102. Q&A: Yrittäjyys, urahaaveet ja oman näköinen elämä

Tervetuloa Uplevel-podcastiin. Jatketaan tänään Q&A-teeman parissa, josta me aloitettiin viime viikolla, mutta tänään kysymykset liittyy enemmän yrittäjyyteen, uraan, työntekoon. Tämä aihe ei ole tämän podcastin ytimessä yleensä, mutta työ, ura, yrittäjyys on mulle henkilökohtaisesti niin tärkeä osa mun identiteettiä ja elämää ja arkea, ja mä uskon, että se on sitä monille teistä myös, joten musta on mahtavaa myös säännöllisesti käsitellä tätä aihetta. Ja hyppäänkin teidän kysymysten pariin. Mitä urahaaveita sulla on tällä hetkellä? No, just tällä hetkellä mun päällimmäinen tavoite on se, että mä saan tän nykyisen liiketoiminnan, jota mä tällä hetkellä rakennan, niin sellaiseen pisteeseen, että se kantaa, mä voin luottaa siihen. Ja mä saan tehdä mun päivittäisessä arjessa niitä asioita, jotka on mun zone of geniusilla. Eli niitä asioita, jotka tulee mulle luonnostaan, joissa mä oon hyvä. Ja sitten mulla on pieni tiimi, joka tukee ja tekee niitä asioita, missä he on taas parempia kuin minä. Ja mun tavoite liittyy nimenomaan siihen, että niitä resursseja on riittävästi, että mun ei tarvitse kantaa sitä kaikkea vastuuta itse tehdä kaikkia operatiivista. Ja mulla on itse asiassa jo yli vuoden ajan ollut tiimiläinen Nina, joka on aivan huikea, mutta tavallaan mun tavoite liittyy siihen, että mä saan sitä yrityksen prosesseja ja systeemeitä vielä pidemmälle siihen suuntaan, että hommat toimii ja tavallaan voi luottaa siihen, että tämä yritystoiminta kantaa. Ja että siinä on selkeys, koska nyt viimeiset pari vuotta on ollut hyvin vahvasti semmoista rakentamisvaihetta, hyvin kädet savessa meininkiä, uusien strategioiden implementointia. Ja se on ollut ihan mahtavaa, mä rakastan sitä. Mä koen, että mun zone of geniusia on just se kokonaiskuvan katsominen ja se strateginen eteenpäin vieminen plus se itse asiakastyö, jota mä rakastan. Mutta tässä on ollut koko ajan paljon muutosta ja ehkä se, mitä mä näen, että mikä on yrittäjänä niin tärkeä taito, on se, että sä osaat yksinkertaistaa sen firman rakenteet niin, että siellä tehdään niitä oleellisia asioita. Ja jokaisella on selkeä rooli, selkeät vastuualueet. Niin se on tavallaan se, mihin mun ura, haaveet ja toiveet liittyy. Se, että tää yritys, jota mä tällä hetkellä rakennan, niin sen pohja on koko ajan vahvempi ja vahvempi, ja se rullaa ja virtaa. Tällä hetkellä mä en haaveile mistään suurista laboista tai jostain mielettömistä PR, eli näkyvyysmahdollisuuksista, vaikka totta kai mä oon avoin sellaisille, mutta jotenkin mä koen, että Ensinnäkin mä nautin siitä, että mä saan tehdä tätä työtä silleen vähän itsenäisesti puuhastellen. Mä rakastan just sitä asiakastyötä ja nimenomaan olla ratkaisemassa mun asiakkaiden haasteita. Olla kädet savessa sen itse metodin osalta, sen että mitä mä haluan antaa mun asiakkaille. Rakastan rakentaa mun valmennuksia ja miettiä mun asiakkaiden tilanteita ja mitä he tarvii. Ja mä koen, että markkinointi eli sähköpostit, some, podcasti, mahdolliset kaikki näkyvyys, tämmöset tapahtumat tai sanotaan nyt, että se yksi tapa, millä sä voit saada lisää silmäpareja sun tekemiselle on se, että sä, että sut kutsutaan televisioon tai radioon tai jotain. Niin noi on tosi tärkeitä. Mä itse koen, että mulla se fokus on siellä. somessa tällä hetkellä, että mistä niitä uusia silmäpareja tulee, mutta se mitä mä voisin tavoitella, ois tämmöset isommat lavat ikään kuin, mutta jotenkin just tällä hetkellä se ei kutsu mua niin paljon. Se voi olla, että se kutsuu enemmän myöhemmässä vaiheessa, jotenkin just tällä hetkellä mä nautin siitä, että mä saan keskittyä siihen ydintyöhön. Ja jotenkin mä en halua lähteä rönsyilemään, vaan mä haluun pitää sen fokuksen oikeissa asioissa tällä hetkellä. Ja en nyt sano, että semmoset mahdollisuudet saada enemmän näkyvyyttä vaikka televisiomuodossa ei olisi niitä oikeita asioita, mihin keskittyä. Ehdottomasti on sen bisneksen kannalta. Ja jos mä vietin mun arvoja elämässä, niin ne on vapaus ja se, että mä voin vaikuttaa. Eli vapaus on mulle sitä, että mä saan tehdä niitä asioita, jotka on mulle merkityksellisiä. Mun kalenteria ei voida täyttää tapaamisilla, joilla mä en koe olevan isoa vaikutusta muiden elämään, koska se, mitä mä