitä lähteä sitten korjaamaan.

Niinpä, siis ehdottomasti joo, jotenkin mä haluaisin, haluan myös niin paljon niinku auttaa sua selvittämään sen juurisyyn ja jotenkin tukea siinä. Mut jotenkin musta tosi just tärkeetä, että tiedostaa, että on pitkäjänteinen prosessi ja että hormoneilla ottaa aikansa ja tiedän, että ainakin itse olen tosi kärsimätön niinku monissa asioissa, niin sit tavallaan, että tää vaan on semmonen aihe, missä sun täytyy antaa kihalle aikaa sopeutua. Mutta tosi hyvä myös kuulla, että oot hakeutunut lääkäriin ja mä kuulisinkin mielellään, että oot sä miettinyt, että Vähän hämmi sun kanssa puhuttiin insuliiniresistenssiin testaamisesta. Oletko edennyt testien kanssa tai miettinyt tarkemmin lääkäreiden kanssa, miten lähtisi selvittämään omia tasoja ja testaamaan?

Kyllä olen tehnyt itseäni papereikki kaavioja tutkimista. mitä kaikkia vaihtoehtoja on, mistä tämä voi johtua. Olen saanut kolme eri asiaa sinne listalle. On tämä insuiniresistenssi, mistä puhuttiinkin. Sitten on PCOS ja estrogeenidominanssi. Mun ymmärrykseni mukaan nämä voivat kaikki linkittyä toisiinsa. että se voi olla lähtöisin jostakin näistä esimerkiksi sieltä insuliinin liiallisesta määrästä, mikä voi olla sitten taas johtua tästä kovatemposesta jatkuvasta rasituksesta. Ja sitten se voi taas edesauttaa näitä muita, mikäli on ymmärtänyt oikein, että ne voi hyvinkin sitten aiheuttaa toinen toisiaan ja pahentaa niitä oireita.

Joo, ehdottomasti osaat kyllä hyvillä jäljillä ja just insuliiniresistenssihan on noin 70 prosentissa PCOS-tapauksista eli hyvin suuri todennäköisyys ja sitten just se estrogeenidominanssi eli tarkoittaa, että estrogeenia on joko absoluuttisesti liikaa tai suhteessa progesteroodiin. ja usein PCOS-ssehän juuri ovulaatiohäiriöitä ilmenee, joka sitten vaikuttaa sen progesteronin muodostumiseen, eli juuri nämä kaikki kolme voi ehdottomasti olla linkittyneenä, ja jotenkin tosi hyvä, että olet tunnistanut sen, koska ainakin itse ajattelen, että sen tietoisuuden kautta sitten voidaan lähteä tukemaan näitä kaikkia tiloja, ja että näitä kaikkia kolmea tilaa voi tukea. ja kannattaa tietysti luonnollisin keinoin tukea mahdollisen lääkehoidon rinnalla, mutta jotenkin tosi hyvä mun mielestä, että sä oot tossa jo mennyt noin sivällettavan omaan selvitystyöhön.

Tosiaan haluaisin vielä lisätä sen, että mä oon just ramppaillut sen kanssa, että missä menee se raja, että mä menen ja pyydän lääkkeellistä apua mun ongelmiin. Tavallaan mä koen, että mä oon tehnyt niin paljon asioita yleisesti terveydentasoa sen eteen, että mä voisin paremmin, mutta koska erityisesti tämän painoasian suhteen mun tilanne huononee koko ajan ja se alkaa kuormittaa selkeästi mun elimistöä, niin sit mä oon kamppailu sen kanssa, että oikeesti mun on pyydettävä tähän apua muutakin kuin se, että mä teen tavallaan itse parhaani. Aina se ei riitä, ja siinä tuntee itsensä tosi riittämättömäksi, että mä teen niin paljon enemmän kuin moni muu mun oman kehon eteen, mutta sekä ei siltikään riitä. Mä koen, että mulla alkaa olla nyt se, ei ehkä ajallisesti, mutta tässä hetkessä se oman hyvinvoinnin raja tulla vastaan. Jos mun tilanne vielä huonenee kauheasti, niin mä näen sen niin suureksi työksi nousta sieltä, että mä oon päättänyt, että mä haen tässä kohtaa apua, kun mun tilanne on vielä jotenkin hallinnassa.

Tosi hyvä päätös ihan ehdottomasti. Ajattelen, että lääketieteellisen hoidon, länsimaisen lääketieteen, se voi kulkea ja sen kannattaa kulkea rinnalla. Mun mielestä jokaisen meistä kannattaa kasvattaa sitä omaa tietoisuuttaan, mikä kaikki vaikuttaa meidän terveyteen, miten me voidaan tukea. terveyttä luonnollisin keinoin, mutta se ei missään tapauksessa voi sulje sitä, etteikö kannata myös tietyissä tilanteissa miettiä, että hyötyykö lääkehoidosta. Jos sä oot jo tavannut lääkäreitä, niin millaisia näkemyksiä sä oot saanut sieltä?

