98. PMOS, pitkä kierto ja raskautuminen – Melissan matka kohti tasapainoisempaa hormonitoimintaa

Tervetuloa Uplevel-podcastiin vieraaksi Melissä. Tänään me tullaan käymään sun muutosta, mitä tulee hormonitoimintaan ja terveyteen naisena. myös mulle. Tervetuloa ja kertoisitko alkuun lyhyesti itsestäsi, kuka sä oot ja vähän millaista arkea sä elät tällä hetkellä?

Joo, kiitos Sonja. Kiitos Sonja, että sain tulla jakamaan tästä mun tarinasta. Mä oon siis Melissä, 32-vuotias ja mulla on tommonen 2,5-vuotias vauhtitaapero täällä kotosalla ja tota oon päivätöissä ja kaikenlaista tämmöistä hormoniystävällistä elämää koetan tässä elää. On ollut aika paljon haasteita, ne nyt ovat tosi hyvässä paikassa, niin yritän pitää hyvistä asioista kiinni. Aina se ei ole kauhean helppoa tässä arjessa, kun se on aika hektistä.

Niinpä, puhutaan siitäkin vähän lisää, koska se koskettaa meitä kaikkia, että miten priorisoida itseään vauhdikkaan arjen keskellä. Ja joo, mennään myös niihin sun kohtaamiin haasteisiin. Haluan ehdottomasti, että jaat niistä vähän lisää. Mutta aloitetaan siitä, että mikä oli sulle se kohta, milloin sä huomasit, että sun hormonitoiminta kaipaa tukea? Oliko se jotkut tietyt oireet vai jotain haasteita, mitä sä kohtasit, mistä tää tavallaan prosessi lähti käyntiin?

Tämä mun prosessi on ollut aika pitkä. Mä tuossa noin 2020 rupesin mietiskelemään, että olisilen tiedossa häät ja mietin, että lapsikin olisi ihana jossain vaiheessa saada. Jotenkin siinä vaiheessa mä havahduin siihen, Miten tämä mun kierto oikein toimii? Sitten mä sitä vähän seurailin ja totesin, että ei tämä kyllä kauhean hyvin taida toimia. Mulla tuli noin kolmen kuukauden välein vuotoja. Sitten rupesin miettimään, että tämä ei ehkä ole ihan normaalia. Se oli kestänyt tosi pitkään, mä en tiedä milloinka se on edes alkanut, että mulla on ollut tämmöiset tosi pitkät kierrot. Aina on ollut vähän silleen jotenkin ehkä erikoinen kierto. Varsinkin nuorempana on ollut semmoista, että on ollut tosi pitkiä taukoja. Muistan, kun mulla alkoi 12-vuotiaankuukautiset, niin mulla oli ehkä pari kuukautta säännöllinen. Ja sitten oli yhdeksän kuukauden tauko ja sitten mä olin ihan, että okei. Mitä tämmöstä? Sitten tosiaan jossain vaiheessa vaan hokasin sen, että tämä ei ole ihan kauhean hyvä juttu. Siitä lähti semmoinen ajatusprosessi, että vähän googlettelin, että mikähän mulla voisi olla. Sitten mulla tuli PCOS sieltä jostain Googlen syövereistä. Sitten mä jossain vaiheessa siinä sen saman vuoden aikana jaoi mun ystävälle, että mitä siihen liittyy, että mitä oireita, niin sitten hänkin oli silleen, että joo, no kyllä toi voisi ehkä silleen olla sellainen, että niiden kierron tai pitkän kierron ja epäsäännöllisen kierron lisäksi Mun karvat on aina kasvanut tosi nopeesti ja tosi tummina, mikä on ollut tosi häiritsevää. Ja sen lisäksi mulla on ollut ihan murrosiestä asti aika häiritsevä okne. Ja sit mä oon käynyt kaikenlaisilla kosmetologeilla ja sitten todennut vaan jossain vaiheessa, että tän täytyy olla hormonaalissa, että tää ei oo mistään semmosesta kiinni, että minä nyt hoidan ihoani jotenkin huonosti tai muuta, vaan että sen täytyy liittyä jotenkin siihen, miten mun keho toimii. No siitä sitten mentiin vähän eteenpäin. Silloin tosiaan oli häät tiedossa seuraavana vuonna ja sitten häät tuli kesällä 2.1. ja sitten mul sattu tulee vuoto silleen vähän ajan päästä häiden jälkeen ja sit mä olin ihan, että jees, nyt me päästään kokeilemaan lasta. Ja kyllä mä siinä sitten aika nopeasti sen tajusin, että ei tää mun kierto ole tästä kyllä yhtään parantunut, että edelleenkään ei tule semmoista säännöllistä vuotoa. Vuodenvaihteen jälkeen menin yksityiselle gynekologille ja hän ultrasmut. Hän sanoi, että minulla on monirokkulaiset näosumunasarjat ja ohulaatiota ei tule. Hän määräsi minulle muutaman kuurinkielten rauhashormoni, että saadaan sieltä vuoto tulemaan. Hän oli jotenkin kauhean optimistinen, että jos nyt ei tästä vielä raskaudu, niin sitten voidaan mennä ovolaatioinduktioihin. Ja se oli vähän sellaista aikaa, että oli vähän skeptinen, että se pelkkä keltarauhashormoni auttaisi. Ja siinä oli sellaista, että kynekologi sanoi, että sen kuurin jälkeen ihan muutaman päivän sisään pitäisi alkaa vuotoja. Mul kesti joku kymmenen päivää. Ja se vuoto oli tosi niukkaa ja semmoista, että Onko tämä nyt vuoto ollenkaan? Ja eihän siitä sitten mitään raskautta seurannut. Ja toukokuussa 2022 mä sitten sain ne ovulat ja induktiolääkkeet tai lääkkeeni. Sitten sitä seurattiin Ultralla ja katsottiin, että toimii tosi hienosti, että siellä näytti tulevan johtofollikkelia. Sain sitten ovulaation testilläkin, mitä en ollut koskaan aikaisemmin saanut, koska ei ole ollut ovulaatiota. Mä olin sitten jotenkin ihan täpinoissani, että jes, jes, jes, nyt tää varmasti onnistuu. Ja kynekologi sanoi, että puolisen vuotta kannattaa syödä sitä silleen, että on vielä ihan hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi. Ja minähän söin, ja mitään ei tapahtunut. Ja sitten me saatiin mun miehen kanssa lähetettä Lapsettomuuspolille. Siellä katsottiin vähän verikokeita ja todettiin, että minulla on sokeri vähän koholla. Se on tosi tyypillistä, jos on insuliinirehistertti PCOS. En ollut saanut mitään diagnoosia yksityiseltä. En saanut myöskään tältä lapsettomuuspolilta, mikä oli minulle vähän hämmentävää, koska mielestäni se oli tosi selkeä.

