88. Ylikuormitustila ja palautuminen – miten tunnistaa kehon viestit ja tukea hermostoa

Tervetuloa Uploadable-podcastiin, rakas kuulija. Minulla on ollut yli parin kuukauden tauko siitä, että olen viimeksi nauhoittanut. Mahtavaa päästä taas vuoden 2026 bodijaksojen pariin ja mikin äärelle ja tuomaan teille näitä jaksoja. Kiitos, kun olet täällä. Samaan aikaan on aina vähän jännittävää, kun on ollut pidempi tauko. Nytkin olen monta kertaa aloittanut tämän jakson uudelleen. Tuntuu, että haluaisin tehdä sen jotenkin täydellisesti, mutta nyt tällä mennään. Ääni ei ole myöskään täydellinen. Olen ollut vähän flunssassa tällä viikolla, mutta ajattelin, että ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Nyt vaan aloitetaan. Laitetaan jaksat rullaamaan. Ajattelin aloittaa tämän vuoden jaksot tekemällä päivityksen tosi tärkeäseen aiheeseen, josta puhuin viime syksynä, joka resonoi teidän kanssa ja joka on ollut minulla itsellä se kaikista vallitsevin teemu tässä viime kuukausina, ja kyseessä on siis palautuminen. Tein tosiaan syyskuussa jakson, jossa kerroin siitä, että Mulla triggeröity tällainen ylikuormitustila viime elokuussa, eli elokuussa 2025, ja miten mä reagoin. Ja tosiaan mä suosittelen kuuntelemaan ton jakson, vaikka tän jakson jälkeen heti, mutta mä sain teiltä tosi paljon viestejä ja teillä on hyvin samanlaisia kokemuksia monilla. Monet ovat kertoneet, että eivät ole ihan tajunneet, mistä voi olla kyse. Olen tullut paljon kiitosta siitä jaksosta. Haluaisinkin tehdä jatko-osan tuolle jaksolle, koska minulle on tapahtunut paljon sen jälkeen. Koska tein sen jakson aika nopeasti sen jälkeen, kun minulla oli alkanut ylikuormitustila, vaikka minä siinä jaksossa sanoin, että olin päässyt takaisin pinnalle, saanut sen tilanteen ohi, niin todellisuudessahan kyllä se oli edelleen päällä, ja näin jälkikäteen katsottuna nyt vaikuttaa siltä, että kesti noin kuusi kuukautta. Ja jokaisen aikajana on erilainen, eli mun mielestä ei kannata ikinä vertailla, mutta mä vaan haluun kertoa, että Nyt tälläinen jälkiviisaana mä ymmärrän, että se, että mä puhuin siitä asiasta noin neljä viikkoa sen jälkeen, kun tilanne oli alkanut, tai ehkä kuusi viikkoa, niin nyt useamman kuukauden jälkeen mä pystyn vielä paremmin reflektoimaan, että mitkä asiat sitten oikeasti vaikutti. Ja joo, kertomaan vähän lisää. Ja joo, koska nyt näin kuusi, seitsemän kuukautta myöhemmin mä tunnen, että mä oon vihdoin saanut sen mun kropan takaisin ikään kuin. Mun keho taas palautuu kunnolla, mun uni on palauttavaa, mun sydämen terveys voi hyvin. Niin mulla on annettavaa, mä haluan jakaa teille, mitä kaikkea mä oon oppinut. Eli jos tunnistat itselläsi, että sinulla on salkavalia oireita, kuten et vain juuri koskaan tunne oloasi levänneeksi, vaikka nukkuisit kuinka paljon, ehkä sinulla on sydämen tytystä, huomaat, että mieli käy ylikierroksilla, jatkuvasti analysoit, illalla kun menet nukkumaan, mielessä vain vilisee asiat, keho ei palaudu treenistä, Jos mittaat dataa esim. ouralla, huomaat, että leposykkeet ovat aika korkealla, HRV on liian matalalla, ehkä recovery index on punaisella tai ei ole optimaalinen. Omalla kohdallani oura auttoi minua tunnistamaan tämän tilan. En rehellisesti ole ihan varma, että olisinko huomannut tai tiedostanut ja ymmärtänyt syvällisesti, että mitä tässä tapahtuu, jos en olisi käyttänyt ouraa, mutta en silti sano, että se olisi kaikille pakollinen, vaan sen takia haluan jakaa tätä viisautta, koska onneksi sain tosi paljon tai olen kiitollinen siitä, että oura oli se, joka ilmoitti minulle siitä ennen kuin itse huomasin, että joku on pielessä. Eli tosiaan mä kerron tarkemmin siitä, miten kaikki alkoi siinä. Edellisessä jaksossa me laitetaan linkki show noteen siihen jaksoon, mutta mulla tää alkoi elokuun alussa niin, että yhtäkkiä mun nää readiness-kodet tippu, joka perustuu siis just noun uneen, mutta myös sydämen vaihteluväleihin eli HRV-hen palautumiseen, leposykkeeseen, erilaisiin asioihin, mitä oura mittaa. Ja se oli mulle semmonen wake up call, että hei, ensin mä ajattelin, että oonks mä tulossa flunssaseks, mutta mä en tullut kipeeks. Ja sit mä ymmärsin aika nopeesti, että tässä on nyt jotain syvällisempää kyseessä. Mä tiesin, että mä olin pahtanut aika kovaa sen edellisen kesän. tehnyt paljon töitä, en ollut juuri pitänyt kunnon kesälomaa, vaikka minulla oli lapset viisi viikkoa kesälomalla, niin minä kävin aika kierroksilla. Minulla oli iso vuosi minun yrityksen kanssa viime vuonna. Minä rakastin sitä työtä, mitä minä tein, mutta minä tein sitä tosi paljon ja minulla ei ollut kunnon rajoja, niin tämä sitten kaikki eskaloitu siihen, että sitten elokuun alussa, kun lapset palasivat kouluun tai siis dagikseen, niin minulla alkoi tämä oireilu. Ja tää oli silleen tosi mielenkiintoista ja opettavaista ollut viimeiset kuusi kuukautta, että kun mä oon mun työssä puhunut kuitenkin jo sen kahdeksan, kahdeksan ja puoli vuotta ainakin hermoston säätelyn tärkeydestä, ja muun muassa Joogan kautta sitä opettanut jo tosi kauan, mutta nyt tää viime syksy oli mulle semmonen oikeasti ensimmäinen kehollinen kokemus siitä, mistä on kyse, kun keho ei palaudu kunnolla. Mä oon tosi kiitollinen lopulta tästä kokemuksesta, vaikka se on ollut aika raskas tai semmonen turhauttava, mutta nyt mä oikeasti tiedän, että miltä tuntuu, kun keho ei palaudu kunnolla. Ja tosiaan, kun mä reflektoin taaksepäin, niin elokuussa mulla alkoi tää