Mä en oo ihan suoranaisesti mitään asiantiimeltä tavannut kun vasta terveydenhoitajaa, mutta hän oli kyllä hyvin samaa mieltä siitä, että mun Tilanne on aika erikoinen, että mä teen kaikkeni sen oman hyvinvoinnin eteen. Tietenkin aina on joitain asioita, missä voi parantaa, mutta noin niin kuin kokonaisvaltaisesti. Ja ethän olin samaa mieltä, että tähän tarvitaan ehkä myös lääketieteellistä apua.

Tosi hyvä. Toivon, että pääset pian testeihin. Olen myös nähnyt ruokapäiväkirjasi vähän. En löydä sieltä mitään huomautettavaa. On tärkeää kaikkien tiedostaa, että ei kukaan meistä elä täydellisesti. Silloin, kun oireet ovat akuutteja, puhun terapeuttisesta ruokavaliosta ja terapeuttisesta elämäntavasta. Silloin, kun oireet ovat hallinnassa tai että keho on terve, niin silloin sit voi tuoda siihen lisää rentoutta niin kuin mä esimerkiksi itse koen, että ite on sellaisessa vaiheessa, mutta ehdottomasti jotenkin mun mielestä on tosi hyvä, että sä oot tiedostanut sen, että okei, nyt täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön ja etsiä eri paikoista sitä apua ja tosiaan luonnollisten keinojen puolesta sä teet ihan älyttömän paljon ja just esimerkiksi se ruokavalio on mun mielestä tosi moitteeton ja voisin kuvitella, että mul tuli äsken mieleen, että miten sä No sä sanoit niistä uniongelmista, niin mä mietin sitä unta, että miltä ne näyttää tällä hetkellä, niin kuin nukut sä tällä hetkellä huonosti? Millaisia asioita sä oot koittanut tehdä sen unen eteen, koska se on kuitenkin tietysti niin tärkeä osa?

No kyllä unet näyttää siinä mielessä paremmilta, että Mä oon nyt koittanut. Ongelma on ehkä ollut se, että kun on kotona, niin sitten se unirytmi on myöhäistynyt hieman. Että mua ei mentyä siinä enemmän yhdentoista, kahdentoista välillä nukkua kuin sit menis ehkä puoli kymmenen, puoli yhdentoista välillä nukkuun. Olen pyrkinyt siihen, että menisin aikaisemmin nukkuun. Välillä se auttaa nukahtamisajan lyhennemiseen, välillä ei. Olen nyt myös ensimmäistä kertaa käyttänyt melatoniinia, joka on kyllä lopulta aina se apu, jos tuntuu, että sitä unta ei muuten saa. Tiedostan, että nämä uniongelmat ovat myös saanut alkuunsa tämmöistä henkilökohtaisista isoista myllerryksistä, että ne on myös liittyväisiä sinne puolelle, ettei välttämättä pelkästään tähän hormonitoimintaan ja sen heilohteluihin. Mutta siinäkin mä koitin niin pitkään pärjätä ilman sen melatoninin käyttöä, että sitten mä päätin niinku antaa sille mahdollisuuden, että mieluummin nukun sen avulla kuin että en en sitten nuku ollenkaan tai paljon lyhyempiä unia niin, mutta sitä säännöllisyyttä olen koittanut parantaa ja siinä on vieläkin työstettävää, mutta se uskon, että se on niinku se yksi avain ja sitten myös se hermoston rauhoittaminen, mä oon nyt tehnyt sitä, että mä koitan puolitoista-kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa laittaa puhelimen pois. Että mulle ei ehkä niinkään esimerkiksi tvn katsominen tai tietokoneellaolo vaikuta siihen, mutta se puhelimen selaaminen, niin se jostain syystä vaikuttaa tosi paljon. Että oon saanut sen myötä paremmin unta. Ja toki sitten varmaan yksi asia on myös se, että kun mä oon vähentänyt näitä kovatempoisia treenejä, jotka on sattunut aina oleen. iltapainotteisesti, niin sitten käy vähän vähemmän kierroksilla, niin se on myös auttanut. Et suunta on siinä kyllä ylöspäin.

Joo, no mut tosi hyviä muutoksia. Ja joo, jotenkin toi aikainen nukkuma on menokin semmonen, mihin mä niinku... Se laudukkain unihan usein tapahtuu niillä yön ensimmäisenä tunteina, että vaikka se tuntuisi haastavalta, niin sitten jotenkin ainakin itse olen huomannut, että jos vaikka aloittaa sen niin, että alkaakin heräämään aikaisin, että laittaa vaikka pari päivää kello kuusi tai seitsemän tai jotain, että sitten olisi väsyneempi aikaisemmin illalla niin tavallaan, että tukisi sitä vuorokausirytmiä niin, Tietysti vuorkausrytmin tukeminen tällä hetkellä, puhun nyt kaikille, on tietysti haastavaa, kun on niin pimeetä. Onko sinulla mitään keinoja käytössä? Käytätkö esimerkiksi kirkasvalolampua tai muuta?