Oliko sinulla jo siinä kohtaa itsellä sellainen käsitys, että oli, koska olit jo miettinyt, että ei se olisi mahdollisuutta?

Joo, kyllä minä ajattelin, että se on minulla. Jotenkin siinä oli ne muutkin labrat vähän sellaiset, että kyllä tämä nyt on tosi selkeä. Olen itse bioanalyytikko koulutukseltani, että jonkun verran ymmärränkin noista labroista jotain. Minä toki sanoin siitä ja näin, mutta Ei mitään tietoa diagnoosista. Sitten päätettiin yhdessä, että aloitetaan sokeriin lääkitys ja jatketaan sitä ovulaatioinduktiota vielä muutama kierto. Sitten katsotaan, että siirrytään inseminaatioihin. Sitten minulta oli korona ja mitä kaikkea. Siinä loppuvuodesta 22 oli vähän silleen, että katotaan. Sitten tammikuussa 23 aloitin kierroin sillä keltarauhashormonilla, että en ollut ottanut sitä lääkettä siinä niitä labroja varten. Sitten tuli se välikierto, ettei saanut mennä sinne, kun oli korona ja muuta. Sitten aloitin sillä keltarauhashormonilla ja se itse asiassa toimi uudella kerralla ihan Sillä tavalla kuin pitikin, että ihan muutaman päivän päästä alkoi. Alkoi se vuoto ja sitten sain siihen sen ovulaatioinduktion lääkkeen. Minulla on ollut pitkät kierrot ovulaatio- ja induktiolääkkeen kanssa. Yli 30 päivää. Tammikuunkierto olikin vain 28 päivää. Olinkohan se 28 päivää? Olinkohan tästä nyt tulla jotain? Helmikuunkierto tuli ja siitä raskauduin ensimmäisen kerran. Itse asiassa vielä semmoinen huomio, että kun mulla oli ollut se akne, niin oikeastaan heti kun mä aloitin sen ovulaatio-induktiolääkkeen, niin se akne helpotti tosi voimakkaasti. Se vahvisti mulle, että tämä oli hormonaalista.

Kun saamme hormonaalien orkesteri toimimaan vahvemmin, se vaikuttaa siihen. Ja kehonpuhdistusjärjestelmiin myös. Saanko kysyä tähän väliin, että oliko tässä kohtaa, ensimmäisen raskauden matkalla, kokonaisvaltaiset teemat vielä yhtään tuttuja? Vai lähestyikö se terveydenhuollon ja lääketieteellisen puolen kautta?

Joo, mulla oli siinä syksyllä, tai oikeastaan se alkoi varmaan syyskuussa, semmoinen kokonaisvaltainen hedelmällisyysterveyden valmennus, jossa olin mukana muutaman kuukauden. Siellä käytiin tosi paljon varsinkin hermostoa ja mä silloin tiedostin, että se luottamus on mulla ehkä semmoinen psyykkisen puolen iso haaste. Kun on pitkään ollut silleen, että kuukautiskiertojen hormonitoiminta ei toimi normaalisti, niin siinä oli tosi paljon työstettävää. Sitten oli paljon kaikkien ravitsemusjuttuja ja hermoston kanssa työskentelyä. Siinä oli tosi isossa osassa yhteisö, joka oli minulle tosi antoisa. Valmennus loppui tammikuun lopussa. Helmikuun kierrosta raskauduin. Silloin koin, että se oli iso apu siinä tilanteessa. Silloin olin sellaisessa tilanteessa, että tosi voimakkaasti oli tarve tukeutua lääketieteeseen, koska tilanne oli niin graavi, ettei vain tuu ovulaatiota. Raskaus alkoi ja sujui hyvin. Varhaisessa vaiheessa todettiin raskausdiabetes, mitä osasin täysin odottaa, koska PCOS ja insuliiniresistenssi. Sen sain onneksi pidettyä ruokavaliolla kurissa, ettei tullut suurempia komplikaatioita. Marraskuussa 2.3. syntyi lapsia ihan silleen. Hän oli alatiesynnytys. Hän syntyi kaksi päivää ennen laskettua aikaa. Tosi ihanasti meni se. Esti humma.

Ihana talve. Kiitos kun jaoit. Tosi hienoa, että sinulla kulki rinnakkain kokonaisvaltainen ja terveyden. Tai että sinä nojauduit terveydenhuollon lääketieteelliseen puoleen, mutta olit kuitenkin jo löytänyt kokonaisvaltaisen teeman ja ne kulkisi rinnakkain.

