88. Ylikuormitustila ja palautuminen – miten tunnistaa kehon viestit ja tukea hermostoa

Tervetuloa Uploadable-podcastiin, rakas kuulija. Minulla on ollut yli parin kuukauden tauko siitä, että olen viimeksi nauhoittanut. Mahtavaa päästä taas vuoden 2026 bodijaksojen pariin ja mikin äärelle ja tuomaan teille näitä jaksoja. Kiitos, kun olet täällä. Samaan aikaan on aina vähän jännittävää, kun on ollut pidempi tauko. Nytkin olen monta kertaa aloittanut tämän jakson uudelleen, ja tuntuu, että haluaisin tehdä sen jotenkin täydellisesti. Mutta nyt tällä mennään. Ääni ei ole myöskään tänään täydellinen, olen ollut vähän flunssassa tällä viikolla, mutta ajattelin, että ihmisiähän tässä kaikki ollaan, ja nyt vaan. aloitetaan, laitetaan jaksot rullaamaan. Ja mä ajattelin aloittaa tän vuoden jaksot tekemällä päivityksen tosi tärkeäseen aiheeseen, josta mä puhuin viime syksynä, joka resonoi teidän kanssa ja joka on ollut mulla itsellä se kaikista vallitsevin teemu tässä viime kuukausina. Ja kyseessä on siis palautuminen. Mä tein tosiaan, olikse se syyskuussa, jakson, jossa mä kerroin siitä, että minulla triggeröity ylikuormitustila viime elokuussa, eli elokuussa 2025. Suosittelen kuuntelemaan tämän jakson jälkeen heti, mutta sain teiltä paljon viestejä, ja teillä on hyvin samanlaisia kokemuksia monilla. Monet ovat kertoneet, että eivät ole ihan tajunneet, mistä voi olla kyse. Olen tullut paljon kiitosta siitä jaksosta. Haluaisinkin tehdä jatko-osan tuolle jaksolle, Mulle on tapahtunut paljon sen jälkeen, ja koska mä tein sen jakson aika nopeasti sen jälkeen, kun mulla oli alkanut se mun ylikuormitustila, niin vaikka mä siinä jaksossa sanon, että mä olin päässyt taas takas pinnalle tai tavallaan saanut sen tilanteen ohi, niin todellisuudessahan kyllä se oli edelleen. ja näin jälkikäteen katsottuna nyt vaikuttaa siltä, että kesti noin kuusi kuukautta. Ja jokaisen aikajana on erilainen, eli mun mielestä ei kannata ikinä vertailla, mutta mä vaan haluun kertoa, että nyt tälleen jälkiviisaana mä ymmärrän, että se, että mä puhuin siitä asiasta noin neljä viikkoa sen jälkeen, kun tilanne oli alkanut, tai ehkä kuusi viikkoa, niin nyt useamman kuukauden jälkeen mä pystyn vielä paremmin reflektoimaan, että mitkä asiat sitten oikeasti vaikutti. Ja joo, koska nyt näin kuusi, seitsemän kuukautta myöhemmin, mä tunnen, että mä oon vihdoin saanut sen mun kropan takaisin ikään kuin. Mun keho taas palautuu kunnolla, mun uni on palauttavaa, mun sydämen terveys voi hyvin. Niin mulla on annettavaa, mä haluan jakaa teille, mitä kaikkea mä oon oppinut. Eli jos sä tunnistat itselläsi, että sulla on tämmösiä salkavalia oireita, kuten sä et vaan juuri koskaan tunne oloasi levänneeksi, vaikka sä nukkuisit kuinka paljon, ehkä sulla on sydämen tykytystä, sä huomaat, että mieli käy ylikierroksilla, sä jatkuvasti analysoit, illalla kun sä menee nukkumaan, niin sun mielessä vaan vilisee asiat, keho ei palaudu treenistä, Jos sä mittaat dataa esimerkiksi Ouralla, niin sä huomaat, että sun leposykkeet on aika korkealla, HRV on liian matalalla, ehkä se recovery index on siellä punaisella tai ei oo optimaalinen. Eli mun omalla kohdalla Oura oli mulla se, joka auttoi mua tunnistamaan tän tilan. Mä en rehellisesti oo ihan varma, että oisinko mä huomannut tai tiedostanut ja ymmärtänyt syvällisesti, että mitä tässä tapahtuu, jos mä en ois käyttänyt Ouraa. Mä en silti sano, että se olisi kaikille pakollinen, vaan sen takia mä haluan jakaa tätä viisautta, koska mä onneksi sain tosi paljon, tai olen kiitollinen siitä, että Oura oli se, joka ilmoitti mulle siitä ennen, kun mä edes itse huomasin, että joku on pielessä. Eli tosiaan mä kerron tarkemmin siitä, miten kaikki alkoi siinä. Edellisessä jaksossa me laitetaan linkki Shownote'in siihen jaksoon, mutta mulla tämä alkoi elokuun alussa niin, että yhtäkkiä mun nää readiness codet tippui, joka perustuu siis just no uneen, mutta myös sydämen vaihteluväleihin eli HRVhän. palautumiseen, leposykkeeseen, erilaisiin asioihin, mitä oura mittaa. Se oli mulle wake-up call, että ensin ajattelin, että olenko tulossa flunssaseksi, mutta en tullut kipeäksi. Ymmärsin aika nopeasti, että tässä on nyt jotain syvällisempää kyseessä. Tiesin, että olin pahtanut aika kovaa sen edellisen kesän. Olin tehnyt paljon töitä, en ollut juuri pitänyt kunnon kesälomaa. Vaikka minulla oli lapset viisi viikkoa kesälomalla, kävin aika kierroksilla. Mulla oli iso vuosi mun yrityksen kanssa viime vuonna. Mä rakastin sitä työtä, mitä mä tein, mutta mä tein sitä tosi paljon, ja mulla ei ollut kunnon rajoja. Niin tää sitten kaikki eskaloitu siihen, että sitten elokuun alussa, kun lapset palas kouluun tai siis DAG-ikseen, niin mulla alkoi tää uireilu. Ja tää oli tosi mielenkiintoista ja opettavaista ollut viimeiset kuusi kuukautta, että kun mä oon mun työssä puhunut kuitenkin jo sen, 8-8,5 vuotta ainakin hermoston säätelyn tärkeydestä. Ja muun muassa joogan kautta sitä opettanut jo tosi kauan. Mutta nyt tämä viime syksy oli mulle semmoinen oikeasti ensimmäinen kehollinen kokemus siitä, mistä on kyse, kun keho ei palaudu kunnolla. Olen tosi kiitollinen lopulta tästä kokemuksesta, vaikka se on ollut aika raskas tai semmoinen turhauttava, mutta nyt mä oikeasti tiedän, että miltä tuntuu, kun keho ei palaudu kunnolla. Ja tosiaan, kun mä reflektoin taaksepäin, niin elokuussa mulla alkoi tämä oireilu, eli esimerkiksi just leposykkeet nousi, mä en enää saanut ouran mukaan