9. Tunnesyömisestä ruokavapauteen & kehorakkauteen

Hello, hello! Tervetuloa uuden Up Level Podcastin pariin. Olen Sonja Hannus. Ihanaa, että olet löytänyt tänne. Tänään meillä on toiveaihe. Rakastan, että jätätte minulle toiveaiheita. Tänään puhutaan terveestä ruokasuhteesta. Aion kertoa matkasta kohti tervetta ruokasuhdetta. Mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet ja miten olen purkanut erilaisia. traumoja ja uskomuksia ja löytänyt sitten oikeastaan vasta noin 30-vuotiaana terveen ruokasuhteen. Ja mä toivon niin kovasti, että suurin osa nuorista löytäisi sen terveen ruokasuhteen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja ei tarvisi kamppailla kaksikymppisiä sellaisten asioiden kanssa, jota mä itse kävin läpi. Puhutaan tänään terveestä ruokasuhteesta. Uskon, että on monia ihmisiä, jotka vielä 50-60-vuotiaana kamppailevat ruokasuhteen kanssa. Uskon, että tämä jakso sopii kaikille. Jos sinulla on vähänkään taipumusta ajatteluun, ettei ole tyytyväinen kehoon tai rajoituksia ruokavaliolle, niin tämä jakso on sinulle. Ennen kuin hyvätään aiheeseen, haluan muistuttaa, että uplevelpodcastin kuulijana saat e-kirjan oppaasi terveeseen hormonitoimintaan ja kiertotietoisuuteen. E-kirjan erityiseen hintaan 22 euroa, eli kun käytät uplevel-koodia ostoskorissa, saat miinus 11 euroa. Tässä kirjassa käyn kaiken läpi, joka auttoi minua parantamaan oman hormonitoiminnan. Mä kärsin hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen tuloksena aknesta. Ja sen lisäksi mulla oli vuosikausi ja hormonitoiminta täysin sammunut. Mulla ei ollut kuukautisia moneen vuoteen. Mä pelkäsin, että mä en vois koskaan tulla raskaaksi. Mä pelkäsin, että mä en edes ikinä löytäis mun elämän kumppania, koska se hormoniepätasapaine vaikutti niin paljon myös mun henkiseen hyvinvointiin ja siihen, mitä mä ajattelin ansaitsevani ja millasta energiaa mä välitin ulospäin. Ja mä sukelsin hormoniterveysasioihin oikein kunnolla, ja noin kymmenen vuoden ajan mä hain jatkuvasti tietoa eri näkökulmista, perehdyin eri teorioihin, kiinalaiseen lääketieteeseen, intialaiseen, Aurvedaan. Koitin hakea apua länsimaisesta lääketieteestä, mutta se ei palvellut oikein mua. Eli mä oon lähestynyt tätä asiaa todella monesta eri näkökulmasta, käyttänyt itseäni koekaniinina ja lopulta löytänyt tavan, jolla mä sain mun kuukautiset palautettua, ja ei vaan palautettua, vaan mä oon myös onnistunut sulattamaan kaiken maailman oireet. Mulla ei oo koskaan BMS-oireita, mä en juuri kärsi mistään turvatuksesta, mä osaan nykyään hallita mun mieltä todella hyvin, Mulla ei ole mitään suurempia cravingsejä juuri koskaan. Mä kokonaisvaltaisesti tunnen oloni todella terveeksi. Ja mä oon kiitollisesti tullut jokaisella kerralla ensi yrittämällä raskaaksi. Eli mä oon onnistunut palauttamaan sen hedelmällisen tilan mun kroppaan. Ja nykyään mulla on lähes tunnin tarkka 28 päivän kierto. Ja mä haluun välittää nää opitteille. 