99. Elätkö mielessä vai kehossa – miksi yhteys omaan kehoon on tärkeä hormonitoiminnalle

Tervetuloa Applable-podcastiin, rakas kuulija.

Tänään mä haluan puhua aiheesta, josta mä

en muistaakseni täällä podcastissa ole ihan hirveästi puhunut, mutta joka on niin äärettömän tärkeä, kun me halutaan vahvistaa meidän terveyttä naisena, hormonitoimintaa, hedelmällisyyttä, meidän jaksamista, saada enemmän elinvoimaa ja virtaavuutta elämään, ja se on kehollisuus. Mä haluun puhua siitä, mitä mä tarkotan kehollisuudella, minkä takia se on niin äärettömän tärkeetä, miksi moni meistä on kadottanut sen

yhteyden omaan kehoon, ja miten me voidaan

vahvistaa sitä ja tuoda sitä arkeen päivittäisiin hetkiin. Ja koska mulla on paljon asiaa, niin

tää on kaksiosainen sarja.

Eli tänään mä jaan vähän mun omia kokemuksiaan ja puhutaan siitä, että miten tunnistaa, että elätkö sä sun kehossa vai mielessä, onko siinä sopiva tasapaino. Ja miten se vaikuttaa ihan kaikkeen sun elämässä?

Tässä bodissa me syvennetään kokonaisvaltaisen terveyden teemoihin, erityisesti naisen hormoniterveyteen.

Sä kuuntelet Applable Bodia, mun nimi on Sonja Hannus.

Mulla ei ollut vuosiin kiertoa hormonallisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja mulle puhkes vaikea akne. Pelkäsin, että en voisi ikinä tulla raskaaksi ja toteuttaa hartaintounelmaani omasta perheestä ja olla kokonaisvaltaisesti terve. Kun lopulta sain menkat takaisin, ne oli epäsäännölliset, välillä tosi lyhyt kiertö, välillä tosi pitkä, ja kärsin BMS-oireista, kuten pahasta reaktiivisuudesta, ahdistuksesta ja vatsakivuista. Lopulta turhauduin, ettei länsimainen lääketiede pystynyt auttamaan, ja syvennyin kokonaisvaltaisten hoitomuotojen maailmaan. Löysin itämaisen viisauden ja opin kuuntelemaan kehoni, mieleni ja sieluni yksilöllisiä tarpeita. Sain lopulta säännöllisen ja täysin oireettoman 28 päivän kierron, löysin elämäni rakkauden ja vihdoin terveen parisuhteen nopeasti hormonieni tasoittumisen jälkeen ja tulin helposti raskaaksi. Haluan auttaa jokaista, joka haluaa terveen kehon, mielen ja sielun ja elää oman näköistä elämää. Ihanaa, kun olet täällä.

Mä haluun ensimmäisenä kysyä, että milloin viimeksi sä olit sun kehon tasolla, sun kehon tuntemuksissa?

Ja nyt mä en tarkoita sitä, että

sä oot ollu treenaamassa tai kävelyllä, vaikka

nekin on kehollisia aktiviteetteja. Ja niitäkin voi tehdä hyvin kehollisella tavalla.

Mutta itseasiassa moni meistä treenaa aika mekaanisesti ja mieli käy silloinkin aktiivisena.

Eli me voidaan myös tehdä tiettyjä asioita kehollisella tavalla tai ei niin kehollisella tavalla. Mutta nyt mä tarkotan semmosia arkisia hetkiä.

aamiaisella, töissä, illalla kun sä lepäät, niin milloin sä oot viimeksi ollut aidasti sun kehossa, läsnä sun kehon tuntemuksille?

Mä uskallan veikata, että siitä saattaa olla

jo aikaa, ellei tää oo sulla semmonen vakiintunut tapa elää. Ja mä väitän, että moni meistä ei

oo tuonut sitä kehollisuutta osaksi arkea, niin

hyvin kuin me voitais.

Koska moni meistä elää läpipäivän viikot, vuodet

niin vahvasti meidän mielessä, pääntasolla, että se kehoyhteys on heikentynyt tai jopa katkenut.

Mulla on tästä omakohtaisesta kokemusta, mä kerron siitä kohta lisää. Mutta eläätkö sun päiviä niin, että sä teet asiantuntijatyötä, sä käytät tosi paljon sun

aivoja töissä ja myös vapaa-ajalla sä suunnittelet, analysoit, ratkaiset ongelmia, kommunikoit muiden kanssa.