sitä restauratiivista aikaa päivissä ollenkaan, vaan mä olin jatkuvasti siellä stressitilassa. Ja kun mä katson dataa taaksepäin, niin syyskuussa mulla on ollut kaikista heikoimmat nämä skoret. Mulla oli silloin myös hoihon lanceeraus päällä, mutta mä en ajattele, että se, että työssä tapahtuu jotain ännä stressaavaa, niin sen ei tarvii vaikuttaa meidän kehoon niin merkittävästi kuin se mulla vaikutti silloin, eli koska se mun tila oli mennyt överiksi. niin tämä oli vain bensaa liekkeihin, että minulla oli myös työssä aika stressaava tilanne. Mutta tosiaan silloin syyskuussa, niin muistan, että minulla ei ollut niitä restoratiivisia minuutteja ollenkaan. Siis nolla minuuttia viikosta ja kuukaudesta toiseen, eli minun keho ei koskaan käynyt palauttavassa tilassa. Lokakuussa tämä tila jossain määrin jatkuu. Mä muistan, että se oli vähän semmoista aaltoilevaa, että välillä mä sain ihan ok skoreja ourasta ja mun olo oli ihan ok, mutta tosi pienetkin asiat saatto laukasta sen, että esimerkiksi ne leposykkeet oli taas koholla, mä en palautunut kunnolla. Marraskuussa mä muistan, että mulla meni hermo, koska musta tuntuu, että mä olin tehnyt paljon asioita oikein, niin mä tulin siis jakamaan näistä asioista pian, mutta silti se tasapaino oli tosi herkkä edelleen, että pienetkin asiat saatto heilauttaa sen vaan sinne, että mä olin taas siellä pohjalla ja taas mun sen Recovery Index huutiaa. Mä puhun nyt tosi paljon näistä Ouran termeistä, koska se oli se, mitä kautta mä sitä mittasin. Ja ihan rehellisesti, jos mä puhun niin, koska sit tosiaan marraskuussa mulla meni hermo siihen, että mun skoret oli aina tosi huonot. Mä jätin Ouran pois noin 3-4 viikoksi, ja mä muistan, että mä ajattelin, että nyt mä kuulostelen mun oloa sen sijaan, että mä pelkästään tuijotan sitä dataa. Ja mun olo oli ihan hyvä. Mä muistan, että mä esimerkiksi treenasin silloin. Mä oon siis tehnyt jo neljä vuoden ajan, viiden vuoden ajan ihan kotitreenejä. Silloin vielä pienemmillä painoilla. Sitten mä oon siirtynyt vähän isompiin painoihin. Mutta mä treenasin. Mutta se oli edelleen semmonen, että mulla ei ollut mikään superolo. Ja no nyt mä en saanut sitä dataa niinku tolta ajalta. Mut sit musta alkoi tuntua, että no okei, ihan ok tilanne. Mä otin ouran takas. Ja sama juttu jatku. tällein jälkikäteen, kun sitä reflektoi, niin vaikka mulla oli välillä ihan ok hyviä päiviä ja olo oli suht ok, niin silti tosi helposti se heilahti just niin, että esimerkiksi ne mun leposykkeet nousi. Ja HRV oli matala. Ja HRV on siis sykevaihteluväli, ja se on itse asiassa yksi tämmöisiä parhaimpia mittareita siihen, että mikä meidän kokonaisvaltainen terveys on. Niin kun mä vertaan esimerkiksi kesän lukemia, eli ennen kuin mulla alkoi tää tila, Silloin joulu-, tammikuun-, alku-, ehkä marraskuu, niin minun HRV-lukemat olivat laskeneet tosi paljon siitä kesästä. Harmillisesti vaihdoin puhelinta, olikohan se joulukuussa tai joskus, niin minä sitten tästä vuosiraportista sain sitä dataa, mutta nyt en pysty enää uudessa puhelimessani selaamaan sitä uuden dataa. Näkisin tosi helposti sitä. Saisin tehtyä sitä vertailua, mutta jovellavauksessa. Me lähdettiin joulukuun puolessa välissä Espanjaan, oltiin siellä muutama viikko, ja tämä tilanne jatku siellä. Ja se oli tosi turhauttavaa, koska tässä kohtaa mä olin jo tehnyt tosi paljon niitä toimenpiteitä. Mä puhun siis kohta tosiaan lisää siitä, että mitä kaikkea mä tein. Mutta tuolla Espanjassa tilanne jatku, ja siihen liittyi siis varmasti se, että täällä, kun me oltiin Espanjassa, niin ateriavälit, niin esimerkiksi me syötiin myöhään illalla välillä aterioita, jolloin mun levosyke ei päässyt laskemaan, ja ja mentiin myöhemmin nukkumaan, herättiin myöhemmin. Se ei ole mulle optimaalista, koska mä oon Morning Type eli NS-aamuvirkku. Mut joo, tilanne siis jatkui siellä. Ja sit nytten, kun me palattiin Espanjasta tammikuun alussa, niin siitä asti itse asiassa niin vihdoin, Mä oon päässyt taas tänne elävien kirjoihin, mun kroppa palautuu, mä saan reilusti sitä restauratiivista aikaa lähes joka päivä, tai no reilusti ja reilusti, mutta silleen, että sitä vähintään tulee joka päivä, koska mä muistan, että silloin syyskuussa sitä ei tullut lainkaan. Ja se kertoo siitä, että sun elimistöllä ei ole riittävästi resursseja siirtyä siihen palautuneeseen tilaan, koska se keskittää kaiken selviytymiseen ja siihen, että se pitää meitä hengissä. Ja nyt sitten kun me palattiin reissusta, niin vihdoin oikeastaan nytten mä voin sanoa jo, että yli kuukauden ajan niin mulla on ollut taas vahva olo. Mä palaudun. Mä palaudun myös treenin jälkeen. Mä voin tehdä illalla treenin ja silti mun recovery index voi olla täysin optimaalinen seuraavana aamuna. Ennen kaikkea mulla on semmonen tasaisen vahva Olo. Eli vihdoin mä voin sanoa ja tuntea olevani takas siellä, missä mä olin kesällä, tai ainakin lähes siellä. Ja nyt mun skoret on taas ollut siellä 90 usein. Välillä sen yli, välillä vähän ali, mutta vähintään 10 prosentilla mulla on noussut ne mun Ouro-skoret. Ja tosiaan tää voi olla vähän ärsyttävää, jos sä et käytä Ouraa, mutta se on vaan ollut niin selkeä mittari tässä tilanteessa. Ja mä oon tosi kiitollinen siitä, Ja kun mä vielä vähän reflektoin sitä tilaa, mitä syksyllä tapahtui, kun mulla oli tää ylikuorentustila päällä, niin se meni siihen, että minä, joka on aina ollut superaktiivinen liikkuja, mä oon aina rakastanut liikkua paljon, harrastaa paljon