Sitten siinä kävi sillä tavalla, että kun lapsi alkoi olla vuodenikäinen, niin sitten rupesin vähän toimimaan jo toista lasta. Ja siinä kävi sillä lailla, että mulla itse asiassa alkoi kuukautiset ihan normaalisti synnytyksen jälkeen ja olin vähän pullapäähän lyöty, että mitäs tämä on. Ja se sitten pyöri jonkinnäköisenä, että oli vähän pitkää kiertoa edelleen ja mä sitten päätin, että mä käyn tämmösen kiertotietoisuuskurssiin, että mä ymmärtäisin enemmän lukemaan kehon viestejä, kun nyt kun oli kerran kuukautiskierto, niin halusin siitä vähän paremmin pitää huolta. Ja sitten totesin, että joo, silleen ihan kiva, että pyörii kierto, mutta mulla kävi aika nopeesti ilmi, että mun kroppa yrittää ovulaatiota monta kertaa kierron aikana ja sen takia ne kierrot on pitkiä. Yleensä se sitten jossain vaiheessa tulee ja sitten on semmoista 30-40 päivän kiertoa suurin piirtein silloin vauvavuoden aikana ja yksi semmoinen pitkä kierto, jossa ei tapahtunut ovulaatiota, niin tuli siinä kesällä ja sitten mä rupesin miettimään, tai silloin ei ollut vielä, niin akuutti tämä toisen lapsen toivei ja ajattelin, että jotain nyt varmaan olisi hyvä tehdä, mutta silloin ei ehkä ollut niin paljon resursseja muuta kuin, että sitten loppuvuodesta mulla tuli sellainen, että nyt mä haluun nämä raskauskilot pois, niitä oli jonkun verran kertynyt. Ja sitten kun mä vähän perehdyin uudestaan näihin ravinto-oppeihin ja vähän lisäsin liikuntaa ja muuta, niin tippukin yllättävän helposti ne kilot. Ja kävin sitten kontrollisokerirasituksessa ja siellä oli vähän silleen rajalla, että onko vähän korkea se mun sokeri. Ja sitten mulla oli lääkärille aika niin siellä mä sit olin, että hei, saisinko mä tämän PCOS-diagnoosin nyt vihdoin? Ja hän katsoi mun paperit ja oli silleen, kyllä saat, ole hyvä. Että se oli vähän semmonen, että erikoissairaanhoidosta en saanut, mutta sitten kun kävin ihan terveyskeskuslääkärillä, niin hän oli silleen, että joo, kyllä tää on ihan selkeä juttu.

Tosi jännä.

Joo. Silleen olen ymmärtänyt, että on aika vaikea saada diagnoosia. Nyt PCOS nimettiin uudelleen.

Kyllä, joka on tosi hieno uutiso.

Olen ihan samaa mieltä. Uskoisin, että on ehkä vähän. vähän helpompi saada diagnoosi, koska mullakaan ei muistaakseni. Kävin aika pian synnytyksen jälkeen Gynellä, kun tuli iso vuoto. Se oli ilmeisesti ensimmäinen kuukautisvuoto synnytyksen jälkeen. Hän sanoi minulle, että vähän tämmöistä, että on paljon rakkuloita, mutta ei semmoista samanlaista, mitä minulla oli ollut aikaisemmin. Sitä ei tosiaan millään tavalla lääkäri vaatinut, että hän olisi halunnut nähdä mun munasarjat, Olihan, että mitä kerron ja mitä he ovat kirjoittaneet erikoissairaanhoitoon, niin se riitti erittäin hyvin. Ja sitten olin tietysti tyytyväinen, koska kyllähän se merkitsee, että se lukee siellä papereissa ja ei tarvitse sillä selitellä, että minulla on tällainen PCOS, mutta ei se kukaan lääkäri ole minulle antanut tätä diagnoosiin. Helpotti sitten oloa. Ja siinä sitten vuodenvaihteessa 24-25 tuli se, että nyt haluaisin uudestaan lapsen. Tai haluaisimme yhdessä lapsen. Ja siitä sitten alkoi se yritys. Ja mä olin jotenkin kauhean innokas ja jotenkin toiveikas, koska nyt oli oma kiertä toisin kuin edellisellä kerralla. Mutta kyllä mä sitten muutaman kierron jälkeen jo vähän silleen tuli semmoinen olo, että okei, jotain pitäisi tehdä, että nämä mun kierrot on aika pitkiä. Välillä katsoin lämpötilakäyriä, mitä olin aamulla myös mitannut, ja sitten ovulaation limaa. tai ylipäätään kohdunkaulallin maa. Ja totesin, että välillä on vähän kyllä vaikea sitä ovulaatiota pinpointata, että nyt se on tapahtunut. Ja kyllä siinä meni ainakin yksi kierto ihan hukkaan, koska lopetettiin liian aikaisin yrittäminen.

Joo, tosi mielenkiintoista. Ja mä mietin tuossa, että kun sä mainitsit, että sulla oli tieto siitä, että se Ovulautio yrittää tapahtua useamman kerran, niin tiesitsä tässä kohtaa jo, että se pitkä kierto johtuu siitä, että se ovulautio yrittää tulla, mutta se ei ihan pääse tapahtumaan.

Kyllä mä luin ja kuuntelin tosi paljon kaikenlaista kierrosta ja kiertotietoisuudesta ja mistä kaikesta nyt hormonitoimintaan liittyvistä aiheista. Kyllä uppouduin tosi paljon siihen aiheeseen, mutta jotenkin kuitenkin se, että mikä siihen voisi auttaa, niin jäi vähän silleen, että no en nyt ihan tiedä. Jonkun verran tosiaan olin tehnyt tosi hyviä muutoksia elintapoihin siinä aikaisemmin ja pyrin jatkamaan sitä. Sitten tosiaan jotenkin se, että kun olikin se kierto, kun olin tottunut siihen, ettei ole oikeaa kiertoa, ettei ole luteaalivaihetta ollenkaan. Mun kierto oli pelkkää follikulaaria, joskus tulee vuoto. Niin sitten alkoi tulla semmosia PMS-oireita ja semmoista ärtymystä varsinkin loppu luteaalivaiheessa. Ja mulla oli jotenkin tosi häiritsevästi sillä lailla, että mulla tuli siellä luteaalivaiheessa tosi paljon semmoista kuvotusta. Varsinkin jos mä olin jossain ulkona lenkillä, niin saattoi tulla yhtäkkiä semmonen, että rupee ihan yskittää, kun tulee semmonen huono olo. Ja sit oli heti silleen, että uhuu, onko tämä raskausoire? Ja ei ollut. Ja sitä kesti tosiaan monta kiertoa, että tuli sellaista. Ja sit oli senkin silleen, että missä tääkin nyt johtuu? ihan ihmeoireita. Jonkun verran se kertoi oireilijat. Toki se, että se ovulaatio yritti sieltä tulla, niin sieltä tuli limat ja lähti limat ja tuli taas ja lähti. Lutealivaiheessakin oli usein paljon limaa ja sitten oli vähän silleen, että nyt mä tarvitsen tähän jotain apua. Mä kävin vähän toisen tyyppisen kertotietoisuuskurssin vielä siihen päälle, joka sitten taas oli nimenomaan Raskautta toivoville naisille. Sieltä mä sitten sain jonkun verran lisäapuja. Ja sit mä olin silleen, että jotain tässä vielä ehdottomasti tarvitsen. Että mä vaan yritän ja yritän. Tai yhdessä yritetään tietysti Puolison kanssa. Jotain siitä nyt puuttuu vielä. Ja sitten mä viime kesänä törmäsin tähän podcastiin. Ja rupesin kuuntelemaan ihan silleen, että ahmin jaksoja. Tuli sellainen olo, että tämä on just nimenomaan se, mihin minä tarvitsen apua. Siitä se lähti ja sitten päätin, että minä lähden nyt HHH mukaan ja annan sille mahdollisuuden, jos se olisi nyt se, mikä ottaisi tässä asiassa.