22 euroa on todella pieni hinta siitä, että mä jaan kaiken, mitä mä oon kymmenen vuoden aikana oppinut ja tuonut sen kaiken yksien kansien väliin. Joten mä toivon, että sä hyödynnät tänne alekoodin, jos sua vähänkään kiinnostaa tää aihemma takaan, että sä saat siitä paljon uutta. Koodilla Uplevel saat alennuksen käytettyä. Laitan linkin shownoteseihin. Somen kautta pääset nappaamaan kirjan. Hypätään jakson pariin. Eli tosiaan tänään puhutaan terveestä ruokasuhteesta ja mielenterveydestä ja siitä, mikä kaikki vaikuttaa siihen, millainen suhde ruokaa meille muodostuu. Haluan jakaa mun matkan ja näyttää, että on mahdollista todella vääristyneestä ruokasuhteesta päästä sellaiseen vapautuneeseen tilaan, jossa sä et millään tavalla rajoita sun syömistä. Sulla on vahvat rajat kyllä sen ympärillä, mitä sä syöt, mutta se ei tunnu millään tavalla rajoittuneelta. Haluaisin myös kaikille sitä, että jokainen meistä voisi tuntea olonsa todella hyväksi ja terveeksi omassa kehossaan. Mä itse olen päässyt siihen tilaan, että mulla on tosi tasapainoinen olo. Mun ei tarvitse tehdä mitään erityisiä kikkailuita sen eteen, että mulla on hyvä olo mun kehossa nykyään. Mä oon tyytyväinen mun painoon, miltä mun kroppa näyttää suurimman osan ajasta. Mä voin syödä todella vapaasti ja mä myös nautin ruuasta, nautin herkuista. Mä toivon jokaiselle tätä, joten puhutaan tänään ruokasuhteesta ja myös mielenterveydestä. Kuten meidän kaikkien, minun ruokasuhde alkoi kehittymään jo lapsuudessa. Ja vaikka molemmilla vanhemmilla on todella terve ruokasuhde omasta mielestäni, meillä ei ole ikinä ollut mitään dietaamiskulttuuria. Molemmat vanhemmat ovat siis tosi hoikkia ihan luonnostaan. En ole saanut heiltä ihan aidosti mitään vääristyneitä malleja syömisen osalta, josta olen tosi kiitollinen. Mutta mulla oli muunlaisia haasteita lapsuudessa. Mä muistan kokeneeni itseni tosi yksinäiseksi. Mä oisin aina toivonut pienempiä sisaruksia, mutta mulla ei niitä suotu. Mä olin myös tosi herkkä lapsi, aika ujo arka. Mä muistan, että jossain päiväkodissa Eskarissa ensimmäisellä koululuokilla Mä olin tosi taipuvainen miellyttämään ja mukautumaan ja sopeutumaan. Ja mä muistan vaan, että mä yritin tosi paljon saada kavereita ja ystäviä ja olla tavallaan heidän huomionarvoinen. Mut se oli mulle haastavaa. Mä ehkä koin itseni jotenkin erilaiseksi. Ja just se mun arkuus ja ujous, mulla ei ollut semmoista vahvaa itsenvarmuutta. Joten mä koin itseni yksinäiseksi noina varhaislapsuuden vuosina. Ja mä muistan, että sitten ensimmäisellä ja toisella luokalla, eli ala-asteella, kun tulin koulusta kotiin ja mulla oli silloin hoitaja, joka tuli mun kanssa kotiin iltapäiväksi, niin mä kävin aina ruokakaupassa ja mä ostin joka päivä herkkuja. Tää mun hoitaja ei tullut sinne kauppaan mukaan, joten hän ei oikeastaan tiennyt. Ja mä ostin joka päivä jotain herkkuja. Ehkä jonkun suklaapatukan tai jonkun pikku karkkipussin tai jotain. Ja mun vanhemmat ei tiennyt tästä. Mutta mä söin siis joka iltapäivä jotain karkkia tai jotain herkkuja. Ja se oli täysin tunnesyömistä. Mä muistan, että mä katoin salkkareiden uusintoja ja söin niitä jotain herkkuja. Se oli ihan tasan tarkkaan sellaista yksinäisyyden tunteen turuttamista. Mä oisin kaivannut just enemmän jotain seuraa siihen iltapäivään, mutta tämä ei todellakaan ole mun vanhempien syy. Mä olin esimerkiksi semmoisessa iltapäiväkerhossa ykkösluokalla koulupäivien jälkeen, mutta se oli liian raskasta ja liian hektistä. Ehkä just se mun herkkyys ja semmoinen, niin mulla