89. Miltä meidän parisuhde, visiot, urat ja arki näyttää – Anton äänessä

Tervetuloa Uplevel-podcastiin ja uuden jakson pariin. Tänään on mun mielestä ihan superhauska jakso tiedossa. Mä saan nimittäin vieraaksi mun rakkaan puolison Antonin. Hän on myös mun paras ystävä, mun sielunkumppani ja mun suurin expander eli mielen laajentaja. siitä, mikä kaikki elämässä onkaan mahdollista, kun saat valmis tekemään töitä sen eteen. Kuten sä tuut kuulemaan, niin hänellä on todella iso visio tulevaisuudelle, ja se on ollut musta alusta asti tosi inspiroivaa. Täällä Suomessa meidät usein kasvatetaan aika nöyriksi, ja ainakin mun omassa kuplassa on tarjottu lähinnä sitä perinteistä polkua. Ja musta onkin tosi mielenkiintoista, että Antton ei ole käyttänyt viittä vuotta korkeakouluopintoihin, niin kuin minä ja moni muu mun kuplassa, vaan on alkanut tekemään uraa jo tosi nuoresta asti ja edennyt sitä kautta korkealle. Ja sitten oikeastaan vuosi meidän tapaamisen jälkeen, niin hän aloitti yrittäjänä. Ja muun muassa tää drive ja kunnianhimo on sellasia asioita, joista mä halusin hänen kanssaan keskustella tässä jaksossa, koska mua se on inspiroinut niin valtavan paljon tässä viimeisen kahdeksan vuoden aikana, ja mä uskon, että se tulee inspiroimaan myös sua. Toivottu tosi paljon ja mä oon luvannut tän kauan aikaa sitten, mutta osoittautuikin tosi haastavaksi löytää tilaisuus istua yhdessä mun podcast-studioon

täällä meillä kotona, koska Anton on päivät toimistolla töissä tai sitten tallilla.

Thank god! Siitä ei tulisi mitään, jos me molemmat tehtäisiin etätöitä. Eli mä oon kiitollinen siitä, että hän käy päiväisin toimistolla. Mutta hän kertoo molemmista näistä, eli tallihommista ja omista päivätöistään lisää tässä jaksossa. Ja sit tietysti just illat ja viikonloput meillä on lapset kotona. Niin sen takia tässä kesti pitkään, että saatiin istuttua alas. Tämä oli myös ensimmäinen VOD-jakso, jossa Anton on koskaan ollut, ja mä en ollut oikeastaan prepannut häntä ollenkaan näihin kysymyksiin. Sitten lopulta aika spontaanisti istuttiinkin alas keskustelemaan,

eli tämä on myös aika semmoinen spontaani keskustelu.

Mutta me jutellaan urasta, parisuhteesta. Mä kysyin Antonilta, että mistä hän tiesi, että mä olen the one, koska mä olin saanut sellaisen kysymyksen teiltä. Mistä me haaveillaan, millaista tulevaisuutta me rakennetaan meidän mielessä, miten me ylläpidetään parisuhteessa sitä? parkkia. Ja tämmöisistä asioista puhutaan. Ja mä tajusin myöhemmin, että me ei ihan hirveästi puhuta vanhemmuudesta, vaikka se on totta kai valtava teema meidän elämässä. Mutta me voidaan ehdottomasti nauttaa part 2, jos haluat kuulla Antonilta lisää. Ja näillä puheilla toivotaan tervetulleeksi mun bodin ensimmäisenä miesvieraana, rakas mieheni Anton.

No niin, tervetuloa Anton.

Kiitos, Sonja.

Mä halusin kutsua sinua tähän jaksoon, koska ensinnäkin sinua on pyydetty. Ja sinä olet yksi mielenkiintoisimmista tyypeistä, jonka minä olen koskaan tavannut. Sinä katsot maailmaa tosi eri tavalla kuin suurin osa. Ja sinä olet vaikuttanut myös paljon minun näkemyksiini. Ja muun muassa siihen, mikä on mahdollista tosi paljon. Me tavattiin silloin, kun sä olit just täyttänyt kolkyt, ja sä olit siinä vaiheessa jo tosi pitkällä sun uralla, ja tosi kunnianhimoinen, ja sä olit myös ollut jo naivisissa siinä kohtaa, ja eronnut. Eli sä olit edennyt huomattavasti nopeammin elämässä kuin mitä ainakin mun kuplassa missä tahdissa me edettiin. Voitko aloittaa kertomaan kuulijoille taustasi? Missä sinä synnyit? Millainen lapsuus sinulla on ollut? Nuoruus, koulutus, ura ja niin edelleen.

Sä et sitten mitään lämmittelykysymystä laittanut tähän.

Siihen tuli hyvin.

Kerro kaikki.

Kerro sen verran kun sä haluut ja

mä tuun kysylemään lisää. Mut alusta vähän, että missä sä synnyit ja millainen sun nuoruus oli, ehkä just siihen pisteeseen asti kun me tavattiin.

Mä en oo ensinnäkään nähnyt näitä kysymyksiä, niin mä joudun vetämään nyt tälleen hatusta,

mutta... Sähän olet hyyntimies, sä olet hyvä vetämään longaalta.

