101. Q&A: Hormoniterveys, hyvinvointi ja elämä juuri nyt

Tervetuloa UpLevel-podcastiin. Ajattelin tehdä tänään vähän normaalista poikia, vaan jakson, nimittäin sukeltaa teidän jättämiin kysymyksiin, eli pitää kyydet ei jakson ja nimenomaan mun elämään liittyä vähän rauhoittaa semmoista behind the scenes-meininkiä, koska useinhan tässä bodissa mä menen suoraan asiaan ja olen perehtynyt siihen sen päivän aiheeseen ja käytän tukena lähteitä ja kirjallisuutta ja tutkimusta, mutta ajattelin, että voisi olla kiva pitkästä aikaa vähän raoittaa mun arkea, ajatuksia liittyen arkeen, semmoista behind the scenes-meininkiä, mitä ehkä tuolla Instagram-storeissa pyrin näyttämään, mutta sieltä sitten ehkä puuttuu semmoinen tietynlainen syvyys. Niin joo, tänään olisi tiedossa Q&A. Aloitetaan ihalla kysymyksellä, mitä sulle kuuluu? Kiitos kysyvästä. Tällä hetkellä kuuluu aika hyvää. Totta kai tämä vastaus on aina jotenkin tosi monikerraksellinen, mutta jos mä mietin tätä vuotta 2026 tähän asti, nyt aletaan olemaan jo vuoden puolivälissä kohta, niin tämä on ollut tosi hyvä vuosi tähän asti ja ehkä Nimenomaan sen takia, että mä oon keskittynyt vahvasti mulle tärkeimpiin teemoihin tässä hetkessä, ja jotenkin mä myös oon tosi rauhassa sen tiedon ja ymmärryksen kanssa, että mun ei tarvitse olla kaikkea kaikille, ja mä en pysty kukoistamaan kaikissa elämän eri rooleissa samaan aikaan. Ja mä oon tosi vahvasti tämän alkuvuoden keskittynyt mulle tärkeimpiin rooleihin tässä elämäntilanteessa ja vaiheessa, eli äitiyteen ja yrittäjyyteen. Ja taustalla on aina tosi vahvasti mulla myös mun oma terveys ja hyvinvointi, ja totta kai perheen terveys ja hyvinvointi. Totta kai mä oon myös puoliso, ystävä, tytär, sisar, mitä kaikkea, mutta mä oon hyväksynyt sen, että se riittää, että mä panostan noihin tiettyihin tässä elämänvaiheessa, koska kukaan meistä ei pysty olemaan täydellinen näillä kaikilla osa-alueilla. Ja totta kai mä haluan panostaa myös esimerkiksi mun ystäviin. Mutta se, että mä sallin ja olen armollinen itselleni sitä kohtaa, että mun ei tarvitse pystyä osallistumaan kaikkeen ja sanomaan kaikille kyllä. Ensinnäkin se, että myös luottaa siihen, että vaikka ei aktiivisesti pidä yhteyttä kaikkiin ystäviin tässä elämäntilanteessa, niin he on kyllä siellä. Ja toisaalta totta kai heille löytyy myös aikaa ja näen säännöllisesti ystäviä, mutta mä näen, että tulevaisuudessa mä haluan, että tämä ystävyysrooli on mulla isommin elämässä läsnä. Eli mä haluan esimerkiksi hostata enemmän, mä haluan järjestää asioita ja nähdä enemmän ystäviä kuin mitä mä tällä hetkellä, mihin mä koen, että mulla on resursseja. Ja töiden osalta mä oon ollut vahvasti tän alkuvuoden semmosessa rakentamisvaiheessa, ja mä oon itseasiassa ollut siinä jo viimeisen reilun parin vuoden ajan, mutta uutena nyt tänä keväänä on tullut mun uusi yksilövalmennus, joka on ollut ihan super super antoisaa tähän asti, ja se on tuonut ihan uudenlaista syvyyttä mun työhön, ja se samalla myös ottaa paljon, mutta se on ollut ihan