ei ollut energiaa siihen. Eli tässä ei olisi ollut mitään oikeaa ratkaisua, en missään tapauksessa syytä mun vanhempia, mutta mä muistan, että mulla oli tosi yksinäinen olo ja mä söin herkkuja. Ja ehkä siitä sitten tuli mulle sellainen tapa, että mä tunnesöin siihen tyhjiöön, jota mä koin sisäisesti ja en halunnut oikeasti tuntea, joten mä turrutin sitä erilaisilla herkuilla ja ruoalla. Mä kuitenkin urheilin aika paljon siinä ala- ja yläasteikäisenä, joten se ei sinänsä ollut ongelma, että mä myös herkuttelin aika paljon ja söin aika paljon sellaista roskaruokaa, niin kuin varmaan suurin osa ysärilapsista on syönyt. Ja mä olin ihan suhteellisen tyytyväinen aina mun kroppaan, mulla on hyvät geenit, mä olin aina suhteellisen hoikka, vaikka mä söin just tosi paljon. Jossain lukio-iässä, kun juhliminen tuli ajankohtaiseksi, ja mä join aika paljon alkoholia, niin kyllä mulla oli jotain ekstra kiloja, jotka mä olisin mieluummin sulattanut pois, mutta se ei kuitenkaan ollut ehkä prioriteetti silloin, että olin sen verran tyytyväinen mun kroppaan, että en mä ikinä mitään diettä ollut tai muuta, ja just tykkäsin ruuasta niin paljon, että mä en ikinä mitenkään vahvasti kokenut oloani vääränkokoiseksi. Mutta sitten, noin 21-vuotiaana, mä muistan semmosen hetken, mä oon ollu kauppiksessa, just päässy sisään, ja me oltiin ruokalassa, ja mun porukassa yks tyttö tai nainen analysoi hänen lautasella sitä ruokaa, ja hän ei niinku syöny perunaa siinä päivänä, ja sit mä kysyin, tai joku meistä kysyi, et hei miks sulla ei oo perunaa, ja sit hän sanoi, et hän ei syö hiilareita. Ja mä muistan, et mä olin ihan mielessäni silleen, hiilari, et mikä hemmetin hiilari, että hän ei syö perunaa, että onks perunassa jotain vikaa. Ja sit hän puhuu lisää niinku siitä, että miten hiilarit lihottaa ja näin pois päin. Ja mä muistan vaan, että mä aloin miettimään, että okei, pitääpä vähentää mun hiilareita. Ja mä aloin siitä asti varmaan sitten syömään todella vähän hiilaripitoista ruokaa, eli vähensin just jotain perunoita ja pastaa ja leipää, joka by the way ei nykyään enää kuulu mun filosofiaan millään tavalla, mä rakastan hiilareita, ja mä en missään tapauksessa enää ajattele, että ne ois syy sille, että meillä ois jotain ekstra kiloja. No joo, sitten aika pian tämän jälkeen, niin mä lähdin mun ystävän kanssa Aasiaan reppureissulle kauppiksen joululomalla. Ja mä muistan, että mä olin jo vähän etukäteen miettinyt, että okei, että sillä reissulla mulla olisi mahdollisuus vähän niinku just rajoittaa sitä mun herkuttelua ja tunnesyömistä, koska mulla ei olisi sitä normaalia ympäristöä siihen tunnesyömiseen. vaan mä olisin koko ajan sen mun ystävän seurassa, mulle ei olisi tavallaan mahdollisuutta semmoseen piilosyömiseen, jota mä olin siis harrastanut pienestä asti. Siellä Aasiassa todella laihduin, koska me syötiin tasan tarkkaan kolme alteriaa päivässä, ja ne oli suht pieniä annoksia. Mä olin tottunut syömään todella isoja annoksia ja välipaloja ja kaikkea, niin se vaikutti tosi merkittävästi mun painoon, se reissu. Ja kun me sitten, olikohan se neljän viikon päästä, tultiin sieltä kotiin, niin mä muistan, että mä mietin, että nyt mä haluun pitää tän mun uuden painon. Ja siitähän sit lähti