pohjimmiltaan haluan tehdä, on auttaa. ja mä en halua, että mun pitäisi istua jollain toimistolla 40 tuntia viikossa, saatikaan tehdä ylitöitä jollekin mulle. Ja mulle ei olisi tavallaan mitään sitä vastaan, että mä tekisin töitä jollekin mulle, jos se mitä tekee on tosi linjassa niiden omien arvojen kanssa. Mutta mä koen, että yrittäjänä mä saan toteuttaa sekä sitä vapautta että vaikutusta, eli toinen asia mikä on mulle tärkeä on se vaikutus, mitä mä voin vaikuttaa muiden elämään, miten mä voin auttaa ja miten mun toiminnalla voi olla vaikutusta, eli impact. Ja jotenkin yrittäjänä mä pääsen tosi vahvasti toteuttamaan sitä tälläkin hetkellä. Ja mulla kutsuu semmonen ajasta ja paikasta vapaa digiyrittäjyys. Mä en halua tehdä töitä iltaisin tai viikonloppuisin, etenkään tällä hetkellä kun lapset on pieniä. Tulevaisuudessa mahdollisesti sillä ei oo niin väliä, jos pystyisit kompensoimaan musta muuten viikon aikana. Ja en sano, että mä en koskaan pitäis vaikka livekoulutusta iltaisin tai viikonloppuisin, mutta puhutaan ihan pari kertaa vuodessa. Ja niin kuin mä just sanoin, niin mulle se, että mä saan vaikuttaa, niin se on yksi tärkeimmistä arvoista. Se, että mä tiedän, että mun työpanoksella on väliä jonkun toisen elämään, niin se on mulle ihan äärettömän merkityksellistä. Mä haluun auttaa ja mä haluan olla raskaisemassa mun asiakkaiden haasteita. Ja mulle tää arvo on vahvempi kuin monille, esimerkiksi mun ystäville. Mä oon huomannut sen ja välillä se tuntuu siltä, että se aiheuttaa semmoset erilaisuuden tunnetta, koska välillä mä mietin, että olisipa niin paljon helpompaa, jos mulle ei olisi niin vahvaa tämmöstä sisäistä halua tehdä asiat tosi eri tavalla kuin kukaan on aiemmin tehnyt. Että jos se vapaus ja vaikutus ei olisi niin vahvoja arvoja, niin mä voisin olla jossain palkkaduunissa tosi onnellinen ja tyytyväinen. Mutta mulle ne on niin vahvoja, että mä tiedän, että mä kuihdun, jos mä teen jotain duunia, joka ei ruoki mun sielua. Ja sit se on just johtanut siihen, että musta on tullut yrittäjää ja tietysti yrittäjyyteen kuuluu isommat riskit ja epävarmuuden sietäminen ja mulla. Eli kaikessa on puolensa. Ja vielä konkreettiaan niistä urahaaveista, niin mun tavoite on se, että mun yritys tekee sellaista liikevaihtoa, että mä saan itse nostettua kunnon palkan itselleni joka kuukausi, saan nostettua vuosittain jotain osinkohan myös ja mulla on vähintään yksi tiimiläinen tai pari kolme tiimiläistä. Tämä tarkoittaa useamman 100 000 euron liikevaihtoa, jotta liiketoiminta on stabiililla pohjalla. En välttämättä haaveile mistään miljoonabisneksestä tällä hetkellä. Koen, että se on enemmän Antonin heiniä, eli mun miehen heiniä. Hän rakentaa tällaista yritystä, joka tekee jo tällä hetkellä kymmeniä miljoonia vuodessa, ja siihen liittyy totta kai Tavallaan tosi paljon isommat paineet kuin mitä mulla on tällä hetkellä. Ja mä koen, että me ei molemmat voitais olla samanlaisessa tilanteessa. Tai oishan se mahdollista, mutta tavallaan siihen Antonin elämään ja riskinottoon liittyy niin suuret ne paineet, että se on parempi, että meillä ei molemmilla ole ihan samanlaista tilannetta. Ja toki sen kannalta olisi paras, että mulla olisi joku tosi vakkari duuni, josta mä saisin selkeän reilun kuukausipalkan, mutta me ollaan molemmat tietynlaisia ihmisiä ja meille tämä yrittäjyys sopii parhaiten. Ja just tällä hetkellä mulla on vaikea kuvitella, että mä tekisin muuta kuin olisin yrittäjä. Nyt on pitkä vastaus, mutta haluan vielä mainita, että muita urahaaveita pidemmällä tähtäimellä voisi olla se, että haluaisin tuoda nuorille tätä ymmärrystä hormoniterveydestä ja olla muuttamassa sitä tapaa, mitä meille opetetaan, mitä lapsille ja nuorille opetetaan meidän biologiasta naisena ja tyttönä. ja että me tuotais sitä kiertotietoisuutta jo nuoremmille ja nuoremmille ja myös tietysti ravintoon ja kokonaisvaltaisesti hormoniystävälliseen elämään liittyen me tuotais sitä viisautta ja ymmärrystä jo koulumatkan varrella. Ei niin, että meidän täytyy omien terveyshaasteiden kautta löytää näiden aiheiden pariin. Eli se on semmonen tulevaisuuden tietynlainen haave. Mä voisin hyvin käydä kouluissa puhumassa tästä aiheesta tai tehdä jotain valtakunnallisia opetusvideoita tai muuta, mutta mä nään, että se ei oo