oireilu. Eli esimerkiksi just leposykkeet nousi. Mä en enää saanut ouran mukaan sitä restauratiivista aikaa päivissä ollenkaan, vaan mä olin jatkuvasti siellä stressitilassa. Ja kun mä katson dataa taaksepäin, niin syyskuussa mulla on ollut kaikista heikoimmat nämä skoret. Mulla oli silloin myös hoihon lanceeraus päällä. Mutta en ajattele, että se, että työssä tapahtuu jotain ännä stressaavaa, niin sen ei tarvitse vaikuttaa meidän kehoon niin merkittävästi kuin se minulla vaikutti silloin. Eli koska se minun tila oli mennyt överiksi, niin tämä oli vain bensaa liekkeihin, että minulla oli myös työssä aika stressaava tilanne. Mutta tosiaan silloin syyskuussa muistan, että minulla ei ollut restauratiivisia minuutteja ollenkaan. Siis nolla minuuttia viikosta ja kuukaudesta toiseen. Eli minun keho ei koskaan käynyt palauttavassa tilassa. Lokakuussa tämä tila jossain määrin jatkui. Muistan, että se oli vähän sellaista aaltoilevaa, että välillä sain ihan ok skoreja ourasta ja minun olo oli ihan ok. Mutta tosi pienetkin asiat saatto laukaista sen, että esimerkiksi ne leposykkeet oli taas koholla, mä en palautunut kunnolla. Marraskuussa mä muistan, että mulla meni hermo, koska musta tuntuu, että mä olin tehnyt paljon asioita oikein, niin mä tulin siis jakamaan näistä asioista pian, mutta silti se tasapaino oli tosi herkkä edelleen, että pienetkin asiat saatto heilauttaa sen, sen vaan sinne, että mä olin taas siellä pohjalla ja taas mun sen Recovery Index huuti ja mä puhun nyt tosi paljon näistä Ouran termeistä, koska se oli se mitä kautta mä sitä mittasin. Ja ihan rehellisesti, jos mä puhun niin, koska sit tosiaan marraskuussa mul meni hermo siihen, että Minun skoret olivat aina tosi huonot. Jätin ouran pois noin 3–4 viikoksi. Muistan, että ajattelin, että nyt kuulostelen oloani sen sijaan, että pelkästään tuijotan dataa. Olo oli ihan hyvä. Treenasin silloin. Olen tehnyt jo 4-5 vuoden ajan kotitreenejä. Silloin vielä pienemmillä painoilla. Sitten olen siirtynyt vähän isompiin painoihin. Mä treenasin, mutta se oli edelleen semmoinen, että mulla ei ollut mikään superholo. Nyt mä en saanut sitä dataa tolta ajalta. Mutta sitten musta alkoi tuntua, että okei, ihan ok tilanne, mä otin ouran takas ja sama juttu jatku tälleen jälkikäteen, kun sitä reflektoi, niin vaikka mulla oli välillä ihan ok hyviä päiviä ja olo oli suht ok, niin silti tosi helposti se heilahti just niin, että esimerkiksi ne mun leposykkeet nousi. ja HRV oli matala. HRV on sykevaihtelun väli, ja se on yksi parhaimpia mittareita siihen, mikä meidän kokonaisvaltainen terveys on. Kun verrataan esimerkiksi kesän lukemia, eli ennen kuin minulla alkoi tämä tila, ja silloin joulu-tammikuun alku, ehkä varaskuu, niin minun HRV-lukemat olivat laskeneet tosi paljon siitä kesästä. Harmillisesti vaihdoin puhelinta, olikohan se joulukuussa tai joskus, niin mä sitten tästä vuosiraportista vähän niin kuin sain sitä dataa, mutta nyt mä en pysty enää mun uudessa puhelimessa selaamaan sitä uuden dataa silleen, että mä niin kuin näkisin tosi helposti sitä, saisin tehtyä sitä vertailua, mutta jovellavauksessa. Me lähdettiin joulukuun puolessa välissä Espanjaan, oltiin siellä muutama viikko ja tää tilanne jatkui siellä. Ja se oli tosi turhauttavaa, koska tässä kohtaa olin jo tehnyt tosi paljon niitä toimenpiteitä. Puhun siis kohta tosiaan lisää siitä, että mitä kaikkea mä tein. Mutta tuolla Espanjassa tilanne jatkui. Ja siihen liittyi siis varmasti se, että täällä, kun me oltiin Espanjassa, niin Ateria-välit, niin esimerkiksi me syötiin myöhään illalla välillä aterioita, jolloin mun levosyke ei päässyt laskemaan, ja mentiin myöhemmin nukkumaan, herättiin myöhemmin. Se ei ole mulle optimaalista, koska mä oon morning type, eli aamuvirkku. Mutta joo, tilanne siis jatkui siellä. Ja sitten nyt, kun me palattiin Espanjasta tammikuun alussa, niin siitä asti itse asiassa niin vihdoin mä oon päässyt taas tänne elävien kirjoihin. Mun kroppa palautuu, mä saan reilusti sitä restauratiivista aikaa lähes joka päivä, tai no reilusti ja reilusti, mutta silleen, että sitä vähintään tulee joka päivä, koska mä muistan, että silloin syyskuussa sitä ei tullut lainkaan. Ja se kertoo siitä, että sun elimistöllä ei ole riittävästi resursseja siirtyä siihen palautuneeseen tilaan, koska se keskittää kaiken selviytymiseen ja siihen, että se pitää meitä hengissä. Ja nyt sitten kun me palattiin reissusta, niin vihdoin oikeastaan nytten mä voin sanoa jo, että yli kuukauden ajan niin mulla on ollut taas vahva olo. Mä palaudun. Mä palaudun myös treenin jälkeen. Mä voin tehdä illalla treenin ja silti mun recovery index voi olla täysin optimaalinen seuraavana aamuna. Ennen kaikkea mulla on semmoinen tasaisen vahva olo. Eli vihdoin mä voin sanoa ja tuntea olevani takas siellä, missä mä olin kesällä, tai ainakin lähes siellä. Ja nyt mun skoret on taas ollut siellä yhdeksässäkympissä usein. Välillä sen yli, välillä vähän ali, mutta... Pähintään kymmenellä prosentilla mulla on noussut ne mun OURA-skoret. Ja tosiaan tää voi olla vähän ärsyttävää, jos sä et käytä OURAa, mutta se on vaan ollut niin selkeä mittari tässä tilanteessa. Ja mä oon tosi kiitollinen siitä. Ja kun mä vielä vähän reflektoin sitä tilaa, mitä syksyllä tapahtui, kun mulla oli tää ylikuorentustila päällä, niin se meni siihen, että minä, joka on aina ollut superaktiivinen liikkuja, mä oon aina rakastanut liikkua paljon, harrastaa paljon