hyötyliikuntaa, niin yhtäkkiä mä jouduin jättämään kaiken ylimääräisen liikkeen. Mä muistan, kun me oltiin Antonin kanssa työmatkalla Tukhalmassa, ja siellä mulla oli just yksi näistä niin vaikeista päivistä, et mun leposykkeet oli koholla, Ja mä tunsin sen mun sydämessä. Ja mä muistan vaan, että mä mietin, että ei voi olla totta, mä oon 34-vuotias. Ja jo se, että kun mä kävelin kaupungilla, niin mulla tuli semmonen fiilis, että tää on liikaa, että mä en sais tehdä tätä. Ja mä en ollut kipeä, vaan mä olin ylikuormitustilassa. Eli tottakai, jos sä oot flunssassa, niin se on normaalia, mutta ei se oo normaalia, että sä oot perusterven 34-vuotias ollut aina tosi aktiivinen, ei mitään terveysongelmia. lukuunottamatta siis mun kierron haasteita, mutta kunnon osalta ja sydämenterveyden osalta on aina ollut tosi terve, niin tää oli tosi hälyttävää. Ja se meni siis siihen, että mun piti esimerkiksi lopettaa hakemasta lapset päiväkodista kävellen ja siirtyä hakemaan heidät autolla, vaikka mä oon aina ennen, aina kun vaan on mahdollista ja on se aika, niin mennyt kävellen. Mut nyt mä jouduin ajaa autolla kaikki matkat, meillä siis ei oo mikään hirveen pitkä matka se, niin se oli todella karua. Ja mun piti jättää siis kaikki just nää mun kotitreenit tosi monina päivinä. Eli jouduin siis karsimaan sitä omaa liikuntaa todella paljon, puhumattakaan siitä, että että esimerkiksi mun ystävä Jenna on kova käymään erilaisissa juoksutapahtumissa, niin musta olisi ollut mun mielentasolla niin ihana mennä mukaan jonnekin tämmöiseen maastajuoksuun tai vaikka 10-15 kilsan johonkin espoorantareittiin lenkille tai tämmöstä, mutta mä en vaan voinut edes harkita sitä, koska mä tiesin, että mun kroppa ei kestä juoksemista tällä hetkellä, ja se on tosi karua. Mutta se mikä minun on sanottava, että tämä ei vaikuttanut minun kiertoon kuin ihan pikkuisen, mutta minun kierto ei esimerkiksi pysähtynyt, minä ovuloin silti. Ja se on minun mielestäni huomionarvoista, koska siinä tilanteessa missä minä olen ollut aikaisemmin, noin kymmenen vuotta sitten, niin mullahan ei ollut ovulaatiota silloin, kun mun keho eli tämmöisessä hälytystilassa. Ja nytten, vaikka mulla oli tää ylikuorintustila päällä, ja se oli mun mielestä aika vakava, niin mun ovulaatio oli silti joka kierrossa kierronpäivänä 14 tai 15. Eli ainakin ouran mukaan se tunnisti ovulaation ja lämpökäyrät oli normaalit. Eli ollaan tultu pitkä matka siitä, kun mulla ei ollut lainkaan ovulaatiota. Eli se hälytystila oli kuitenkin erilainen silloin kuin nyt. Nyt mun keho tunsi olonsa riittävän turvalliseksi opuloimaan. Mutta oli pari kiertoa, kun mun kierto oli lyhyempi kuin normaalisti, eli mulla on ollut vuosien ajan nyt 28-29 päivää mun kierto, niin oli päiviä, kun se oli 26 päivää. 27 päivää muistaakseni, ja olisikö joskus ollut niin, että alkoi kierron päivänä 26 menkat, niin silloin se tarkoittaa, että se kierto jää 25 päivän mittaiseksi. Niin se on lyhyt. Mä en halua, että mulla on niin lyhyt kierto. Mä haluaisin, että se on se 28 päivä kosta 9, jolloin lutea oli vaan ihan riittävän pitkä, jolloin hormonit kerkee niin kuin tehdä sen ne luonnolliset vaihtelunsa. Eli nämä lyhyemmät kierrot oli viesti siitä, että mun keho oli kuormittunut, progesteronia ei välttämättä muodostunut riittään paljon ovulaation aikaan tai se ei jaksanut pysyä yllä ja siten sitten mengat alkoi aikaisemmin kuin normaalisti. Eli silloin kun me ollaan kuormittuneita, kortisolitasot on koholla, niin kortisoli ja progesteroni myös kilpailee siis samoista rakennusaineista. Eli kun meillä on kortisolit koholla, niin meidän progesteronituotanto voi siitä heikentyä tai se vaikuttaa siihen. Eli hyvin todennäköisesti tässä mun tapauksessa on ollut näin ja se kierto on jäänyt lyhyemmäksi. Mutta joka tapauksessa mä ovuloin joka kuukausi, se on jo hyvä merkki. Mutta oli siis tosi ahdistavaa, mitä mä jo kerroin, mutta lisäksi, että mä jouduin esimerkiksi lapsille niin usein sanomaan, että hei, äiti ei voi nyt touhuta tai leikkiä teidän kanssa, että mun pitää levätä, että mä oon niin kuormittunut. Ja sit kun mä vielä tiedän, että tähän on oikeasti itse aiheutettua. niin pitkään, niin mä en oikeasti voisi syyttää muita kuin itseäni. Totta kai, ehkä yhteiskunnallisesti, niin kuin meillä äideillä, niin sehän on ihan todistettuakin, että Suomessa äidit on tyyliin maailman kuormittuneimpia, koska meillä ei usein ole sitä villagea, meillä on aika paljon niitä odotuksia. Mun tapauksessa mulla on tukiverkot, ja mulla on tietysti puoliso, ja thank god, antoin esimerkiksi meillä ruokaa ja näin, mutta kyllä se niin on, että mulla on arjessa tosi paljon lapsiin liittyviä vastuita enemmän. Ja sitten sen lisäksi mulla oli tää vuosi, että mä painoin tosi paljon töitä, niin kyllä mä oisin voinut tehdä asioita paremmin. Eli vois sanoa, että se on itseaiheutettua. Mulla olisi pitänyt osata hidastaa ja rakentaa niitä arjen systeemejä vahvemmin, ettei mä ajaisi itseäni tähän pisteeseen. Se mikä tässä oli tosi jännä, että mulla tämä ylikuormitustila ei vaikuttanut mun mieleen. Eli mä en kokenut esimerkiksi silloin syyskuussa, lokamarraskuussa semmosia burnoutin henkisiä oireita ainakaan niin voimakkaana, vaan se oli mun keho, joka petti. No mulla ei ole kokemuksia just semmosesta kokonaisvaltaisesta burnoutista, mutta mä oon ymmärtänyt, että silloin siihen tulee tämmöistä masentuneisuutta ja mulla on siis tämmösiä henkisen pahoinvoinnin oireita niiltä ajoilta, kun