just tän päivän juttu. Sit mua kiinnostaa sijoittaminen tosi paljon, mä oon ollut piensijoittaja pitkään, mutta jos mulla olis enemmän resursseja ja aikaa, niin mä voisin täyttää päiväni sijoittamisella, koska mua kiehtoo tosi paljon markkinatalous ja trendit ja Mulla on kaupallinen koulutus alun perin, niin yritysmaailma ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostaa tosi paljon, niin se on yksi semmoinen tulevaisuuden haave, eli haluan olla vielä aktiivisempi sijoittaja, mahdollisesti asuntosijoittaja. Ja sit jos mä mietin teemoja, minkä teemoja parissa mä voisin tehdä töitä, niin mulle se terveys, ja hyvinvointi on ollut jo tosi pitkään semmosia tosi tosi intohimoaiheita. Mä en voi kuvitella mitään parempaa, minkä parissa tehdä töitä ja tärkeämpää, mutta toinen on ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus, jonka parissa mä voisin tosi tosi mielellään tehdä töitä ja mä muistan, että kauppisaikoina mä mietin tätä. Meillä olisi ollut semmoinen pääaine tarjolla kuin Creative Sustainability ja se oli mun mielestä tosi kiinnostava. Mä päädyin sit itse kuitenkin yritysviestintää lukemaan, mutta se on aihe, minkä parissa voisin ehdottomasti tehdä töitä. Mitä olet tehnyt ennen yrittäjyyttä? Mietin eri työpaikkoja, missä olen ollut. Olen aloittanut aikanaan kaupankassalta. Muistaakseni se oli ensimmäinen kunnon duuni. Totta kai olin tehnyt jotain puutarhahommia ja kitkemistä ja jotain sellaista. Pitänyt keskata meidän kotipihalla ja tämmöisiä. Mutta sitten pääsin kaupankassalle. Muistan, että se oli ihan superilo-uutinen, kun pääsin sinne. Ja sitten olin kahdessa eri k-kaupassa töissä. Ensin k-marketissä ja sitten k-supermarketissä. Ja sit mä oon ollut tämmösen toimistohotellin tai toimistotalon aulassa töissä. Sit mä oon ollut tämmöses markkinointikonsultointifirmassa assarina. Ja nää on nyt sitten niitä, kun mä oon ollut kaupeksessa, niin sen aikana tehnyt näitä eri hommia, missä mä nyt puhun. Sit mä oon ollut, mun ensimmäinen kesäduuni, kun mä olin kauppatieteiden opiskelija, oli Nokialla laskentatoimen hommissa. Se oli musta tosi kiva duuni sen takia, että se Nokian Keilaniemen pääkonttorin ympäristö oli ihan mieletön tämmöselle nuorelle opiskelijalle, se oli niin kansainvälinen ja jotenkin niin hienot puitteet siellä, niin mä viihdyin siellä hyvin, vaikka se itse työnkuva ei ollut niin mieleinen mulle. Sitten seuraavan kesänä mä olin Teklalla, eli tämmöisessä softafirmassa, ja se oli itse asiassa tosi semmonen not-aligned duuni mulle, koska se ympäristö oli tosi epäinspiroiva ja samoin se työ. Ja silloin mä sit päätinkin, että ensi kesänä mä meen New Yorkiin töihin hinnalla millä hyvänsä. Ja sit mä tein sen vuoden duunia sen eteen, että voisin mennä seuraavana kesänä New Yorkiin. Ja sit mä olin tämmöisellä firvalla kuin Four Sigma Foods, nykyään Four Sigmatic. Eli tämmönen hyvinvointi- tai terveysalan yritys, jonka tuotteet on lääkennällisiä sieniä. Eli he myy tämmösiä sienituotteita, joilla on erilaisia vaikutuksia. Ja mikähän niiden toinen termi on? Adaptogeenit. Totta kai mä puhun nyt oikeesta termeestä, mutta joo, adaptogeenit ja lääkennälliset sienet on se heidän tuote. Mä olin itse asiassa sekä Hongkongissa että New Yorkissa työharjoittelussa heille. Ja sit mä oon tehnyt erilaisia promoottorihommia, muun muassa myynyt kenkiä Intersportissa ja tämmösiä erilaisia keikkoduuneja, ollut messuilla töissä ja muuta. Ja sit mun ensimmäinen palkkatyö, kun mä valmistuin kauppiksesta, oli konsultointiyritys Accenturella, eli tämmönen maailman suurimpia konsultointiyrityksiä, niin mä olin siellä HR-tiimissä rekrytoijana. Mutta mä olin tässä kohtaa jo siellä Accenturella ja tuolla Four Sigma Foodsin aikoina niin jo mennyt tähän terveysmaailmaan vahvasti, alkanut opiskelemaan ja lukemaan ja olin mennyt mun omalle terveysmatkalle, ja itse asiassa yksi käännekohta oli, olikohan se 2014, kun mä oon ollut Etelä-Afrikassa vaihdossa, mut lähetettiin siis sinne vaihtoon, maisterivaihtoon, ja se oli mulle semmonen käänteet tekevä kohta mun elämässä. Mä aloin siellä löytämään yhä enemmän tämmösiä healing practices ja antamaan tilaa mun omalle tämmöselle puolelle itse asiassa, jonka intohimo oli nimenomaan se kokonaisvaltainen terveys. Mä aloin käymään joogatunneilla