En ole käyttänyt kirkasvalolampua. Nyt kun olen ollut kotona, alkaa valoistumaan, niin mä oon aina satunnaisesti useimman kerran viikossa koittanut sitten heti aamupäivästä käydä ees tossa takaterassilla. Et mä en ehkä oo semmonen aamusta liikkumaan lähtiä, et se on ollu myös yks vaikeus, et mun on hirveen hankala herätä, jos mulla ei oo mitään syytä herätä, et sit äkkiä. Jos on huono nukahtaminen takana, niin tekis mieli nukkuu sinne yhdeksään kymmeneen, vaikka optimaalisesti haluaisi herätä siinä puoli kahdeksan, puoli yhdeksän välillä, niin se aina tuppaa vähän venymään sitten. Että se on kyllä kans, millä voisin vielä lisätä sitä oman luontaisen rytmin tukemista olisi se, että pyrkisi vaan herään aikaisemmin ja kääntämään sen avulla sitä rytmiä.

Joo, niinpä. Mä käyn kyllä itse asiassa kirkosvalolampuun. On nyt käyttöön mut ihan sama, että yrittää käydä sitten aamupäivästä ulkona, vaikka nytkin kun katsoo luonnonvalon väärää, niin ei sitä ihan hirveästi ole. Sitähän toinen juttu, mikä on ihan hyvä, että pitää valoja, kirkkaita valoja päällä, että pitää sitä kortisolin luonnollistuotantoa päivän aikana aktiivisena. Ja sitten ennen nukkumaan menoa tietysti hiljentää valoja, että melatoniini pääsisi sieltä luontoisesti nousemaan.

Itse asiassa noissa DC-tiloissa on valopeilit, missä on säädettävät valot. Mä oon alkanut tekemään sellaista, että illalla mä laitan jostain ehkä kuudesta, seitsemästä eteenpäin. Kun käyn veskissä, niin mä laitan sen lämpösemmälle valolle ja vähän himmeemmälle. Ja sitten aamusta taas mä laitan sen siihen kaikkein kirkkaimmalle ja kylmälle valolle. Se on ollut mun kirkasvalolampuni.

Okei, no mutta toi on ihan superhyviä signaaleja keholle. No joo, mutta ehkä just silleen vielä tuosta unesta yhteenvetona, että vaikka se tuntuisi haastavalta, mutta voisin kuvitella just, että yrittäisiin vaikka tunnin aikaistaa sitä vuorkausrytmiä, vaikka toki tällä hetkellä meillä Suomessa se auringonluontainen rytmi on tällä hetkellä myös myöhäisempi, mutta että tavallaan kehon sirkkoidaan sen rytmin kannalta. Se, että menee aikaisemmin nukkumaan ja herää aikaisemmin, niin on niinku se tavallaan optimaalinen. No mutta puhutaanko sitten liikunnasta, koska sä rakastat kovat lajeja, eikö niin, että sä sanoit, että pihannuoresta asti sä oot niitä harrastanut ja oikeasti saat niistä paljon iloa ja oot kaikin puolin liikunnallinen. Ja nyt sitten viime aikoina on alkanut pohtia sitä, että että onko itseasiassa tehnyt hallaa keholle sillä, että on treenannut niin kovaa, vaikka sitä ei aikaisemmin ole ymmärtänyt, että se ei välttämättä ole hormonitoiminnalle se paras. Niin millaisia ajatuksia sinulla on tämän ympäriltä? Oletko sinä tullut vielä johonkin lopputulemiin tai kokeillut sitä, että on keventänyt ja vähentänyt niitä kuormittavia sykettä, rajusti nostettavia lajeja?

Minä olen ehdottomasti kyllä tämmöisiin. nopea tämmösten lajien ihminen ja mitä enemmän räjähtävyyttä ja meininkiä, niin se mieleisempää mulle. Mutta oon kyllä nyt aikui siellä löytänyt myös esimerkiksi, joka on ollut ihan mieleistä ja venyttelen suhteellisen säännöllisesti, et koitan löytää niitä rauhallisempiakin harrastuksia sieltä. Mutta tota joo, mä oon tosiaan koripalloa harrastanut, pelannut yhteensä noin 18 vuotta, et se on kulkenut ihan naperosta saakka ollut osa mun ja isän yhteistä lapsi-vanhempisuhdetta ja olen aina sitä rakastanut pelata. Se on ollut yhdenlainen sykäys siihen tavallaan kontaktilajiin ja sitten myös taas sen nopeatempoiseen lajiin. Ja nuorempana, kun sitä harrasti ihan tosissaan ja kilpatasolla, niin ne treenimäärät oli myös aika kovia, että saattoi olla parhaimmilla vuosilla niin, että meillä oli viitenä päivänä viikossa treenit, plus sitten pelit, plus sitten omatoimiset treenit. Että se treenimäärä, mitä esimerkiksi yläaste aikana on tehnyt, niin on ollut tosi kova. Ja se on se, mihin mun mieli ja keho on niin kuin tottunut ja kasvanut. Ja se on varmasti se taustasyy, minkä takia mulle on niin äärettömän vaikea ymmärtää sitä, että mun keho ei ehkä tänä päivänä pystykään samaan. Että mun on tosi vaikea hyväksyä sitä, että okei, nyt mun keho tappelee vastaan ja se ei halua tämmösiä treenimääriä. Ja sit mä vaan kyseenalaistan, että miksi, kun se on aina ennen halunnut ja ollut ihan yhteistyökykyinen. Mutta tosiaan, kuten muistat, mä oon nyt pitkään tapellut sitä vastaan, että mun ei tarvitsisi himmata. Mutta nyt mä oon tehnyt sen päätöksen, että mun täytyy himmata. Mun on pakko katsoa myös se kortti, että mitä se tekee mun terveydenlajiin, jos mä lasken niitä kierroksia. Mä aloitin tossa syksyllä nyrkkeilyn ja mä päätin, että mä jätän sen nyt toistaiseksi tauolle, vaikka sydäntä riipaisee ja rinnassa tuntuu pahalle, mutta se on tässä kohtaa nyt hyvä päätös. Tanssi on mulle tietyllä tavalla myös semmonen henkinen hyvinvointiin enemmissä määrin kuin sitten taas tämä nyrkkeily oli enemmän semmoista fyysistä kuormituksen purkua. Mutta se, että tanssia mä en aio jättää, mutta siinä teen merkittäviä leikkauksia treenimääriin, että ihan semmoista tuntia, kahta viikossa on tarkoitus sitten vuodenvaihteen jälkeen harrastaa.