mun kierto ei toiminut. normaalisti, mutta esimerkiksi työhön liittyvää burnoutia mulla ei ole ollut niin vahvaa koskaan. Ja se mikä juuri tässä oli jännä, että mun mieli toimi koko ajan tosi hyvin ja mä olin motivoitunut tekemään töitä. Mä en koskaan kokenut, että mä haluaisin pitää sairaslomaa tai mitään. Eli mä olin tosi motivoitunut koko ajan mun työn osalta ja mulla oli se syyskuussa lanseeraus päällä. Mä noutin siitä tosi paljon ja mulla oli koko viime vuoden luovuus ja halu rakentaa ja kehittää ja palveluasiakaita ja on siis edelleen. Eli se oli kans niinku kiva puoli tässä, että mun mieli silti toimi, vaikka mun keho vähän niinku petti ja oli se, joka oireili. Mutta mitä mun kehossa siis tapahtui, niin se ei palautunut kunnolla, koska mä olin vetänyt sen ylikierroksille. ja puhutaan sympaattisen hermoston ylivireystilasta. Eli hyvin todennäköisesti mun autonominen hermosto ei siirtynyt riittämän usein parasympaattiseen tilaan, jossa esimerkiksi sisäelimet saa tilaa tehdä niitä töitään kunnolla, keho saa oikeasti palautua tehdä niitä korjaavia prosesseja. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että leposykkeet ovat herkästi koholla, HRV on matala, ei ollut restoratiivista aikaa ouran mukaan, eli minun keho ei käynyt syvässä korjaavassa tilassa. Biologisesti tämä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että minulla on ollut kortisolit koholla, melatoniinin tuotanto heikentynyt, syke ei laske riittävästi öisin ja myös työpäivistä. palaudu optimaalisesti, se progesteronin tuotanto on heikentynyt, se sit voi näkyä lyhyempänä luteaalivaiheena, joillain PMS-oireet voisi pahentua. Mulla ei ollut minkäänlaista PMS-oireilua tossa syksyllä, joka oli sillänsä niinku just hieno testamentti sille, että kun on tehnyt sen työn sen oman hormonitoiminnan kanssa, niin vaikka mun kroppa oli tämmöisessä ylivireistilassa, niin silti se keho tunsi olonsa riittävän turvalliseksi ovuloida, ja ei ollut minkäänlaista hormonallista oireilua, koska mulla on kuitenkin historia VMS-oireista. Niin nyt ei menty sinne. Ja on siis tärkeä muistaa, että silloin kun keho ei koe olevansa turvassa, niin se ei priorisoi lisääntymistä, vaan silloin se keskittyy selviytymään. Eli ylikuormittunut hermosto ja hedelmällisyys ei ole ystäviä. Mulla raskaustuleminen ei ole ollut tässä kohtaa ajankohtaista. Mä en tiedä tuleeko enää koskaan olemaan mulla ajankohtaista. Meillä ei siis tällä hetkellä ainakaan ole suunnitelmia, koska tämä on meidän lapsilukua. Niin mä en tiedä, että miten esimerkiksi mun keho olisi reagoinut viime syksynä raskauteen, jos se olisi siis ollut tavoitteena tulla raskaaksi. olisi tietysti ollut tosi mielenkiintoista tietää, mutta toisaalta mä myös ajattelen, että on niin tärkeetä tehdä se työ itsensä kanssa, että keholla on riittävästi resursseja siihen raskauteen. Eli mä otan takaisin noi mun sanat, mitä mä sanoin äsken. Mä en ois halunnut tulla sellaisessa vaiheessa raskaaksi, koska raskaus on jo itsessään keholle niin... Se on elämän vaativimpia prosesseja fysiologisesti. Niin se, että jos sä oot jo valmiiksi ylikuormittuneessa tilassa, kun sä tuut raskaaksi, niin siitä ei hyvää seuraa. Totta kai se on mahdollista. Mutta kyllä mä ajattelen, että se on sekä äidille että lapselle parempi, että äiti on tehnyt sen työn etukäteen, ja sun keho palautuu, ja tavallaan kehossa ne fysiologiset toiminnot toimii optimaalisesti. Ja nyt jos tää, mitä mä oon kertonut tänään resonoisussa jollain tavalla, niin mä haluun vaan ensinnäkin kertoa, että tää on tosi tyypillistä. Mä sain tosi paljon viestejä teiltä, jossa kerroitte, että teillä on samantyyppisiä kokemuksia. Ja kenelle tämä ylikuormitustila usein tapahtuu tai on ajankohtaista? Sellaisille naisille, jotka ovat hyvin kunnianhimosia, esimerkiksi rakentaa isoa uraa. Mahdollisesti siinä rinnalla on perhettä, lapsia, paljon erilaisia rooleja elämässä. Eli moni meistä on ystävä, puoliso, työntekijä tai yrittäjä. Voi olla vanhempia, joista tulee huolehtia tai isovanhempia. On paljon erilaisia rooleja. Toi ehkä sä treenaat kovaa, se vaikuttaa fysiologisesti sun kehoon. Jos sä oot kova optimoimaan elämän eri osa-alueita, eli sulla on paljon going on, sulla on kunnianhimoiset tavoitteet ja sä haluat vähän niin kuin optimoida kaikkea. Ehkä sä juot paljon kahvia, se vaikuttaa tähän. Ja itse asiassa mähän lopetin kahvin juonnin tossa marraskuussa. nopea kiertotie sinne. Mä vähän avaan tätä, eli mitä tapahtui. Niin mulla tosiaan meni hermot vaan siihen, että mulla oli aina ne ouroskorot huonoja. Ja sitten oisko ollut tossa marraskuun lopulla, niin mä olin yksi aamu silleen, että nyt mä teen kofeinittoman kahvin, että mä en juotta näistä kofeinikahvia, koska mä huomasin, että mulla oli jo valmiiksi se hermosto ylipirittyneenä ja mä olin herännyt aamuun niin, että Olisikohan mulla ollut leposykkeet korkealla, HRV matala ja näin poispäin, niin mä päätin, että mä otan kafeinittoman kahvin. Ja se oli yllättävän helppoa. Ja mä vaan jatkoin sitä. Siis seuraavat nyt on mennyt melkein kolme kuukautta. Se oli siis yllättävän helppoa. Mä olin juonut 18-vuotiaasta asti kahvia lähes joka päivä. Mutta mulla on kyllä ollut usein niin, että mä voin olla helposti päivän pari ilman kahvia, jos mä en saa sitä semmoiseen rauhalliseen hetkeen. Eli mä en oo koskaan halunnut juoda kahvia siihen heräämiseen ja kiireessä, vaan mä nimenomaan oon aina halunnut nauttia sen. Niin joo, mä siis lopetin kahvin