Ollaan mun veljen kanssa vitsailtu aina, että me ollaan pienviljelijän poikia. Eli maatilastahan me tullaan Kirkkonummilta, Kylmälästä, jossa me nytkin sitten viljellään. Tultiin tänne takas 15 vuoden tauon jälkeen. Mutta joo, Kylmälä, Tampajan tilalta. Siellä mä oon syntyny ja tota noin mun sisko Amanda, joka on mua 11 kuukautta. nuorempi niin senkaan siellä ollaan käytännössä kasvattu ja mun veli on mua viisi vuotta vanhempi niin se on ollut vähän semmonen silloin tällöin paikalla oleva henkilö. Ja isä ja äiti on eron 90-luvun alussa silloin kun kaikki iski päälle eli markkadevalvoiti ja firmakonkurssi ja ero päälle ja siitähän sitten itsekin saanut itseasiassa aika paljon tähän aikuiselämää varmaan niinku osittain sitä kunnia ja himoa ja sit aina yrittäjyyttä ja uskallusta lähteä tekemään Mutta joo, samassa koulussa, kun meidän lapset käy päiväkotia, niin tuota samoissa piireissä on itsekin lapsena pyörinyt silloin aikanaan, että tuota sillä on kiva tässä. Nyt eletään vähän niin kuin uudelleen tätä omaakin nuoruutta. Tämä ainakin maisemat on tuttuja.

Siis minkä koulun sä kävit ja sitten kun sähän aloitit uran tosi nuorena, niin kerro vähän siitä.

Niinku koulutus. No siis mä oon merkonomi koulutukseltaan. Että tota ei se koulutushan ei... Mä oon ollu huono koulussa. Tai koulu ei ollu semmonen... Tai ympäristönä semmonen, mikä inspiroi mua.

Mut tiesit, sä oot jo nuorena, että sä haluat tehdä jotain isoa.

Joo.

Ja uskoitsä siihen, että se on mahdollista

ilman NS, vaikka korkeakoulututkintaa? Niinku uskoitsä siihen jo alusta asti?

Joo. Tai siis koulu... Se on osaltaan ollu silleen, että tota... Se ympäristö on ollut vähän semmoinen epäinspiroiva ja semmoinen, mistä ei saa irti mitään semmoista... Se ei valmenna mua siihen, mitä mä haluaisin olla, niin mä päätin, että mä menestyn, mutta ehkä nyt sitten enemmän niin kuin käytännön kautta.

Tämä oli mielestäni yksi mielenkiintoisimmista asioista, koska minä kasvoin niin, että meille annettiin vain vaihtoehdokset, että pitää mennä korkeakouluun, jos haluat menestyä. Se on tietysti omanlainen kupla, mutta se kunnianhimo, mikä sinulla on, se on jotenkin siistiä, että olet uskonut itseäsi niin paljon ja uskonut myös siihen, että et tarvitse sitä vaikka korkeakoulututkintoa.

Ei kukaan sitä tarvitse, sehän on enemmän siitä, mitä haluaa. Kyllähän meillekin sanottiin pienenä, että pitää käydä koulua, mutta siihen meidän yhteiskunta on sen varaa rakennettu. Toisaalta sehän on aika paljon menettetty verorahoissa ja niin päin miettii, että jengi käy koulua 30-vuotiaaksi asti. ei oikein vieläkään tiedetä, mitä halutaan tehdä. Kyllähän se olisi hyvä, että ne, jotka ei ehkä pärjää koulussa, menisivät vaikka suoraan toteuttaa sitä työmuodossa.

Juontaja Vilja Sipilä. Minä uskon, että yhteiskunnan rakenteet ovat menneet siihen suuntaan enemmän, että koulutuksen merkitys vähenee. Minkä ikäisen sinä aloitit sinun oran?

Niin, no mikä on ura? Siis kyllähän mä töitä tein aina. Tilallahan me tehtiin aina töitä. Että tota, mä oon orjapalkkana, tehtiin siellä tota 100 töitä tietysti. Mutta kyl niinku ensimmäiset liksat tuli varmaan joskus 14-vuotiaana. Tota äiti kuskas mua. Maiviikin tilalle, leikkaan niiden nurmikkoa silloin. Sitten mä olen ehkä siellä Venealan varusturuliikkeessä, olisikohan mä ollut silloin 16, 15-16, joo silloin aloitin siellä.

Sitten sä oot siis siirrynyt autoalalle, ja sitten kerron vähän siitä murasta.

Joo mä kävin armeijan välissä, mutta 21-vuotiaana. autoelälle, metroauto, Helsingin Viikki, klassinen toimipiste. Siellä oli oikein kova Vanhanliiton myyjäkaarti vastassa. Jos en valehtele ihan hirveästi, niin varmaan metroauto on mua aloittava työntekijä tai automyyjä silloin. Se on ollut siihen aikaan tosi iso konserni. Muistan vaan, että mä olin itse asiassa ostanut silloin juuri ensimmäisen asunnonkin. Silloin autotalonjohtaja kysyi, että jos mulla on velkaa. Mä sanoin, On mulla asuntovelkaa. No hyvä, no sit sulla on kunnianhimo tehdä kans töitä. Sitten se palkkas.