huono spiraali liikkeelle, nimittäin mä jotenkin innostuin siitä NS-laihduttamisesta ja siitä ruokailun rajoittamisesta. Mulla oli samaan aikaan päällä tämmönen ACNEN kanssa kamppailu, niin mä myös sen puolesta olin sitten perehtynyt tässä vaiheessa ravintoasioihin ja olin päättänyt, että mä haluun rajoittaa tiettyjä ruokaryhmiä pois mun ruokavaliosta ja näin pois päin. Joten sitten ehkä seuraavan puolen vuoden ajan mä laihdoin entisestään ja tykkäsin mun uudesta ulkomuodosta. Mä muistan, että mun vaatekoko oli jossain vaiheessa 34, joka ei missään tapauksessa ole mun niin kuin sellainen luonnollinen tilava. Mutta se tilahan ei sitten missään tapauksessa ollut kestävä, vaan kun sitä syömistä rajoittaa, niin sullahan on jäätävät cravingsit ja että se kehohan huutaa ravintoa, kun se ei saa sitä tarpeeksi. Niin sehän sitten johti. bulimiaan, josta mä puhun jonkin verran mun kirjassa. Ja tästä tottakai lähti todella huono kierre sitten moneksi vuodeksi. Tähän vahvasti liittyy se, että mä en elänyt lainkaan autenttista elämää, vaan musta koko ajan tuntui siltä, että mä oon enemmän ja enemmän hukassa, kun mä olin siellä kauppiksessa ja opiskelin laskentatoimia, joka ei ollut yhtään mun juttu tai mun vahvuus. Eli mun mieli oli jo valmiiksi aika ahdistunut siitä, että musta tuntuu, että mun elämä on menossa ihan väärään suuntaan. Mä olin tosi ahdistunut. Mä oon puhunut tästä tossa kutosjaksossa. Näin aloin elämään autenttista elämää. Eli kannattaa kuunnella myös se. Ja tätä huonoa kierrättä jotkut ehkä vuoden pari. Että mun sekä mielenterveys oli tosi heikossa hapessa. Mä olin aika ahdistunut. Ja samaan aikaan mun ruokasuhde oli huono. Ensin mä olin superhoikka ja sitten jossain vaiheessa kun aloin Anna särepsahtelemaan, niin sitten sitä painoa alkoi tulee, ja mä en tietenkään ollut tyytyväinen siihen, että sitä painoa tuli, mutta mä en enää tuntenut olevani niin kontrollissa sen ruoan kanssa, ja no jos oot kamppailu syömishäiriön kanssa, niin tiedät varmaan, mistä mä puhun. Mutta sitten kun mä pääsin sinne Cape Towniin, jos sä oot siis kuunnellut ton edellisen jakson, niin tiedät, että se on se paikka, missä mä aloin sitten löytämään sitä mun autenttisuutta ja elämään mun oman näköstä elämään. Niin samanaikaisesti sen kanssa, kun mun elämä alkoi tuntumaan enemmän siltä, että se on linjassa, niin myös tää syömispuoli ja ruokasuhde ja kehosuhde alkoi korjaantumaan. Mä liikuin aika paljon siellä, me surffattiin, haikattiin vuorille, mä löysin joogan. Niin automaattisesti sitten kun elää sellaista aktiivista liikunnallista elämää, niin sittenhän se ruokasuhdekin siinä. Sun on pakko tavallaan syödä aika paljon ja sä haluut syödä aika terveellisesti, jotta sä jaksaat ja sulla on optimaalin olo siihen treenaamiseen ja liikkumiseen. Ja mulla oli myös hyviä ihmissuhteita siellä, joten kaikki se auttoi siihen tunnesyömiseen, että kun mä olin aina huonoissa elämäntilanteissa korjannut sitä mun oloa sillä tunnesyömisellä, niin nyt sillä ei ollut niin vahvaa tarvetta, kun mun elämän palikat oli tavallaan kunnassa. syömishäiriö ei ihan kokonaan poistunut siellä Etelä-Afrikassa olon aikana, mutta kuitenkin alkoi ehdottomasti korjaantumaan. Ja vaikka en ollut ihan täysin tyytyväinen