hyötyliikuntaa, niin yhtäkkiä me joudumme jättämään kaiken ylimääräisen liikkeen. Mä muistan, kun me oltiin Antonin kanssa työmatkalla Tukholmassa, ja siellä mulla oli just yksi näistä niin vaikeista päivistä, että mun leposykkeet oli koholla, ja mä tunsin sen mun sydämessä. Mä muistan vaan, että mä mietin, että ei voi olla totta, mä oon 34-vuotias. Ja jo se, että kun mä kävelin kaupungilla, niin mulla tuli sellainen fiilis, että tää on liikaa, että mä en sais tehdä tätä. Ja mä en ollut kipeä, vaan mä olin ylikuormitustilassa. Eli totta kai jos sä oot flunssassa, niin se on normaalia, mutta ei se ole normaalia, että sä oot perusterven 34-vuotias ollut aina tosi aktiivinen, ei mitään terveysongelmia. lukuunottamatta siis mun kierron haasteita, mutta kunnon osalta ja sydämenterveyden osalta on aina ollut tosi terve, niin tää oli tosi hälyttävää. Ja se meni siis siihen, että mun piti esimerkiksi lopettaa hakemasta lapset päiväkodista kävellen. ja siirtyi hakemaan heidät autolla, vaikka olin aina ennen. Aina kun on mahdollista ja on se aika, niin mennyt kävellen. Mutta nyt jouduin ajaa autolla kaikki matkat. Meillä ei ole mikään hirveän pitkä matka se. Se oli todella karua. Minun piti jättää kaikki just nämä minun kotitreenit tosi monina päivinä. Eli jouduin siis karsimaan sitä omaa liikuntaa todella paljon, puhumattakaan siitä, että esimerkiksi mun ystävä Jenna on kova käymään erilaisissa tämmöisissä juoksutapahtumissa, niin musta olisi ollut mun mielentasolla niin ihana mennä mukaan jonnekin tämmöiseen maastajuoksuun tai vaikka 10-15 kilsan johonkin espoorantareittiin lenkille tai tämmöistä. Mutta mä en vaan voinut edes harkita sitä, koska mä tiesin, että mun kroppa ei kestä juoksemista tällä hetkellä. Ja se on vaan... Se on tosi karva. Mutta se, mikä minun on sanottava, että tämä ei vaikuttanut minun kiertoon kuin ihan pikkusen. Mutta minun kierto ei esimerkiksi pysähtynyt, minä ovuloin silti. Se on mielestäni huomionarvoista, koska siinä tilanteessa, missä olen ollut aikaisemmin, noin kymmenen vuotta sitten, minulla ei ollut ovulaatiota silloin, kun keho eli tällaisessa hälytystilassa. Ja nyt vaikka ylikuorintatila oli päällä, ja se oli aika vakava, niin minun ovulaatio oli silti joka kierrossa. Kierronpäivänä 14 tai 15. Eli ainakin Ouran mukaan se tunnisti ovulaation ja lämpökäyrät olivat normaalit. Eli ollaan tultu pitkä matka siitä, kun minulla ei ollut lainkaan ovulaatiota. Eli se hälytystila oli... kuitenkin erilainen silloin kuin nyt. Nyt mun keho tunsi olonsa riittävän turvalliseksi avuloimaan. Mutta oli pari kiertoa, kun mun kierto oli lyhyempi kuin normaalisti, eli mulla on ollut vuosien ajan nyt 28 päivää, 29 päivää mun kierto. Niin oli päiviä, kun se oli 26 päivää tai 27 päivää muistaakseni. Ja oisko joskus ollut niin, että alkoi kierronpäivänä 26 mengat, niin silloinhan se tarkoittaa, että se kierto jää 25 päivän mittaiseksi. Niin se on lyhyt. Mä en halua, että mulla on niin lyhyt kierto. Mä haluaisin, että se on se 28 päivä kosta 9, jolloin luteaalivaihe on riittävän pitkä, jolloin hormonit kerkee tehdä ne luonnolliset vaihtelunsa. Eli nämä lyhyemmät kierrot oli viesti siitä, että mun keho oli kuormittunut, progesteronia ei välttämättä muodostunut riittään paljon ovulaation aikaan tai se ei jaksanut pysyä yllä ja siten sitten mengat alkoi aikaisemmin kuin normaalisti. Silloin, kun olemme kuormittuneita ja kortisolitasot ovat koholla, kortisoli ja progesteroni myös kilpailevat samoista rakennusaineista. Kun kortisolit ovat koholla, progesteronin tuotanto voi heikentyä tai se vaikuttaa siihen. Hyvin todennäköisesti minun tapauksessani on ollut näin ja kieltä on jäänyt lyhyemmäksi. Joka tapauksessa ovuloin joka kuukausi. Se on jo hyvä merkki. Mutta oli siis tosi ahdistavaa just tämä, mitä mä jo kerroin, mutta lisäksi, että mä jouduin esimerkiksi lapsille niin usein sanomaan, että hei, että äiti ei voi nyt touhuta tai leikkiä teidän kanssa, että mun pitää levätä, että mä oon niin kuormittunut. Ja kun vielä tiedän, että tämä on oikeasti itse aiheutettua, että se, että painoin niin kovaa niin pitkään, niin en oikeasti voisi syyttää muita kuin itseäni. Totta kai ehkä yhteiskunnallisesti meillä äideillä sehän on ihan todistettuakin, että Suomessa äidit ovat maailman kuormittuneimpia, koska meillä Ei usein ole sitä village ja meillä on aika paljon niitä odotuksia. Mun tapauksessa mulla on tukiverkot ja mulla on tietysti puoliso. Ja thank god Anton esimerkiksi laittaa meillä ruokaa ja näin. Mutta kyllä se niin on, että mulla on arjessa tosi paljon lapsiin liittyviä vastuita enemmän. Ja sen lisäksi mulla oli tämä vuosi, että mä painoin tosi paljon töitä. Kyllä olisin voinut tehdä asioita paremmin. Voisi sanoa, että se on itseaiheutettua. Minun olisi pitänyt osata hidastaa ja rakentaa niitä arjen systeemejä vahvemmin, ettei ajaisi itseäni tähän pisteeseen. Se, mikä tässä oli tosi jännä, että mulla tämä ylikuormitustila ei vaikuttanut mun mieleen. Eli mä en kokenut esimerkiksi silloin syyskuussa, lokamarraskuussa semmosia burnoutin henkisiä oireita, ainakaan niin voimakkaana, vaan se oli mun keho, joka petti. Eli, no mulla ei ole kokemuksia just semmoisesta kokonaisvaltaisesta burnoutista, mutta mä oon ymmärtänyt, että silloin siihen tulee tämmöistä masentuneisuutta ja Ja mulla on siis tämmösiä henkisen pahoinvoinnin oireita niiltä ajoilta, kun mun kierto ei toiminut normaalisti. Mutta tämmöstä