juomisen. Eli jos sä juot paljon kahvia, niin se vaikuttaa ehdottomasti myös. Ja ylipäätään siis sun saattaa olla semmoinen tilanne, että ulospäin kaikki näyttää hyvältä, sä teet paljon, sä oot aika tietoinen, mutta sä huomaat, tunnistat, sun hermosto käy kierrokseen. Eli haluan vaan sanoa sulle sen, että tää on tosi tyypillistä ja jos sä tunnistat tätä, mistä mä puhun, niin sä et oo yksin sen kanssa. Puhutaan vähän siitä, että mitä sit voi tehdä. Tai mä kerron vähän mun omia kokemuksia, että mitä mä aloin tekemään, kun tää tila alko. No ihan ensimmäisenä tosiaan mä lopetin treenaamisen ja sit mä yritin tuoda sitä takas siinä koko syksyn ajan, mutta aika monta kuukautta meni niin, että mä en pystynyt systemaattisesti sit treenaamaan, koska mä aina huomasin, että ne oireet palas. Ja jos mä huomaan, että mun sydän on esimerkiksi huormittunut, niin kyllä mä silloin jätän sen treenin, vaikka mä tavallaan haluaisin tosi paljon tehdä sen. Mä aloin karsimaan menoja. Mä oon siis aika pitkään jo ollut semmonen aika kalenteritietoinen ja haluan, että mun kalenterissa on paljon tilaa, väljyyttä, mutta nyt mä vielä entistä tarkemmin varjelin mun kalenteria. Mä en ota illoille mitään. Siis jos mut kutsutaan joillekin illalliselle, niin 99 prosentin todennäköisyydellä mä sanon ei. Tässä elämäntilanteessa tosin semmosia iltakutsuja tulee todella vähän, joka on musta hyvä juttu, koska mua harmittaisi sanoa ainoaan ei, mutta mä oon oppinut sanomaan ei lähes kaikille illalla tapahtumille asioille. Mutta myös viikonlopuilta mä karsin menoja ja mulla oli ihan ehdoton se, että vähintään toinen viikonloppupäivä pitää olla täysin vapaa menoista. Eli en sopinut kahta asiaa laumataidelle ja sunnuntaidelle vaan maksimissaan toiselle. Ja opettelin siis sanomaan ei, koska sehän on vaikeeta. sä saat kivoja kutsuja tai ehdotuksia, mutta mä opettelin sanomaan ei. Mä opettelin myös droppaamaan semmosia asioita, mitä mä en jaksanut hioa. Eli esimerkiksi meillä on ystäväpariskunta, joka tulee enemmän Antonin puolelta, tai siis tulee. Ja sehän aika luontaisesti saattaa mennä niin, että naiset tai vaimot sopii keskenään, että milloin nähdään. Ja kun mä huomasin, että tätä alkaa tapahtumaan, mä sanoin tälle Antonin parhaan kaverin, vaimolle, että hei, että annetaan poikien sopittaa. Eli mä aloin tiputtamaan sellaisia metatöitä mahdollisimman paljon. Ja mulla on niitä metatöitä ihan sikana, koska meidän arjessa mulla on enemmän lapsiin liittyviä velvollisuuksia kuin Antonilla, ihan vaan sen takia, että me ollaan vähän sovittu. Se on ok, mutta mä aloin tiputtamaan mahdollisimman paljon erilaisia metatöitä. Tulemaan tietoiseksi niistä ja tiputtamaan niitä, mitä on mahdollista tiputtaa. Mä oon aina ollut Whatsappin kanssa semmonen, että mä en koe tarvetta heti vastata kaikille tai näin. Eli mulla on siellä aina vähän roikkuviestejä, mut sit ne saattaa häiritä mua. Mut mä annoin itselleni luvan antaa niiden roikkua ja tiedostaa, että mitään pahaa ei tapahdu, jos mä en vastaa lähiaikoina tai ollenkaan. Ja mun oikeat ystävät kyllä ymmärtää ja että se on meillä kaikilla sama elämäntilanne. Se ei haittaa mitään, jos johonkin unohtuu vastata tai vastataan kuukauden päästä. No biggie. Ja levon lisääminen. Mä en ole koskaan ollut mitenkään hirveän hyvä tässä aikaisemmin, koska mä oon tykännyt just liikkua, olla aktiivinen. Mutta nyt mä jouduin syksyllä tekemään sitä, että heti töiden jälkeen viikonloppuisin mä lepäsin sohvalla. Siis mä vietin sohvalla sen niin kauan aikaa, kun se oli mahdollista. Lasten kanssa tietysti se ei ole mahdollista olla niinku tuntikaupalla usein siinä sohvalla, mutta sen puitteissa, kun se oli mahdollista, niin mä tein sitä. Mä vahvistin kierron synkronisointia, eli täähän on jotain, mikä on ollut mulla selkärangassa jo vuosia, että mä vähän teen erilaisia valintoja kierron eri vaiheissa, mutta mä vielä integroin syvemmin niitä asioita mun arkeen. Mä tiedostin, että luteaalivaiheessa mun kroppa kaipaa vielä enemmän tukea, mä annoin sille sitä tukea. pieniä konkreettisia esimerkkejä. Lutealivaiheessa meidän keho tai aineenvaihdunta kiihtyy ja me tarvitaan enemmän kaloreita, niin mä pidin huolta siitä, että mä söin enemmän kaloreita lutealivaiheessa. Pidin huolta siitä, että mun verensokeritasot on erityisesti lutealivaiheessa on tärkeää säädellä niitä, vaikka tietysti kaikissa kierronvaiheissa, mutta aloin tekemään tämmösiä pieniä asioita niiden kierron eri vaiheiden tukemiseksi. Vuorokausirytmin tukeminen, mulla on ollut tää jo myös pitkään selkärangassa, mutta tässä ylikuormitustilan aikana uni oli erityisen, se vaati multa lisää panostamista, eli mä huomasin, että Mieli kävi tosi kierroksilla. Tämä oli alkanut jo ainakin kesällä, kun mä just tein paljon töitä, ja mulla oli niin paljon mielessä kaikkea, ja mä olin siis tosi innostunut kaikesta. Mutta sehän ei ole hyvä juttu, jos silloin kun sä menet nukkumaan sänkyyn, niin sulla alkaa kaikki ideat valloillaan, ja sä haluaisit kirjoittaa kaiken ylös, mutta sit sä oot saman aikaa väsynyt, Mulla oli tämmönen huono kierre siinä, että mä en saanut unta. Mun latenssivaihe oli siis ouron mukaan myös tosi pitkä. Mä aloin vahvistamaan mun iltarutiineita tukemaan kortisolin ja melatoniinin luonnollisia liikkeitä. Eli meillähän luonnostaan kortisolin täytyy nousta aamulla ja sitten laskea iltaankohden ja melatoniinin tuotanto käynnistyy illalla ja sitten aamulla. mutta tosiaan se kortisoli käynnistyy. Ja