super super antoisaa. Mutta hommaa on tällä hetkellä todella paljon ja ehkä mun semmonen henkilökohtainen haaste tai se, mihin mä haluan keskittyä, on se, että mulla on tosi selkeetä aina se, että mitä tekee, mitkä on ne tavoitteet, miten haluaa jakaa sen työviikon. Ja jotenkin varmasti semmonen, mihin moni yrittäjä voi samaistua, että kun sä oot sun oma pomo, niin... Se tuo omat haasteensa siihen ja sitten siinä on se vastuu. Ja meillähän Anton on myös yrittäjä, itseasiassa tupla-yrittäjä, eli hänellä on hänen oma firma, mutta sitten hän myös pyörittää perheen hevostilaa, missä on siis 50 asiakasta, 50 hevosta ja heidän omistajat yhdessä hänen siskonsa kanssa, niin totta kai se Antonin työtilanne on myös tosi iso osa tavallaan mun elämää, eli meillä ei ole semmoinen tavallaan tyypillinen tilanne, että molemmat kävisivät yhdestä viiteen duunissa, vaan että me ollaan molemmat yrittäjiä, kummallakaan ei ole mitään selkeitä työaikoja, ja hänellä on vielä tavallaan tupla rooli tai tupla vastuu, niin sit se tietysti vaikuttaa siihen, että mä oon paljon lasten kanssa, ja se vaikuttaa tosi paljon myös siihen mun elämän semmoseen dynamiikkaan ja siihen, että Meillä ei ole ihan hirveästi vapauksia vaikka harrastaa arki-iltaisin tai muuta, koska me ollaan tavallaan niin sitouduttu siihen Antonin työhön. Mutta mä oon niin kiitollinen siitä, että me asutaan täällä maalla nykyään kuudetta vuotta nytten, koska just tää yrittäjyys ja jotenkin tää kasvupaihe, missä me molemmat siis Antonin kanssa ollaan omien yritystemme kanssa, niin se on sen verran tapahtumarikasta ja semmoista intensiivistä mielelle se vaatii. Se on tavallaan aika kuluttavaa, kun siihen liittyy niin paljon epävarmuutta ja vastuuta. Niin se, että saa elää tähän luonnon keskellä, niin se on ihan mieletön voimavara ja auttaa madottumaan päivittäin. Siitä mä oon tosi tosi kiitollinen ja jotenkin se, että ollaan muutettu tänne, niin koko ajan vahvistuu itselle se, että Tänne mä kuulun ainakin tässä hetkessä elämää ja jotenkin osaa arvostaa niin valtavasti tätä ympäristöä ja sitä, että saa osua täällä luonnon keskellä. Ja sit jos mä mietin vielä vanhemmuutta ja äitiyttä, niin meidän lapset on tällä hetkellä kolmea kuusivuotiaat. Ja jotenkin mulla on ehkä ollut ennen sellainen ajatus, että se helpottaa, mitä pidemmälle aika menee tai mitä vanhemmaksi tavallaan lapset kasvaa. Totta kai he on vieläkin pieniä, mutta on jotenkin ajatellut niin, että se ihan pikkulapsiaika, taaperoaika on sitä raskainta. Ja tavallaan joo, mutta tavallaan ei. Että jotenkin tässäkin elämäntilanteessa niin välillä on ihan hemmetin raskausta heidän kanssa. Ja ehkä esimerkiksi semmoset konkreettiset tilanteet, että aamuisin kun pitää lähteä daagiksemaan, etenkin viikonlopun jälkeen, niin ne voi olla haastavia, vaikka meidän lapset molemmat rakastaa olla siellä daagiksessa päivähoidossa, niin se, että saa heidät sinne, niin se on välillä tosi haastavaa ja sit toinen on se, että tällä hetkellä he meidän pienempikin jaksaa valvoa