Niin, toi on hauska. Ja eikö sä itekki sanonut tota, muistan nyt jostain sun työntekijästä, sä mietit samoa?

No en mä sit, niin mä oon miettinyt, mut en mä oo nyt sanonu siltä, että tota, oon mä oppinu aika paljon semmosii fraasei mitä ei tähän autoalalla se on aika raadollista silleen, että siellä tehdään sitä kauppaa vaikka se hinnalla millä hyvänsä, että sitä asiakasta ei päästä ulos, että siihen liittyen on sitten miljoona tarinaa, mutta kyllä siis velkahan on ihan hyvä mutimaattori tai sitten minähän olen nykyään käytännössä niin, että se spendi pitää olla mahdollisimman korkea, jotta se tulotaso pystyy myös vastaamaan sitä kulutustasoa. Niin sitten sitä kautta, että mä en ole lähtenyt rakentamaan tätä sillä tavalla, että säästävänä miljonääriksi, mutta on sekin tietysti yksi tie toteuttaa se.

No mut joo, eli tosiaan siinä kohtaa kun me tavattiin silloin kun sä olit 30, niin sä olit jo tosi pitkällä sun uralla ja jotenkin tosi kunnianhimoinen ja mun mielestä se oli niinku tosi siistiä vaan, koska tuntuu, että just... Niin, moni meistä opiskelee vielä 26-vuotiaaks vähintään ja sit alkaa pikkuhiljaa luomaan sitä uraa, mut sä olit tosi pitkällä. No mut yksi tota kuulijakysymys oli, että miten sä manifestoit mut sun elämään? Tää oli musta hauska, koska vähän manifestoin niinku puoleltani sut, mut kerro sä, et mitä sun valtuu.

Niin, no en mä sitä osaa sitten manifestoida. Ehkä silleen selittää, se on mulle aina vahva intuitio, että näin toimitaan tai tällaista lopputulemaa tässä jollain tavalla sit haetaan, koska eihän mä jotenkin pysty elämään siinä välivaiheessa. Tietysti kuultaa muistot, että kyllähän sinkkuelämä on tosi siistiä, mutta mun kolme viikkoa on kestänyt sinkkuelämä, Oli kyllä, no kyllä se oli vähän pidempi, mutta sanotaan, että siinä, mitä se oli kahdeksan kuukautta, niin en mä sitä niinku mulla, mä oon semmonen, joka tarvii niinku kiintopisteitä, niinku pari suhde kotiin, tila on hyvä, kiintopiste, jotain, et mä en pysty olla semmosessa välivaiheessa hirveän pitkään, niin ehkä mä sitä kautta niinku lähdin sitä manifestoimaan sitä vakautta elämää.

Niin siinä kohtaa, kun me tavattiin, se oli syksy. Sulla oli vissiin ollut muutaman kuukauden tämmönen menevämpi vaihe.

Se oli menevä. Siis sehän oli hyvä. Mä oon menevä ihminen.

Lovanta ehkä jättelin vipissä.

Joo, mähän jääkato siihen, ihmettelee siihen. Sovankulmalle. Kyllä siinä mentiin, otettiin kaikki irti. Se kuuluu toimintatapoihin kaikessa. Se mitä siinä tehdään, niin se tehdään kyllä sitten täysillä. Siinä oli hyvä meininki.

Ja me siis tavattiin Tinderissa ja mä muistan, että sä kerroit, että sulla on ollut se Tinder aika kuumana kanssa töitäivissä. Keskittyminen oli vähän herpaantunut värillä, kun akkulappu kesken päivänä, kun Tinder kävi niin kuumana.

Kaikkea sä muistelet. Varmasti näin, joo, mikäs siinä. Se on ollut keskittymistä sitten. Ehkä niin kuin mä tein sitä niin intensiivisesti, että mä löysin nopeasti sut. Sehän voi miettiä niinkin. Niin, mä kävin läpi jo koko repertuari siinä yhdessä ajassa.

Joo, mä voin toisessa jaksossa kertoa mun version, koska mä manifestoin sut, mutta mistä sä sit tiesit, että mä oon the one?

No se, kyllä mä tiedän ne, niinku, siis sen tunteet, tota, uskon, mä uskon tosi vahvasti siihen mun.

Onks se intuition?

Siihenhän se on perustunut kaikki. Ollaanhan me tehneet siinä aiemminkin virheitä, mutta kyllä se vahvat signaalit on, että tässä on hyvä olla. Siihenhän ne rekrytoinnitkin, että se tuntuu, että sehän on SmartFeedin rekryt hyvin pitkälle mennyt sillä intuitiolla.

Niinpä. No joo, puhutaan vähän smartleetistä, koska tosiaan silloin kun me tavattiin, niin sä olit vielä palkkatöissä, mutta sitten sä jäit aika pian sen jälkeen sitten pois ja päätit siirtyä yrittäjäksi. Ja nyt sä oot ollut yrittäjä noin kuuden vuoden ajan tai jotain sellaista. Tiesitsä jo pitkään ennen kuin sä ryhdyit yrittäjäksi, että se on se seuraava steppi. Tiesitsä, että susta tulee yrittäjä?