tosi monilla meillä tämä rytmi on kallellaan, joten aloin vahvemmin tukemaan sitä. Tietysti yksi asia, joka on vaan pakollista, on aika ja kärsivällisyys. Eli muistan, miten haastavaa mulla oli just tämä kärsivällisyys ja se, että kun se tuntui, että se jatkuu kuukaudesta toiseen, ja mä helposti aloin vertailemaan myös itseäni muihin. Esimerkiksi mun ystävällä oli ollut burnoutia saman vuoden. alkuvuodesta ja mä vaan muistin, että seurasin häntä somessa ja huomasin, että hän käy jo maratoneissa ja tiiässä missä ja sit mä vaan, että miks, niinku miten hän toipui niin nopeesti ja mä en, mutta tää vaan on jotain, mitä me ei voida kontrolloida sitä vauhtia, etenkin jos ei pysty pitämään kunnan sairaslomaa eli esimerkiksi mun tapauksessa, niinku mä sanoin, niin mun mieli kuitenkin toimi hyvin, mä halusin tehdä töitä, niin varmasti jos mä oisin pitänyt täysin niinkun sairaslomaa ja ei olisi lapsia ja muuta, niin se mun prosessi olisi ollut nopeampi. Mutta mulla oli elämä elettävänä samaan aikaan, yrittäjänä mä en pystynyt jäämään sairaslomalle ja näin, niin se vaan otti enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys auttaa tässä. Yksi hankinta, jonka mä tein tammikuussa vihdoin, niin se auttoi ihan huikeasti, nimenomaan uneen. Eli mä hankin vihdoin tällaiset sinivaloa blokkaavat lasit, Ja se on oikeasti ollut ihan game changer, ja mä uskon, että se on vaikuttanut siihen, että nyt tammikuusta alkaen mun uni on ollut tosi paljon laadukkaampaa, mä nukahdan nopeammin. Eli viimeistään kahden aikaan illalla mä laitan nää sinivaloa blokkaavat lasit päälle, ja sit jos mä käytän ruutua, tvtä tai puhelinta, niin se suorattaa sen sinivalon. Tein pieniä tutkimuksia, kun olin hankkimassa niitä. Olin ensin hankkimassa halpislasit, mutta ymmärsin nopeasti, että ne eivät blokkaa tarpeeksi sinivalaa. Sulla pitää olla lasit, joissa on punaiset linssit. Hankin Boncharge-merkkiset. Ne ovat olleet aivan huikeat. Joka pennin arvoiset ovat kalliimmat kuin halpikset, mutta minulla joka iltaisessa käytössä, Ja mä en enää vois elää ilman niitä. Mulla on muuten koodi teille, niin laitetaan se shownote teihin, eli ton linkin kautta sä pystyt tilaamaan noi alella. Tosi tosi vilpitön suositus. Muita juttuja, jota mä oon tehnyt, no mä oon vähentänyt minkään sarjojen katsomista, eli mä huomaan, että aina kun mä katon sarjoja, vaikka sen jälkeen kun lapset on mennyt nukkumaan, niin se vaikuttaa siihen unen saantiin. Eli lukeminen on tosi tosi paljon parempi. Mä luen Kindleltä, eli Amazonin tämmöiseltä lukulaitteelta. Laitan siinä sen mustan taustan siihen ja vaan yksi tai kaksi sitä niinku valoa. Eli se on tosi himmees tausta. Ja se ei ole samanlaista sinivaloa kuin mitä vaikka puhelimen ruutu. Ja mä huomaan heti sen eron unessa, jos mä oon kattonut sarjoja tai telkkaria. Totta kai joskus katson mutta sitten silloin tietää, että tämä todennäköisesti vaikuttaa siihen uneen. Se, mitä olen myös alkanut tekemään säännöllisemmin viime aikoina, niin otan melatoniinia monina iltoina, en kaikkina, silloin kun tunnen, että olen luonnostaan tosi väsynyt. niin kuin aktivoinut itseäni illalla liikaa, niin silloin mä en ota. Mutta jos mä tiedän, että jostain tietystä syystä tänä yönä unen saanti olisi vaikeampaa, niin mä otan melatoniinia. Ja mä käytän sellaista, kun makrobios. Sitä myydään ihan melkein kaikissa ruokakaupoissa, ja mulla on semmoinen yrttivahviste, Eli siellä kaupoissa on usein kahta eri versioa, niin mä tykkään siitä yrteellä vahvistetusta. Tee oma research, jos harkitset tätä, mutta mitä mä oon ymmärtänyt, niin melatoniinin käyttö on turvallista, ei ole addiktoivaa, ja sitä voi pitkälläkin tähtäimellä käyttää. Ja mun mielestä toi makrobios on tosi toimiva. Mun ystävällä, hän koki, että se makrobios ei ollut hänelle se paras vaihtoehto, niin hän vaihtoi johonkin toiseen, mutta mä tykkään tosta. Tietysti ruokailun miettiminen se, että ei syö liikaa illalla, eli ei täydellä vatsalla nukkumaan. Huomaan, että jos syö aterian liian myöhään, kuten esimerkiksi Espanjassa, niin leposyke ei laske riittävän aikaisin. Se vaikuttaa koko unipalettiin ja palautumiseen. Eli se, että syö vähintään 2–3 tuntia ennen nukkumamenoa kunnon aterian, Me syödään usein jo viiden-kuuden aikaan se kunnan ateria tai viimeistään puoli-seiskan aikaan, niin sitten kun menee yhden maissa nukkumaan, niin on riittävästi kerennyt sulattaa sitä ilta-ateriaa. Eli mä rakastan suomalaista rytmiä siis niin paljon, mä en pystyisi tollaiseen espanjalaiseen rytmiin. Mutta sitten silloin kun me oltiin Espanjassa, niin se automaattisesti vähän meni siihen, vaikka syötiin oman porukan kesken. Ja mulla on tapana syödä joinain iltoina iltapala, ei joka ilta, jos ei vaan on nälkä. Mutta niinä iltoina, kun on nälkä, niin sit mä saatan syödä ehkä tunnin ennen nukkumaanmenoa, mut yritän pitää sen silloin melko pienenä sen iltapalan. Ja en koskaan mene tyhjällä vatsalla nukkumaan, eli vaikka kello olisi paljon, niin mä mieluummin syön jotain pientä iltapalaks, kun menen nälkäisenä nukkumaan. Sit tietysti unihygienia on tärkeä. Se, että on pimeä huone, lämpötila vaikuttaa paljon, eli tutkitusti unen saanti viileämmässä huoneessa on parempaa ja laadukkaampaa. Mä ite käytän unimaskia. Mä käytin pitkään tämmösiä halpis-unimaskeja, mut nyt mä itse asiassa investoin tän Samisen Boncharge'in unimaskiin, ja se on ollut ihan huikee. Ja tarvittaessa korvatulpat. Mä käytän joinain ymärrä korvatulppia, jos