tosi myöhään illalla ja joskus me saadaan ne vasta puoli kympiin, kympin aikaan nukkumaan. Ja mä oon semmonen, että mä menen viimeistään silloin kympiltä nukkumaan, mä en ihan hirveästi sen myöhempään pysty valvomaan edes viikonloppuisin. Niin sit sitä omaa aikaa ei yksinkertaisesti ole esimerkiksi arki-iltaisin tällä hetkellä ollenkaan, eikä siis viikonloppuisinkaan. niin se on tavallaan semmoinen, mihin olen tässä jo vuosien varrella vähän niin kuin tottunut. Mutta joo, yksi semmoinen ulottuvuus tähän arkeen, että tämä on aika semmoista, että työpäivät sen kahdeksan tuntia, sitten lasten kanssa, viikonloput heidän kanssa, ja että tavallaan se työpäivä on paljon vähemmän intensiivisempi kuin ne ajat lasten kanssa. Mutta se on ihan siis super. En vaihtais tätä mihinkään. Välillä on aika kuormittavaa, mutta tosi tosi antosaa myös tää elämänvaihe, ja mä tiedän, että mä tuun kaipaamaan kaikkia tätä härdelliä ja kaavasta, mitä elämässä tällä hetkellä on sitten, kun lapset kasvaa, ja siis joo, en halua edes kuvitella sitä, että mitä sitten, kun ei enää, lapset ei enää halua olla sun kanssa illalla, vaan he huitelee jossain ystäviänsä kanssa kaikki illat. Okei, vielä pakko mainita, että meidän tytär on superinnostunut ratsastuksesta. Meillä tosiaan on talli tuossa lähellä, ja sieltä on poneija, mitä hän saa hoitaa ja myös ratsastaa. Se on ollut tosi pitkään jollain asiana meidän elämässä, mutta nyt vielä täysin saanut uuden vaihteen, että mä huomaan, että mun tytär ajattelee tätä kaikkia hevosiin ja boneihin liittyvää ihan koko ajan, ja hän haluaisi olla koko ajan siellä tallilla. Ja se on tottakai aivan ihanaa, mutta välillä on haastavaa sekin, kun hän haluaisi olla ihan koko ajan siellä, ja sitten itse haluaisi olla pikkusen enemmän kotona. Sitten tuli kysymys, että ratsastatko itse? Niin mä en ratsasta, mutta mä haluan kyllä alkaa ratsastamaan. Se ei ole ollut mulle nyt semmoinen prioriteetti, kun lapset on niin pieniä ja mä tiedostan, että mä tarvitsen tunteja siihen. Mä oon käynyt siis noin 6-7-vuotiaana alkeiskurssin, ehkä 8-vuotiaana, mutta En siis voi todellakaan sanoa, että osaisin ratsastaa, eli mä tarvin ehdottomasti jonkun hevosen, jolla on helppo ratsastaa tai tavallaan aloittelijalle sopiva, ja sitten tunteja joltain valmentajalta, niin en ole vielä lähtenyt sitä järjestämään. Ja sitten hommahan on se, että tää talli, missä me paljon käydään, mikä vilahtaa aina mun storeissa, niin siellä hevoset on asiakkaiden omistamia. Eli se, että jos mä haluan alkaa ratsastaa, niin se vaatii sen, että joko me hankitaan oma hevonen tai yhteinen jonkun toisen kanssa, tai sitten yksi mahdollisuus on se, että mun ANOPilla on tällä hetkellä yksi tai ehkä kaksikin hevosta, ehkä jopa useampi, en ole ihan varma, mutta ne on vuokralla ja ainakin yksi niistä ei sovi aloittelijalle ja sitten tosiaan ne, jotka on täyspäiväisesti vuokralla, niin sitten ei ole tavallaan mahdollista sitten niitä käyttää, että se vaatii järjestelyä. Mutta mun tämmönen long term visio on