Siis joo, kyllä mä tiesin sen jo varmaan joskus 15-vuotiaana, että musta tulee yrittäjä. Mutta kyllä mä hetkeksen ehkä siinä unohdin huumassa tavallaan, koska siinä tuli menestystä. Mutta ei, siis kyllä mä olen aiemmin sen jo nuoruudesta päättänyt, että mä haluan olla yrittäjä.

No kerro siitä draivista, koska sus on semmonen joku draivi, mitä harvalla musta tuntuu, että harvalla on. Tai ehkä on, mutta ei sit jotenkin kultivoisi sitä. Ja kun sä oot kertonut, että sä oot tiennyt jo nuoresta asti, että sä tulet tekemään isoja asioita elämässä, niin mistä sä oot tiennyt sitä? Tai miten se näyttää?

No on niinku vaikeita juttuja tässä.

Onks se vaan aina ollut semmonen sisäinen ääni?

On, on.

Sä tiedät vaan, että se tulee. Ja kun sä oot kertonut, että sä oot aina tiennyt jo pienen, että sul tulee olemaan iso elämä.

Joo, siis on. Mä oon ottanut vaan niinku täysin, ehkä siinä on se, että ottaa kaiken irti siitä mitä tekee, tekee vaan niitä asioita mistä tykkää. Ja sitä en sitä jaloillessa ei tykkää. Ja tekee nopean muutoksen. En mä pelkää niitä muutoksia myöskään, että silleen aika vahvasti reagoin suuntaan ja toiseen. Ja sit siihen suuntaan mihin mä menen, niin sit mä menen aika kovaa. niin se on ehkä sieltä, ei sen kummuisempaa. Sitten täytyy olla vähän uhkaroskea ja tyhmäkin varmaan, että uskaltaa lähteä kaikkea. Jos jotain riskejä alkaa laskeskelee, niin ei voi unohtaa kaikki sitten.

Juontaja Erja Hyytiäinen. Niin saa. Sulla on kyllä korkean riskin sieltä kyky.

Joo, ja siinähän on jännä just se, että mullehan on toitotettu aina, että ei mitään lainaa saa ottaa, koska se on isältäkin ison konkurssin tavallaan siinä. Siinä on tullut vähän päinvastana, että mä nimenomaan sitä haluan sitä kautta vivuttaa. Mut sit toisaaltaan siellä on ehkä myös menestyksen nälkää.

No joo, kerro vähän SmartLeadin tarinoa, että kuulijat tietää, mitä on viimeisen kuuden vuoden aikana tapahtunut.

Niin, riippuu keneltä kysy, mutta jos muilta kysytään, niin alkuun voisi sen verran alustaa, että autoalalla olleena perustettiin SmartFeedin 19 vuonna yritysajoneuvon hallinnointipalvelu, ja siihen on rakennettu oma softa, joka näyttää sen yrityksen auto ollut kustannukset reaaliajassa ja se lähti liikkeelle siitä, että se oli jännä tarina senkin mulle tarjoilijuniversumi, että mä olin päättänyt, että mä haluan tämmösen tehdä ja se meni sit sillä tavalla, että mä kävin tapaamassa eri tahoja, jotka vois tämmösen niinku softan rakentaa ja ne lähesty sitä asiaa niin, että se on varmasti kun laskujen käsittely softa ja ne on aika kallia, voi mennä miljoona, voi mennä enemmän, ehkä ei siihen kannata lähteä. Sitten yksi kaunis päivä mulle soitti, olin silloin vielä töissä niin kuin käytännössä tuolla vanhassa työnantajalla ja autoalan yhtiössä vastaamassa yritysmyynnistä ja mulle soitti sitten semmoinen henkilö, sanoi, että heidän nimissä, firman nimissä ostetaan tai yritetään ostaa autoja ja niitä ei kannata niin kuin, ne pitää välttää ja sitten tämmönen varoitussoitto tuli ja sitten mua kiinnosti, siellä oli hyvä, hyvänkuulonen tyyppi puhelimessa ja mä lähdin kysyä, no mites ne sitten, että ei auto autohommat on nyt sit nää niinku oikeesti ja mitä te niinku doonaatte ja sit se avasi siinä et ne tekee niinku softaa ja tälle ja tälle ja sovittiin siin sit palaveri ja menin sinne, pitsasin tätä mun ideaa ja siellä oli heti paikalla muutama semmonen henkilö, joka tuli heti Smartfitin tarinaan mukaan ja usko siihen, mitä lähtiin tekemään. Näin heistä heti, että ne tietää tasmalleen, mitä lähdetään tekemään. Siinä sitten paiskattiin kättä. Siitä ei mennyt hirveän kauan, niin lähdettiin rakentamaan Smartfitia. Se soitto tuli minulle.

Se oli ihan case. Ihan uskomaton.

Hyvä kyllä case.