esimerkiksi työhön liittyvää burnoutia mulla ei ole ollut niin vahvaa koskaan. Ja se mikä just tässä oli jännä, että mun keho... että mun mieli toimi koko ajan tosi hyvin ja mä olin motivoitunut tekemään töitä. Mä en koskaan kokenut, että mä haluaisin pitää sairaslomaa tai mitään. Eli mä olin tosi motivoitunut koko ajan mun työn osalta ja mulla oli se syyskuussa lanseros päällä. Mä nautin siitä tosi paljon ja mulla oli koko viime vuoden sellainen luovuus ja halu rakentaa ja kehittää ja palveluasiakaita ja on siis edelleen. Eli se oli myös kiva puoli tässä, että mun mieli silti toimi, vaikka mun keho vähän niin kuin pettyi ja oli se, joka oireili. Mutta mitä mun kehossa siis tapahtui, niin se ei palautunut kunnolla, koska mä olin vetänyt sen ylikerroksille. Ja puhutaan sympaattisen hermoston ylivireystilasta. Eli hyvin todennäköisesti mun autonominen hermosto ei siirtynyt riittävän usein parasympaattiseen tilaan, jossa esimerkiksi sisäelimet saa tilaa tehdä niitä töitään kunnolla, keho saa oikeasti palautua tehdä niitä korjaavia prosesseja. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että leposykkeet ovat herkästi koholla, HRV on matala, ei ollut restriktiivista aikaa ouran mukaan, eli keho ei käynyt syvässä korjaavassa tilassa. Ja biologisesti tämä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että minulla on ollut kortisolit kohdalla, melatoniinin tuotanto heikentynyt, syke ei juuri laske riittävästi öisin ja myös työpäivistä. palaudu optimaalisesti, se progesteronin tuotanto on heikentynyt, se voi näkyä lyhempänä luteaalivaiheena, joillain PMS-oireet voisi pahentua. Mulla ei ollut minkäänlaista PMS-oireilua syksyllä, joka oli sinänsä hieno testamentti sille, että kun on tehnyt sen työn sen oman hormonitoiminnan kanssa, niin vaikka mun kroppa oli tämmöisessä ylivireistilassa, niin silti se keho tunsi olonsa riittävän turvalliseksi ovuloida ja ei ollut minkäänlaista hormonallista oireilua, koska mulla on kuitenkin historia BMS-oireista. Niin nyt ei menty sinne. Ja on siis tärkeää muistaa, että silloin kun keho ei koe olevansa turvassa, niin se ei priorisoi lisääntymistä vaan silloin se keskittyy selviytymään. Eli ylikuormittunut hermosto ja hedelmällisyys ei ole ystäviä. Mulla raskaus tuleminen ei ole ollut tässä kohtaa ajankohtaista. Mä en tiedä tuleeko se enää koskaan olemaan mulla ajankohtaista. Meillä ei siis ole suunnitelmia. Meillä ei siis tällä hetkellä ainakaan ole suunnitelmia, koska tämä on meidän lapsilukua. niin mä en tiedä, että miten esimerkiksi mun keho olisi reagoinut viime syksynä raskauteen, jos se olisi siis ollut tavoitteena tulla raskaaksi. Olisi tietysti ollut tosi mielenkiintoista tietää, mutta toisaalta mä myös ajattelen, että on niin tärkeetä, tehdä se työ itsensä kanssa, että keholla on riittävästi resursseja siihen raskauteen. Eli mä otan takaisin noi mun sanat, mitä mä sanoin äsken. Mä en ois halunnut tulla sellaisessa vaiheessa raskaaksi, koska raskaus on jo itsessään keholle niin, Se on elämän vaativimpia prosesseja fysiologisesti. Jos olet jo valmiiksi ylikuormittuneessa tilassa, kun tulet raskaaksi, niin siitä ei hyvää seuraa. Totta kai se on mahdollista, mutta kyllä ajattelen, että se on sekä äidille että lapselle parempi, että äiti on tehnyt sen työn ja työn etukäteen ja sun keho on ja sun keho palautuu ja tavallaan kehossa ne fysiologiset toiminnot toimii optimaalisesti. Ja nyt jos tää, mitä mä oon kertonut tänään resonoisussa jollain tavalla, niin mä haluun vaan ensinnäkin kertoa, että tää on tosi tyypillistä. Mä sain tosi paljon viestejä teiltä, jossa kerroitte, että teillä on samantyyppisiä kokemuksia. Ja kenelle tää tämmönen ylikuormitustila usein sit tapahtuu tai on ajankohtaista, niin semmosille naisille, jotka on hyvin kunnianhimosia, esimerkiksi rakentaa isoa uraa, mahdollisesti siinä rinnalla on Perhettä, lapsia, paljon erilaisia rooleja elämässä. Moni meistä on ystävä, puoliso, työntekijä tai yrittäjä. Voi olla vanhempia, joista tulee huolehtia tai isovanhempia. On paljon erilaisia rooleja. Tai ehkä sä treenaat kovaa, se vaikuttaa fysiologisesti sun kehoon. Jos sä oot kova optimoimaan elämän eri osa-alueita, eli sulla on paljon going on, sulla on kunnianhimoiset tavoitteet ja sä haluat vähän niin kuin optimoida kaikkea. Ehkä sä juot paljon kahvia, se vaikuttaa tähän. Ja itse asiassa mähän lopetin kahvin juonnin tossa marraskuussa. nopea kiertotie sinne, mä vähän avaan tätä, eli mitä tapahtui. Niin mul tosiaan meni hermot vaan siihen, että mulla oli aina ne ouroskoneet huonoja. Ja sitten oisko ollut tossa marraskuun lopulla, niin mä olin yks aamu silleen, että Nyt teen kofeinittoman kahvin. En juo kofeinikahvia, koska huomasin, että hermosto oli jo valmiiksi ylivirittyneenä. Olin ylivirittyneenä ja herännyt aamuun. Olisikohan minulla ollut leposykkeet korkealla, HRV matala ja näin pois päin. Päätin, että otan kofeinittoman kahvin. Se oli yllättävän helppoa. Jatkoin sitä. Seuraavat on mennyt melkein kolme kuukautta. Se oli yllättävän helppoa. Olin juonut 18-vuotiaasta asti kahvia lähes joka päivä, mutta minulla on ollut usein niin, että voin olla helposti päivän pari ilman kahvia, jos en saa sitä rauhalliseen hetkeen. En ole koskaan halunnut juoda kahvia heräämiseen ja kiireessä, vaan olen aina halunnut nauttia sen. Niin joo, mä siis lopetin kahvin juomisen. Eli jos sä juot paljon kahvia, niin se vaikuttaa ehdottomasti myös. Ja ylipäätään siis