yhä enemmän ja opiskelemaan joogan teoriaa ja meditaatiota. Ja mä muistan, että mä luin siellä semmoista kirjaa kuin Anodia Judithin Western Body, Eastern Mind. Ja se on ihan huikea kirja. Ja mä luin sitä siis kymmeniä kertoja sen jälkeenkin, mutta muistan, että mä luin sitä siellä ja mulle alkoi avautumaan ihan uusi maailma, jossa mä siis edelleen oon ja jota mä opetan tänä päivänä, mutta noina aikoina se alkoi aukeamaan mulle. Ja se oli semmoinen käänteentekevä kohta. Ja sitten siellä aksenturalla, kun olin rekrytoijana, niin mun mieli oli jo ihan muualla, ja mä haaveilin yrittäjyydestä, ja sitten mä jäinkin aika nopeasti yrittäjäksi. Ja mä itse asiassa muistan tällä jälkikäteen, kun olen reflektoinut, niin muistan, että mä rakastin terveystietoa lukiossa, mutta mä valitsin yhteiskuntaopin näistä reaaliaineista, mutta mä opiskelin itsenäisesti terveystiedon kirjoja lukiossa. Ja tällä jälkeen ajateltuna kysyn itseltäni, että miksei mä vaan toteuttanut sitä itseään ja kuunnellut sitä omaa intohimoa ja luottanut siihen, mutta mä olin niin vahvasti mut kasvatettiin semmoseen, että pitää valita niitä turvallisia ja kaupallisia aineita ja näin. Niin mä valitsin sen yhteiskuntaopin. Mutta ei siinä mitään, siis mä oon tosi tyytyväinen siitä, miten asiat on mennyt. Mikä on ollut yrittäjyydessä vaikein asia, josta et puhu somessa? Hmm, no se on niin kokonaisvaltaista se yrittäjyys, mutta se mistä ei niin paljon puhu somessa, mikä ei näy ulos päin, vaan esimerkiksi jos kattoo mun instastoria, niin se elämähän näyttää hyvin idylliseltä täällä maalla ja semmotelta rauhalliselta ja sitähän se onkin. mutta siellä kulissien takana on totta kai tosi paljon työtä ja mitä just tulee yrittäjyyteen, niin siihen liittyy se vastuu, itsensä johtaminen. Sun pitää joka päivä ja viikko johtaa itseäsi ja tunnistaa ne tärkeät aktiviteetit, mitä tehdään ja sit mulla vielä se, että mulla on tosi itsenäistä se homma, teen kotoa, käsin töitä ja mulla on yksi tiimiläinen Nina, mutta hän asuu Sveitsissä ja me kerran viikossa jutellaan ja toki sitten niinku siinä välissä släkissä, mutta kun ei oo pomoa, ei oo tiimiä ympärillä ja se työnkuva ei oo semmonen, että joku muu ei se mulle määritelly, vaan mä itse määrittelen sen, niin se on mulle haastavaa, että sulla on niin monta roolia yhtä aikaa ja niiden välillä siirtyminen ja se, että Sä saat irti kaikista niistä rooleista sen, mitä tarvitset sen yrityksen pyörimisen ja kasvun ja menestyksen eteen ja tietysti kaikista tärkeintä mulle on se, että mun asiakkaat saa tuloksia. Niin tavallaan siihen liittyy niin paljon tavallaan vastuuta. ja ihan sitä operatiivista, konkreettista työtä, mutta ennen kaikkea se, että pitää sen mielen selkeänä. Ja sen takia myös mulle se terveys ja hyvinvointi ja hermosto on niin tärkeitä tekijöitä. Ja se, että mun hormonitoiminta toimii, koska mä tarvitsen sen mun terveyden, jotta mä voin johtaa mun yritystä. Ja sit tietysti se, että päätöksiä pitää tehdä niin paljon ja jatkuvasti, ja sä et tavallaan voi konsultoida siihen muita, tai totta kai voit, mutta ne on loppukädessä aina sun päätöksiä lopulta. Esimerkiksi, että mitä ulkoistaa, millaisia riskejä ottaa, jatkuvasti erilaisia päätöksiä. Sit totta kai kassaviran hallinta, taloudellinen puoli, se on mulle se ehdottomasti niinku isoin, tai semmonen isoin haaste tavallaan, että sun pitää olla siitä kärryillä. Ja sun pitää tehdä riittävästi kassan rahaa, jotta sä voit olla yrittäjä ja jotta sä voit palvella sun asiakkaita ja oikeesti tehdä sitä sun intohimo työtä. Miten erotat työt ja levon, kun rakastat sitä, mitä teet? Eikö se ole osa sitä ylikuoritusriskiä? On ehdottomasti, mutta toisaalta tämän tyyppinen työ sopii mulle ainakin tässä elämäntilanteessa niin hyvin, että se ylikuormitusriski on pienempi kuin jos mä esimerkiksi olisin palkkatyössä, missä mun pitäisi täältä landelta käsin neljä kertaa viikossa ajaa töihin tai mennä julkisella töihin. Eli tavallaan se, että mä säästän esimerkiksi niissä työmatkoissa, on yksi iso tekijä. joka vaikuttaa mun kuormitustasoon ja sit mä koen, että just se merkityksellisyys, mitä mä saan mun työssä siitä, että mä saan olla oikeesti mun intohimoaiheiden äärellä ja konkreettisesti auttaa ihmisiä, se on niin merkityksellistä, että se tavallaan