mun painoon, niin mä kuitenkin voin aika hyvin, enkä ehkä enää ajatellut asiaa niin paljon. Ja tämmöistä suht neutraalia tilaa kautta sitä, että välillä mulla tuli sitä syömishäiriöistä käytöstä edelleen, niin ja jatkui ehkä pari-kolme vuotta. Sitten voisin sanoa, että oikeastaan vastaan ehkä... Siinä kohtaa, kun olen tavannut Antonin, niin muistan, että minulla tapahtui isoja muutoksia ruokasuhteessa. Minun piti vahvasti miettiä omaa ruokafilosofiaani, koska olin ollut siinä kohtaa tosi monta vuotta syönyt hyvin kasvispainotteista ruokaa. Sitten, kun tapasin Antonin, huomasin, että tämä mies syö todella paljon lihaa. aina hyvin laadukasta ja kotimaista lihaa ja näin pois päin. Mutta mä ymmärsin, että okei, että hän syö hyvin eri tavalla kuin minä. Ja tota, vois olla aika vaikeeta elää rinnakkain niin, että me syötäis tavallaan täysin erilaisia ruokia. Ja mä sitten aika rohkeasti lähdin kokeilemaan sitä, että mä aloin syömään Antonin kanssa välillä jotain sisäfilettä tai kaikenlaista ruokaa. Että mä hyvin ennakkaluulottomasti ja tavallaan rohkeasti sitten aloin syömään ihan kaikki. Ja mä ajattelen, että se, että mä oon tavannut Antonin, niin on myös korjannut tosi paljon mun ruokasuhdetta, koska siihen asti mulla oli suhteellisen rajoittunut se käsitys siitä, että mikä on terveellistä. Ja mä olin just syönyt tosi kasvispainotteisesti, mutta samalla mun esimerkiksi veritiinit oli tosi matalat. Joten sitten, kun mä aloin syömään sitä lihaa ja kaikenlaista ehkä muitakin proteiineja ja näin, niin mun olo alkoi kokonaisvaltaisesti kohenemaan. Varmasti sen takia, että mä sain just monipuolisemmin eri ravintoaineita. Ja mä en sano, että kasvisruokavalio olisi mitenkään huono juttu, vaan mä uskon, että jos sä tiedät kuinka syödä tarpeeksi monipuolisesti kasvisruokavaliolla, niin se voi olla todella hyvä. Mutta nää asiat on aika yksilöllisiä, ja mä itse oon kokenut, että Mulle etenkin raudansaannin kannalta, kun olen taipuvainen anemialle ollut aina, niin se liha on ollut aika tärkeä osa nytten viime vuosina. Ja sitten suhteellisen pian siitä, kun me Antonin kanssa tavattiin, niin mä olinkin jo raskaana, vähän suunnittelematta, mutta onnellisia kuitenkin siitä yllätyksestä. Raskauden myötä syömishäiriökin, tai olisi jo ennen sitä korjaantunut, mutta raskauden jälkeen minulla ei ole ikinä palannut näitä syömishäiriöisiä käytösmalleja tai ajatuksia. Eli raskaana olen syönyt tosi monipuolisesti. Ja oikeastaan mä voisin sanoa, että viimeisen 4-5 vuoden ajan mulla on ollut todella hyvä ruokasuhde ja myös kehosuhde. Kehosuhde ehkä siinä kohtaa, kun tämän ensimmäisen raskauden jälkeen mä aloin, kun meidän tyttö oli Ehkä kymmenenkuinen mä aloin tekemään pilatesta. Ja siitä asti mulla on ollut tosi hyvä olo mun kropassa. Että mulle se myös se, että mä yhdistin sen tietyn liikunnan siihen, niin se on vaikuttanut mun oloon tosi kokonaisvaltaisesti niin, että mä oon oikeasti ollut tosi tyytyväinen siihen, miltä musta tuntuu, ja myös peilikuvaan. Eli mulle se, että mulla on vahva olo mun kehossa, on tosi tärkeä osa sitä, että se kokonaisuus on kunnossa. Tämän toisen raskauden jälkeen mun palautuminen oli tosi nopeeta, kiitollisesti, ja aloin liikkumaan taas hyvin pian sen