Ihana kuva. En tiennyt, että olet käynyt jo useamman erilaisen.

Joo, hyvin monta.

Noni, sinua kiinnostaa tosi paljon kuulemaan. Tai vielä tämän valossa tavallaan, että miten koet sen HYH. Mutta tietenkin ihanaa, että sinulla on pidemmältä ajalta jo alkanut kerrittää sitä viisautta ja ymmärtänyt, että on vielä semmoisia puuttuvia palasia, mitä mitä haluaa vielä ja just, että sulla on asteittain tavallaan edennyt se, että se kierto on palannut sieltä ja ihanaa, että se synnytyksen jälkeen palasi, mutta sitten kuitenkin niin kuin, että kiertot oli pitkät, niin siinä huomasit, että se ovulaatio ei nyt ihan niin kuin tapahdu optimaalisesti, niin jotenkin tosi hienoa, että sä oot ollut niin tietoinen ja sit halunnut tukea kokonaisvaltaisiin keinoin sitä kehoa.

Joo, kyllä mulla jäi siitä. Ensimmäisestä, silloin olin käynyt tosiaan yhden valmennuksen, niin siitä jäi sitten semmoinen palo ja oli semmoinen, että noin mä ehkä tätä samaa valmennusta uudestaan käyn, mutta jotain haluan lisää vähän.

Tämä on niin mielenkiintoinen maailma. Ilmeisesti sunkin mielestä vähän on niin intohimoinen tämän naisen hormonitoiminnan suhteen. Me voidaan kuitenkin aina mennä niihin teemoihinkin vielä pikkusen syvemmälle. Ei niin, että se olisi lisäsuoritus arkeen. Sitä mä yritän kokemaan painottaa, että tän ei tarvitse olla suorittamista, vaan enemmän semmoisen uteliaisuuden ja jouston kautta ja löytää just niitä tapoja, miten tuoda asteet tai niitä muutoksia omaan arkeen. Minullakin on jokaisessa teemassa asioita, joissa voi aina mennä syvemmälle. Kun elämä tapahtuu, eihän kukaan elä täydellisesti sitä arkea. Itsekin koen, että siitä on niin apua, että pystyy vähän nojautumaan. Joku on tehnyt sen työn sinun puolesta. Sinun ei tarvitse itse johdatella ja kannatella omaa prosessia jatkuvasti.

Kyllä, niinpä. Jotenkin siihen... tietoon voi hukkua tosi syvälle ja kadottaa sen kokonaiskuvan, että mikä on just mun tilanteen kannalta tällä hetkellä se kaikista olennaisin, koska täydellisyyttä on ihan turha tavoitella, varsinkin jos on paljon haasteitani ja se ei ole millään tavalla tarpeellista.

Meillä on niin paljon informaatiota saatavilla ja etenkin aikaisemmin se informaatio on pääosin perustunut miehille tehtyyn tutkimukseen tai jos miettii vaikka 2000-lukua, niin me ollaan kuitenkin kaikki altistettu sellaiselle tietynlaiselle terveyspuheelle. Ja kun perehtyy siihen, että mihin tämä perustuu, mihin tutkimustieto on, niin 95 prosenttisesti se perustuu ei-hedelmällisessä iässä oleville naisille tehtyyn tutkimukseen. Siinä on niin paljon sitä informaatiota, mitä me ollaan koko elämän aikana kerritetty, niin tavallaan sen suorattaminen, että mikä tästä on oleellista just mulle tähän elämäntilanteeseen, kun se oma tavoite on tukea sitä omaa hormonitoimintaa, niin siinä onkin aika paljon suorattavista siitä kaikesta informaatiovassosta.

On ehdottomasti. Se, että tiedät paljon, mutta et saa arkeen implementoitua, oli minulla varmasti iso ongelma. Sen takia HYH kutsui minua tosi paljon, koska annoit ymmärtää, että tarkoitus on nimenomaan pienin askelin. saada niitä asioita siihen arkeen. Se on kyllä mun kokemus ihan sataprosenttisesti, että näin se juuri on mennyt.

Ihana kuulla. No joo, kerro sun HYH-matkasta, miten sä koit sen ja nää eri teemat. Miten sun matka lähti liikkeelle?