kompensoi myös sitä ylikuormitusriskiä ja sitä, että mun työasiat on mulla tosi paljon mielessä. Ja tottakai mä teen sen ja teen töitä, että ne ei olis mulla koko ajan mielessä ja että mulla on vahvat siirtymät esimerkiksi työpäivän jälkeen ja viikonloppuun. Mutta kyllä se on ihan fakta, että mulla on se työ on osa mun elämää ja identiteettiä ja en mä pysty sillä samalla tavalla erottamaan kuin jos mä oisin jossain Tavallaan jossain palkkatyössä, josta mä voin laittaa leimota itteni ulos ja olla miettimät asiaa ollenkaan, niin ei se mun työssä toimi niin, mutta just näistä syistä niin mä koen, että se kuitenkin kompensoituu niin, että kunhan mä vaan pidän itsestäni tarpeeksi hyvää huolta, niin mulla on niitä vipuja, mitä mä voin vetää, mulla on mahdollista saada mun päiviin sitä joustua ja määrittää mun omaa kalenteria. Ja kunhan mä vaan johdan itseäni hyvin, niin se kuormitusriski pienenee. Ja niin kuin mä oon kuvaillut, niin mä oon tällä hetkellä semmosessa rakentamisvaiheessa tämän yrityksen kanssa. Se tarkoittaa, että mulla on tosi paljon langoja pidettävänä käsissä, tosi paljon erilaisia rooleja, mitä handlata samaan aikaan. Ja se on tosi semmoista kädet savessa työtä tällä hetkellä. Mutta mä koen, että se on myös tämän vaiheen juttu. Mun täytyy tällä hetkellä olla siinä roolissa, jotta mä voin jonain päivänä viedä tätä yritystä siihen suuntaan, että mä en oo enää se, joka tavallaan tekee kaiken, ja mä en siis tällä hetkellä todellakaan tee kaikkia, koska mulla on Nina, mutta joka tapauksessa siinä on silti tosi paljon eri rooleja, mitä mulla on. Ja sit vielä se, että kun elää pikkulapsi arkea tällä hetkellä, niin vaikka se on intensiivistä, niin se, että mun on pakko lopettaa työt siinä vartti yli neljä, niin mä pääsyn siirtymään siihen arkeen heidän kanssa ja he tavallaan imasee mut siihen läsnäoloon, vaikka aina se ei toimi niin saumattomasti, mutta se tuo tosi hyvää balanssia siihen. Harvemmin mä jatkan enää illalla töitä. Joskus kyllä. Ja viikonloppuisin mä usein pyrin täysin zone out töistä myös mentaalisesti. En aina, mutta useimmiten. Ja sit tottakai se, että on niin vahvat ne omat rutiinit, sekä aamu- että iltarutiinit, stressinhallinnan mikrohetket, keholliset harjoitukset. oma treeni, kierron synkronisointi, eli se, että miten mä tuen mun kiertoa kuukauden eri viikkoina, se on mulla nykyään niin integroituneena mun tapaan elää, että se auttaa tosi paljon erottamaan sen työn ja levon. Mitä oma valmentaja on sulle merkinnyt? Joo, tää varmaan viittaa siihen, kun mä oon kertanut, että mä lähdin mukaan tämmöseen valmennusohjelmaan helmikuussa ja kerroin, että se investointi oli pelottava ja tosi iso, isompi kuin mitä mä oon aiemmin koskaan investoinut itseäni, mutta se on ollut tosi pörtti ja sen arvosta lähteä siihen mukaan. Ja mä itse nään, että valmentaminen on sitä, että sä annat jonkun johdatella ja kannatella sua tietyn muutosprosessin läpi. Jos me mietitään elämää naisena, niin sulla on niin monta eri osa-aluetta elämässä, missä sun pitää johtaa itseäsi. Esimerkiksi mulla, mä oon yrittäjä, äiti, puoliso, kodin toimitusjohtaja, mulla on niin monta eri roolia ja tietysti ystävät ja muuta. Ja mä haluan kehittyä elämän eri osa-alueilla. mulle myös henkinen kasvu on tosi tärkeetä ja ylipäätään kasvuihmisenä, niin se, että jos meillä on selkeä tavoite elämässä, ajatellaan nyt, että mulla se on joku yrittäjyyteen liittyvä tavoite tai sulla se voi olla sun hormoniterveyteen liittyvä tavoite, niin se, että antaa toisen ihmisen johdatella ja kannatella sua, joka on jo itse käynyt sen muutoksen läpi, päässyt sinne onnistuneesti ja tehnyt sen duunin, että hän on suorattanut sen metodin, hän on rakentanut metodin, usein perustuen vuosien työhön, omaan kokemukseen ja opiskeluun, josta hän on todennäköisesti maksanut tosi paljon ja käyttänyt siihen tosi paljon aikaa, niin sehän vauhdittaa sitä sun muutosta ihan älyttömästi, että sä annat valventajan johdatella ja kannatella sua sen muutosprosessin läpi. Niin mulle se on ollut nimenomaan sitä, mä asetin valmennuksen alussa tavoitteen ja mä luotin siihen prosessiin ja mä pääsin sinne prosessiin. Joskus se lopputulema voi näyttää eriltä kuin mitä sä oot alussa ajatellut, että miltä se lopputuloksen pitäisi näyttää. Esimerkiksi