se, että jonain päivänä mä osaan ratsastaa, mulla on joku hevonen, mille mä voin itse mennä laittamaan kaikki kamat päälle ja itse asiassa sen mä alan nyt osaamaan pikkuhiljaa, kun mä oon tolle ponille laittanut noi satulat ja suitset ja muuta. Ja voisin lähteä maastoon ratsastamaan. Se on mun unelma, että vois lähteä metsään ratsastamaan. Se ois aivan ihanaa. Mistä huomaat nykyään ensimmäisenä, että keho alkaa kuormittua? Mitkä on sun omat varhaiset varoitusmerkit? Tosi hyvä kysymys ja tää on mun mielestä semmonen, mihin kaikkien kannattaa kiinnittää huomiota. Minulla ensimmäiset merkit siitä, että huomaan, että keho on kuormitustilassa, ovat äärettömyys. Huomaan, että nyt on pinna tosi kireellä. Se tarkoittaa sitä, että minä tarvitsen enemmän kehollisuutta, mistä olemme puhuneet viime viikkoina, läsnäoloa, tilaa, sitä, että tunnistan hermoston kuormaa ja teen keventäviä toimenpiteitä. Tähän me kaikkeen sukellamme tuolla Radiomygylated-valmennuksessa tosi syvällisesti. Sitten semmoinen konkreettinen merkki mun kierrossa on se, että jos mun kierto on normaalia lyhyempi, niin se kertoo siitä, että siellä on ollut kuormitusta siellä alla tavallaan aiempina kuukausina. Eli niin kuin mä oon tainnut yhdessä body jaksossa ja sit ainakin mun sähköposteissa, mitä me lähdetään teille, niin mainitan niin viime syksynä mulla oli tämmönen ylikuormitustila päällä, se oli monen tekijän summa, muun muassa sen, että mä en vitenyt ollenkaan kunnon kesälomaa, niin mun kierto oli lyhyempi kuin normaalisti, eli mulla on ollut nyt vuosia, noin 28 päivän kierto, välillä 29 päivää, välillä 27, mutta pääasiassa 28, ja sit se oli useamman kerran 26 päivää, niin se oli mulle semmonen, että hei, tähän pitääkin ottaa huomiota, Ja mä tiesin, että sillä on selkeä yhteys siihen ylikuormitustilaan, että mun kierto oli lyhyempi. Mun progesteronin tuotanto ei ollut riittävä vahva sen takia, että ovulaatio ei ollut tapahtunut riittävän vahvana. Mä tulin muuten tekemään tästä vahvasta ja heikosta ovulaatiosta ihan oman jakson ihan lähiaikoina. Ja se vaikutti sit siihen progesteronin tuotantoon, ja kierto jäi lyhyeksi. Ja sit mä huomaan sen myös ihon oireilusta, eli jos mulla alkaa semmoista aknea puskemaan pintaan, niin mä tiedän, että keho on kuormittunut. Onko sulla edelleen päiviä tai jaksoja, jolloin vanhat oireet hiipii takaisin, ja mitä silloin teet? On, ja just noi ylläolavat on semmosia yksittäisiä, mitkä mä tunnistan tai muistan viime kuukausilta. Ja silloin mä usein meen mun oman metodin äärelle takaisin, eli se, mihin me syvennytään hiliohormoons-valmennuksessa sekä myös ready and regulated-valmennuksessa. ja mä tunnistan sieltä helposti useamman kohdan, mitä mä voin implementoida paremmin, eli kukaan meistä, minä mukaan logien, ei elä täydellisen hormoniystävällistä elämää koko ajan, ja silloin kun mä ite huomaan, että hei nyt tämmöset tietyt Jos oireet, esimerkiksi akne, alkaa puskemaan pintaan, niin mä pystyn jo nykyään, kun mä oon niin pitkään ollut tän parissa ja huomaan ja