Mä uskon, että ihan superhyvä päätös ja sit vaan jotenkin muistaa, että se ei ole lopullista vaan niinku et varmasti voi sit sopeuttaa sitä määrää taas myöhemmin, mut jotenkin mun mielestä toi on tosi semmonen rakkaudellinen teko sun kehoa kohtaan. Ja just kun mä mietin, että sul tosiaan on vasta puoli vuotta siitä, että sä lopetit sen hormonallisen ehkäisyn ja sä olit syönyt sitä 15 vuotta, niin se on tosi tärkeä antaa keholle sitä tilaa palautua. Ja sit kun sul on just ollut se, niinku vahvasti myös se mindset, että haluaa tehdä, mä haluan liikkua yhtä paljon kuin aina ennenkin, niin sit tuntuu, että sun keho yrittää vahvasti viestiä, että se kaipaa enemmän sitä palauttavaa ja tilaa ja ei nostettaisi sitä sykettä niin usein, koska sitten se vie sitä palautumiskapasiteettia keholta, niin sillä ei riitä riittävästi sinun hormoniterveydelle ja kaikille niille kehon luontoisille prosesseille. Voisin ajatella näin, että parasta tekoa, mitä voit tällä hetkellä tehdä, on antaa keholle oikeasti rauhaa ja tilaa palautua.

Joo, ehdottomasti. Toisaalta on hyvä myös kokeilla se, että voiko ne syyt olla jossain muualla tai voisinko pystyä parantamaan tätä tilannetta ilman, että lopetan sitä kovat tempoista liikuntaa, mutta kun tässä esimerkiksi viimeisen neljän viikon aikana paino on noussut kolme neljä kiloa ja se tahti vaan on koko ajan kiihtynyt, niin kyllä se on todettava, että jotain muutoksia tässä on tehtävä, että saa sen tilanteen hallintaan.

No joo vitsi, tosi tosi tylsä kuulla, että just tilanne vaan jatkuu ja pahenee, mutta mä uskon, että on oikeasti tosi hyvä juttu ja jos mä ainakin mietin omaa kokemusta, niin mulla oli semmoinen tilanne, että mä kävin yli kymmenen kilsan lenkeillä ja niinku just ajattelin, että Treeni pitää olla mahdollisimman kovasykkeistä ja vähintään tuntikerrallaan pitää tehdä treenejä ja muuta. Mulla oli tämmösiä uskomuksia sen liikunnan suhteen ja äitiöiden myötä se viimeistään siitä, oikeastaan jo aikaisemmin, mutta tavallaan muuttui se käsitys. ainakin omalla kohdalla se, että olen rauhoittanut liikuntaa, vaikka olen nuoruudesta pelannut kilpatasolla salibändiä ja rakastanut kovaa treeniä ja kontaktilajeja ja muuta, niin ainakin itse olen todennut, että se on palkinnut, että olen antanut keholle enemmän niitä rauhallisempia lajeja. Uskon, että pääset takaisin sinne jossain kohtaa, mutta nyt se on tosi hyvä. on siis oikeasti kymmenien naisten kanssa laittanut tästä viestiä, kun moni kysyy just sitä, että tai pohtii, että esimerkiksi he rakastaa, harrastaa juoksua, mutta sitten ei ole esimerkiksi kiertoa tällä hetkellä ollenkaan ja kysyy, että täytyykö siitä luopua, niin tietenkään mä voin antaa mitään oikeita vastauksia, mutta kyllä se on semmoinen, mitä mä aina niinku suosittelen, että mun mielestä se on sen kortin katsomisen arvoinen, että antaa keholle sen sanotaan kuukauden pari vähintään sitä, että kattoo, että okei, miten keho reagoi siihen, kun hidastaa tahtia sen treenin kanssa.

Siinä on varmaan se, että varsinkin tosi moni, joka on nuoruuden kanssa voinut jonkun kilpaa urheilun parissa, niin se on niin iso osa myös sitä henkistä hyvinvointia ja se on kanava ja keino purkaa sitä stressiä ja ahdistusta, että se on myös itselle ollut sen takia tosi kova paikka, että nyt se pitää hetkeisesti jättää ja mun täytyy oikeasti pysähtyä niiden omien tunteiden ja tuntemusten äärelle. Et mä en voi vaan paeta sitä sinne urheilumaailmaan ja unohtaa hetkeks kaikkien. Kyllä jälkeenpäin kun miettii, että esimerkiksi vuosi sitten, kun treenasin kisaryhmän kanssa ja treenasin sitten ihan muillakin tanssitunneilla, että jos ihminen vetää kolme ja puoli tuntia putkeen korkeilla sykkeillä tanssitunneilla kerran viikossa plus kaikki muut treenitunnit, niin eihän se tervettä ole. Eihän kenenkään keho jaksa sellaista.