Ja sen on ollut pakko olla universumi, koska se oli niin niinku jotenkin niin semmonen pienes kiinni tai semmonen. Ja miten niinkun se oli niin tarpeen saada SmartBeat liikkeelle, että saatiin sellaista, semmosia resursseja siihen.

Kaikki noi loksahtaa kyllä sitten niinku kohilleen, kun vaan on tarpeeksi yritystä, että kun kattoo jälkeenpäin, niin kyllä on moneen asiaan mennyt aika. Sitten tammikuussahan me lanseerattiin 2020. Sitten toi meidän esikoinen syntyi. Helmikuussa ja korona alkoi sitten.

Kaksi viikkoa sen jälkeen.

Niin, maaliskuussa. Etsiin oli se ensimmäinen kvartaali paketissa sitten. Mutta kyllä se siitä me closeattiin. Kyllä ensimmäinen asiakas jo huhtikuussa ja se oli joku 50 autoa.

Ja siitä asti te olette kasvaneet joka vuosi.

Niin ja meillä ei ollut mitään softaa oikeasti ekana. Sitä rakennettiin sitten ja mä selitin, että sellainen softa on siellä taustalla, mutta ei sitä nyt ollut. Kun ensimmäinen koodi vasta lähdettiin toukokuussa kirjoittamaan ja nyt on kirjoitettu vähän yli miljoonalle euro koodin ja nyt on sitten 73 autoa oli ekana vuonna.

Ja paljon nyt on?

Noin 6000.

Meillä on ihan huikea kasvu ja te olette kyllä päässeet kaikkiin tavoitteisiin joka vuosi, eikö niin?

No ei kaikki, ollaan me päässeet tietyllä tapaa. Ja se mitä mä tein, niin mä tein liiketoimintasuunnitelman ja mä oon siitä pylpään, koska ne ensimmäiset kolme vuotta mä piirsin silleen eurolla ja siihen. Ne on mennyt kyllä eurolla ja menin ne ensimmäiset kolme vuotta yllättävän tarkkaan, että mä itsekin vielä ihmettelen, mutta kyllä siinä on lähty ehkä tietää, mitä tehdään. Siis silleen, että se on ollut niin kuin, että ei se ole tuunnistemattu. Toi on just osoitus siitä, ettei noi asiat niinku kouluja välttämättä vaadi ja tottakai, siis enhän mä nyt oo tietysti ikään kuin täysin kouluttamaton, mut silleen just, että nehän on vaan niinku asioita, mitä voi tehdä, oli se korkeakoulukäytöt tai ei, niin sitä mä niinku yritän sanoa.

Niinpä. Mikä sun tavoite on SmartFaitin kanssa?

tavoite on, no mä oon kapinallinen ihminen, ensinnäkin mä kapinoin tuottavia, ylituottavia, vanhollisia suuryhtiöitä, jotka ei muuta maailmaa ja meitä vastassa on tietysti vähän niinku tommosta leasingyhtiövanhollisuutta, me halutaan niinku murtaa sitä ja sitten tota tavallaan niinku sen kautta sitten Mä uskon sen, että pystyy kasvaa pohjoiseuroopanelle Euroopan suurimmaksi hallinnointiyhtiöksi. Se on meidän tavoite. Sitten siellä on muita tavoitteita tietysti isossa kuvassa.

Viime vuonna laajennuttiin Ruotsiin?

Joo, tai viime vuonna... Tai aloitettiin. Niin ei sitä ole lanseerattu vielä. Siis se viime vuonna se aloitettiin ja rekryttiin kolme kolme ihmistä ja ne aloitti vasta nyt ja se lanseeraus on itseasiassa vasta kuukauden päästä. Me ollaan tässä tehty brändi uudistus sekä ei olla lanseerattu. Meillä on kolme asiakasta pilottivaiheessa ja softakehitystyövaiheessa Ruotsin markkinaan. Mutta ne lanseeraukset tapahtuvan jo kesän No,

mut silloin kuusi vuotta sitten, niin mehän myös sitten samaan aikaan, kun korona alkoi, niin siirrettiin tänne takas, tänne sun kotitilalle, missä sä oot syntynyt.

Home sweet home.

Ja sit sä päätit aika lailla, vai varmaan niihin aikoihin, tai mä muistan, olit sä jo aikaisemmin päättänyt, että sä tuut ottaa sen tilan vastuulle sun... En ollut, mitenkään.

Että ei mitenkään, mut toi on just se, että mä vaan kuuntelen aina sitä intuitiota, ja sit mä toimin sen mukaan. Että mulle tulee vahva fiilis, sit mä teen, mä voin tehdä radikaaleja muutoksia just sen takia, että jos se tuntuu oikealta, niin sit mä teen sen. Että en mä jää niinku jotenkin semmoseen välivaiheeseen ja ihmettelee, että onks tää nyt Se on mun mielestä pois heitettyä aikaa. Mä oon nyt kerran täs visiitillä ja amaltaan siitä ajasta kaiken irti. Jos se nyt tuli semmonen hetki eteen, sehän liittyy tietysti varmaan siihen, että meillä oli syntynyt silloin ne tyttö. Ehkä mä ajattelin sitten myös silloin, että se on ollut hyvä ympäristö kasvaa itsellä, niin miksei sitten Me voitaisiin, meillähän oli vähän, tai jotenkin siinä oli ehkä vähän kaupungilla hiljasta.