Joo. Mä olin tosiaan kuunnellut aika aktiivisesti niitä sun jaksoja ja osa-aiheista oli jo tosi tuttuja, mutta totta kai se just nimenomaan, että miten käytännönläheisesti sai tuotua niitä asioita siihen arkeen, että just aloitti silleen yhdellä asialla, että varsinkin jotain veren sokerin tasapainottaminen, mikä mulle henkilökohtaisesti on ihan älyttömän tärkeetä, niin mä olin jonkun verran jo bodista napannut sieltä muutaman jutun ja sitten siihen oli tosi kiva sitten tehdä tai rakentaa päälle niitä uusia juttuja. Esimerkiksi alussa, kun puhuttiin ihan makroravinteista, niin tajusin, että syön edelleen ihan liian vähän proteiiniä. Sitten päätin siinä jo vähän ennen HIV-tätteen. aika radikaalinkin muutoksen ruokavalioon. Otin jonkun verran lihaa, mitä en ollut syönyt lähes ollenkaan varmaan kymmeneen vuoteen. Ja mä vakuutuin siitä, että hedelmällisyyden kannalta on vain tiettyjä ravintoaineita tai sellaisia mikrojäsit taas, jotka ei vaan tule kunnolla kasvisruokavaliosta. Ja mä uskon, että se oli aika iso ja merkittävä muutos ihan tälleen. Toki arjessa ja vähän piti päätä vaivata, että mitäs mä nyt teen ja onks tää nyt hyvä ja mitä muut ajattelee. Mut sit mä olin silleen, että mä teen tän nyt oman ja tulevan lapsen terveyden kannalta, niin päätin sen tehdä. Ja toki sen myötä se proteiinin saanti helpottu huomattavasti, kun kasviproteiineista piti aika paljon laskeskella. ja miettii jotain papuja ja linssejä. Niissäkin on aika paljon hiilihydraattia kuitenkin myös. Piti vähän punnita niitä ja edelleen kyllä käytän niitä. Ne on tosi hyviä yleisesti ottaen, mutta koen, että tarviin siihen lisää muutakin. Rasvoissa oli aika paljon sellaista, että nyt on päivittämisen paikka omassa tiedossa. Sydänterveys ja tämmöiset tulee vaan koko ajan uutta tietoa. Ei se ehkä olekaan se rasvaton prosessoitu maito mitenkään, välttämättä se kaikista paras vaihtoehto tai margariini jossain jotain. Kun olen katsonut margariinien tuoteselostuksiin, olen ollut vain silleen, että en halua koskea näihin ollenkaan enää.

Samat sanat. Joskus, kun jossain terveää nykyään margariiniin, tulee semmoinen kehollinen jopa semmoinen. Se on mielenkiintoista, tämä rasvamaailma kanssa, mihin meidät on kasvatettu versus mikä hormonitoiminnan kannalta oikeasti palvelee meitä.

Kyllä. Ja siinä heti alkuun tuli sitten nämä Reseptit, mitä jaat HHS, niin sieltä on löytynyt muutama aivan helmi, jota edelleen viikoittain tehdään, että ne on aivan mielettömän hyviä. Hyviä ja semmosia, että mä ihan oon silleen, että odotan innolla sitä päivää viikosta, kun syödään jotain Sonjan vinkkaamaa reseptiä, niin se on semmoinen, mikä on jäänyt ihan näihin päiviin asti, siis tosi aktiivisesti, että kiitos siitä. Me ollaan vielä sellaisia aika huonoja keksimään mun miehen kanssa silleen, että mitä syödään, niin sit se on tosi helppo, kun on silleen, että no mulla on tuolla toi ja toi ja toi ja eri resepti mitä mä mielellään syön ja sitten mies toteuttaa ja mä oon et yes.

Oikein täydellistä. Tosi ihana kuulla. Tämä motivoi minua. Romina on osa niistä. Minun suolistoterveyteen perehtynyt ystäväni. Hän on osa luonut niistä resepteistä. Tällainen palaute aina motivoi siihen, että pitää luoda lisää reseptejä.

Ihanaa.

Tosi ihana kuulla.

Ja mitä sitten? Hermostomoduuli oli tosi tärkeä. Itse asiassa aloitin myös hermostoa valmennuksen viime vuonna. Siitä oli tullut paljon teoriatietoa ja jonkun verran myös harjoituksia arkeen. Jotenkin se, miten lähestyit hermostoon, sai ymmärtämään, miten oikeasti toimin arjessani. Minulla oli todella suuri oivallus se, kun olen ollut oikeastaan melkein koko ikäni semmoinen miellyttäjä. Ja sitten mä tajusin, että ei tämä ole mikään sellainen minun ominaisuus, vaan tämä on selviytymiskeino. Ja sitten mä olin sen jo jollain tasolla ymmärtänyt, mutta sitten mä tajusin, että mä oon kotona tosi usein taistelutilassa, mikä oli mulle vähän silleen, että oho, et vois nyt tällä lailla. Ja sitten olin silleen, että no tähän pitää kyllä saada joku muutos, että ei ole hyvä, että oon kotona taistelutilassa, kun täällä kotona olisi hyvä olla siellä. parasympaattisessa, että olisi rauhallinen ja rentoutunut ja näin, niin se oli mulle tosi iso aha-elämys, että se kyllä herätti tosi voimakkaasti, niin se oli kyllä mulle semmoinen varmaan isoin anti sitten loppupeleissä, että tuli semmoinen hitsi. Tämä on kyllä tämmöinen, mihin pitää saada muutos aikaiseksi.

Vau, toi on ihan mieletön oivallus ja muutos. Mä oon niin iloinen, että oot saanut tommosen oivalluksen, koska se hermosto, mä koko ajan ymmärrän vahvemmin, että miten se on oikeasti ihan kaiken juurella, mitä tulee meidän hormonitoimintaan. että aivot on se, mistä informaatio otetaan sisään ja jatkaa matkaa kehoon. Hormonien tuotanto saa viestit hermosto- ja aivojen kautta. Aivan tosi ihana kuulla.

Kaikista moduuleista sain paljon irti. Kierron synkronisointikin oli sellainen, että vaikka se oli meille tuttu kiertotietoisuuskursseista, silti siellä tuli sellaisia. Tämän voisin tuoda arkeen. Nimenomaan se, mitä koin HYH suurimmaksi vahvuudeksi, on se, miten tuot nämä asiat konkreettisesti arkeen. Se toimi minulla tosi hyvin. Odotinkin sitä, koska olin kuunnellut sinua jo jonkun aikaa siinä vaiheessa, ja olin todella tyytyväinen, kun se onnistui. Niin, kiitos.

