In this solo Finnish podcast episode, Sonja Hannus explores how fear and the need for control—especially in the context of trying to conceive—create hidden physiological stress that can sabotage reproductive health. She explains the hypothalamus’s role in constantly scanning for safety, resources, and timing for reproduction, and how a chronic ‘readiness’ state triggered by fear, perfectionism, and over‑control disrupts the HPO axis, impairing ovulation and hormone production. Sonja illustrates these concepts with a personal story about acne and excessive dietary control, showing how the nervous system registers emotional load as physiological load. She then offers concrete nervous‑system‑supportive practices such as regular meal timing, scheduled recovery, and learning to let go of outcomes, emphasizing the shift from outcome‑driven optimization to self‑care‑driven actions. The episode concludes with an invitation to her “Ready and Regulated” coaching program, which integrates nervous‑system regulation, hormonal balance, and fertility support for women who feel stuck in a cycle of fear and control.
Chapters
Tervetuloa Appleballpodiin, rakas kuulija! Tänään puhutaan aiheesta, jota on vaikea tunnistaa tai nimetä saatikaan kohdata, mutta tämä on yksi yleisimpiä teemoja, joita nousee vintaan, kun me mennään syvälle muutostyöskentelyyn mun asiakkaiden kanssa. Ja erityisesti jos kyseessä on raskaustoive, mutta tää pätee myös moniin muihin tiloihin ja tavoitteisiin. Itse asiassa voisi sanoa, että tää koskettaa kaikenlaisia muutoksia, nimittäin pelko ja kontrolloinnin tarve. Mutta erityisesti nyt siinä kontekstissa, kun toiveena on raskaus. Ja se teema on tää, eli nimenomaan se pelko ja kontrolloinnin tarve ja se, että tekeminen ei riitä. Sä oot tehnyt muutoksia ruokavalioon, sä seuraat sun kiertoa, sä otat lisäravinteita. Sä tiedät paljon teoriaa, mutta taustalla pyörii jatkuva huoli. Kontrolloinnin tarve. Pettymys siitä, että asiat ei etene niin kuin sä olit suunnitellut. Eli tästä mä haluan tänään puhua. Pelko ei oo vaan tunne, vaan se on fysiologinen tapahtuma, ja se näkyy kehon fysiologiassa. Aloitetaan biologiasta, koska se on tärkeää ymmärtää ennen kuin me voidaan puhua mistään muusta. Sun hypotalamusaivoissa, eli pieni alue aivojen pohjassa, skannaa jatkuvasti ympäristöä, ihan jatkuvasti meidän tiedostamatta sen eteen ei tarvitse tehdä mitään, ja se etsii vastausta kolmeen kysymykseen, olemmeko turvassa, onko resursseja riittävästi ja onko nyt oikea aika lisääntymiselle. Kun vastaus on kyllä, eli meidän hermasto kokee tilanteen turvalliseksi, niin hypotalamus voi vapauttaa GNRH-nimistä hormoniaa, joka käynnistää ketjun, joka muun muassa johtaa ovulaatioon. ja progesteronin tuotantoon. Eli se ketju on hypotalamus, aivolisäki, munasarjat, akseli. Mutta kun joku näistä kolmesta kysymyksestä saa vastauksiksi ei, niin se ketju, eli se viestintäketju heikkenee tai se voi katketa kokonaan. Ja tää on se kohta, josta mä haluun tänään puhua. Keho ei erota psykologista stressiä fysiologisesta stressistä, vaan meidän keho rekisteröi kokonaiskuormaa. Kaikkea sitä, mitä sen täytyy käsitellä samanaikaisesti. Ja myös pelko on osa tätä kokonaiskuormaa. Samoin kontrolloinnin tarve. Ja samoin se jännitys, joka syntyy siitä, kun sä haluat jotain tosi paljon, mutta sä et voi pakottaa sitä tapahtumaan. Eli puhutaan hetki siitä, mikä on näkymätöntä. mutta hermostolle hyvin todellista. Emotionaalinen kuorma, eli tunnetason kuorma, ei aina tarkoita sitä, että elämässä on joku iso kriisi päällä, vaan se voi olla paljon hienovaraisempaa. Se voi näyttää esimerkiksi siltä, että sulla on tosi korkeat vaatimukset itsellesi, sulla on aina tunne, että sun pitäisi tehdä enemmän, optimoida paremmin, Tietää enemmän, jaksaa enemmän, tehdä sitä, tätä ja tota. Se voi tarkoittaa, että sinulla on jatkova huoli, erityisesti sinun kehoon ja tulevaisuuteen liittyen. Taustalla pyörii jatkovasti kysymys, miksi tämä ei vielä tapahdu, miksi minä en etenä, miksi minä en tule raskaaksi tai miksi tämä akne ei vieläkään parane tai miksi minä en vieläkään ovuloi ja vuoda. Se voi näyttäytyä