No eihän me, siis mä en kyllä muista, että me oltais mietitty sitä ennen kuin korona alkoi, mutta sitten kun me siirrettiin, kun korona alkoi tänne, sitten me alettiin miettiä.

Me mietittiin sen takia, että me oltiin evakossa koronaa.

Niin, kyllä se korona, en mä tiedä mitä olisi tapahtunut ilman koronaa, että olisimme ikinä muutettu tänne.

Vaikea sanoa.

Niin, mutta se mitä mä mietin, että sä siis, kun siinä kohtaa oli ajankohtassa, että sun äiti oli tehnyt elävän työnsä tämän tilan parissa ja hän oli tullut eläkeikään ja halusi päästä siitä eroon, tulee lapsille tai sitten se pitää myydä tai näin ja sä päätit, että okei sä oot valmis siihen, mutta miten sä, et sä ikinä selännyt, että miten sä tulet handlaa sen yhdistelmän, et eikä uuden yrityksen kanssa ollut tosi kunnianhimoiset tavoitteet ja sit se toi tila on itsessään aivan oma juttuun sai ja sulla on molempiin liittyen ihan super paljon töitä koko ajan ja vastuuta. Eikö sä ikinä niinku, Kun sulhan on ollut myös semmosia ajanjaksoja, että on ollut kyllä tosi stressaavaa lisäyhdistelmä. Se on musta mielenkiintoista, että sä pystyt niihin molempiin.

En mä niinku mieti tollasii, että se on mun mielestä... Voi hoitaa, jos vaan hoitaa. Ei, siin onhan ihmiset... Mielestäni se on hoitanut enemmänkin ja vastuullisempiinkin. Se on hoidettavana ja jonkun se täytyy hoitaa, tai ei tämä muuten pyöri tässä. Jos haluaa elämästään jotain, niin ne ovat otettavana vastuut.

Toisaalta jos olisit palkkatöissä, niin kyllähän, en tiedä onnistuisiko se välttämättä. Kyllähän sinulla menee tosi paljon aikaa välillä tilaa.

Ei, mitenkään olisi onnistunut.

Niin, että se on vaatinut melkein sen, että sä oot yrittäjä ja sulla on joustoa siinä.

Niin, ei se ois onnistunut muuten.

Niin, että se on jännä mitä asiat niinku ollaan saataneet. No, miten mä oon suoriutunut sun mielestä maatilanne?

No, tämähän on tonne yleinen vitsi, mutta ethän sä nyt oo sitä niinku roolia ehkä. Tätä voidaan niinku vielä jatkoja ostaa täs vuosien saavussa.

Jep. Ehkä jonain päivänä. Mut sun sisko tekee paljon.

Hän on siellä huikeaa. Hän on se emäntä. Ei kaikista ole kaikkea. Se kokonaisuushan on semmoinen, että ehkä siinä ei ihan perinteistä isän tai emäntä roolia tarvitse hakea.

Se ei ainakaan tällä hetkellä se mun juttu. Ja onneksi sen ei tarviikkaan olla. Mutta ehkä jonain päivänä. Mulla on kyllä kaikkia ajatuksia. Mä haluaisin tehdä jotain kummatilapuädin.

Niin, että pystyy tehdä jotain bisnestä sen ympärillä, niin se on ihan fiksua. Mutta ne on semmosia nice to have juttuja, että niistä ei kyllä rikkaaksi pääse vaikka mitään tekisi.

Niin just se, että ehkä meidän molempien ajatus on se, että ensin tehdään muualla uraa ja sitten jonain päivänä sitä voi vielä enemmän miettiä, että mitä kaikkea siellä olisi kiva tehdä ja jotain pientä bisnestä. Kerro vähän sun suhteesta ruokaan ja viiniin.

Tää on huono bodi, koska sä et tarjoa mulle viiniä.

Sä otit jo huikat tosiaan.

Niin mä otin jo huikat. Tää on perjantai.

Mä ajattelin, että sä et tuoda sitä lasia tähän. Kyllä sä oisit voinut nauttia tässä.

Niin, no mutta ei siis. Kyllä se on mun mielestä mulla on hyvä suhde tuota ruokaa ja viiniä. Se on mulle kaikki kaikessa. Mä tykkään tehdä. Se on mulle tämmönen nollaa sen päivän. Sitten tota noinen. Se on niin, että mä oon kasvanut niin kuin hyvän ruoan ympärillä, ja jos et sä tee sitä hyvää ruokaa, niin sit mä teen se ite. Et se on niinku yks, yks, et mä en niinku pysty olemaan ilman sitä elämää.

Harvittaaks sä, et mä en tee hyvää

ruokaa, koska sun äiti... Ei, koska kyllähän mä tykkään tehä niinku... Mutta se on tosi tärkeää, että mä oon valmis kyllä siihen laittaa aikaa ja rahaa.