Ihanaa, ja saat olla todella ylpeä itsestässä, koska sehän on aina vähintään 50-50. Olet kuitenkin se, joka ottaa ne ja vie ne arkeen. Mutta se on just se, mitä näen, mikä on valmennuksen anti. Kun ne asiat on paketoitu hyvin selkeästi ja harjoitukset ovat tärkeitä. Hoihoissahan on kehollisia harjoituksia, mutta kirjalliset ovat myös tärkeitä. Oikeasti valitset, mitkä ovat ne asiat, mitä tässä hetkessä, vien ja ei liikaa kerralla, vaan asteittain, niin se on ehkä semmoinen, mitä on haastava. Se vaatii tosi paljon enemmän, että sä kulutat vain maksutonta sisältöä, esimerkiksi podcasteja, kirjoja tai somea, tämmöistä nopeampaa sisältöä ja tavallaan se vaatii ihan eri tavalla sitä oman itsensä johdattelua, että tavallaan tässä sä voit nojautua vähän enemmän tähän ja se on 50-50, mutta asia on pureskeltu valmiiksi ja ne harjoitukset on se, joka auttaa sitten viemään sitä käytäntöön. Mahtava kuulla, että olet kokenut sen. Olet tosi hyvin jakanut. Haluaisin kysyä, millaisia odotuksia sinulla oli? Ja mikä oli se todellisuus? Kiitos, kun jaoit. Oliko sinulla sellaisia hetkiä, milloin epäilit? Tai tuli jotain motivaatiodippejä tai muuta? Muistatko tämmöisiä?

Kyllä, minulla tuli ehkä puolessa välissä sellainen. Ei näy missään. Minulla oli yksi tavoite. toive, että mun reaktiivisuus loppuluteaalissa vähenis. Mä koin, että se oli tosi häiritsevää. Taisi olla, että ensimmäisestä kierrosta, mikä oli HYHn aikana, mulla oli suhteellisen helppo luteaalivaihe. Mä olin silleen, että jes, mahtavaa, mutta se toinen ei ehkä ollutkaan ihan niin. niin helppo kuin edellinen, niin tuli vähän semmoinen dippi, että enkö mä nyt tehnytkään tarpeeksi tai jotain. Sitten mä kuitenkin muistutin sitä, että kun se hormonitoiminta toimii vähän semmoisissa sykleissä, että sitten mä päätin, että kun se munasolun loppukypsyminen kestää sen noin kolmisen kuukautta, niin mä ajattelin, että mä annan sen kolme kuukautta ihan rauhassa mennä ja katon sitten sen jälkeen, tuleeko muutoksia. Ei välttämättä edes kannata odottaa kauhean paljon hormonitoiminnan ollessa kyseessä, koska se on niin paljon hitaampaa kuin esimerkiksi hermosto. Mutta totta kai se hermosto kertoi minulle silloin ensimmäisessä kierrossa, kun olin paljon vähemmän reaktiivinen, että siellä oli tapahtunut jotain. Minulla oli myös se, että samaan aikaan, kun aloitin hoihossa, aloitin työt. Totta kai se oli eri tavalla kuormittavaa aikaa. kuin mitä oli ollut aikaisemmat kuukaudet, niin kyllä se nyt oli ihan ymmärrettävääkin, että ihan joka kierto ei välttämättä ollut sellainen, että jotenkin olisi vaan semmoista nousujohteista se muutos, niin siinä tuli ehkä semmoinen. Mutta tosiaan muistutin itselleen, että katsotaan tämä kolme kuukautta ihan rauhassa. Sitten mietitään, onko tullut mitään muutosta vai ei.

Toi on tosi tärkeä havainto. Tiedostan itsekin, että tämä on kärsimätön luonne moni meistä. Haluaisi muutoksia samantien, mutta on tärkeää muistaa, että hormonitoiminnassa se vaatii usein. Moni saa tiettyjä muutoksia jo viikoissa, mutta meidän täytyy antaa aikaa ja armollisuutta keholle. Hormonitoiminta sopeutuu viimeisenä. Toi on tosi tärkeä oivallus. Sulla oli selkeä tavoite hermoston reaktiivisuuden väheneminen. Tosi hyvä, että olit arvollinen itsellesi ja tiedostit, että elämä tapahtuu myös tässä koko ja ajan. työt ja muut, niin ei voi myöskään olettaa sitä. Tai just, että ei se ole ainoa pelkästään nousujohteista, vaan enemmänkin se, että pitkällä tähtäimellä me vahvistetaan näitä asioita ja sitä ymmärrystä ja saadaan niitä työkaluja just siihen arkeen, koska arki ei ole täydellistä koko ajan tai me ei voida täydellisesti toteuttaa näitä asioita. Kun sanoit sen kolme kuukautta, aloitko näkemään jotain muutoksia? Miten muistat, että tuliko motivaation dipin jälkeen, tai kolmen kuukauden periodin jälkeen, aloitko havaitsemaan jotain muutoksia, jotka motivoi?

Mulla kävi silleen, että oikeastaan kun HYH kesti sen kolme kuukautta tai vähän päälle, niin heti seuraava kierto, mulla oli 28 päivän kiertoa, Mulla oli ollut niitä 35 päivän kiertoja ja se oli tosi, tosi, tosi motivoivaa. Ja mä kävin itse asiassa siinä joulukuun puolivälissä, niin vivenin näissä laajoissa verikokeissa. Ja sitten kun ne tulokset tuli, niin mä olin ihan puulla päähän löytynyt, että nämä on tosi hyvät! Mä vertasin niihin, mitä mulla oli otettu silloin ennen esikoista, tai siis lasta, niin esimerkiksi LHO, joka oli ollut silloin yli viiteen rajan, niin oli tosi hyvä. Insuliini oli tosi hyvä, kun se oli ollut jotain ihan törkeetä silloin aikaisemmin. Nauroin ihan kippurassa, kun olin 32-vuotias. Minun biologinen ikä oli 24. Ja olin, että mitä? Onko nämä oikeasti oikein ihmisen kokeet? Tosi hyvät tulokset. Se kannusti tosi paljon, että nyt ollaan oikealla tiellä. Nyt olen tehnyt juuri niitä asioita, mitä minun pitää tehdä.

Ihan mieletöntää. Ja vielä tuon sun insuliiniresistentti PCOS-matkan jälkeen, niin saat saada ne arvot tosi hyväksi. Se on aivan mieletöntä jo itsessään. Saat olla oikeasti tosi tosi ylpeä itsestäsi.