osaan lukea oireiden ja juurisyyden välisiä yhteyksiä, niin esimerkiksi kun mulla tulee aknea, niin mä tiedän, että se liittyy tulehdustilaan. Eli mun kehossa on noussut tulehdustila. Ja esimerkiksi yksi toimenpide, mitä mä silloin teen, on se, että mä vähennän omega-6-rasvojen saantia. ja myös nostan omega-3 sen saantia, eli omega-6, omega-3 suhde on yksi tekijä, mikä vaikuttaa tulehdustilaan, niin se on sellainen yksi konkreettinen asia, minkä mä teen. Sitten esimerkiksi se kierron pituus, niin kuin mä sanoin, että mä oon tunnistanut, että se on kytköksissä hermoston kuormitukseen, ja samoin itse asiassa toi ärtymys, niin mä teen inventaarion mun kuormitukselle tässä kohtaa, mietin, miten mä voin keventää sitä, miten mä voin vetää vahvempia rajoja mun arjessa, ja teen myös hermoston kapasiteettia laajentavia harjoituksia, palaan mun kehoon, syvennän omaa kehoyhteyttä ja tuun läsnä olevammaksi mun kehoon. Se ei ole välttämättä helppoa työtä eteenkään silloin, kun se hermosto on kuormittuneena ja sä oot semmosessa aktiivisessa tilassa, siihen saattaa liittyä just vaikka joku intensiivisempi työjakso tai muuta, niin se laskeutuminen läsnäolontilaan, sehän ei ole mitään helppoa duunia. Verensokenisääntöluon kanssa selkeä, mihin tiedän, että pitääkin pitää vielä parempaa huomiota, jos huomaan näitä oireita. Mitä toivoisit, että joku olisi kertonut sulle 25-vuotiaana hormoniterveydestä? Että siihen voi vaikuttaa niin paljon itse ja nimenomaan elämäntavoin, että sun ei tarvitse syödä enää lääkkeitä. Unohda ruokkutaneakneen ja keltarauhashormonikuurit kierron käynnistämiseen. Ne ei toimi ainakaan sulle. Ja mitä enemmän sä niitä vedät, niin sitä pidempää sun keholla kestää puhdistaa itsensä niistä. Mä oon nyt 35-vuotias ja mä en muista, milloin mä oisin viimeksi ottanut jotain lääkettä tai käynyt lääkärissä. Mun lapset ei oo koskaan käynyt lääkärissä. Okei, mun tyttö on käynyt ehkä pari kertaa ihoon liittyen. ja mun poika ei oo käynyt koskaan lääkärissä. Me voidaan vaikuttaa itse niin valtavasti siihen meidän terveyteen omilla elämäntavoilla. Ja se on fakta, että terveydenhuolto, etenkin yksityinen terveydenhuolto, niin Nehän saa tuottoa silloin, kun me ollaan sairaita, mitä sairaampia me ollaan. Terveydenhuolto ja lääkeala on täysin kytköksissä toisiinsa ja lääkefirmat maksaa siitä, että lääkärit suosittelee tiettyjä lääkkeitä. Ja en sano, että terveydenhuollossa ei olisi paljon hyvää ja etteikö lääketiede olisi ihan valtavan tärkeää monilta osin, etenkin kun sairaus on mennyt jo pitkälle tai esimerkiksi lisääntymislääketiede on ihan mieletön, mutta me kaikki voidaan hyötyä niin valtavasti siitä, että me hoidetaan se oma perusta ja pohjakuntoon, että me ollaan riittävän tietoisia ja ymmärretään, että miten me voidaan pysyä terveenä ja hoitaa itseämme elämäntavoin. Sen mä sanoisin 25-vuotiaalle itselleni. Mitä mittaat tai seuraat kehostasi nykyään ja mitä olet tietysesti lopettanut seuraamasta? Mä seuraan ouralla mun palautumista, unta, kiertoa, lämpöjä, ovulaation