kontrolloinnin torpeena. Se tunne, että vaan jos sä teet oikeita asioita täydellisesti, niin sä pystyt vaikuttamaan lopputulokseen. ja sitä seuraava pettymys, kun asiat eivät menekään niin kuin olit suunnitellut. Tämä kaikki rekisteröityy sun hermostoon kuormituksena. Ja se hypotalamus, joka skannaa meidän ympäristöä uhkista, ei tiedä, että se stressi tulee esimerkiksi siitä raskaustoiveesta tai siitä, että sun akne ei ole näyttänyt elpymisen merkkejä. Se tietää vain, että sun elimistö on jatkuvasti valmiustilassa. Ja valmiustilassa oleva keho ei priorisoi lisääntymistä. Valmiustilassa oleva keho priorisoi selviytymistä. Tämä ei tapahdu sen takia, että sun kehossa olisi oikeasti mitään vikona. Se on tosi tärkeää ymmärtää. Sun kehossa ei ole mitään vikona. Sun keho tekee täsmälleen sen, mitä sen kuuluu tehdä. Eli suojella sua, auttaa sua selviytymään seuraavaan päivään. Ja tää on myös jotain, mitä mä haluan sanoa ääneen, koska mä nään tätä tosi paljon ja mä kerron kohta myös mun oman esimerkin tästä. Monilla naisilla, joilla on joku terveydellinen tavoite, oli se sitten raskautuminen ja terveraskaus tai kierron. käynnistäminen, kierron tervehdyttäminen, aknen parantaminen tai endometrioosikipujen sulattaminen, niin totuus on se, että monilla se tekeminen ja tervehdyttäminen ei tapahdu oma hyvinvointi edellä ja itsensä takia tehtynä, vaan se tapahtuu tavoite edellä. Ja tämä voi olla vaikea ymmärtää tai sisäistää, mutta mä teen parhaani, että mä yritän selittää, että mistä on kyse. Eli sä syöt hyvin, koska sen pitäisi auttaa. Sä oot kuullut tässä podcastissa ja muualla, että nämä asiat auttaa ja sä kuuliaisesti implementoit niitä asioita. Sä ehkä vähennät reeniä tietyissä kierrovaiheissa, koska sen pitäisi auttaa. Sä teet asioita paljon oikein, mutta se nyanssi on, että jos sä teet niitä väärästä paikasta käsin, niin se ei välttämättä palvele, koska sä käytät niitä ikään kuin välineenä, ei kehosta välittämisenä. Ja sun keho tietää sen eron, jos sä teet asioita väärästä paikasta käsin, kontrolloinnista käsin. Hermosto aistii sen. Kun meidän tekeminen kumpuaa pelosta tai kontrolloinnin tarpeesta käsin, niin se on itsessään keholle kuormittavaa. Ja se on yksi lisäkerros siihen kokonaiskuormaan. Se ei tarkoita, että sä tekisit mitään väärin. Mutta yksi osa tätä työtä liittyy siihen, että meidän tulee harjoittaa irtipäästämistä siitä, mitä me ei voida kontrolloida. Ja silti tehdä valintoja, jotka tukee sun kehoa. Ei sen lopputuloksen takia, vaan sun itsesi. takia. Se voi olla, että tämä viesti ei ländää vielä tänään. Mä suosittelen siinä tapauksessa palaamaan tänne aiheen äärille myöhemmin, koska me usein ei olla aina valmiita kuulemaan tätä. Mutta jos sä tunnistat itsessäsi tämmöisen kontrolloinnin tarpeen, niin se ei tarkoita, että sulla olisi asenneongelma tai mitään. Se on itse asiassa hyvin normaali, ja totta kai me yritetään kontrolloida sitä lopputulemaan. Ja se vaatii harjoitusta ja tietoisuutta ymmärtää, että itse asiassa se irti päästäminen on osa sitä prosessia, että me mennään kohti meidän tavoitetta. Kontrollin tai kontrolloinnin tarve on kehon tapa yrittää luoda turvallisuutta tilanteessa, joka tuntuu epävarmalta. Eli se on täysin normaalia, että me sitä tehdään. Kun me ei voida tietää lopputulosta, niin me tartutaan siihen, mihin me voidaan vaikuttaa. Mun oma esimerkki tästä on se, että silloin kun mä olin mun akneen parantamisen matkalla ja olin yrittänyt kaikkea, mulla oli valtava määrä tietoa ja koko ajan opiskelin lisää. Mitä enemmän mä ymmärsin ravintoa, niin sitä enemmän mä aloin itseasiassa kontrolloimaan mun syömistä. Ja huom, mun on pakko nyt diskleimata, että tästä on yli 10 vuotta aikaa. Se mitä mä luulin tietäväni ravinnosta, niin mä en enää allekirjoita niitä samoja asioita mitä mä silloin tein. Mutta mä aloin kontrolloimaan mun syömistä, koska se paranemismatka tuntui niin epävarmalta. Ja se pahensi vaan asiaa todella paljon. Se kontrolloiminen ei johtanut mihinkään hyvään. On tutkittu, että noisilla, joilla on taipumus kontrollointiin ja perfektionismiin, niin hermosta itseasiassa pysyy herkemmin valmiustilassa. Ja tämmöinen pitkäkestoinen krooninen valmiustila vaikuttaa ihan suoraan siihen HPO-akseliin, hypotalamusaivalisakin munasarja-akseliin, siihen hormoniketjuun, joka tapahtuu meidän munasarjojen ja aivojen välillä. Mä puhun usein siitä, että keho tarvitsee turvallisuuden tunnetta. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Se ei tarkoita, että elämän pitäisi olla täysin stressitöntä. Tai että sulla pitäisi olla ennäs täydellinen ruokavalio. Vaan turvallisuus hermostolle tarkoittaa sitä, että keho saa johdonmukaisesti toistuvasti signaalin. Nyt ei tarvitse selviytyä. Nyt voi palautua. Ja nämä signaalit ovat pieniä ja konkreettisia asioita. Ne ovat esimerkiksi ruoka-ajat, jotka pitävät verensokeri taso tasasena. Toki verensokeriin liittyy paljon muitakin tekijöitä, mutta esimerkiksi säännölliset ruoka-ajat, on avainasemassa. Ne on illat, jolloin sä pystyt oikeasti palautumaan. Sun ei tarvitse suorittaa aamusta iltaan ensin työpäivää ja sen jälkeen koko ilta jossain treeneissä. En sano, että koskaan ei saisi niin tehdä, mutta se vaikuttaa siihen kokonaiskuormaan. Ne on hetkiä, jolloin sä et jatkuvasti tarkkaile sun kehon merkkejä, etsii vähän niinku vikoja tai obsessoiden niitä asioita, mitä sä haluaisit nähdä, mutta sä et nää. Ja ne on myös sisäisiä signaaleja. Eli irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että meillä on lupa olla epävarmoja. Me kasvatetaan meidän sietokykyä olla epävarmassa tilanteessa. Me annetaan itsellemme lupa siihen, että me ei tiedetä milloin ja miten se asia tapahtuu, mitä me niin paljon halutaan. Ja me ymmärretään, että se on sietämistä, ei epäonnistumista. Raskautumista ei voi pakottaa, mutta me voidaan rakentaa keholle olosuhteet, joissa keho kokee olevansa turvassa. Se saa säännöllisesti johdonmukaisesti signaaleja eri tavoin, jolloin se pystyy alkaa priorisoimaan sen selviytymisen lisäksi muita NS-toistiaisia toimintoja, kuten lisääntymistä. Mä haluun nyt esittää sulle kysymyksen, ja se on tämä. Teenkö tänään hyvinvointia tuovia asioita itseäni varten vai sen takia, että yritän kontrolloida ja päästä tiettyyn tavoitteeseen? Ero näiden välillä on hienovarainen, mutta kuten sanottu, hermosto tunnistaa sen eron. Kun me tehdään meidän keholle hyvinvointia tuovia asioita sen takia, että me arvostetaan itseämme, me arvostetaan meidän kehoa, niin se on täysin eri lähtökohta kuin tehdä niitä asioita sen takia, että me koetaan, että meidän tulee tehdä niitä asioita, jotta me päästään siihen tavoitteeseen. koska meidän keho on muutakin kuin väline, ja sitä irtipäästämistä ja meidän tavoitteen toteutumista tukee se, että me tehdään niitä asioita itseämme varten. Tämä ei tarkoita, että siitä kontrolinin tarpeesta pääsee eroon ihan sormia napauttamalla sehän työtä, joka tapahtuu kerroksittain, mutta se alkaa tähän kysymykseen reflektoinnista. Jos sä tunnistit itsesi tästä, eli jos sä huomaat, että sulla on läsnä kontrolloinnin tarvetta, semmoista optimointia tai se, että sä elät raskaustoiveen kanssa ja siihen liittyy paljon pelkoa ja epävarmuutta, niin mä haluaisin kuulla susta. Mä teen rajallisen määrän yksilöllistä työskentelyä mun Ready and Regulated-valmennuksessa. Se on syvällistä työskentelyä hermoston, hormonitoiminnan ja hedelmällisyyden vahvistamisen parissa, räätälöitynä just sun tarpeisiin. Eli jos sä oot valmis tulemaan raskaaksi ja saamaan terveen raskauden ja sä elät melko kuormittavaa työkeskeistä elämää, eli olet uraorientoitunut nainen, ja jos susta tuntuu, että tää ois se työ, mitä sä tarvitset, sä haluat tukea, sä et halua tehdä tätä yksin, niin mä haluaisin jutella sun kanssa. Sä pääset Shownotin linkin kautta buukkaamaan puhelun, jossa me kartoitetaan sun tilanne ja jos vaikuttaa siltä, että Ready and Regulated voisi olla sulle se oikea silta sun tavoitteisiin, niin mä kerron sulle siitä lisää. Kiitos, että sä kuuntelit tän jakson. Tule, että mä oon myös viestiä Instassa. Kerro, mitä sä haluaisit kuulla täällä bodissa ja kommentoi myös tuohon alapuolelle, että mitä sä pidit tästä jaksosta. Ja mä haluan kiittää siitä, että sä olit tänään täällä ja me kuullaan taas ensi viikolla. Moikka! Kiitos kun katsoit!