Ja sä oot kyllä laajentanut mun tämmöstä ruokasuhdetta, ja se on ollut kyllä tosi siistiä. Ja meillähän on tosi sama linja nykyään. Mikä sun mielestä on suomalaisten ruokailutottumuksissa mielessä?

Mielestäni tehdään liian vähän ruokaa itse ja käytetään vähän rasvaisia tuotteita, täydennetään niitä jollain. Ehkä syödään liikaa E-aineita tai tapaa sokeria huonoin rasvoin. Tämä on nyt alue, mistä minulla on vahvat mielipiteet ja vähän asiantuntemusta, mutta... Niin,

mutta sä voit kertoa sitä mielipiteitä, että me halutaan kuulla.

Mutta siis mä uskon semmoiseen niin kuin... vanhan ajan tota ruokavalioon, kunnon ruokaan, kunnon rasvoihin ja tota noin niin silleen, että se syödään niin, että sä oot kyllänen. Eli ei tarvii, tottakai monipuolisesti, mut niin, että ei tarvii niinku mässäilää. Mun mielestä ei tarvii välttämättä syödä niinku viittä kertaa päivässä. Mehän syödään vaan kolme.

Mä syön ehkä vähän enemmän ja tanssii ehkä.

Niin, mä syön kolme kertaa ja en mä sit hirveesti muuta syö. Mun mielestä yksinkertaisuus on kaunista.

Ja laadukkaat raaka-aineet.

Niin, raaka-aineet, kotimaisuus. Siinä taas ruokahommossahan monesti tai ylipäätään se on pielessä siinä, että tuodaan halpaa lihaa muualta tai huonosti tuotettua tuotetta. Mun mielestä mieluummin raaka-aineisiin panostamalla ja lähituotantoon. Ja näin se on se, mihin mä ainakin panostan.

Niinpä. Tämä ei ole nyt sun specialty, mutta mihinkä sä uskot olevan tärkeää miehen hedelmällisyyden kannalta? Tai mitä titsejä sä voisit antaa?

Nyt tuli kyllä podcast.

Tämä podcast keskittyy hormoniterveyteen, niin mun pitää yksi kysymys vähentää kysymystä. Tähän liittyen toi äskeinen kysymys, tai siis ravintohan on vahvasti kytkeksissä siihen, mutta oletko sulla vielä mitään muuta?

Varmaan se on se elämän tasapaino. Jos sä syöt hyvin, laadukkaasti, etkä mässäile niin, että se johtuu, johtaa siihen, että on huonot arvot ylipainoon ja nää, niin en mä tiedä, ottaa edistääkö se nyt sitten huonot energiat. En mä tiedä, siis mun mielestä ihmiset tekee niin vaikeasti kaiken tässä yksinkertaisuus. Että ei siinä tarvi lähteä mitään kaloreita laskea tai syödä niinku kunnon ruokaa ja niin paljon kuin jaksaa, mutta ei mä säädä koko ajan kaikkea turhaa.

Miten me pidetään meidän parisuhteessa sparkia yllä tai homsina?

No se on kahden yrittäjän tämmönen. Voisi olla sitä, siis niin, mulla on tää mieheltä kun kysyy, niin sitähän voi aina olla.

No vois olla enemmänkin.

Hurmi kysymys, mutta se on itekin, en mä aina itekään siihen moudisi. Se on varmaan aika vaikea muuttaa niin nopeasti se työmouli siihen. Mutta en mä tiedä mitä jos kysyy, tai mikä se kysymys oli, että miten sitä voisi parantaa vai?

Niin tai pitää yllä arjessa, siis sehän on haastavaa mun mielestä. Ja me ei olla ehkä mitenkään parhaita siinä tässä just yrittäjinä ja ruuhkuvuosien keskellä.

No se on varmaan niinku semmoista, sehän pitäisi olla enemmän semmoista flirttailua. Se varmaan auttaisi.

Mutta se, mistä mä tykkään meidän parisuhteessa, että me annetaan toistamme olla kyllä niinku omia itseämme ja molemmat omia vähän outoja.

No joo, sekooppaisin sun aina hyvästi. Pitää olla sekooppaja.

Okei, nyt tulee Rapid Fire, eli nopeat vastaukset. Sun lempikohde ulkomailla?

Pitääkö sanoa yksi, niin se on... Sä voit sanoa kaksi. Alpit ja Cape Town.

Mulla on salat. Mihin odotetaan, että päästään? Mikä olisi sun viimeinen illallinen?

Se olisi lypsylehmän entrecôtryffeli ranskalaisilla ja hyvällä salatilla ja tietenkin hyvällä majoneesilla.

Sanoitko sä juoman vielä? Mikä se olisi?

Se olisi sitten joku burgundilainen pinotti.

Joku mun outo tapa.

Sä etät sun sukkia joka paikkaan. Joka huone on täynnä sukkia.

Okei. Sun lempiharrastukset?

No, mulla on tämmönen vaatimaton harrastuslista kuin viinit, purjehdus ja laskettelu, josta mä en kerkeä tehdä muuta kuin tätä ensimmäistä.

Voi ei, se on totta. Toivottavasti pian. Missä sä näet itsesi ja meidät viiden vuoden päästä?

Cape Townissa.