mä tiedän, että esimerkiksi Anton on tulossa keskellä yötä sänkyyn tai muuta. No mulle suun teippaaminen on myös yksi tärkeä juttu. Nyt kun mä oon ollu fluntsassa viimeist muutaman päivän ja mä en oo pystyny teippaamaan mun suuta, niin se vaikuttaa siis suoraan siihen unenlaatuun mä huomaasin Ourasta. Eli tota... Mulle suun teippaamisesta on tullut yksi olennainen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja en enää luopuisi siitä. Mulla on käytössä ollut sellainen brändi kuin Nuku, semmoinen kotimainen brändi. Toi sitten ihan kinesioteippi. Eli mä oon, eli jostain verkkoapteekista voi tilaa tämmöistä kinesioteippiä ja sit mä vaan leikkaan iltasin siitä semmonen pienen palan, laitan sen mun suuhun. Ja siitä on tullut tosi tärkeä osa sitä omaa nukahtamista. Ja jos tämä suun teippaaminen tuntuu pelottavalta tai muuta, niin mä suosittelen vaan kokeilemaan, koska se tuntui mustakin tosi oudolta ajatukselta pitkään. Mutta sitten kun mä aloin tekemään sitä, niin mä ihmetellin, että miksi mä en ole aikaisemmin aloittanut. Ja tästä mä jo taisin vähän puhua, mutta yksi tärkeä osa tässä itsellä on ollut rajojen vetäminen. Se, että opettelee vetämään vahvempia rajoja. Mä tein koko viime vuoden tosi paljon töitä. Mun ajatukset kävi jatkuvasti kierroksilla. Mulla oli viime vuonna tarkoituksellisesti semmonen strategia mun yrityksessä, että mä annan tosi paljon, koska mä halusin saada dataa, mä halusin oppia, mä halusin tutustua mun asiakkaisiin, kasvattaa mun yhteisöä. Mä rakastin sitä kaikkea, ja siis rakastan edelleen. Mutta totuus on, että mä annoin liikaa, mä hustasin vähän liikaa. Mä oon tosi iloinen siitä viime vuodesta, koska se opetti mua tosi selkeästi myös näkemään mun oman arvon ja saatiin niitä huikeita asiakastuloksia. Mutta nyt mä oon ymmärtänyt, että se itse asiassa palvelee kaikkia osapuolia, että on ne tiukat rajat ja selkeys siinä toiminnassa. Ja tää pätee niin henkilökohtaiseen elämään kuin työelämään. semmonen systeemien luonti, sen omien rajojen selkeytys on tässä tosi tärkeetä ja jokaiselle se näyttää erilaiselta, mutta mä uskon, että se pätee meillä kaikilla, kaikkiin elämän eri osa-alueisiin. Eli pitää alkaa miettimään, että mitä minä tolereittaan, mikä se on suomeksi sanoa, mikä on ok, mikä ei, missä menee ne omat henkilökohtaiset rajat niin työelämässä kuin henkilökohtaisessa elämässä. Ja etenkin työelämässä ja muussakin arjessa, niin minulla ainakin tähän vahvasti liittyy systeemien luonti, eli että sinulla on erilaiset selkeät systeemit ja prosessit, jotka toistuvat viikoittain, ja sitten sinun ei tarvitse kuormittaa itseasiassa jatkuvasti sillä, että sinulla on sellaista silppua ympärillä. Eli tämä on minulla projekti, joka jatkuu edelleen, Alkoja viime vuonna, muut isosti jatkuu tänä vuonna. Ja mä tiedän, että se tulee helpottamaan sitä, että sitä mentaalista kapasiteettia on enemmän. Ja antaa nimenomaan niihin tärkeimpiin asioihin joillain eniten vaikuttavuutta, impäktiä etenkin työssä. Ja mä uskon, että etenkin meille noisille ja erityisesti äideille, niin tää on supertärkeetä tulla tietoiseksi ja miettiä niitä omia rajoja, systeemejä, koska meille helposti kasautuu sitä arjen metatyötä enemmän kuin ehkä puolisolle. Ja ylipäätään sitä metatyötä, vaan sitä tulee esimerkiksi jokaisen lapsen myötä tosi paljon lisää, niin se, että on selkeät systeemit siihen, niin sitä vaaditaan. jotta meillä säilyy sitä henkistä kapasiteettia ja me voidaan antaa meidän eri elämänrooleissa. Eli jos mä vielä tiivistän, että mitkä oli mulle itselle niitä tärkeimmät asiat, joita mä hioin matkalla kohti ylikuormituksesta takaisin vahvaan sykliin, jossa mä palaudun riittävästi, niin ensimmäisenä mä vähensin sitä kuormaa ennen kuin mä lisäsin mitään ja mä aion jatkaa täällä linjalla. Simplicity, yksinkertaisuus elämässä. Tähän liittyy myös se, että tunteen itsensä läpikotaisin. Mulle tähän yksi työkalu on semmoinen Authentic Code, eli mä säännöllisesti teen tai päivitän mun tämmöistä autenttista koodia, jonka läpi mä filtteröin erilaisia päätöksiä elämässä. Mä puhun tästä muun muassa kirjassa oppausi terveeseen hormonitoimintaan ja kiertotietoisuuteen. Mutta se, että tuntee itsensä, tuntee, mistä saa energiaa, mikä kuormittaa, ja tekee niitä päätöksiä sen oman autentisuuden kautta, ja pitää semmoisen yksinkertaisuuden elämässä. Toisena mä vahvistin rytmejä, eli iltarutiineita, aamurutiineita, lisäsin lepoa. Menin useammin luontoon ja tämä on semmoinen, mitä minä tuun työstämään koko ajan enemmän tai haluan pitää tämän vahvasti läsnä, koska mitä enemmän minä menen luontoon, niin sitä paremmin minä myös voin. Ja se levon ja liikkeen välinen tasapaino ja dynamiikka, tämä on jatkuvaa. ja jatkuvasti mietin, mitkä ovat ne omat systeemit, että arjessa tulee tehtyä sopivasti näitä eri asioita. Kolmantena panostin hermostoon. Varmistin, että lähetän hermostolle signaaleja sisäisestä turvasta. Se tehdään muun muassa ravinnon kautta, eli pitämällä verensokeritasot. Tasaisena, erilaisten rauhoittavien harjoitusten kautta, kuten hengitysharjoitukset, meditaatio, just se luonnossa käyminen, se voi olla jokaiselle erilainen harjoitus. Esimerkiksi jos sä rakastat maalaamista, niin sehän on tosi terapeuttista rauhoittavaa. toistuvuus ja rytmi arjessa. Eli se, että asiat toistuu, niin se on keholle tosi rauhoittavaa. Se, että me tiedetään, missä rytmissä asiat menee. Eli jos mietitään vaikka vauvoja, niin heillähän on tosi tärkeätä se