jälkeen. Joten voisin sanoa, että mulla on tosi pitkään ollut tosi semmonen olo, että mä tunnen mun kiehon, mä tunnen mun rajat ruuan kanssa. Mä en enää täytä sitä tunnevajetta, eli myös se, mitä mä täytin sitä tyhjyätä siellä mun lapsuudessa ja nuoruudessa ruualla, se on korjaantunut varmasti tän tämän myötä, että mä oon viimeisen viiden vuoden aikana saanut oman perheen. Mä tapasin Antonin ja sen jälkeen oon saanut lapset, niin se kaikki rakkaus, mitä on tullut mun elämään, niin se on varmasti osaltaan täyttänyt sitä tyhjiötä, vaikka tottakai myös se rakkaus itseään kohtaan on se tärkein. Eli mä oon myös korjannut sitä tässä vuosien varrella. Mutta ehkä jotenkin tää kokonaisuus siitä, että että mä oon löytänyt sen rauhan ja rakkauden itseäni kohtaan ja saanut tosi paljon lisää rakkautta mun elämään mun oman perheen myötä, niin on auttanut mua korjaamaan sen tunnevajeen, jota mä täytin ruualla nuorempana. Joten mulla ei enää ole tosi tosi monen vuoteen ollut tarvetta millekään tunne syömiselle. Ja mä oon siitä tosi kiitollinen, koska niin pitkään musta tuntui, että mä käytin sitä ruokaa väärin. Ja että mulla oli jotenkin pakonomaista se syöminen tai joku herkuttelu, että esimerkiksi suklaata mä saatoin syödä ihan älyttömiä määriä silloin. Niinä aikoina, kun mun mielenterveys on ollut huonommassa kunnossa. ja mulle se huonossa kunnossa on just aina tarkoittanut sitä yksinäisyyttä, ehkä semmoista jotain ulkopuolisuuden tunnetta tai erilaisuuden tunnetta ja sitten myös semmoista ahdistuneisuutta ja hukassa olemista siitä, että kuka mä oikein oon ja millaista elämää mä haluaisin elää ja on tuntunut, että mun elämä ja arki ei ole linjassa sen kanssa, mitä mä tunnen sisältä päin olevani ja haluavani elämältä. Joten kun mä oon saanut korjattua sitä, niin tää ruokasuhde on korjautunut ikään kuin automaattisesti siinä mukana. Toivottavasti saatte kiinni tästä. Mun mielestä ois tosi ihanaa ja mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia tästä. Te laittakaa mulle DMää vaikka. Ja tosiaan se mitä mä nykyään ajattelen, että mitä terve ruokasuhde on, niin se on sitä, että Tuntee omat rajansa. Ei missään tapauksessa meidän ei tarvi syödä ihan kaikkea. Mä itse esimerkiksi hyvin hyvin harvoin syön mitään roskaruokaa. Mä en vaan haluu laittaa mun kehoon sellaista. Jos mun tekee joskus mieli vaikka Big Macia, niin mä voisin syödä sellasen ihan hyvin. Ja todennäköisesti mulle ei tulisi siitä mitenkään huono olo, koska mä teen sitä niin harvoin. Että jos mulla oikeesti olisi sellainen fiilis, niin mä söisin. Ja itse asiassa esimerkiksi raskauksien aikana mä oon syönyt pari tuplajuustoa, ja se on tehnyt todella hyvää siinä kohtaa. Ja tärkeintä on just tästä terveessä ruokasuhteessa se, että ei tunne huonoa omaa tuntoa, kun sit joskus syö jotain NS-kiellettyä. Vaan sulle ei enää oo mitään kiellettyä. Se intuitiivinen syöminen on niin vahvaa, että sun kroppa pääasiassa haluaa vaan niitä terveellisiä ruokia. Mutta jos se joskus haluaa jotain vähemmän terveellistä, niin ei siinä mitään. Silloin antaa sille sitä, koska silloin sä ruokit sun sielua. Eli mä ajattelen tätä asiaa nykyään tosi kokonaisvaltaisena. Mä en missään tapauksessa syö nykyään enää vaan jotain ruokaa, minkä