Minkä paljon?

Tämähän oli haave, mutta kyllähän siinä voisi olla joku pointti, että jossain maailmassa olisi. Mutta emme tältä ikinä pääse irti. Enkä halukkaan päästä. Tämähän on meidän paratiisi. Kokonaanhan ei haluta täältä lähteä, mutta... Unelma

olisi olla joku, no ehkä pari kuukautta tai jotain, ja sitten myös alpeilla joka vuosi. Se on suurimmat tavoitteet tällä hetkellä.

Ensin tehdään nyt se 100 miljoona firma, ja sitten katsotaan sen jälkeen, mitkä ne seuraavat tavoitteet on. Mä haluun olla myös menestyvä maatalousyrittäjä ja maanomistaja ja tykkään siitä viljelystä ja sen tuomista haasteista. Ja se onkin paljon kivempi harrastus, jos sulla on paljon rahaa.

Niin aiotko sä tehdä sitä sitten sen jälkeen, kun sä oot tehnyt?

Joo, joo, kyllä.

Se on loppuelämän työ.

Joo, mutta eihän se... Joo, on se sitä, mutta... Aina pitäisi miettiä jotain muuta projektia siihen kylkeen. On kylki-projekti.

Joo.

Kiitos.

Miten tämä ensimmäinen podi meni sun mielestä?

No ei kovin hyvin, kun sä et valmistautunut millään lailla, tai siis sä et valmistanut mua, niin sä ois voinut... Mutta

eikö se on hyvä tälleen spontaanisti?

No, en tiedä.

Oisitko halunnut valmistautua? Mä uskon, että jos mä oisin laittanut nää kysymykset sulle etukäteen, niin oisitko sä oikeasti käyttänyt oikalla?

No ehkä.

Mutta tota, ei siis varmasti ihan, en mä tiedä.

Mun mielestä meni ihan hyvin.

Luuletko? No sit se meni hyvin.

Kiitos kun kuuntelit tämän jakson ja jos haluat lisää Antonia, niin kommentoikaa, niin voidaan tehdä part 2. Moikka! Anton lähtee nyt ottamaan perjantain viini.

Toivottavasti sä pidit tästä jaksosta ja sait siitä uusia ajatuksia. Musta oli hauska tehdä tällainen rennompi jakso välillä. Ja jos sä haluat part 2, niin laita kommenttia tähän jaksoon ja muutenkin kerro mitä sä pidit. Ja jos sulla on jotain kysymyksiä Antonille, niin me voidaan tosi mielellään tehdä. uusi jakso, mutta hei, jos sä oot valmis ottamaan sun hormoniterveyden haltuun ja alkaa elämään sun parasta elämää noisena, niin mä haluan ohjata sut ottamaan seuraavan askeleen. Heal Your Hormones-valmennus on sulle, jos sä kaipaat selkeää, vaiheittain etenevää kokonaisuutta, askel askelelta polkua säännöllisen, oireettoman ja hedelmällisen kierron saavuttamiseksi. Kyseessä on 12-viikkoinen valmennus, jossa käydään viisiosaisen metodin läpi ja lähdetään integroimaan näitä osa-alueita sun arkeen viikkoviikolta. Sä voit aloittaa Heal Your Hormones-valmennuksen itsenäisesti jo tänään. Sä löydät lisätiedot Shownotin linkistä, eli jos sä oot valmis aloittamaan sun matkan kohti oireetonta, säännöllistä ja hedelmällistä kiertoa, niin sä voit aloittaa jo tänään. Jos taas sä haluat mukaan Heal Your Hormonesin yhteiseen lähtöön, niin hyppää odotuslistalle, jonka linkin löydät shownotesta. Odotuslistalaisena kuulet heti ensimmäisten joukossa, kun heliohormoons palaa. Eli me aloitamme kaksi kertaa vuodessa yhteinen matka. Jos taas tiedät, että haluat henkilökohtaisempaa, syvempää tukea, erityisesti silloin, kun sinulla on toiveena raskaus, olet valmis tulemaan raskaaksi. Ja sä haluat päästä kiinni sun oman tilanteen juurisyihin mahdollisimman yksilöllisesti, niin Ready and Regulated-valmennus voi tässä tapauksessa olla sulle oikea paikka. Mä teen kerrallaan kourallisten naisia kanssa yksilöllisempää työtä tuolla Ready and Regulated-valmennuksessa. Jos sä oot siis valmis tulemaan raskaaksi ja sä oot myös uraorientoitunut nainen, ja haluat yksilöllisempää tukea, niin käy täyttämässä lomake Ready Regulate siitä valmennukseen, niin katsotaan yhdessä, voisiko tämä valmennus olla sulle oikea askel. Sä löydät linkin tämän lomakkeen täyttämiseen Shownoteista, ja tosiaan sen täyttäminen ei sido yhtään mihinkään. Kun sä oot täyttänyt sen, niin mä kerron sulle seuraavista askeleista. Kiitos, kun sä olit tänään täällä, ja kuullaan taas ensi viikolla uuden aiheen parissa.

Moikka!

Tekstit ja kuvitetta Jarkko Lehtola Yle