Ja sitten, kun se tulos oli jotenkin hyvä, niin sitten mä kuitenkin olin vähän silleen, että kun nämä on vain nämä verikokeet, niin kertooko nämä nyt riittävästi? Niin sitten mä päätin, että mä teen vielä Dutch-testin. siihen päälle, joka on siis tämmönen syljestä ja virtsasta tehtävä. Tämmönen testi, jossa katsotaan hormonien aineenvaihduntatuotteita ja kuinka paljon niitä on päivän mittaan siellä luteaalivaiheen puolivälissä. Noin viikko ovulaatiosta ja mä tein sen sitten tammikuun kierrosta. Ja sitten siinä kävi erittäin hassusti, että mä raskauduin siitä kierrosta, kun mä tein sen DUTS-testin. Sitten oli vähän silleen, menikö tämä nyt jotenkin hukkaan tai jotain. Mutta se oli tosi silmiä avaava, kun me käytiin ne tulokset läpi sitten sen jälkeen, kun olin jo hyvin tietoinen, että olen raskaana ja näin. Niin mulla esimerkiksi oli mieshormonitaso tosi hyvällä tasolla siihen nähden, että mulla on PCOS tai PMOS. Estrogeeni oli vähän silleen koholla, mitä olin miettinyt, että se varmaan on. Progesteroni oli tosi hyvä, siis todella hyvä, että se tiesi minulle, että raskaus on hyvissä käsissä. Kortisoli oli sitten taas ihan noh. Sanotaanko, että se vuorokausivaihtelu oli pikkasen pielessä, mutta kun siellä katsottiin esimerkiksi sitä, miten paljon mun keho metabolisoi sitä kortisolia, niin se oli tosi huimaa. Kyllä mulla siinä konkretisoituu, että vaikka tuntui siltä, että ei se orginiot niin kuormittavaa ole ja töissä menee ihan kivasti, niin silti kyllä se näkyy siellä, että on aikamoiset kuormitukset päällä ja siitäkin huolimatta, pystyin raskautumaan ja raskaus edelleen jatkuu ja on tosi hyvävointinen. Se konkretisoi minulle sitä, että ei todellakaan tarvitse olla mitenkään täydellisessä tai optimaalisessa tilanteessa, että raskaus voi alkaa. Se oli myös tosi kannustava. Sain paljon hyviä vinkkejä tai neuvoja ja ohjeita, että miten kannattaa jatkossa raskauden jälkeen tukea sitä kehoa. kuin että siitäkin sain paljon hyötyä.

Tuohon kortisali-asiaan on tosi hieno havainto, ja miten mä sen näen, että kun sulla kuitenkin testistä huomasit, ja tietysti hedelmöittiminen on tapahtunut, ja lutealivaiheen raskaus on kiinnittynyt, ja raskaus on alkanut ja jatkunut, niin sulla on se progesteroni ollut siellä riittävällä tasolla, niin kortisolin ja progesteronin lähtöaineethan on samat, eli esimerkiksi just se ravinto on yksi tekijä, mikä vaikuttaa, ja se, että keho saa niitä resursseja riittävästi, mä puhun turvallisuus- ja resurssisignaaleista, eli turvallisuussignaaleja enemmän sieltä hermoston kautta, ja just se parasympaattinen palautumisen tila riittävän usein, ja sitten ravinnosta. Ja toki muutakin, mutta ne on jo ne pääasiat, mistä me saadaan resursseja. Sun keho on saanut riittävästi resursseja, jotta se on tuottanut sekä kortisolia, mutta myös progesteronia. Tosiaan toi on juuri hyvä testamentti sille, että se ei ole este, että elää intensiivistä arkea tai arjessa on kuormitusta. Se on normaalia ja totta kai me halutaan myös sitä työstää ja tunnistaa, mutta elämä tapahtuu koko ajan ja silti me voidaan tervehdyttää sitä omaa hormonitoimintaa ja vahvistaa sitä.

Kyllä.

Aivan mahtavaa. Miten sun raskaus on sujunut? Missä kohtaa oletkaan nyt?

Mulla tuli eilen 18 viikkoa täyteen. Kohta pääsen vähän ihmettelemään Raken Eltrassa pikkuista. Se on aina jännittävää, ihanaa, kutkuttavaa. On mennyt tosi mukavasti. Alkuraskaus oli semmoista syvän väsymyksen aikaa. Mitä nyt kuuluu asiaan? silleen ole huolissani. Tässä raskaudessa verrattuna edelliseen, on ollut enemmän erilaisia pieniä oireita. Minulla on ollut kukotusta alkuun raskaudessa aika paljon, mitä en muista, että esikoisesta olisi juuri ollenkaan ollut, mutta ei mitään pahaa oksentelua tai muuta. Ylipäätään silleen on ollut fyysisesti tosi hyvä olo. mutta kuitenkin vähän pieniä tuntemuksia aina välillä. Tulee semmoinen olo, että kyllä mä nyt olen raskaana. Mä muistan, että esikoissa se oli vähän piinaavaakin, kun oli monta viikkoa, että ei tuntunut missään. Niin sitten maalin, että onkohan kaikki hyvin ja näin. Mutta nyt on ollut ehkä vähän silleen semmoista huojentavaa oiretta, että on ollut semmoinen olo, että kaikki varmasti menee ihan hyvin. Ja tähän mennessä on mennytkin hyvin. Että ei silleen mitään ihmeitä, että raskausdiabetekseen mä nyt sitten taas uudestaan olen. Tai se on mulle diagnosoitu. Sitä nyt osasin toki odottaakin, että se tulee toistamiseen. Varsinkin kun on se insuliiniresistenssi tausta ja näin. Se ei tullut millään tasolla yllätyksenä ja toistaiseksi nyt on tässä seurantajakso, että sukerit on toistaiseksi pysynyt tosi hyvin ja tässä tilanteessa varsinkin on hyödyntänyt tosi paljon oppeja, mitä HYH on saanut, nimenomaan sen proteiinin. saaniin ja rasvojen saaniin kannalta ja sitten on miettinyt niitä hiilihydraattien laatua ja tämmöistä, niin se on varmasti tosi iso työkalu ja voimavara tässä raskausdiabetesen kanssa, että saa pidettyä sen hyvässä hoitotasapainossa.

Ehdottomasti joo. Sulla on hyvät työkalut siihen. Toki ateriarytmi voi olla raskaampi tai haastavampi, mutta kuitenkin tosi tärkeänä. Ja nämä eri verensokeriin liittyvät. Myös kortisoli ja hermosta teemana on tärkeää verensokerin tasapainottamisessa. Kuulostaa niin hyvältä. Mä olen tosi onnellinen sun puolesta tästä matkasta. Sä oot käynyt pitkän matkan ja jotenkin huoutu sellaista elinvoimaa. raskausglowta myös.