tietty rytmi. He saavat turvantunteen siitä, että he tietävät, että asiat toistuu päivästä toiseen. Ja kaikille lapsille siis se rytmihän on tosi tärkeätä. Niin tässä on sama. Kun me halutaan vahvistaa meidän hermoston sisäistä turvaa, niin se, että asiat toistuu ja rytmi, on tosi tärkeätä ja mahdottavaa. Huomasin ison eron, kun oltiin Espanjassa ja tultiin kotiin. Kotona aloin heti voimaan paremmin, vaikka oli ihana käydä eri maisemissa Espanjassa. Siinä oli omat hyvät asiansa ja se palautti eri tavalla. Mutta kun kotona on vahvempi rytmi, se vaikutti heti. Vielä viimeisenä haluan kysyä sinulta muutaman reflektoivan kysymyksen. Kysy itseltäsi nämä seuraavat. Heräätkö sinä aamuihin väsyneenä? Onko sun syke normaalia korkeampi, jos sä mittaat sitä? Tarvitsetko sä jatkuvasti kofeiinia? Ärsyttääkö pienet asiat enemmän kuin aikaisemmin? Onko sun bms-oireet pahentuneet? Vai onko sun kierto esimerkiksi lyhyempi kuin optimaalinen? Palaudutko sä treenistä kunnolla? Näistä vastauksista saat vähän osviittoa siitä omasta tilanteesta. Myös yksi selkeä merkki on, että jos huomaat, että et palaudu treenistä ja normaalista arjen kuormituksesta kunnolla, niin se kertoo siitä, että keho kaipaa vahvempaa tukea. Jos tunnistat itsesi ja mietit ensimmäisiä action-steppejä, niin sanoisin, että ihan ensimmäisenä, jos sun uni ei ole optimaalista, niin keskity siihen. Me pureudutaan hidiohormoosissa tähän Detox-modulissa ja one-on-one-työssä. Mä myös tosi mielellään autan sua tunnistamaan ne juuri sulle tärkeät pullonkaulat. Mutta mitä voi tehdä sen unen eteen? Mee aikaisemmin nukkumaan. Ei aina niin helposti sanottu kuin tehty, mutta se on mahdollista. Syö riittävästi illalla, mutta ei liian lähellä nukahtamista. Lisää rauhoittumisrituaaleja iltaan. Eli miten sä estät sen, että sun mielessä ei leiju liikaa silloin kun pitäisi nukahtaa. Ei liian myöhäisiä treenejä. Rakenna toistuva rytmi arkeen. Hyödynnä valoa, eli illalla hämärä, pimeä, ehkä punavalon käyttö ja aamulla altistun luonnonvalolle. Ja toisena, tee hermostolle niitä turvallisuuden signaaleja. Mitä se sitten sulle tarkoittaakaan? Se voi olla sitä, että sä hidastat, syvennät sun hengitystä päivän aikana. Sä teet kehollista liikettä ilman suoritusta. Eli nyt esimerkiksi vaihdat ne rankat treenit kävelyyn luonnossa tai johonkin vapaaseen tanssiin tai joogaan tai muuhun. Mihin tahansa, mikä ei tunnu suorittamiselta. Sä menet luontoon. Ja sosiaalinen yhteys eli yhteys muihin ihmisiin on myös äärimmäisen tärkeää tuomaan turvallisuudentunnetta keholle ja hermostolle. Hermosto on tosi laaja aihe. Se myös kaipaa erilaisia asioita riippuen siitä tämänhetkisestä tilasta. Oma valmentaja puhuu tästä käyttäen sellaista työkalua kuin hermostoasteikko. Tämä vaatii ihan oman jaksonsa tämä teema, mutta me pureudutaan myös heliohormoonsissa ja one-on-one-työskentelyssä tietysti tosi syvästi nimenomaan hermostotyöskentelyyn. Kolmantena. Anna aikaa. Mulla tää kesti kuukausia. Se on vaan fakta, että meidän jokaisen aikajana on erilainen ja riippuen myös siitä lähtötilanteesta ja tavallaan siitä taustasta siellä ja siitä myös, että kuinka paljon me pystytään tavallaan dedikoimaan siellä palautumiselle. Eli kuten mä avasin, niin se, että mä jatkoin toin töitä normaalisti ja elinlapsiperhe arkea, niin kyllä se varmasti viivästytti sitä prosessia jonkin verran, mutta kun me vaan annetaan sillä riittävästi aikaa keholle niitä tiettyjä toimenpiteitä, mistä ollaan tänään puhuttu, niin keho alkaa kyllä reagoimaan. Mä toivon, että sä oot saanut tästä jaksosta paljon irti konkreettisia juttuja, joita viedä sun arkeen, mutta nyt mä haluan sanoa, että jos sä oot nainen, joka tekee arjessa paljon, tekee ehkä isoa uraa, kantaa isoa vastuuta. Ja sä haluat samaan aikaan luoda sun keholle edellytykset terveelle kierulle, ja erityisesti sille, että sun keho on valmis tulemaan raskaaksi. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että sun keho ei ihan palaa sinne baselineen, tai se baseline on liian heikko. Sä haluat vahvistaa sitä kehon baselineä. Niin tää ei ole tahdonvoimakysymys, vaan kyse on kokonaisvaltaisesta tukemisesta. Ja tää on just se taso, jolla me työskennellään one-on-one-valmennuksessa. Ja one-on-one-valmennuksessa me ei optimoida lisää tai tuoda lisää heti sinne arkeen, vaan me ennen kaikkea aletaan rakentamaan turvaa keholle. Laikkoja One-on-one-työskentelyyn on rajallisesti, koska teemme tätä intensiivisesti ja yksilötasolla. Jos tunnet kutsun, löydät hakulomakkeen shownotesta, eli käy täyttämässä se. Jos olet matchi, otetaan maksuton kartoituspuhelu. Jos et ole tällä hetkellä valmis intensiivisempään one-on-one-työskentelyyn, mutta haluat aloittaa kokonaisvaltoisen työn, hermoston, kierron ja hedelmällisyyden parissa, niin Heal Your Hormones on siihen rakennettu polku. Voit aloittaa itsenäisen Heal Your Hormonesin koska tahansa, eli aloittaa matkan jo tänään. Jos taas haluat kokea Heal Your Hormonesin yhteisöllisenä kokemuksena, niin aloitetaan kaksi kertaa vuodessa. ja siinä tapauksessa käy ilmoittautumassa odotuslistalle. Sä löydät linkit kaikkiin shownotesta, eli käy sitä kautta tutustumassa. Ja hei, jos tämmönen one-on-one-työskentely kiinnostaa, niin tuu laittamaan mulle instassa dml-sana ready, niin kartataan tarkemmin ja arvioidaan, että oisko mun ready and regulated valmennus sulle seuraava oikea askel. Kiitos kun sä kuuntelit tän jakson ja kuullaan taas pian. Moikka! Kiitos kun katsoit!