sun saattaa olla semmoinen tilanne, että ulospäin kaikki näyttää hyvältä, sä teet paljon, sä oot aika tietoinen, mutta sä huomaat, tunnistat, sun hermosta käy kierroksilla. Eli haluan vaan sanoa sulle sen, että tämä on tosi tyypillistä ja jos sä tunnistat tätä, mistä mä puhun, niin sä et ole yksin sen kanssa. Puhutaan vähän siitä, mitä voi tehdä. Kerron vähän omia kokemuksiani, mitä aloin tekemään, kun tämä tila alkoi. Ihan ensimmäisenä lopetin treenaamisen. Yritin tuoda sitä takaisin koko syksyn ajan, mutta aika monta kuukautta meni niin, että en pystynyt systemaattisesti treenaamaan, koska aina huomasin, että oireet palasivat. Jos huomaan, että sydäni on huormittunut, jätän sen treenin, vaikka mä tavallaan haluaisin tosi paljon tehdä sen. Mä aloin karsimaan menoja. Mä oon siis aika pitkään jo ollut semmonen aika kalenteritietoinen ja haluan, että mun kalenterissa on paljon tilaa, välkyyttä, mutta nyt mä vielä entistä tarkemmin varjelin mun kalenteria. Mä en ota illoille mitään, siis jos mut kutsutaan joillekin illalliselle, niin 99 prosentin todennäköisyydellä mä sanon ei. Tässä elämäntilanteessa kuin munkin, tässä elämäntilanteessa tosin semmosia iltakutsuja tulee todella vähän, joka on musta hyvä juttu, koska mua harmittaisi sanoa ainoaan ei, mutta mä oon oppinut sanomaan ei lähes kaikille ilta-illalla tapahtuville asioille. Mutta myös viikonlopuilta mä karsin menoja, ja mulla oli ihan ehdoton se, että vähintään toinen viikonlopupäivä pitää olla täysin vapaa menoista. Eli en sopinut kahta asiaa laumataidelle ja sunnuntaidelle, vaan maksimissaan toiselle. Ja opettelin siis sanomaan ei, koska sehän on vaikeeta. sä saat kivoja kutsuja tai ehdotuksia, mutta mä opettelin sanomaan ei. Mä opettelin myös droppaamaan semmosia asioita, mitä mä en jaksanut hioa. Eli esimerkiksi, otetaan esimerkki. Meillä on ystäväpariskunta, joka tulee enemmän Antonin puolelta, tai siis tulee. Ja sehän aika luontaisesti saattaa mennä niin, että naiset tai vaimot sopii keskenään, että milloin nähdään. Ja kun mä huomasin, että tätä alkaa tapahtumaan, niin mä sanoin tälle Antonin parhaan kaverin vaimolle, että hei, annetaan poikien sopittaa. Eli mä aloin tiputtamaan semmosia metatöitä. mahdollisimman paljon, ja mulla on niitä metatöitä ihan sikana, koska meidän arjessa mulla on enemmän lapsiin liittyviä velvollisuuksia kuin Antonilla, ihan vaan sen takia, mitä me ollaan vähän sovittu, se on ok, mutta aloin tiputtamaan mahdollisimman paljon erilaisia metatöitä, tulemaan tietoiseksi niistä ja tiputtamaan niitä, mitä on mahdollista tiputtaa. Mä oon aina ollut Whatsappin kanssa semmonen, että mä en koe tarvetta heti vastata kaikille tai näin. Eli mulla on siellä aina vähän roikkuviestejä, mut sit ne saattaa häiritä mua, mut mä annoin itselleni luvan antaa niitä roikkua ja tiedostaa, että mitään pahaa ei tapahdu, jos mä en vastaa. lähiaikoina tai ollenkaan. Ja mun oikeat ystävät kyllä ymmärtää ja että se on meillä kaikilla sama elämäntilanne. Se ei haittaa mitään, jos johonkin unohtuu vastata tai vastataan kuukauden päästä. No biggie! Ja levon lisääminen. Mä en oo koskaan ollut mitenkään hirveen hyvä tässä aikaisemmin, koska mä oon tykännyt just liikkua, olla aktiivinen. Mutta nyt mä jouduin syksyllä tekee sitä, että Heti töiden jälkeen viikonloppuisin mä lepäsin sohvalla. Siis mä vietin sohvalla sen niin kauan aikaa, kun se oli mahdollista. Lasten kanssa tietysti se ei ole mahdollista olla niinku tuntikaupalla usein siinä sohvalla, mutta sen puitteissa, kun se oli mahdollista, niin mä tein sitä. Vahvistin kierron synkronisointia. Tämähän on ollut minulla selkärangassa jo vuosia. Teen erilaisia valintoja kierron eri vaiheissa, mutta vielä integroin syvemmin asioita arkeeni. Tiedostin, että luteaalivaiheessa kroppa kaipaa enemmän tukea. Annoin sille tukea. Pieniä konkreettisia esimerkkejä. Lutealivaiheessa aineenvaihdunta kiihtyy, ja tarvitaan enemmän kaloreita. Pidin huolta siitä, että söin enemmän kaloreita lutealivaiheessa. Pidin huolta siitä, että verensokeritasot on tärkeää säädellä erityisesti lutealivaiheessa, vaikka tietysti kaikissa kierrovaiheissa. Aloin tekemään pieniä, asioita niiden kierron eri vaiheille tukemiseksi. vuorokausirytmin tukeminen. Minulla on ollut tämä jo myös pitkään selkärangassa, mutta tässä ylikuormitustilan aikana uni oli erityisen... Se vaati minulta lisää panostamista. Eli huomasin, että mieli kävi tosi kierroksilla. Tämä oli alkanut jo ainakin kesällä, kun tein paljon töitä ja minulla oli niin paljon mielessä kaikkea ja olin siis tosi innostunut kaikesta, mutta sehän ei ole hyvä juttu, jos... Silloin kun sä meet nukkumaan sänkyyn, niin sulla alkaa kaikki ideat valloillaan ja sä haluaisit kirjoittaa kaikenne ylös, mut sit sä oot samalla aikaa väsynyt. Mulla oli tämmönen huono kierre siinä, että mä en saanut unta. Minun latenssivaiheeni oli Ouroon mukaan myös tosi pitkä. Voin vahvistamaan iltarutiineitani tukemaan kortisolin ja melatoniinin luonnollisia liikkeitä. Meillähän luonnostaan kortisolin täytyy nousta aamulla ja laskea iltaankohden, ja melatoniinin tuotanto käynnistyy illalla ja aamulla. Tosiaan se kortisoli käynnistyy. Ja tosi monilla meillä tämä rytmi on kallellaan, joten mä aloin vahvemmin tukemaan sitä. Tietysti yksi asia, joka on pakollista, on aika ja kärsivällisyys. Muistan, miten haastavaa minulla oli kärsivällisyys. Se tuntui, että se jatkuu kuukaudesta toiseen, ja aloin helposti