Siis wow, joo, toi kuulostaa mulle ihan utopialta tällä hetkellä, kun mä oon nyt mitä, reilu puoli vuotta käyttänyt tätä ouraa. Tietysti me ollaan esimerkiksi eri-ikäisiä, mä oon vaan kuusi vuotta vanhempi, et mä en tiedä, kuinka paljon vaikuttaa oikeesti se, että on jo 35-vuotias, mutta jotenkin tämänkin myötä oon oppinut tosi paljon lisää siitä palautumisesta ja mä huomaan, että Jos mä käyn vaikka yhdellä juoksulenkillä, niin se heti näkyy seuraavan päivänä siihen kehon palautumisessa. Niin jotenkin just toi, että 3,5 tuntia korkealla sykkeellä, niin mä voin vaan kuvitella, että kyllä se on jokaisen kropalle tosi, tosi raskasta. Ja että sitä ei vaan voi tehdä liikaa, koska totta kai silloin sä polvat sitä kynttilää molemmista päistä.

Se on hyvä itselle näin jälkiviisaana sanoa, että olisiko vähän kannattanut miettiä, varsinkin siinä kohtaa, kun on niin jästipää, että menee sinne tanssitunnia, vaikka oikeasti on niin huono olo, että me ei näe pyörtyä jo niinku tunnin jälkeen. Mutta ei, se on pakko vetää se kolme ja puoli tuntia ja mistään ei voi joustaa ja niinku aivan päätöntä touhua, mutta se on näköjään opittava vaan kantapään kautta, että miten se keho muuttaa muuttuu, kun siinä varrella ei ehkä enää siedä samanlaista rääkkiä kuin mitä se on ennen sieten.

Niinpä, ja toisaalta mun mielestä sellainen itsensä syyllistäminen ei kannata, että aina on toiminut sillä omaksi parhaallaan katsomalla tavalla, mutta just tuosta, kun sä puhit siitä tunteiden purkamisesta tai stressiin käsittelystä ja muusta, mitä kaikkea se liikunta tarjoaa, ja mihin ne on tavallaan kasvanut. Ja sit sä mainitsit jogasta, niin oot sä siis jogannut minkä verran, koska mä mietin, että mulle itelle semmonen iso muutoskohta oli se, kun löysi jogan ja alkoi jogaamaan enemmän, niin se oli itseasiassa mulle ihan parhaita tapoja alkaa purkaa semmosia patoutuneita tunteita. Ja just kun sä puhuit siitä, että se hidastaminen voisi olla sulle tällä hetkellä tarpeen ihan myös sen takia, että on enemmän tilaa kohdata niitä ehkä jotain käsittelemättömiä asioita tai muuta, niin voisiko se yoga olla sulle semmoinen, mitä voisi lisäännyttää tai sitten jotain niin kuin muita tämmöisiä rauhoittavampia harjoituksia?

Joo, mä vuoden vaihteesta niin menin sellaiseen jogan peruskurssille, missä mä kävin kesään saakka, se oli kerta viikossa puolitoista tuntia ja se oli kyllä tosi miellyttävää, pystyi pysähtyä siihen hetkeen, mutta en ehkä osannut siitä löytää tavallaan sellaista tunneyhteyttä siihen lajiin, että se oli minulle enemmän sitä keskittymistä siihen omaan kehoon ja mihin tänään sattuu ja mitä minä tänään voisin avata paremmin ja että se on ehkä enemmän sellaista fyysistä palautumista, että en osannut siitä löytää sitä sellaista henkistä puolta. Minua ehkä liikunta on aina ollut kuitenkin enemmän se vaan keino ja väline, kun sitten, että mä tuntisin semmosia, että pystyisin oikeasti purkaa niitä tunteita sen kehon kautta. Että kyllä mua sitten se tunnekäsittely on vähän sitten vielä erikseen. Mutta siis tykkään kyllä jookasta silleen, että se oikeasti tuntuu kehossa hyvältä ja se ei ole sellaista rasittavaa, mutta kuitenkin tuntee, että on tehnyt hyvää omalle keholle.

Joo, ja just tärkeää, että jokainen löytää ne omat yksilölliset tavat. Mutta millaisia työkaluja sulla on sitten siihen henkiseen ja hyvinvointiin?

No mä oon aina ollut kova itkä.

Mä oon semmonen ihana villi.