mä ajattelen olevan terveellistä, vaan mä aina kuuntelen mun kroppaa ja kysyn, että mitä se haluaa. Ja esimerkiksi talvisin, kun on tosi kylmää, niin mä hyvin harvain syön mitään salaattia, vaan mä aina haluun jotain lämmittävää, kunnolla kypsennettyä, ja mä en analysoi enää mun ruokaa. Jos mä syön välillä jotain rasvasta ruokaa vaikka lounaaksi, niin ei siinä mitään. Sitten mun kroppa todennäköisesti pyytää jotain vähän kevyempää seuraavaksi aterioksi. Intuitiivinen syöminen on se avain siihen terveeseen ruokasuhteeseen. Ja mun kohdalla just ainakin se, että mulla on aktiivinen ja liikunnallinen elämä, ja mä oon löytänyt tavan liikuttaa mun kehoa ja pitää mun kehon vahvana, niin se tukee sitä tervettä ruokasuhdetta. Et kun mä liikun, Kun suhteellisen paljon, niin mulla on koko ajan tosi tasapainoinen ja vahva olo mun kehossa. Ja mikään yksittäinen ateria sisällisee mitä tahansa, niin se ei heitä mua pois siitä tasapainosta. Se ei vaikuta mun oloon mitenkään merkittävästi. Tämä ei tarkoita sitä, että ajattelisin, että kompensoin jotain kakkupalaa menemällä juoksulenkille. Ei missään tapauksessa. En enää ikinä ajattelisi noin, vaan ajattelen, että minulla on se liikuntapalikka kunnossa elämässäni. Se pitää osittain huolta siitä, että minun keho pysyy hyvänä ja toimivana ja että ruoansulatus toimii tosi hyvin. Ja mä voin syödä tosi vapaasti, koska mä tiedän, että se perusrunko on tosi hyvä. Mä syön perusterveellistä kotiruokaa pääasiassa. Ja mun kroppa kyllä kertoo, että mikä on mulle hyväksi. Tällaisia ajatuksia mulla on nykyään terveestä ruokasuhteesta. Ja kuten sanottu, niin se mielen terveys on niin tärkeä osa sitä, että me eletään autenttisesti ja että me että me löydetään sitä sisäistä rauhaa ja rakkautta itseään kohtaan. Se on niin oleellinen osa sitä tervettä keho- ja ruokasuhdetta. Ja mä oon itse niin kiitollinen, että mä oon korjannut sen tunnevajeen, joka niin pitkään ohjaili mun syömistä. Mä muistan edelleen, kuinka inhoittavalta se tuntui, kun haki lohtua niin usein siitä ruuasta. ja mä toivon jokaiselle meistä sitä vapaata ruokasuhdetta ja vapauttamistaan tommosista rajoittuneista malleista tai siitä, että me käytetään ruokaa tai jotain muuta täyttämään jotain tunnevajetta meissä. Olisi ihana kuulla, millaisia ajatuksia tämä herättää sussa, millaisia kokemuksia sulla on. Ja jos sä haluat kuulla lisää tästä aiheesta, niin laita mulle viestiä tai lisää kysymyksiä, niin mä mielellään puhun tästäkin aiheesta lisää. Kaikki muut toiveaiheet on myös tervetulleita. Ja mulla on taas pieni pyyntö. Tähän menee muutama sekunti aikaa. Eli mä toivoisin, että sä kävisit antamassa tähtiä tälle podcastille. Se auttaa mua tosi paljon jatkamaan tätä. Jos sä kuuntelet tätä Spotifyssa, kun sä oot tässä tän podcastin sivulla, niin sä painat tuosta kolmen tähden kohdalta ja Raid Show ja käyt antamassa siitä tähtiä mielellään. Viisi tähtiä, kiitos. Tai sitten Podimossa, jos kuuntelet, niin siellä voi antaa peukun ylös. Ja laita mulle screenshotti tästä sun reittauksesta, niin mä lähetän sulle kiitokseksi mun hyvinvointini Kulmakivet e-kirjan. Mä haluun kiittää niin paljon, että sä olit tänään mukana. Me nähdään taas ens viikolla uuden aiheen parissa. Moikka! Musiikkia.