Joo, se on ihana, kun se tulee. Jos se tulee, saan olla tosi kiitollinen siitä, että on nyt semmoinen keskiraskauden hyvä flow päällä. Sitä odottelin kyllä tuon alkuvuoden.

Kyllä, se ei aina siltä tunnu. Tietenkään siinä alussa. No hei, jos joku nyt kuuntelee tätä ja resonoi, sun tarina resonoi, niin mitä sä haluisit sanoa tällaiselle naiselle, joka mahdollisesti myös harkitsee HelioHormones-valmennusta?

Kyllä mä ajattelisin, että jos on yhtään semmoinen olo, että rämpii siinä suossa yksin ja ei oikein saa tehtyä niitä asioita, mitä haluaisi tehdä. HH on älyttömän hyvä siihen nimenomaan, että sä saat sen tuen, sä saat sen valmiiksi pureskellun tiedon, sinun ei tarvitse arpoa, että kannattaako minun tehdä tätä vai eikö minun kannata tehdä tätä. Totta kai omien voimavarojen mukaan. Jos tuntuu, että tuo ei resonoi minusta yhtään, niin sen voi jättää pois, mutta siellä on niin paljon kaikkea hyvää, mihin kannattaa tarttua ja tosi helposti lähestyttää pienissä paloissa. Kun tulee joka viikko uusi ja sitten tulee se integraatioviikko aina välillä, Niin siinä on tosi hyvin aikaa mietiskellä ja pistää niitä asioita käytäntöön ja katsoa, että oliko tämä nyt minulle hyvä juttu. Ja tosiaan se, että kun se kestää just tuon ajan, mitä se kestää, niin ne tulokset näkyvät sitten viimeistään siinä vaiheessa, kun se päättyy, mikä on toki vaan silleen kurjaa, koska sitten jos tuntuu, että nyt tapahtui kaikkea ihanaa yhtäkkiä, niin sitten ei ehkä ole enää sellaista, Minä menen ehkuttamaan tästä ja kyselemään.

Onneksi sinulla on sparrailukaverit. Haluan aina kuulla. En miettiä, miten tähän, mutta aina haluan kuulla. Voi olla ihanaa käydä keskustelua ja kuulla matkaa tarkemmin.

Kyllähän laitoin sulle viestiä jo ennen kuin raskauduin. Oli jaettava. Olin niin kiitollinen siitä, mitä oppeja olin saanut ja se, että kun se matka oli kuitenkin suhteellisen pitkä ennen kuin löysin HYH, että jos olisin itsekseni pystynyt tähän, niin se olisi tapahtunut jo aikaisemmin. Mutta selkeästi tämä oli se, mikä nyt minun kohdallani oli se ratkaiseva tekijä. että saan just silleen itselleni oikeat työkalut. Se on jotenkin mielenkiintoista, miten sulla on niin yleispätevä paketti. Ei kaikilla tarvitse olla PCOS tai yhtään samoja oireita, mitä mulla esimerkiksi on. Se toimii oikeastaan kaikkeen hormonaaliseen ja hermostolliseen haasteeseen. Se on ihan mieletön kyllä paketti. Ei voi muuta sanoa kuin, että vauja, kiitos.

Oi Melissa, kiitos niin paljon sun luottavuksesta. Mä oon niin ylpeä tästä prosessista, jonka sä oot käynyt. Niin iloinen niistä tuloksista, mitä sä oot saanut. Vielä viimeiseen asiaan, mitä sä sanoit. Se, mitä itse oon oppinut vuosien varrella entistä vahvemmin. ovulaation vahvistaminen tai ensin mahdollisesti sen käynnistäminen, sitten sen vahvistaminen ja sitten sen luteaalivaiheen tukeminen, niin ne on oikeastaan sellaisia asioita, jotka vaikuttavat eri hormonallisiin tiloihin. Tosi, niin kuin sanoit, yleispätevästi oikeastaan kaikkea melkein, mitä on itse tässä asiakkaiden kanssa on työskennellyt, niin se on se, että me saadaan se ovulaatio vahvistettua ja sitä kautta se lutealivaihe vakautettua, niin se meidän hormonaalinen orkesteri ja se kierto, eli se noin neljän viikon kierto, että ne hormonit toimii semmoisissa sykleissä, kun meidän hedelmällisen naisen kannalta niiden kuuluu toimia, niin se on tavallaan se, mikä sitten vaikuttaa niihin. hoitaa niitä eri tiloja. Se on tavallaan se tavoite erilaisissa tiloissa. Kiitos sulle ihan mielettömästi. Tuleeko sinulle vielä mitään viimeisiä sanoja, mitä haluat sanoa?

Ehkä vielä kerran haluan sanoa sen, että riittävän hyvä on todella riittävän hyvä. Ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Kaikki inhimillisyys ja omat voimavarat edellä. Ja mä ainakin itse koin, että kun mä olin just aloittanut työt, mulla oli kaksvuotias lapsi ja mitä kaikkea, siinä oli kaiken maailman hässäkkää ja muuta, niin siitä huolimatta pystyin just sopivasti itselle annostelemaan niitä asioita ja koin, että se oli ihan kullan arvosta.

Juuri näin. Halutaan, että tämä ei ole uusi suoritus arkea, vaan ennen kaikkea semmoinen, että tunnistetaan sieltä pari oleellista asiaa ja sitten asteittain viedään niitä asioita niin, että ne ei kuormita enemmän, vaan ennen kaikkea tuo semmoista kevyyttä ja iloa ja just niitä oikeita muutoksia oikeaan aikaan. Kiitos todella paljon, Melissa, kun olit jakamassa tarinaa. Olen varma, että moni kuulija pystyy samaistumaan ja resonoimaan tarinaa, saamaan siitä voimaa ja luottamusta. Ja myös apua mahdollisesti päätöksentekoon, että olisiko HYH heitä varten.

Kiitos, kun sain jakaa.

Kiitos.