Ja sanotaan näin, että viime vuosina, niin se on yllättävää kyllä, niin mä en juurikaan enää itke. Ja se on mua ollut tosi omitoista, että mitä on tapahtunut. Ja esimerkiksi nyt kuluva puoli vuotta on ollut mun elämän ihan ehdottomasti rankinta aikaa ja meillä on ollut henkilökohtaisessa parisuhteessa ja elämässä yleensäkin on ollut tosi isoja vastoinkäymisiä ja asioita, mitkä on oikeasti pudottanut vähän pohjaa elämältä. Ja se on ollut jännä huomata, miten kuitenkin tyynesti mä oon ottanut ne asiat vastaan. Mä en tiedä sitten, onko se sitä, että mä nykyisin kuuntelen mun kehoa paremmin ja en ehkä jää enää vellomaan siihen tunteeseen. Kiukun puuskat tulevat ehkä enemmän sieltä läpi, mutta sitten semmoinen suru ja ahdistus on hyvin hetkellistä, ja musta tuntuu, että ihan pienikin itku saa sen tavallaan purkautumaan, eikä mun tarvi enää niin paljon niitä asioita pohtia ja velloa ja sureen montaa päivää. En tiedä sitten, onko jonkinlainen tunnelukko päällä vai onko se elämä sitten oikeasti vaan tasoittunut, että ne tunteet ei ole enää niin voimakkaita. Mutta toki mikä saattaa vaikuttaa siihen tunnesäätelyyn ja miten se muuttuu on se, että mulla hoidettiin vatsan IBS-oireilua masennuslääkkeellä. Mä söin niitä ehkä nelisen vuotta. Ja mä lopetin ne nyt silloin kesällä pillereiden lopettamisen yhteydessä. Että se varmasti voi vaikuttaa siihen, että kun ei ole sitä ainetta enää kehossa, että varmasti voi muuttaa vähän sitä ajattelua. tunnesäätelyä, mutta ihme kyllä se on ollut paljon tasaisempaa kuin ennen sitä lääkettä. Olisiko se tehnyt sitten jotakin hyvääkin?

Niin mä mietin, että eikö masennuslääkkeet usein tasoita myös niitä hyviä, tavallaan sekä niitä huonompia että parempia tunteita? Että tavallaan voisiko se liittyä se, että sä et ole itkenyt viime aikoina niin paljon, tai mä en tiedä, tarkoitatko puhuit se ihan viime kuukausista vai jo siitä ajasta, että voisiko se silloin olla yhteys?

Siitäkin ajasta joo, mutta kyllä niinku kuitenkin enemmän viime kuukausista, kun olen ollut enemmän yhteydessä omaan mieleen ja kehoon. Mutta kyllä minä ehdottomasti huomasin silloin, että ne masennuslääkkeet tasoittavat sitä mieltä. Minulla on ollut nuoruudessa tosi voimakkaita tunnereaktioita ja olen ollut todella tunteellinen ja on aina ollut tosi herkkä. Ja se oli mulle välillä itsellekin tosi kuormittavaa, että mä tunsin aina kaiken niin voimakkaasti. Mä toivon, että tää on ihan pysyvä olotila ja mulla on vähän kevyempää ja tasaisempaa. en olisi millään halunnut siihen lääkehoitoon aikanaan lähteä, mutta näin jälkeenpäin kun sain oikeasti elämänlaatuni takaisin sen lääkkeen avulla, niin kyllä se kannatti.

Oi, aivan ihanaa, ja just kaikenlaisia näitä kokemuksia tarvitaan kuulla. Mutta joo, jotenkin ihana kuulla, että vaikka on ollut isoja vastoinkäymisiä tämän viime vuoden aikana tai viimeisen puolen vuoden aikana, niin on löytynyt semmoinen niinkun rauhaa kuitenkin sen kaiken myrskyn silmässä. Ja mä mietinkin, että tästä voisi mennä siltana siihen, että kun tosiaan sä mainitsit, että oot ollut työttömänä jonkin aikaa nytten ja tiedän, että moni voi samaistua, me eletään tosi vaikeita aikoja myös niinkun talouden puolesta, niin miten sä pidät yllä semmoista luottamusta ja hyvää fiilistä niiden vaikeiden aikojen keskellä?

On se ollut vaikeeta. Ehkä sitä on toki helpottanut se, että syy miksi mulla loppui työt, niin mun pomoni jäi eläkkeelle ja sulki firman ovet. Ei tavallaan ollut kiinni siitä, etteikö olisi töitä tai että olisi itse aiheuttanut. sen irtisanomiseen, että se on varmasti ollut iso tekijä, kun ei ole taustalla mitään sellaista syytä, mihin olisi itse voinut vaikuttaa. Että se on helpottanut sitä tunnetta, että mä en ole tavallaan vastuussa tästä. Ja alkuun toki oli tosi luottavainen, että mä löydän varmasti ihan nopeastikin töitä, kun mulla on valmistumisvuoteen nähden tosi paljon työkokemusta ja aika laajasti ja on näitä omia projekteja. On sitä osaamista, mutta kun sitten aikaa kuluu ja ei tahtonut millään löytyä, niin kyllähän se mieltä painaa ja tietenkin talousasiat on jatkuvasti mielessä ja päivittäin niitä mietiskelee, että miten tässä selvitään. Mutta nyt on ollut taas viime aikoina vähän parempi mieli, kun olen saanut haastattelupyyntöjä. Se kertoo kuitenkin siitä, että siellä hakemuksissa on asiat kohdallaan ja sinne on kirjoittanut oikeita asioita. ettei ole ihan haakotenga niiden omien ajatusten kanssa. Se on vaan se yksi paikka ja se yksi haastattelu, kun se sitten osuu. Ja siihen menee nyt sitten niin kauan kuin siihen menee. Toki on aina näitä mielessä varasuunnitelmia, että mitä sitten, jos ei tahdo näitä tällä hetkellä haettavia työtehtäviä saada, niin sitten joutuu ehkä vähän laskemaan niitä omia standardeja.