mun tapauksessa se näytti vähän erilaiselta kuin mitä mä olin ajatellut, mutta mä koin, että se oli todellakin sen arvosta. Mulla oli itse asiassa eilen loppu tää valmennus ja tää liittyi siis nimenomaan yrittäjyyteen ja just tähän mun uuteen Ready and Regulate siitä valmennuksen rakentamiseen eli mä otin siihen tukea. Eli mulle se on merkinyt sitä, että mä annoin jonkun kannatella ja johdatella mua sen muutoksen läpi. Mä vauhditin sitä, koska mä otin vastaan ammattilaisen apua, joka antoi mulle selkeän suunnan ja kertoi, että miten mä pääsen sinne, ja joku, joka pitää mua tilivelvollisena. Ja mä nään, että tässä on se valmennuksen arvo. Suomessa mun mielestä valmentamista ei vielä hyödynnetä niin paljon kuin jos miettii vaikka jenkkejä tai brittejä, niin siellä on tosi tyypillistä, että sulla on elämän eri osa-alueille coachit. Mutta Suomessa ei olla vielä niin pitkällä, että mä koen, että ei nähdä sen arvoa vielä. Mutta se on tulossa. Miten yhdistät kunnianhimoisen uran ja äitiöiden ilman, että toinen kärsii? Vai kärsiikö? Mä nään, että täällä Suomessa, kun meillä on päivähoito, DAGIS, niin ehdottomasti kunnianhimoisen uhran ja äitiyden voi yhdistää aika helposti. Toki ei aina helposti, mutta jos mä mietin omalla kohdallani, niin se on se mahdollistaja. Meillä mä oon ollut se, joka on ollut lasten kanssa kotona. Anton ei oo pitänyt päivääkään mitään vanhempainvapaita. ja olen myös se, joka oletusarvoisesti hakee ja vie lapset tahokikseen. Mutta koska he ovat siellä sen kahdeksan tuntia päivässä, niin minä kerkeän panostamaan ja rakentamaan urani ja palvelemaan asiakkaitani hyvin siinä aikana. Se on minulle henkilökohtaisesti tosi tärkeää ja palkitsevaa, että minulla on myös se ura. Minulle vauvavuodet, kun olen ollut lapsen kanssa kotona, vaikka ne ovat tietysti niin antoisia ja olen halunnut olla kotona, niin mä oon huomannut, että mä voin henkisesti tosi tosi paljon paremmin silloin, kun mä saan tehdä töitä. Että mulle se on niin tärkeä osa. Mut mä nään, että se dagis on se mahdollista ja siihen, että pystyy yhdistämään kunnianhimoisen uran ja äitiyden. Ja sit vielä lisäykseen se, että Mulla on tosi iso kynnys lähteä iltasin jonnekin tai viikonloppusin jonnekin. Mä haluan ensisijaisesti olla aina mun lasten kanssa. Usein jos me nähdään ystävien kanssa, niin lapset on mukana. Ei totta kai aina. Ja siis tietysti jos mulla on ystävän synttäri tai jotain superkivaa, mille mä haluan sanoa kyllä, ja se on ilman lapsia, niin mahtavaa, siis ihanaa vaikka kerran kuukaudessa päästä tulettua vaan ilmankin lapsia. Mutta tavallaan tässä elämänvaiheessa Mulla on tosi iso kynnys olla lasten luota pois, koska mä oon jo sen kahdeksan tuntia arkipäiväisin pois heidän luota. Miten manifestoit Antonin? Mulla oli pakko ottaa tää kysymys tähän, koska mä kuuntelin meidän jaksoa Antonin kanssa ja mä mainitsin siinä, että mä voin kertoa tästä eri jaksossa ja tästä on tietysti nyt aikaa, mutta mä ajattelin nostaa tän vielä tähän. Eli mulla oli sellainen tilanne, että mä olin ollut vuosikausia on-off-sinkkuna, mulla oli ollut erilaisia viritelmiä ja niin kun miehiä kenestä mä olin ollut kiinnostunut vuosien varrella, mutta ne aina kaatui johonkin usein välimatkaan, eli joko minä tai toinen henkilö asui ulkomailla. Ja sit oli tämmösiä tyyppejä, jotka ei halunnut sitoutua. Että he anto pikkurillin, mutta ei halunnut sitoutua. Ja tuntuu, että mä toistin tätä kaavaa vuodesta toiseen. Ja mä tiedustin, että tää on mun energiassa tää kaava. Mä vedän puoleeni nyt tällaista dynamiikkaa, ja mä tiesin, että se vaatii itseni kanssa työskentelyä. Ja mä oon aina ollut valmis työskentelemään itseni kanssa ja tehnyt tosi paljon työtä oman kasvun eteen. Ja olin siis tehnyt tähän mennessä jo tosi paljon työtä omien tämmöisten blokkien ja rajoittavien uskomusten poistamiseksi ja irtipäästämiseksi. Ja sit mä muistan, et mä olin elokuussa 2018, tais olla, niin joogaopettajaa tämmösellä syventävällä kurssilla Saksassa. Ja mä olin mun joogaopekollegon kanssa siellä suomalaisen mimmin kanssa. Ja me vietettiin ne vapaa-ajat siellä yhdessä. Muistan, kun me oltiin kaupungilla ja syötiin jotain. Hän oli just mennyt parisuhteeseen useamman vuoden sinkkuelämän jälkeen, eli hän oli ollut tämmöinen samanlainen ikisinkku kuin