vertailemaan itseäni muihin. Esimerkiksi ystäväni oli ollut burnoutia saman vuoden alkuvuodesta, ja muistin, tai seurasin häntä somessa ja huomasin, että hän käy jo maratoneissa ja tiedässä missä. Mä oon vaan, että miten hän toipui niin nopeasti, ja mä en. Mutta tää on vaan jotain, mitä me ei voida kontrolloida sitä vauhtia, etenkin jos ei pysty pitämään kunnan sairaslomaa. Eli esimerkiksi mun tapauksessa, niin kuin mä sanoin, niin mun mieli kuitenkin toimi hyvin. halusin tehdä töitä, niin varmasti jos olisin pitänyt täysin sairaslomaa ja ei olisi lapsia ja muuta, niin prosessi olisi ollut nopeampi. Mutta minulla oli elämä elettävänä samaan aikaan, yrittäjänä, en pystynyt jäämään sairaslomalle ja näin, niin se vain otti enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys auttaa tässä. Yksi hankinta, jonka mä tein tammikuussa vihdoin, niin se auttoi ihan huikeasti, nimenomaan uneen. Eli mä hankin vihdoin tällaiset sinivaloa blokkaavat lasit, ja se on oikeasti ollut ihan game changer, ja mä uskon, että se on vaikuttanut siihen, että nyt tammikuusta alkaen mun uni on ollut tosi paljon laadukkaampaa, mä nukahdan nopeammin. Eli viimeistään kahden aikaan illalla mä laitan nää sinivaloa blokkaavat lasit päälle, ja sit jos mä käytän ruutua, TVtä tai puhelinta, niin se suorittaa sen sinivalon. Ja mä tein pienen researchin tässä silloin kun mä olin hankkimassa niitä, mä olin eka hankkimassa semmoset halpislasit, mutta mä ymmärsin nopeasti, että ne ei oikeasti blokkaa tarpeeksi sitä sinivalaa. Eli sulla pitää olla sellaiset lasit, joissa on punaiset linssit. Mä hankin sellaiset, kun Boncharge, merkkiset. Ja ne on olleet siis aivan huikeat ja joka pennin arvoiset. Ne on kalliimmat kuin tällaiset halpekset, mutta aivan siis mulla joka iltaisessa käytössä, Ja mä en enää vois elää ilman niitä. Mulla on muuten koodi teille, niin laitetaan se shownote teihin, eli ton linkin kautta sä pystyt tilaamaan noi alella. Tosi tosi vilpitön, tosi tosi vilpitön suositus. Suositus. Muita juttuja, joita olen tehnyt. Olen vähentänyt minkään sarjojen katsomista. Huomaan, että aina kun katson sarjoja illalla, vaikka sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan, se vaikuttaa unensaantiin. Lukeminen on tosi paljon parempi. Luen Kindleltä, Amazonin lukulaitteelta. Laitan siinä mustan taustan. vaan yksi tai kaksi valoa, eli se on tosi himmeessä tausta. Ja se ei ole samanlaista sinivaloa kuin puhelimen ruutu. Ja mä huomaan heti sen eron unessa, jos mä oon kattonut sarjoja tai telkkaria. Totta kai joskus kattoo, mutta sitten silloin tietää, että okei, tää todennäköisesti vaikuttaa siihen uneen. Se, mitä olen myös alkanut tekemään säännöllisemmin viime aikoina, niin otan melatoniiniä monina iltoina, en kaikkina. Silloin, kun tunnen, että olen luonnostaan tosi väsynyt ja esimerkiksi en ole aktivoinut itseäni illalla liikaa, niin silloin en ota. Mutta jos tiedän, että jostain tietystä syystä tänä yönä unen saanti olisi vaikeampaa, niin otan melatoniiniä. ja mä käytän sellaista kun makrobios sitä myydään ihan melkein kaikissa ruokakaupoissa ja mulla on semmonen yrttivahvistettu eli siellä kaupoissa on usein kahta eri versioa niin mä tykkään siitä yrteellä vahvistetusta ja tota Tee oma research, jos harkitset tätä, mutta mitä olen ymmärtänyt, niin melatoniinin käyttö on turvallista, ei ole addiktoivaa, ja sitä voi pitkälläkin tähtäimellä käyttää. Ja mun mielestä makrobioosi on tosi toimiva. Ystäväni koki, että makrobioosi ei ollut hänelle paras vaihtoehto, niin hän vaihtoi johonkin toiseen, mutta mä tykkään tuosta. Sitten tietysti ruokailun miettiminen, että ei se, että ei syö liikaa illalla, eli ei täydellä vatsalla nukkumaan. Mä huomaan, että jos syö aterian liian myöhään, niin kuin esimerkiksi siellä Espanjassa me syötiin, niin sitten se leposyke ei laske riittävän aikaisin ja se vaikuttaa sitten koko siihen. unipalettiin ja palautumiseen. Eli se, että syö, sanoisin vähintään 2-3 tuntia ennen nukkumamenoa sen kunnanaterian. Me syödään usein jo 5-6 aikaan se kunnanateria tai viimeistään puoli-seiskan aikaan. niin sitten kun menee yhdessä maissa nukkumaan, niin on riittävästi kerännyt sulattaa sitä iltaateriaa. Eli mä rakastan suomalaista rytmiä siis niin paljon, mä en pystyisi tollaiseen espanjalaiseen rytmiin. Mutta sitten silloin kun me oltiin Espanjassa, niin se automaattisesti vähän meni siihen, vaikka syötiin oman porukan kesken. Ja mulla on tapana syödä joinain iltoina iltapala, ei joka ilta, jos ei vaan on nälkä. Mutta niinä iltoina, kun on nälkä, niin sit mä saatan syödä ehkä tunnin ennen nukkumaanmenoa. Mut yritän pitää sen silloin melko pienenä sen iltapalan. Ja en koskaan mene tyhjälvatsalla nukkumaan. Eli vaikka kello olisi paljon, niin mä mieluummin syön jotain pientä iltapalaks, kun menen nälkäisenä nukkumaan. Sitten tietysti unihygienia on tärkeää. Se, että on pimeä huone. Lämpötila vaikuttaa paljon, eli tutkitusti unensaanti viileämmässä huoneessa on parempaa ja laadukkaampaa. Itse käytän unimaskia. Käytin pitkään halpisunimaskeja. Nyt itse asiassa investoin samaisen Boncharge'in unimaskiin. Se on ollut ihan huikeaa. Tarvittaessa korvatulpat. Käytän joinain yhden korvatulppia, jos tiedän, että Anton on tulossa keskellä yötä sänkyyn tai muuta. Mulle suun teippaaminen on myös yksi tärkeä juttu. Nyt kun olen ollut Flunsassa muutaman päivänä, en ole pystynyt teippaamaan suutaan. Se vaikuttaa suoraan