Joo, no mut kuulostaa hyvältä ja jotenkin mä haluun lähettää sulle ja kaikille muille tosi paljon tsemppiä, jotka on tässä tilanteessa ja omaa kokemusta löytyy myös viime vuodelta ja tiedän kyllä kokemuksesta, että kuinka turhauttavaa se on ja just haluan kannustaa siihen, että pitää siitä omasta mielestä mahdollisimman hyvää huolta, että mikä se tapa sitten itselle on, että mulle se on just esimerkiksi kaikki hermosta on rauhoittavaa, rakastan käydä luonnossa ja kirjoittaa ja meritoida ja muuta. Oli kiva kuulla äsken sinun henkisestä hyvinvoinnista. Tosi paljon tseppiä tähän aikaan. No hei, puhutaan vielä nopeasti tämmöisestä Lentem-teoriasta. Mä bongasin tän sun yhästä Rilsista, joka oli mun mielestä tosi hyvä, niin kerro vähän tästä teoriasta.

No se oli oikeesti, niinku sinäkin sanoit, et oot törmännyt siihen somessa, mut mä en ollu törmännyt siihen ja mä ihan sattumalta tuolta poop-biitistä katselin, että mitäs kirjoja täällä olisi, mitä voisi kuunnella. Mä en ole koskaan ollut mikään äänikirjaystävä. Nyt mä päätin, että mun on pakko alkaa hyödyntämään sitäkin asiaa ja kehittämään itseäni, koska en lue fyysisiä kirjoja. Niin, niin pongasin sieltä sitten tän Let Them teoria, kirja ja ajattelin, että no katsotaan, mitä tää on. Ja siis kun mä kuuntelin sitä, niin se oli niinku vähän väliä, mulla putosi siis leukalattia, että miten fiksuja ajatuksia. Että oikeesti se, että kuten kerroin, että mä oon ihan hirveen herkkä ja mä oon ollut myös koulukiusattu vuosia, niin mulla on tietty semmonen herkkyys kaikenlaiselle kiusaamiselle tai että tehdään toiselle ikävästi tai muuta. Et mä oon tosi herkkä sellasien asioiden suhteen ja ne jää monesti mua painamaan mieltä. Niin se teoria jotenkin mullisti sitä ajattelua, et ihan oikeesti et mä voin vaan niinkun päästää irti niistä asioista ja se, että mä en aina tule löytämään muiden toiminnalle mitään järkevää selitystä. Siinä Reelsissa, mistä puhut, niin kerroin, että mulla on yksi semmoinen tapahtumaketju jopa vuoden takaa, mikä mua näihin päiviin saakka vaivas jatkuvasti. Ja mä yritin löytää syytä sille, että miksi mulla on tehty näin ja että miksi mua kohdeltiin näin ja että mitä mä oon tehnyt tai sanonut tai muuta. Ja mä kävin niitä keloja jatkuvasti päässäni läpi. Ja sit mä vaan niinku tajusin sitä kirjaa kuunnellessa, että onpa muuten turhaa, mihin mä kulutan mun energiaani. Että mä voisin käyttää sen niin paljon parempiin asioihin. ihan vaikka siihen, että rauhoittuu ja ottaa itselleen sitä aikaa kuin se, että mä istun sohvan nurkassa taas itkeskelemässä ja murehtimassa, että minkä takia mua on kohdeltu niin ikävästi. Se Lettem-teorian ydin on juuri siinä, että antaa toisten tehdä niin kuin he tekevät ja sen jälkeen annat itsesi päästään niistä asioista irti ja unohtaa muiden ikävät kommentit. Toki aina se ei ole ihan niin yksinkertaista, mutta kyllä se mulla on ainakin auttanut niissä pahimmissa hetkissä, kun ne kelat pyörii oikein hullulta. parempi vaan päästään irti ja olla keksimättä omassa mielessään syitä toisten toiminnalla.

Okei, ihan sairaan hyvä. Lette, mä haluun laittaa ton ite kanssa kuunteluun, mut jotenkin tosi tuttuja ajatuksia ja itekin on ollut tässä sanotaan vuoden kahden sisään pari semmoista isompaa juttua, mitkä on häirinnyt tosi paljon semmoista dynamiikkaa ja mitä on tosi paljon kelailu omassa päässä, ei oikein halunnut avaa niitä muille, koska No joo, niin haluaa pitää ne niinku itsellään, ei halua aiheuttaa draamaa tai muuta, mut sit kokee, että tulleensa loukatuksi. Niin jotenkin toi kuulostaa tosi resonoivalta, mä haluun kans päästä niistä irti, vapauttaa sen energian omasta mielestä. Niin laitan ehdottomasti ton kuuntelun ja haluan alkaa soveltamaan tota... Millaisia unelmia ja tavoitteita sulla on lähitulevaisuudelle ja sitten pidemmällä aikatahtäimellä?