mä olin. Ja se oli tosi tämmöinen onnellinen parisuhde selkeästi ja hän kukoisti ja mä kysyin häneltä, että miten sä manifestoit hänet? Mitä tapahtui? Koska mä siis tiesin itse, että mä olen valmis ja mä tunsin olevani valmis. Ja hän kertoi, että hän alkoi konkreettisesti mielessään, raivaamaan tilaa hänen tulevalle puolisolle. Että hän alkoi oikeasti miettimään niitä arkisia tilanteita ja ehkä jopa käyttäytymään sillä tavalla, että se toinen henkilö olisi jo siinä jakamassa arkea hänen kanssa. Eli kun sä oot niin monta vuotta elänyt tosi itsenäisesti, niin sähän tietyllä tapaa rakastat sitä arkea, mikä sulla on ja niitä sä oot Tavallaan kun hän oli oikinkangistunut tai ainakin mä olin niin tottunut siihen, että mulla on se kaikki aika itselleni, että se jopa alitajuntaisesti tuntui haastavalta luopua siitä kaikesta omasta ajasta, niin tää mun ystävä kertoo, että hän oli alkanut siis ihan jopa kattamaan kahdelle hengelle. aterian illalla, vaikka hän oikeasti sei yksin, mutta hän alkoi jo elämään sen mukaisesti, että heit olis kaks. Ehkä tyyliin laittoi toisen tyynyn sänkyyn hänen viereen ja tavallaan alkoi visualisoimaan sitä elämää sen toisen henkilön kanssa ja sitä kautta luomaan tilaa, raivaamaan tilaa sille toiselle henkilölle ja kutsumaan häntä puoleensa. Ja kun mä palasin sieltä Saksasta, niin mä aloin tekemään tota, mä aloin oikeesti mielessäni erilaisissa arkeisissa tilanteissa kysymään itseltäni, että miltä tämä tilanne näyttäisi, jos meitä olisi kaksi, me jaettaisiin arki, ja just tuollaisissa ruokailutilanteissa ja muissa, niin tavallaan miettimään ja jopa tekemään jotain konkreettisia tekoja sen eteen. Ja no sit toinen juttu, mitä mä tein energeettisesti, oli se, että mä laitoin itseni markkinoille. Eli mä kerroin mun muutamille ystäville, et hei, et nyt mä olisin valmis deittailemaan, koska mä olin aika semmosessa joulkakuplassa tossa kohtaa, ja mulla oli tosi vaikeeta antaa omaa aikaani jollekin ventovieraille. Mutta mä tiedustin, että mun on pakko alkaa deittailemaan, jos mä haluan joskus löytää sen kumppanin. Niin mun yksi ystävä laittoi mut kaksillekin eri sokkotreffeille. Se oli jotain, millä mä olisin aiemmin sanonut ei, koska mä suojelin mun aikaa. Mutta nyt mä tiedustin, että okei, no et nyt mä vaan heittäydyn ja teen tän. Ja oli tosi kivoja kundeja, kenen kanssa mä olin treppeillä. Ja mä uskon, että se laittoi semmoista energiaa liikkeelle. Ja sit oli yks kundi, kenestä mä olin kiinnostunut silloin. Ja mä tiesin, millä salilla hän kävi. Niin mä aloin käymään sillä salilla. Ja aloin vähän antamaan silmää. Ja meillä oli sellaista jotain pientä flirttiä siinä, ainakin mun mielestä. Ja sit mä menin Tinderiin pitkästä aikaa. Siinä toivossa, että mä löytäisin tän kundin sieltä. Ja mä löysin hänet, ja meistä tuli match. Ja hän ei aloittanut keskustelua. Ja niin sit mä olin silleen, että No, fuck it. Mä aloitan nyt keskusteluun, et mulle ei oo mitään menetettävää. Ja mä kysyin häneltä, että no, että milloin sä oot pyytänyt treffeille? Eli tosi suoraan laitoin tämmösen keskustelun avauksen, koska meillä oli ollut sitä silmäveliä siellä salilla. Ja hän sitten torjui mut, mutta tänä aikana oli tapahtunut se, että mä olin antanut Antanille likein Tinderissä, ja meistä oli tullut match, ja Antanin profiilin perusteella mä en ois ollut juttelemaan hänelle, koska mun mielestä vaikutti siltä, että me ei olla niin hyvä match. Hänellä oli tosi semmonen sleepattu lookki, joku tämmönen, mikä se on, smokki päällä siinä profiilikuvassa, ja toisessa kuvassa hän söi jotain hummeria ja joi shampanjoa ja näin. Mä olin tosi semmonen joga-tyyppi, ja mä mietin vaan, että hän on ihan liian tämmönen tyylikäs, ja jotenkin paikutti erilaiselta. Plus meil ei ollut ketään yhteisiä kavereita, joka oli mulle vähän semmonen red flag. Ei pitäis olla, mutta kuitenkin vähän semmonen, että oli tottunut siihen, että Tinderissä oli monien kanssa yhteisiä kavereita. Oli meille ehkä pari, mutta kuitenkin vähän. Mutta onneksi Anton alkoi juttelemaan, koska sit hyvin nopeesti kävi ilmi, että se keskustelu oli niin luontevaa, niin helppoa, Se oli siis ihan erilaista kuin mitä mulla oli ollut Tinderissä kenenkään mun kanssa aiemmin, semmoista väkinäistä ja muuta. Anttarin kanssa se meni tosi nopeasti