ajankohtaa, ihan mielenkiinnosta. oskeleita, eli aktiivisuutta. Mä oon tykännyt Ouras tosi paljon, mulla on ollut se nyt reilu vuoden ajan. Ja siitä oppii tosi paljon, just siitä palautumisesta ja mikä kaikki siihen vaikuttaa. Ja vaikka Ourassa on omat heikot lenkkinsä, mä oon oppinut tän mun ystävältä, joka on toisella tällaisella kehoa mittaavan laitteen valmistajalla töissä. Se ei oo vielä markkinalla, mutta tulossa vuoden lopulla. Niin mä koen, että Oura antaa tosi paljon kiinnostavaa dataa. Viime syksynä, kun mulla oli sitä ylikuormitustilaa, ja se tuntui jatkuvan ja jatkuvan, niin yhdessä kohtaa mä otin Ouran muutamaksi viikoksi pois. Ja se oli ihan hyvä semmoinen breikki siihen, koska se on turhauttavaa, jos joka aamu, kun sä herät ja avaat sen appiin, ja siellä on tosi huonot skoret, niin sehän on aika lannistavaa. Että se, minkä mä opin silloin, on se, että ei kannata myöskään liikaa tuijottaa niihin numeroihin ja antaa niiden numeroiden vaikuttaa sun mieleen. mutta yleisesti mä tykkään siitä, että mä saan sitä dataa, mutta sitä ennen mä elin 33 vuotta elämästäni, ilman että mä mittasin yhtään mitään, ja ihan hyvin pärjäsin. Eli mä nään, että se on semmonen hyvä lisä. Mä en käytä tällä hetkellä mitään urheilukellaja, mutta mä voisin kuvitella, että mä hankin jossain vaiheessa, etenkin jos mä alan tavoitteellisemmin treenaamaan jotain jollain tietyllä tavalla, esimerkiksi mä haluaisin ralkaa pyöräilemään, pelata enemmän tennistä. Ja joo, mulla on paljon liikunnan osalta sellaisia, että miten mä haluan liikkua sitten, kun mun lapset ei ole enää niin pieniä. Tällä hetkellä mulle riittää vallan mainiosti se, että mä teen lihaskuntoa useamman kerran viikossa kotona ja hyötyliikun paljon lasten kanssa, mutta mä tiedän, että sitten kun mulla vapautuu aikaa, niin mä haluun alkaa liikkumaan tavoitteellisemmin, koska se on mulle semmoinen tosi luontainen ja innostava osa elämää. Mä oon nuoremmana pelannu salibändiä kilpatasolla ja se oli mulle tosi antoisa vaihe elämässä. Käytätkö ravintolisia ja jos niin mitä? Mä käytän aina muutamaa kerrallaan, mutta en överisti. Eli mun mielestä on tärkeetä ymmärtää se, että ensinnäkin lisäravinteet ei oo mikään quick fixi ja mikään määrä lisäravinteita ei korvaa vahvaa, monipuolista, hormoniystävällistä ruokavaliota. Ja sit mä nään, että kannattaa ottaa noin ehkä kolmea-kuutta lisäravinnetta kerrallaan, ja sitten kierrättää niitä. Eli sen enempää ei kannata ottaa etenkään samaan aikaan päivästä, koska silloin se on vaan liikaa sun elimistölle sulatettavaksi ja hyödynnettäväksi kerralla. Ja on hyvä muistaa, että lisäravinteet on valmistettu laboratoriossa eristämällä, ja että me saadaan aina paremmat synergiaedut, kun me saadaan se vitamiini- tai mikroavintoaine ruuasta suoraan. mutta mä käytän tällä hetkellä itse magneesiumia, omega-3, D-vitamiinia ja sit sellaista hiusvitamiinia. Ja sit mulla on tällä hetkellä semmonen parasiittipuhdistuksen pöpvaihe eli semmonen esivalmisteluvaihe. Oot saattanut nähdä