Mun lähitulevaisuuden isoimmat haaveet on se, että mä saisin uuden työn ja että mä saisin mun terveyden hallintaan. Erityisesti toivon, että saisin tämän jatkuvan painon nousun kuriin. Ja mielellään, että se lähtisi sitten hiljalleen alaspäin. Niin varmasti sekä mieli että fyysinen hyvinvointi kiittäisi siitä aika paljon. Ja tuota, pitkän tähtäimen haaveita on toki se, että sais joku päivä rakentaa sen oman unelmakodin. Mä haluaisin toisen rakennusprojektin jossakin kohtaa. Meillä on haave perheellisäyksestä. Se ei toki tällä hetkellä ole nyt kauhean relevantti, kun mä keskityn tähän mun oman terveyden parantamiseen ja että mun keho voisi olla edes siinä tilassa, että mä voisin tulla raskaaksi. Se on nyt sitten vähän kaukaisempi haave tässä kohtaa, mutta toivottavasti joskus tulee. tulevaisuudessa.

Ihania unelmia ja mä haluaisin lähettää ihan super paljon luottamusta prosessiin ja toivotaan, että pian saat lisää vastauksia ja myös muun muassa tästä liikunnan keventämisestä toistaiseksi niin tukea ja kaikesta muustakin, mitä sä pitkäjänteisesti oot alkanut soveltamaan tässä viime kuukausina, niin tsemppiä ihan super paljon. Kiitos niin paljon, Sanni, että olit vieraana tänään. Oli ihana keskustella sinun kanssa. On ollut niin kiva tutustua.

Kiitos. Oli ihan tosi ihanaa, että pyysit minua tähän. Kerroinkin sinulle, että minulla on kaksi salaista haavetta. Toinen on, että pääsisin osallistumaan Suomen Kaunein kotiohjelmaan. Toinen on, että pääsisin podcastiin vieraaksi. Toinen niistä on toteutettu tämän myötä. Kiitos sinulle, kun otit vieraaksi.

Ihan huikeeta. Niillä monifestoidellaan tapana järjestyä. Jos joku kuulija voi avustaa tässä toisessa, eli Suomen kauden kotiohjelmassa, niin laittakaa viestiä. Mistä sut löytää somesta? Onko jotain muuta, mitä sä haluat jakaa? Mistä pääsee tutustumaan suhun vielä paremmin?

Mä löytän somesta. Mä teen pääsääntöisesti Instagramia. Siellä mä oon ihan omalla nimellä Sanni Siren. Kyllä mä haluaisin sanoa sen, että mä olen tosi kiitollinen itseäni siitä, että mä olen lähtenyt tähän sun valmennuksen mukaan ja pystyn sitä ihan puhtaasti käsi sydämellä suosittelemaan jokaiselle, joka kamppailee oman terveytensä kanssa, koska niin kuin mullekin on tässä hiljalleen selvinnyt, että aina ne ongelmat ei ole ehkä lähtöisin sieltä, mistä luulee, että mä en ois ikinä uskonut, että mulla on jotakin hormonaalisia ongelmia. Se on ehkä viimeinen asia, mitä mulla olisi käynyt koskaan mielessä. Ne saattaa yllättää, mitä naisen keho keksiikään, kun se tuntee turvattomuutta tai siellä on jotakin mielessä. Suosittelen kyllä vahvasti kaikille, vaikka olisikin sellaista tietopohjaa terveysasioista, liikunnasta, ihan varmasti saat uusia näkökulmia voimennuksen myötä.

Voi, aivan ihana kuulla. Kiitos, Sanni. Ja joo, mä oon sitä mieltä, että asiat löytää silloin, kun niille on valmis tai jotenkin, että on oikee hetki, niin jotenkin ihana kuulla, että säkin vähän niin kuin sattumalta tavallaan löysit mun sisältöjen pariin, mut sit mä en kuitenkaan usko, että se on ollut sattumaa, vaan jotenkin, että just oikeeseen aikaan. Mut joo, hei kiitos kun kuuntelit tän jakson ja ennen kuin sä lähdet niin mulla olis sulle pieni mutta tärkeä pyyntö. Mulle merkkais ihan älyttömän paljon jos sä käyt arvostelemassa tän podcastin. Se auttaa mua jatkamaan tän tuottamista ja panostamaan siihen ja saamaan myös huippuvieraita. Kiitoksena arvostelusta mä lähetän sulle mun mikroravintojen hormonitasapainoon oppaan. Sen avulla sä ymmärrät millasia mikroravintoaineita sun keho tarvitsee ja mistä lähteistä niitä saa. Arvostele siis tämä podcast Spotifyssa tai Podimossa, eli Spotifyssa mee Podin sivulle ja klikkaa kolmesta pisteestä ja sieltä Arvostele podcast. Podimossa laita peukku ylös. Nappaa sitten screenshot ja laita se mulle shownotesta löytyvän linkin kautta. Tähän menee noin minuutti ja mä lähetän muutaman minuutin kuluvassa sulle sähköpostin, josta sä löydät ton oppaan. Kiitos ihan super paljon. Se, että sä kuuntelet ja vielä arvostelet podcastin, merkkaa mulle todella paljon. Kuullaan taas!

Kiitos kun katsoit!