diipiksi ja semmoisiksi hauskaksi ja me huomattiin, että nyt klikkaa. Ja siitä se sitten lähti ja meidän suhde eteni tosi nopeasti. Me itse asiassa asuttiin toisistamme tosi lähekkäin, noin 300 metrin päässä. Ja joo, hän kutsui mut sit aika nopeesti illalliselle perjantai-iltana, tämmöselle ihan kunnan treffeille. Mut mua vähän jännitti mennä niin pitkän kaavan mukaan syömään heti ekoille treffeille, niin mä itse asiassa halusin murtaa jään jo aiemmin ja kutsuin hänet kaivopuista kävelylle. Ja se oli sit se, millä me murrettiin jää ja tavattiin ekaa kertaa ja mentiin sit seuraavana päivänä. perjantaina sinne alkuperäisille deiteille. Ja mä en ollut vielä niiden ekoe-deittien perusteella ihan täysin vakuuttunut, mutta kuitenkin ehdottomasti kiinnostus heräs, ja ilmeisesti Antonilla myös, ja sit se perjantai-ilta pastiksessa, niin sitten hyvin nopeasti huomattiin, että kiinnostus oli molemminpuolinen heti, ja siitä se sitten lähti. Se oli se, miten mä manifestoin Antonin, ja nyt mä tajusin, että tää kysymyshän ei liittynyt millään tavalla yrittäjyyteen. Tämä jakso ei nyt olkaan täysin yrittäjyyttä, mulla oli mennyt vähän sekaisin mun muistiinpanot, mutta mä toivon, ettei teitä haittaa tämmönen pieni miksi. Mä vastaan nyt vielä yhteen kysymykseen, eli minkälaisena koit IIN-tutkinnon? IIN viittaa Integrative Institution of Nutrition, joka on se koulutus, jonka mä oon käynyt, mistä mä oon valmistunut Integrative Health Coachiksi. Eli se on tämmönen New Yorkissa toimiva koulu, mikä on nykyään tosin täysin tämmönen etätietääkseni, mutta ainakin aikanaan heillä on ollut kivijalka New Yorkissa. Ja mulle se tutkinto ennen kaikkea auttoi oivaltamaan, että mä tiedän jo enemmän kuin riittävästi, jotta mä voin auttaa muita. Mä olin siinä kohtaa opiskellut jo melkein kymmenen vuoden ajan näitä teemoja itsenäisesti. lukenut kirjoja, mennyt tosi syvälle, käynyt erilaisia yksittäisiä kursseja, just lukenut kirjoja, perehtynyt tutkimustietoon, ja käynyt sitä omaa prosessiani myös yhtä kauan. Mä opin kyllä tämän tutkinnon aikana paljon uutta, ja samalla huomasin, että mitkä on just ne teemat, jotka kiinnostaa mua, koska toi kokonaisuus on tosi laaja, mitä siellä käsitellään, että huomasin, että mä tiedän, että mitkä on ne asiat, niihin mä haluan mennä syvemmälle, eli terveys- ja naisen hormonitoiminta. Ja mä uskon, että tärkeimmät opit tulee lukemalla kirjoja, tutustumalla uuteen tutkimusdataan, yhdistelemällä eri koulukuntia ja aiheita ja tavallaan kyseenalaistamalla. Ja ainakin mä itse tykkään just yhdistellä erilaisia näkemyksiä ja tavallaan sitä kautta muodostaa sen oman kantansa. Tuosta tutkinnosta sai myös hyviä työkaluja valventamiseen. Eli se oli jotain uutta mulle. Siihen mulle ei ollut aiempaa mitään niinku pohjaa, siihen valmennustyöhön. Yrittäjyyteen sieltä sai kans oppia, mutta se ei ehkä mulle itelle ollut se tärkein anti. Osittain myös sen takia, että tää on kuitenkin jenkkitutkinto, niin ne opit perustuu, tai nimenomaan noi yrittäjyysjutut, niin Paljon on lokaalia nimenomaan Jenkkimarkkinalle suunnattua oppia. Mutta kaiken kaikkiaan mä oon tyytyväinen, että mä kävin ton tutkinnon. Mä olin haaveillut siitä jo vuosia. Mä olisin alun perin halunnut mennä siihen, niin olikohan se 2012 tai jotain. Niin sitten kymmenen vuotta myöhemmin mä sitten siihen menin. Ja koska mä olin haaveillut siitä tästä koulusta niin kauan, niin mä en tehnyt ihan hirveästi vertailua muihin mahdollisuuksiin tai tutkintoihin. Mutta joo. Mä sanon, että mulle se itse substanssiosaaminen on tullut enemmän lukemalla kirjoja ja tutkimusdataa ja käymällä syventäviä kursseja eri aiheista, mutta toi on tosi kokonaisvaltainen ja kaiken kaikkiaan mä olen itse tyytyväinen, että mä kävin sen. Tässä kysymykset tältä erää, eli pääasiassa liittyi uraan, yrittäjyyteen, ja sitten yksi näin manifestoinut Antonin kysymys päätyi joukkoon. Mä teen tosi mielellään lisää Q&A-jaksoja, etenkin tälleen kesällä, nämä on aika kivan tämmöisiä rentoja. Ja olisikin ihana kuulla, että mitä sä tykkäät näistä jaksoista. Tuohon kommenttikenttään saa jättää palautetta ja myös kysymyksiä tuleviin jaksoihin. Eli tosi tosi mielellään saa kommentoida ja jättää palautetta. Kiitos kun sä kuuntelit tän jakson ja kuullaan taas ensi viikolla. Moikka!