Sä tunnistat itsessä semmosen tehokkuuden piirteen ja tiedät, että se on sun vahvuus.

Sä pidät sun kehosta fyysisesti huolta, sä treenaat, mutta laskeudutko sä säännöllisesti kehon tasolle

kuuntelemaan, mitä se viestii.

Mä nään, että kaikenlainen oireilu, mitä me

koetaan, ja ne elämänlaatua heikentävät, BMS-oireet, haasteet,

ne on viestejä keholta.

Meidän keho pyrkii koko ajan viestimään meille. Ja usein saattaa mennä vuosiakin, että me

ei pysähdytä kuuntelemaan sitä kehoa, vaan me tunnistetaan jotain oireita.

Ehkä mennään lääkärille, ehkä saadaan joku lääkitys siihen. Vähän niin kuin kyseenalaistamatta aletaan syömään sitä. Ei tietenkään aineita, ei kosketa kaikkia, tämä on nyt hyvin yleisystä, mutta sä saatat tunnistaa, että sä oot järkeilyt niitä omia oireita. Ja se ei tarkoita, että ei ottaisi niitä vakavasti, mutta meille ei ole opetettu tapaa kohtaamaan niitä omia kehonviestejä. Eihän kukaan ole sanonut meille tai kvittanut koulussa, että meidän tulisi olla kehollisella tasolla ja kuunnella meidän kehonviestejä. Me ollaan opittu antamaan se valta muille autoriteeteille. Menemään lääkäriin, kun on joku oire. Ja tämän podcastin kuuntelijat varmasti tietää, että terveydenhuoltohan näkee meidän kehon hyvin lokeroituna. Ja mä en sano, että terveydenhuollolla ei olisi paikkaansa, mutta mun mielestä kokonaisvaltaiset keinot on aina tärkeä olla siinä rinnalla, kun

me halutaan tervehdyttää meidän kehoa ja tukea meidän kehoa kokonaisvaltaisesti.

Eli tänään puhutaan siitä, mitä tapahtuu, kun me eletään enemmän siellä pään sisällä ajatuksen

tasolla, ja ei laskeuduta säännöllisesti kehon tasolle. Miten se vaikuttaa meidän hermostoon ja sitä kautta hormonitoimintaan?

Jos olet kuunnellut aiempia jaksoja, niin tiedät,

että hermosto on meidän hormonitoiminnan komentokeskus.

Se on lähtöpiste sille, mitä meidän hormonitoiminnassa tapahtuu.

Ja hermosto vaikuttaa myös ihan kaikkeen muuhun

meidän arkeen, siihen mitä me pystytään kannattelemaan, kutsumaan puoleemme, käsittelemään tilanteita. Se vaikuttaa aivan kaikkeen, se hermoston tila. Ja tää on tosiaan kaksiosaisen jakson ensimmäinen

osa, eli hypätään asiaan.

Mä jaan alkuun vähän mun omaa tarinoa

ja miten mä heräsin tämän aiheen äärellä.

Mä nimittäin elin mun elämän ensimmäisen kvartaalin 25 vuotta täysin niin, että se mun kehoyhteys oli katkenut.

Totta kai lapsena mä oon ollut yhteydessä

siihen omaan kehoon, mut se on lähtenyt tosi vahvasti heikentymään.

Ja mä kasvoin semmosesta tosi suorittamista arvostavassa ympäristössä.

Eli mä opin semmosen mallin, että ulkoisiin saavutuksiin pääseminen on arvostettavaa. Ja mun maailmassa se tarkoitti tosi vahvasti esimerkiksi akateemista menestystä ja sitä, että sä pääset tiettyyn kouluun ja pääset tiettyyn työpaikkaan tai alat luomaan uraa. Ja mä elinkin kaksikymppisyyden alkupuolen tosi vahvasti niin, että mä suoritin suoritin, suoritin, suoritin, ja siinä ei ole mitään pahaa, mutta

mä en osannut pysähtyä lainkaan, ja mä en osannut esimerkiksi nouttia niistä omista saavutuksista.