unenlaatuun. Huomaan sen ourasta. Mulle suun teippaamisesta on tullut yksi olennainen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. En enää luopuisi siitä. Mulla on käytössä ollut sellainen brändi kuin Nuku, semmoinen kotimainen brändi. Se on sitten ihan kinesio-teippiä, eli mä oon tilannut Amazonista tai Face Image, eli jostain verkko-apteekista voi tilaa tämmöistä kinesio-teippiä. Ja sit mä vaan leikkoan iltasin siitä semmoinen pienen palan, laitan sen mun suuhun ja Siitä on tullut tosi tärkeä osa sitä omaa nukahtamista. Jos suun teippaaminen tuntuu pelottavalta tai muuta, niin mä suosittelen vaan kokeilemaan, koska se tuntui mustakin tosi oudolta ajatukselta pitkään. Mutta kun mä aloin tekemään sitä, niin mä ihmetin, että miksi mä en ole aikaisemmin ottanut. Ja tästä mä jo taisin vähän puhua, mutta siis yksi tärkeä osa tässä itsellä on ollut rajojen vetäminen. Se, että opettelee vetämään vahvempia rajoja. Mä tein koko viime vuoden tosi paljon töitä. Mun ajatukset kävi jatkuvasti kierroksilla. Minulla oli viime vuonna tarkoituksellisesti sellainen strategia yrityksessäni, että annan tosi paljon, koska halusin saada dataa, oppia, tutustua asiakkaisiin, kasvattaa yhteisöä. Rakastin sitä kaikkea ja rakastan edelleen, mutta totuus on, että annoin liikaa. Mä oon tosi iloinen siitä viime vuodesta, koska se opetti mua tosi selkeästi myös näkemään mun oman arvon ja saatiin niitä huikeita asiakastuloksia. Mutta nyt mä oon ymmärtänyt, että se itse asiassa palvelee kaikkia osapuolia, että on ne tiukat rajat ja selkeys siinä toiminnassa. Ja tää pätee niin henkilökohtaiseen elämään kuin työelämään. Eli semmonen systeemien luonti, sen omien rajojen selkeytys on tässä tosi tärkeetä. Ja jokaiselle se näyttää erilaiselta, mutta mä uskon, että se pätee meillä kaikilla. kaikkiin elämän eri osa-alueisiin. Eli pitää alkaa miettimään, että mitä minä tolereittaan, mikä se on suomeksi sano, mikä on ok, mikä ei, missä menee ne omat henkilökohtaiset rajat niin työelämässä kuin henkilökohtaisessa elämässä. Ja etenkin työelämässä ja muussakin arjessa, niin minulla ainakin tähän vahvasti liittyy systeemien luonti. Eli, että sinulla on erilaiset selkeät systeemit ja prosessit, jotka toistuvat viikottain, ja sitten sinun ei tarvitse kuormittaa itseasiassa jatkuvasti sillä, että sinulla on sellaista silppua ympärillä. Eli tämä on minulla projekti, joka jatkuu edelleen. Alkoi jo viime vuonna, mutta isosti jatkuu tänä vuonna. Ja tiedän, että se tulee helpottamaan sitä, että sitä mentaalista kapasiteettia on enemmän. Ja antaa nimenomaan niihin tärkeimpiin asioihin joillain eniten vaikuttavuutta, impactia, etenkin työssä. Ja mä uskon, että etenkin meille noisille ja erityisesti äideille, niin tää on super tärkeetä tulla tietoiseksi ja miettiä niitä omia rajoja, systeemejä, koska meille helposti kasautuu sitä arjen metatyötä enemmän kuin ehkä puolisolle. Ja ylipäätään sitä metatyötä, vaan sitä tulee esimerkiksi jokaisen lapsen myötä tosi paljon lisää, niin se, että on selkeät systeemit siihen, niin sitä vaaditaan, jotta meillä säilyy sitä henkistä kapasiteettia ja me voidaan antaa meidän eri elämänrooleissa. Eli jos mä vielä tiivistän, että mitkä oli mulle itselleni ne tärkeimmät asiat, joita mä hioin matkalla kohti ylikuormituksesta takaisin vahvaan palautumisen, vahvaan sykliin, jossa mä palaudun riittävästi, niin ensimmäisenä mä vähensin sitä kuormaa ennen kuin mä lisäsin mitään ja mä aion jatkaa täällä linjalla. Simplicity yksinkertaisuus elämässä. Tähän liittyy myös se, että tuntee itsensä läpi, kun taisin. Mulle tähän yksi työkalu on semmoinen authentic code, eli mä säännöllisesti teen tai päivitän mun tämmöistä autenttista koodia, jonka läpi mä filtteröin erilaisia päätöksiä elämässä. Mä puhun tästä muun muassa kirjassa oppaasi terveeseen hormonitoimintaan ja kiertotietoisuuteen. Mutta se, että tuntee itsensä, tuntee, mistä saa energiaa, mikä kuormittaa, ja tekee niitä päätöksiä sen oman autentisuuden kautta, ja pitää semmoisen tietynlaisen, ja pitää semmoisen yksinkertaisuuden elämässä. Toisena vahvistin rytmejä, eli iltarutiineita, aamurutiineita, lisäsin lepoa, menin useammin luontoon. Tämä on semmoinen, mitä minä tuun työstämään koko ajan enemmän tai haluan pitää tämän vahvasti läsnä, koska mitä enemmän minä menen luontoon, niin sitä paremmin minä myös voin. ja se levon ja liikkeen välinen tasapaino ja dynamiikka. Tämä on jatkuvaa työstämistä. Ja minä jatkuvasti myös mietin, että mitkä ovat ne omat systeemit, että arjessa tulee tehtyä sopivasti näitä eri asioita. Kolmantena minä panostin hermostoon. Ja nimenomaan niin, että mä varmistan, että mä lähetän hermostolle signaaleja sisäisestä turvasta. Se tehdään muun muassa ravinnon kautta, eli pitämällä verensokeritasot tasaisena. Erilaisten rauhoittavien harjoitusten kautta, kuten hengitysharjoitukset, meditaatio, just se luonnossa käyminen, se voi olla jokaiselle erilainen erilainen harjoitus. Esimerkiksi jos sä rakastat maalaamista, niin sehän on tosi terapeuttista, rauhoittavaa. Toistuvuus ja rytmi arjessa. Eli se, että asiat toistuu, niin se on keholle tosi rauhoittavaa. Se, että me tiedetään, missä rytmissä asiat menevät. Eli jos mietitään vaikka vauvoja, niin heillähän on tosi tärkeää se tietty rytmi. He saavat turvantunteen siitä, että he tietävät, että asiat toistuvat päivästä toiseen. Kaikille lapsille se rytmihän on tosi tärkeää. Niin tässä on sama. Kun me halutaan