instastoreissa kun mä Oon kertonut siitä pari kertaa, mulla on se PERP-vaihe vielä käynnissä ja kohta mä siirryn siihen varsinaiseen parosiittipuhdistukseen. Mä tuun tekemään tästä ainakin omaa postauksensa someen ja voisin myös puhua siitä lisää täällä podin puolella sitten, kun mä oon tehnyt sen itse puhdistuksen. Ja sit mä myös otan aina välillä melatoniinia illalla, kun mä tiedän, että mä haluan tukea siihen nukahtamiseen. Kyllä, mulla on ollut tämmönen hyvin orttoreksinen, onks se oikea termi, vaihe. Ja mä kerron mun oman tarinan syvällisesti e-kirjassa, Oppausi terveeseen hormonitoimintaan ja kiertotietoisuuteen. Eli jos haluat kuulla mun tarinaa lisää, niin suosittelen tosi lämminmästi lukemaan ton e-kirjan. Mä en nyt mee siihen tässä jaksossa syvemmin, koska se on niin iso teema, mutta tuntuu niin vapauttavalta, että nykyään mä en ensinnäkään enää syö mun tunteisiin, mä en enää pelkää, että mun syöminen lähtis käsistä laukalle, Ja mä syön täysin vapaasti juuri mitä mä itse haluan. Mä en enää pelkää, että jotkut tietyt ruokaaineet lihottais mua tai joku tietty tapa syödä. Ja mä uskallan syödä reilusti ja säännöllisesti ja paljon. Ja mun syöminen on tosi intuitiivista. Ja mä voin aidosti sanoa, että se on näin. Mulla ei ole enää pelkoja tai semmosia rajoittavia uskomuksia liittyen ruokaan ja syömiseen, ainakaan mitään semmoista, mikä vaikuttaisi tosi selkeästi muhun negatiivisella tavalla. Ja näin ei ollut pitkään aikaan, eli tästä kierteessä mä oon vapautunut ehkä, tähän siitä nyt olisi joku seitsemän vuotta tai jotain. Mikä on yksi terveystrendi, jota et allekirjoita tai joka ärsyttää sinua? Kaikki trendit, jotka perustuvat miehille, tehtiin tutkimukseen. Eli suurin osa dieteistä, jota meille esitellään valtamediassa, ja muissakin, esimerkiksi treeni-, neuvoista ja muusta, niin usein siellä taustalla, jos vähän kaivelet, niin tutkimus, mihin nämä suositukset perustuvat, on tehty miehille tai ei hedelmällisessä iässä oleville naisille. Eli kannattaa aina tarkistaa, että ketä on ollut tutkimuskohteena, jos väitetään jotain tiettyjä terveyshyötyjä, koska naisen biologia on hyvin erilainen kuin miesten. Kaikki tämmöiset ärsyttää mua, jos ne yleistetään, jotkut tietyt väitteet tai dietit tai elämäntavat, niin väitetään koskettavan ja hyödyttävän koko väestöä. Tässä oli tämän viikon Q&A-kysymykset. Ensi viikolla jatketaan samalla konseptilla, mutta silloin teemana on yrittäjyys. Eli mä vastaan työhön ja yrittäjyyteen liittyviin kysymyksiin, ja joukossa on myös yksi parisuhteeseen liittyvä kysymys. Kiitos, kun sä kuuntelit tän jakson, ja tehdään ehdottomasti lisää Q&A-jaksoja, jos tykkäsit tästä. Sä voit jättää sun kysymyksen tän jakson kommenttiin, eli jos kuuntelet Spotifyssa, niin siihen pystyy jättämään kommentin. Ja hei, jos sä et ole vielä ladannut mun hermosto mini-opasta, jossa pureudutaan mm. arjen kuormitukseen ja mikrotapoihin keventää kuormitusta, niin käy lataamassa se. Sä löydät linkin jakson shownoteista. Kuullaan taas ensi viikolla. Moikka!