Ja jälkikäteen mä oon ymmärtänyt, että mä elin niin vahvasti semmosessa maskuliini-energiassa suorittavassa eteenpäin

menevässä, ja sieltä puuttu täysin semmoinen luontainen,

naisena luontainen femiini-energia, joka ottaa vastaan, tuntee tunteita, on lässä, siinä on semmoista virtaavuutta ja empatiaa myös itseä kohtaan.

mut ei multa puuttu täysin se. Ja sit jossain kohtaa, kun mä olin

jo käynyt tätä mun terveysmatkaa ja mä

olin edelleen siellä suossa, niin mä aloin

ymmärtämään, että tää on se puuttuva palanen. Mun hermosto oli täysin ylivirittyneenä ja jälkikäteen ajateltuna ei mikään ihme, että mun keho ei toiminut, kuten sen kuuluu, koska mun

keho oli ollut niin pitkään, koetun uhantilassa ja se yhteys mun omaan kehoon oli täysin katkennut. Ja mä nään, että se hermoston tila

ja kehollisuus on täysin yhteydessä toisiinsa. Eli yksi tapa, miten me lähdetään vahvistamaan sitä hermoston kokemusta ja turvantunnetta, on se,

että me ankkuroidutaan tähän hetkeen läsnäoloon meidän kehon tuntemuksiin.

ja kohdataan myös niitä kehon tuntemuksia. Ja mä itse koen, että mulle se kehollisuuden vahvistaminen oli semmonen puuttuva palanen. Eli hormonitoiminnan vahvistaminen vaatii monta eri osa-aluetta. Mä näen, että se koostuu monesta eri

teemasta, mutta se kehollisuuden vahvistaminen, kehoyhteys, on

tosi tosi tärkeässä roolissa. Esimerkiksi yksilövalmennuksessani tehdään paljon myös sitä työtä, että kun me keskitymme tiettyihin teemoihin, niin me puretaan niitä teemoja myös kehollisuuden kautta. Ei pelkästään mielentasolla, vaan jatkuvasti siinä on se kehotyöskentely mukana. Me kohdataan sieltä kehosta nousevia tunteita, tuntemuksia, ollaan niille läsnä ja ollaan uteliait niitä kohtaan. Koska se on se, miten me voidaan alkaa vapauttamaan sieltä kehosta. Eli mä näen, että tämmönen työ, kun

me halutaan saada muutos aikaiseksi, niin se

ei ole vaan ajatuksen tasolla tapahtuvaa, vaan siinä täytyy olla se keho mukana. Miten sä tiedät, että elät sä enemmän mielessä kuin kehossa? Se ei näytä siltä, että sun elämä

on jotenkin kaoottista, vaan usein just päinvastoin. Sun elämä on hallittua, sulla on aika

täysi kalenteri, asiat hoituu, sä meet uralla eteenpäin, sä saatat myös vapaa-ajalla olla se tyyppi, joka manageroi asioita.

Sä oot tehokas ja se tuntuu hyvältä. Sä tykkäät siitä tunteesta, että sä oot kontrollissa. Mutta siinä lomassa saattaa käydä niin, että

se keho on vaan väline, joka toteuttaa sitä sun mielenvoimalla toteuttavaa elämää. Ja ne kehon viestit ohitetaan, ne jää kohtaamatta tiedostamatta. Ehkä sä voit tunnistaa tän, kun sä heraat aamulla, niin jo ennen kuin sun

jalat on ees osunut lattiaan, niin sun

mieli on jo tän päivän aktiviteeteissa töissä. Sulla on joku lista, mitä sä käyt läpi, mitä sun pitää hoitaa, mitä sä et ehtinyt eilen tekemään. Sulle tulee ideoita töihin liittyen.

Vaikka sulla ei ole siinä aamussa mitään akuuttia, niin keho saattaa olla valmiustilassa jo ennen kuin sä nousit ees sängystä.

Tai ehkä sä tunnistat tämän, rentoutuminen tuntuu vaikealta.

Sä et oikein osaa vaan olla.

Sun pitää jatkuvasti tehdä jotain, kuunnella jotain, kuluttaa jotain, katsoa jotain.

Hiljaisuus tuntuu epämukavalta.

Tai sit sä saat tunnistaa, että sä käyt tunteita läpi sun mielentasolla. Sä analysoit niitä, selität niitä, ratkaset niitä. Ehkä sä oot käynyt jopa terapiassa puhumassa

niistä, mutta ne ei liiku kehossa. Se keho saattaa tuntua semmoselta raskaalta ja just se kehoyhteys on katkenut.

Susta tuntuu, että se kaulasta alaspäin tuntuu vähän semmoselta turtuneelta ja mieli on vaan aktiivinen. Tämä ei tarkoita, että mikään olisi rikki tai että sä oisit tehnyt jotain väärin, vaan se tarkoittaa, että sä oot oppinut selviytymään tällä tavoin.