vahvistaa meidän hermoston sisäistä turvaa, niin se, että asiat toistuvat ja rytmi on tosi tärkeää ja mahduttavaa. Mä huomasin tässä ison eron just kun me oltiin siellä Espanjassa ja kun me tultiin kotiin, niin kotona mä aloin heti voimaan tavallaan paremmin, vaikka oli ihana käydä siellä eri maisemissa Espanjassa. Siinä oli omat hyvät asiansa ja se palautti eri tavalla, mutta se, että kun kotona sulla on se vahvempi rytmi, niin se vaikutti heti. Vielä viimeisenä haluan kysyä sinulta muutaman reflektoivan kysymyksen. Kysy itseltäsi nämä seuraavat. Heräätkö sinä aamuihin väsyneenä? Onko sinun syke normaalia korkeampi, jos mittaat sitä? Tarvitsetko sinä jatkuvasti kofeiinia? Ärsyttääkö pienet asiat enemmän kuin aikaisemmin? Onko sun venosoireet pahentuneet? Onko kierrossa jokin muuttunut? Tai onko sun kierto esimerkiksi lyhyempi kuin optimaalinen? Palaudutko sä treenistä kunnolla? Näistä vastauksista sä saat vähän osviittoa siitä omasta tilanteesta. Ja myös yksi selkeä merkki on, että jos sä huomaat, että sä et palaudu treenistä ja normaalista arjen kuormituksesta kunnolla, niin se kertoo siitä, että keho kaipaa vahvempaa tukea. Jos tunnistat itsesi ja mietit ensimmäisiä action-steppejä, niin sanoisin, että ihan ensimmäisenä, jos sun uni ei ole optimaalista, niin keskity siihen. Me pureudutaan Hivio Hormonsissa tähän Detox-modulissa ja one-on-one-työssä. Mä myös tosi mielellään autan sua tunnistamaan ne juuri sulle tärkeät pullonkallot. Mutta. Mutta. Mutta. Mitä voi tehdä sen unen eteen? Mee aikaisemmin nukkumaan. Ei aina niin helposti sanottu kuin tehty, mutta se on mahdollista. Syö riittävästi illalla, mutta ei liian lähellä nukahtamista. Lisää rauhoittumisrituaaleja iltaan. Eli miten sä estät sen, että sun mielessä ei leiju liikaa silloin kun pitäisi nukahtaa? Ei liian myöhäisiä treenejä. Rakenna toistuva rytmi arkeen. Hyödynnä valoa. Hyödynnä valoa eli illalla hämärä, pimeä, ehkä punavalon käyttö ja aamulla altistu luonnonvalolle. Ja toisena tee hermostolle niitä turvallisuuden signaaleja. Mitä se sulle tarkoittaakaan? Se voi olla sitä, että hidastat ja syvennät hengitystä päivän aikana. Teet kehollista liikettä ilman suoritusta. Esimerkiksi vaihdat rankat treenit kävelyn luonnossa, vapaaseen tanssiin, joogaan tai muuhun. Mihin tahansa, mikä ei tunnu suorittamiselta. Sä menet luontoon. Ja sosiaalinen yhteys eli yhteys muihin ihmisiin on myös äärimmäisen tärkeää tuomaan turvallisuudentunnetta keholle ja hermostolle. Hermosto on tosi laaja aihe. Se myös kaipaa erilaisia asioita, riippuen siitä tämänhetkisestä tilasta. Mun oma valmentaja puhuu tästä käyttäen semmoista työkalua kuin hermostoasteikko. Tämä vaatii ihan oman jaksonsa tämä teema, mutta me pureudutaan myös heliohörmoodissa ja one-on-one-työskentelyssä tietysti tosi syvästi nimenomaan hermostotyöskentelyyn. Ja kolmantena, anna aikaa. Mulla tää kesti kuukausia. Se on vaan fakta, että meidän jokaisen aikajana on erilainen, ja riippuen myös siitä lähtötilanteesta ja tavallaan siitä taustasta siellä, ja siitä myös, että kuinka paljon me pystytään tavallaan dedikoimaan siellä palautumiselle. Eli kuten mä avasin, niin se, että mä jatkoin töitä normaalisti ja elinlapsiperhe arkea, niin kyllä se varmasti viivästytti sitä, niin kyllä se varmasti viivästytti sitä prosessia jonkin verran, mutta kun me vaan annetaan sillä riittävästi aikaa keholle niitä tiettyjä toimenpiteitä, mistä ollaan tänään puhuttu, niin keho alkaa kyllä reagoimaan. Mä toivon, että sä oot saanut tästä jaksosta paljon irti, konkreettisia juttuja, joita viedä sun arkeen. Mut nyt mä haluun sanoa, että jos sä oot nainen, joka tekee arjessa paljon, tekee ehkä isoa uraa, kantaa isoa vastuuta, Haluaa ja sä haluat samaan aikaan luoda sun keholle edellytykset terveelle kierrolle, ja erityisesti sille, että sun keho on valmis tulemaan raskaaksi. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että sun keho ei ihan palaa sinne baselineen, tai se baseline on liian heikko. Sä haluat vahvistaa sitä kehon baselinea. Tämä ei ole tahdonvoimakysymys, vaan kyse on kokonaisvaltaisesta tukemisesta. Tämä on juuri se taso, jolla me työskennellään one-on-one-valmennuksessa. Ja one-on-one-valmennuksessa me ei optimoida lisää tai tuoda lisää heti sinne arkeen, vaan me ennen kaikkea aletaan rakentamaan turvaa keholle. Paikkoja tähän työskentelyyn on rajallisesti, koska teemme tätä intensiivisesti ja yksilötasolla. Jos tunnet kutsun, niin löydät hakulomakkeen show notesta, eli käy täyttämässä se. Jos olet matchi, otetaan maksuton kartoituspuhelu. Jos et ole tällä hetkellä valmis intensiivisempään one-on-one-työskentelyyn, mutta haluat aloittaa kokonaisvaltoisen työn hermoston, kierron ja hedelmällisyyden parissa, niin Heal Your Hormones on siihen rakennettu polku. Voit aloittaa itsenäisen Heal Your Hormonesin koska tahansa, eli aloittaa matkan jo tänään. Jos taas sä haluat kokea hiilirormonsin yhteisöllisenä kokemuksena, niin me aloitetaan kaksi kertaa vuodessa. Sä löydät linkit ja siinä tapauksessa käy ilmoittautumassa odotuslistalle. Sä löydät linkit kaikkiin shownotesta, eli käy sitä kautta tutustumassa. Ja hei, jos tämmönen one-on-one-työskentely kiinnostaa, niin tuu laittamaan mulle instassa dml-sana ready, niin kartataan tarkemmin ja arvioidaan, että oisko mun ready and regulated valmennus sulle seuraava oikea askel. sulle seuraava. Kiitos kun sä kuuntelit tän jakson ja kuullaan taas pian. Moikka!