Moni meistä on kasvanut sellaisessa ympäristössä, jossa

se suorittaminen on ollut tapa tulla nähdyksi

ja arvostetuksi, niin kuin mä jaoin tota mun omaakin kokemusta. Ja hermosto on oppinut sen ja se

tuntuu sille turvallisimmalta tavalla elää.

Mutta hermosto oppii myös uusia tapoja. Ja siitä tässä työssä on kyse.

Kun me mietitään meidän hormonitoimintaa, niin se perustuu HBO-akseliin, eli hypotalamus-aivolisäke-munasarja-akseliin ja niiden väliseen viestintään.

Ja hypotalamus meidän aivoissa lukee jatkuvasti kehon tilaa.

Se kysyy, olemmeko turvassa? Onko meillä resursseja?

Onko nyt oikea aika lisääntymisellä? Ja se ei lue meidän ajatuksia, vaan

se lukee nimenomaan kehon signaaleja. Ja silloin kun me elämme jotkuvasti mielentasolla, semmoisessa suorittavassa energiassa, kehoon jännittyneenä, ne tunteet eivät pääse käsittelyyn, vaan ne pysyvät siellä

kehossa ja niitä ei kohdata, niin hermosto ei saa selkeää turvansignaalia. Se pysyy semmoisessa matalassa valmiustilassa.

Kortisolin tuotanto pysyy koholla ja sä saatat jo tietää, että kortisoli eli stressihormoni kilpailee samoista rakennusaineista kuin progesteroni, joka on meidän terveyden ja kierron kannalta äärimmäisen tärkeä hormoni, joka nousee siellä luteaalivaiheessa ja vaikuttaa siellä. Ja tämä tarkoittaa sitä, että sun keho on suojelemisen tilassa. Se priorisoi selviytymistä. Se tekee just sitä, mitä sen biologisesti kuuluu tehdä. Mutta lisääntyminen ei ole tämmöinen selviytymistoiminto, vaan se on toissijainen toiminto. Ja vaikka sun tavoitteena ei olisikaan raskaus, niin silti me halutaan, että meidän keho kokee olonsa turvalliseksi priorisoida niitä lisääntymiseen tarvittavia hormoneita ja niiden tuotantoa.

Ja se mitä sä et välttämättä tule

ajatelleeksi on, että tällaisessa valmiustilassa oleminen ei

vaadi isoa stressikuormaa, välttämättä ainakaan tiedostettua stressikuormaa, vaan se voi olla vuosien lihasmuisti, keho

joka on tottunut olemaan valmiudessa, ehkä jo

lapsuudesta saakka, vaikka sen ulkoiset olosuhteet olis nyt jo rauhoittunut.

Sun hermosto saattaa elää vielä siinä vanhassa tilassa. Tärkeää on ymmärtää, että ratkaisu ei ole

enemmän optimointia, enemmän suorittamista, vaan hermostolle annettava turvan kokemus. Kehollinen kokemus siitä, että nyt on turvallista laskeutua.

Jos sä tunnistit itsestästä, tää on resonoinut jollain tasolla, mitä sä oot kuullut ja huomaat, että joo, tää koskettaa mua, niin mä toivon, että sä otat tän kutsuna. Ei missään tapauksena syytöksenä tai minään negatiivisena,

vaan ennen kaikkea kutsuna. Tämä on jotain, minkä parissa sä voit

työskennellä, ja sillä on niin kauaskantoiset vaikutukset. Ensi viikolla jatketaan tästä, eli mä tuun avaamaan, että mitä somaattinen työ, kehon ja mielivälinen yhteys, mitä se oikeasti tarkoittaa, miksi kehon tuntemusten tunnistaminen on neurologisesti eli aiveen tasolla eri asia kuin ajatteliminen, ja miten me tehdään tätä työtä käytännössä. Jos sinä haluat aloittaa kokonaisvaltaisen työn sinun

hormonitoiminnan vahvistamiseksi jo nyt, niin Heal Your Hormones-valmennus on siihen rakennettu polku.

Niin sinä löydät kaikki tarvittavat tiedot shownoteista. Ja jos sinä tiedät, että sinä haluat

yksilöllistä tukea ja sinulla on tavoitteena raskaus,

sinä haluat valmistella sinun kehon fysiologian raskautta varten, ja sä haluat siihen selkeän prosessin ja valmentajan yksilöllisen tuen, niin mä kutsun

sut täyttämään lomakkeen, sä löydät linkin shownoteista,

niin mä kerron sulle, että miten me voidaan edetä. Kiitos kun sä olit tänään täällä, kuullaan taas ensi viikolla.

Moikka!